keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Mukavaa treenaamista

Nyt voin jo hyvällä mielellä sanoa, että olen tosi onnellinen päätöksestä viedä Lara maneesitalliin hetkeksi treeniin. Vaikka olen vasta kahtena päivänä ratsastanut hevosta kunnolla hyvällä pohjalla kevyen jakson jälkeen, on ero jo selkeä. Larppa on liikkunut todella hyvin ja alan pikkuhiljaa jo elätellä toivoa, että kauan vaivannut kinnerpatti on jo luutumaan päin. Normaalisti vasemman takasen liike on alkuun jäykempää kuin oikean, mutta vertyy kyllä hetken verryttelyn jälkeen. Nyt näinä kolmena päivänä mitä ollaan maneesissa hölkätty, on liike ollut alusta asti ihanan rentoa ja hyvää. On ollut suuri helpotus ja nyt vaan täytyy pitää kovasti peukkuja, että saadaan nauttia tästä hyvästä fiiliksestä pitkään♥

Sunnuntaina tosiaan muutettiin ja ennen muuttoa oltiin Wiivin kanssa kisakauden aloituksessa Vurrin seurakisoissa. Mentiin luokkina KN ja eka heA rata, A-merkki. KN:ssä W oli aivan mieletön!! Tehtiin ehdottomasti paras ratamme ikinä ja prosentteja sillä irtosikin 66,4 ja nämä oikeuttivat kakkossijaan. Olin tosi iloinen ja onnellinen onnistuneesta radasta ja seuraavaan luokkaan lähdettiin hyvillä mielin. Tosin, harmikseni W keräsi vähän pöllövirtaa paukkuvasta maneesinkatosta joten A:n rata ei ollut rento, eikä kovin tasainen, vaikkakin ihan kelpo suoritus ensikertalaiseksi tällä tasolla. Prosentteja saatiin reilut 59% ja ihan hyvillä fiiliksillä lähdettiin kotiin. 


Lara tosiaan muutti samana iltana ja kävin sen juoksuttamassa maneesissa. Hepalla oli kovasti energiaa ja vauhtia ja se näytti iloiselta päästessään liikkumaan. Tallinpitäjän mukaan tamma oli kotiutunut hyvin ja oli kuin kotonaan, kuten osasin jo arvellakin. Kaikki siis hyvin, heppa viihtyy ja siitä pidetään hyvää huolta. Maanantaina ratsasteltiin maneesissa vajaan tunnin verran, suht kevyesti sillä heppa tuntui aavistuksen väsyneeltä. Muutto on saattanut hieman jännittää sitä, uusi ympäristö ja kaiken päälle samaan aikaan sattunut kiima. Onneksi tamma ei enää sekoa samalla lailla kuin talvella, vaan kiima esiintyy vaan kiukutteluna muita hevosia (etenkin tammoja..) kohtaan. 

Eilen vietettiin vähän kevyempää päivää, sillä haluan pitää kaiken työskentelyn Laralle mieleisenä. En missään nimessä halua turruttaa sitä maneesin uran kiertämiseen, joten aurinkoisen kelin innostaneena lähdettiin maastoon käppäilemään. Käveltiin hangessa ja ratsastustiellä ja lopuksi mentiin maneesiin ottamaan ravi- ja laukkahölkät. Nyt heppa tuntui jo normaalilta, pirteältä itseltään joten tyydyttiin vaan ravaamaan ja laukkaamaan maneesia ympäri pitkin ohjin reippaasti ja rennosti. Oli ihana tunne, kun tamma liikkui niin rennosti ja mielellään, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. 


Näillä jatketaan! Oon tainnut vähän innostua liikaa, sillä tulin jo melkein varanneeksi itselleni paikan estetunnille.. Apua, mitä tapahtuu! Ei meistä ihan esteratsukkoa kyllä enää saada, mutta jospa sitä uskaltaisi jotakin keppejä ylittää aina silloin tällöin.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Muuttopuuhissa

Heippa! Tää talvi on kyllä ollut ihanaakamalaa aikaa. Alkutalvi meni mukavissa merkeissä, kun lunta ja jäätä tuli sopivassa suhteessa ja pohjat olivat oikein kivasti ratsastuskunnossa. Nyt auringon sulattaessa lumen pois ja yöpakkasten pitäessä jäätiköt erittäin liukkaina, ollaan oltu enemmän ja vähemmän huonojen pohjien armoilla. Toki, mitenkään pulassa ei olla oltu, onhan maneesi vartin kävelymatkan päässä. Wiivin kanssa ollaankin käyty tekemässä koulutreenejä maneesilla sekä Leppävirralla käytiin Jonnan valmennuksessa. Treenit sujuvat vaihtelevasti, ja syy ongelmiin löytyy satulan päältä. Oon tuskaillut viime viikkojen aikana sen kanssa, kun en vaan osaa tarpeeksi. Valmennuksessa saatiin kuitenkin niin kivaa ravipätkää aikaan, että en ihan ole täysmasennukseen vaipunut!

Kuvitukena tänään vanhempaa kuvamateriaalia mm. vuodelta 2011

Tosiaankin, huomenna onkin luvassa vähän erikoisempi päivä kaikinpuolin. Wiivin kanssa startataan kisakausi Vurrin seurakoulukisoissa ja luokiksi valikoitui tuttu ja turvallinen K.N. Special sekä Wiivin ensimmäinen HeA rata, A-merkki. Vähän jännittää miten käy, mutta onneksi mennään tuo KN alle eikä A:ssa ole toivottavasti enää ylimääräistä virtaa. Seuraavat kisat olisi mahdollisesti Kimmolla parin viikon päästä ja seuraavat näillä näkymin Pieksämäellä siitä viikko eteenpäin. Toivottavasti lähtisi kisakausi kivasti käyntiin!

Kisojen jälkeen Larppa muuttaa maneesitallille. Nämä pohjat saa mut ihan hulluks, hevonen joka tarvitsee jokapäiväisen liikunnan ja jumpan menee aivan jumiin noilla superliukkailla pohjilla. Joka päivä en ehