maanantai 16. maaliskuuta 2015

Lastausharjoituksia

Nyt talven väistyessä kevään ja kesän tieltä, ollaan päätetty ottaa taas lastausharjoitukset mukaan kuvioihin siinä toivossa, että päästäisiin vielä tämän kevään puitteissa pyörähtämään joissain koulukisoissa lähitalleilla. Kevään ensimmäiset koppikosketukset otettiin viime keskiviikkona Lauran ja Baletin kanssa sillä idealla, että jos homma sujuisi päästäisiin tulevana sunnuntaina seurakisoihin Vurrille. Jep, no ei päästä ja jouduin perumaan meiän osallistumisen. 

Baletin mennessä edellä koppiin, olin siinä toivossa että meneehän se Kalle kaverin perässä vaikka heikoille jäille. Se tulikin suhteellisen kiltisti mun perässä aina lastaussillalle asti, jossa se alkoikin miettimään että mikäs tää kaveri täällä on ja mikä traileri tää oikein onkaan. Se jäi siihen sitten haistelemaan ja kattomaan et hetkinen, tää on joku nätti neiti eikä Pesto-kaveri.. Siihen se oikeastaa sitten jääty, eikä päästy juuri pidemmälle. Jossain vaiheessa Balet sitten vähän kyllästyi odottelemaan ja kun Kalle koko ajan nuuski tamman takapäätä ja se alkoi hermostumaan. Se sitten kiukustui ja alkoi vähän olemaan potkuherkkä, missä vaiheessa mä sit vihelsin pelin poikki ettei Kallelle tuu yhtään enempää stressiä tästä kopituksesta.


Laura vei sitten Baletin talliin ja me jatkettiin vielä Kallen kanssa. Puusta pitkälle ei päästy, sillä Kalle oli juuri semmosella "ei paljon kiinnosta"-fiiliksellä ja tappeluksi se olisi mennyt jos olis jatkettu pidempään. Päästiin traileriin muutaman kerran siten, että me vaan odotettiin ponia siellä etuosassa ja kun K otti askelia lähemmäs, löysäsin painetta narusta. Pari kertaa sain sen sisälle seisomaan ja rauhassa syömään porkkanaa, mutta sitten taas peruutti ihan ykskaks yllättäen pois. Kun poni tuli koppiin hyvin, seisoi hetken siinä ja peruutin itse sen pois lopetettiin treenit siltä osin siihen ja me lähdettiin kotitallille. 

Mulle tuli kyllä ihan kauheena pettymyksenä ettei Kalle mennytkään vaikka kaveri olikin. Pari päivää asiaa mietittyäni tulin sitten siihen tulokseen, että taisin odottaa ruunalta vähän liikoja. Tilanne oli ponille kuitenkin aivan uusi - ihan erilainen koppi, ihan vieras heppakaveri sekä vieläpä "vieras" talli, jossa lastattiin. Harmituksen laantuessa päätin jättää kisahaaveet hetkeksi taka-alalle, ja keskittyä vaan luomaan ponille positiivisia kokemuksia traileriin menosta ja jatkaa treenejä omalla tallilla tutun heppakaverin kanssa. Ekat treenit sovittiinkin jo sunnuntaiaamulle, jolloin oli tarkotus syöttää puolet aamusafkoista poneille kopissa. 


Oltiin lauantaina juuri juteltu pitkät ajat Petran kanssa hänen hepan lastaushankaluuksista ja sainkin Petralta uuden vinkin lastaukseen. Eli peruutettais traileri silleen jonkun oven eteen, ettei kopista pääse ohi. Päätin ottaa tän tavan heti testaukseen jos ei tulosta saada muuten, sillä meidän heinävaraston ovelta saisi tolla tavalla tosi hyvin laitettua kyytiin! 

Tota tapaa ei kuitenkaan tarvinnut ainakaan vielä kokeilla, sillä nyt sunnuntaina Kalle oli aivan eri fiiliksellä kuin keskiviikkona! Päätettiinkin testata ensin Kalle yksin koppiin ja avattiin etuosasta molemmat ovet (traikussa on siis etupurkumahdollisuus) mutta jätettiin etupuomit paikalleen. Lisäksi otettiin väliseinä sivuun, eli lastattiin vaan leveelle eikä ollut edes tarkotus laittaa takapuomeja kiinni. Kun käveltiin kohti lastaussiltaa, Kalle oli ihan menossa kopissa odottavia ruokia syömään ja kävelikin suoriltaan mun perässä kyytiin. Olin ihan onnessani kun ruuna jäi siihen vaan seisomaan ja syömään ihan tyytyväisenä!

Tehtiin pari kertaa siten, että käveltiin koppiin, poni sai syödä vähän ja käskystä peruutettiin ulos. Koska se sujui niin hienosti, päätin kokeilla menisikö Kalle sisälle ruuan perässä vaikka mä jäisinkin ulkopuolelle. Ja arvatkaa, menihän se! Se käveli oikein reippaasti sisälle syömään kun vähän rohkaisin sitä ja malttoi seisoa sisällä aina niin kauan kun se peruutettiin pois! Meinasin ihan itkeä ilosta kun tuntui niin ihanalta :') Laitettiin ruuna vielä pari kertaa tuolla tavalla ja sai syödä vikalla kerralla ruuat rauhassa loppuun. Palkinnoksi ukko sai sitten mennä tarhaan nauttimaan auringosta ja lopuista aamuheinistä.


Mun loppupäivä oli kyllä niin yhtä hymyä. Haluttiin edetä rauhassa eikä laitettu vielä puomeja kiinni eikä mitää, pidettiin kaikki vaan ihan helppona. Nyt edetään tosi hitaasti ja varmasti tän asian suhteen ja luodaan ponille hyviä tuntemuksia koppiinmenosta. Seuraavat harkat sovittiinkin perjantaille ja katsotaan tilannetta sitten, saataisiinko jo väliseinää kiinni ja hyvä mieli jatkumaan :)

10 kommenttia

  1. Toivottavasti lastaustreenit sujuisivat jatkossakin yhtä hyvin! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, et menee noin hyvin :) kenen traikulla harjoittelette?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Yhden tallikaverin traikulla harjotellaan :)

      Poista
  3. Lisäiletkös millon niitä kuvia sieltä kimmon su estekisoista sinne sun kuvasivustoon? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti kun kerkeen! Kauheesti on ollut kiireitä tällä viikolla blogin suhteen ja en oo kerinny muokkailemaan kuvia, mutta koitan ens viikon aikana lisäillä!

      Poista
  4. Kaikessa harjoittelussa tulee takapakkeja, niistä ei kannata masentua. :) Oot fiksu kun ajattelet että harjottelette osissa ja siihen saa kulua aikaa, moni ei viitsi tehdä noin paljon hommia sen eteen että hevosesta tulee hyvä lastata ja sen ei tarvitse sitä stressata.
    Sen verran "vinkkiä", että on hyvinkin tavallista, että hevonen reagoi noin kuin reagoi (kun traikku, kaveri tms. olosuhteet muuttuu), kun lastausharjoittelut on tossa vaiheessa missä te ootte, koska ainakin tekstin perusteella kuulostaa, että ootte "vasta" totuttelemassa traikkuun ja teet siitä Kallelle mukavaa asiaa. Et siis oo sille vielä ns. opettanut, miten lastaus menee. Eli kun se sitten alkaakin asiaa ihmetellä syystä tai toisesta (kun olosuhteet muuttunut/"huono päivä" tms), käy helposti niin, että se ei haluakaan vastata. Silloin ei paljon paina kaveri, namit tai muukaan (jotka aiemmin on auttanut), jolloin sulta loppuu työkalut. Jos alat tässä vaiheessa painostaa sitä, se todennäköisesti pistää vastaan. Ainakaan asiat harvemmin tossa vaiheessa menee helpommaksi. Eli kannattaa kohta puoliin alkaa kotona (=tuttu traikku, tuttu ympäristö ja kaveri yms) opettelemaan traikkuun menoa, jotta myöhemmin sitten voit sitä samalla tapaan pyytää traikkuun oli tilanne tai paikka mikä hyvänsä. :)

    Hyvällä mallilla kuitenkin kuulostaa että olette jo. Tekstistä tuli luultavasti hieman sekava, tätä on hieman hankalaa selittää näin kirjoittamalla, mutta toivottavasti ymmärrät edes suunnilleen mitä yritin kertoa. :) Onnea treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin kyllä sun pointin, ihana kun kommentoit! :)

      Kiitos paljon, kiva kuulla että mennään hyvällä mallilla. Tosi paljon samoja ajatuksia sulla kun mulla ton lastauksen suhteen ja hyviä vinkkejä. Meillä kun tosiaan on aikaa harjotella ja treenata, eikä tartte tehdä mitään kiireessä :) Kiitos paljon tästä!

      Poista
    2. Vinkkejä löytyisi paljonkin, mutta hevosta livenä näkemättä on niitä turha jaella. ;) Siis sen "syvällisempiä" ideoita, "yleispätevästi" aina voi jotain mainita. Kiva jos auttaa mahdollisesti.
      Jos sulla ei aina ole mahdollista ottaa traikkua esiin, voit harjotella ilmankin aina välillä. Ota vaikka pressu/vanha matto/puulevy/muovimatto tms (joka kestää hevosta, eikä se voi jäädä siihen esim hokeista tai kengän reunoilla kiinni) ja "lastaa" sen päälle. Laidat saa tehtyä vaikka estetolpista ja puomeista 'kujan' rakentamalla, jos se ahtaus sattuu olemaan se ongelma.
      Luonnollisestikin se mitä harjotteluun käytät saa mielellään olla "vähän jännä" muttei ehkä tarvitse aiheuttaa täyttä paniikkia hevoselle. :)
      Näin on helpompi ehkä harjotella "lastaamista" useammin kuin mitä traikun kanssa tulisi tehtyä, ainakin jos tavarat on mahdollista jättää jonnekin paikoilleen (eikä tarvitse aina siivota pois), jolloin voit harjoitella vaikka vähän aina ennen/jälkeen ratsastusta, kun viet talliin/tarhaan tai milloin aikaa vaan on. :)
      (Mua vaan kiinnostaa vaikeasti lastattavat hevoset ja muut "ongelmanratkaisujutut" hevosten kanssa, siksi siis kirjottelen. Vaikutat nimittäin fiksulta tän asian suhteen kuten jo mainitsin, eli en epäile ettetkö Kallen kanssa pärjäisi. :) )

      Poista
    3. Toi kuuloistaa kyllä ihan fiksulta tavalta harjotella, vaikka suurin ongelma meillä onkin itse traileri. Tuolla sun mainitsemalla tavalla saisi kuitenkin nimenomaan opetettua tuon lähettämisen, eli kun en itse menekään mukana vaan jään kopin ulkopuolelle. Tuo tolppien väliin "lastaaminen" on varmasti hyvä tapa opettaa sitä, kun ei tarvitse jännittää itse traileria :) Kiitos vielä, seuraavaksi aletaan opettelemaan tuota tolppien väliin menoa ja toivotaan että auttaisi!

      Poista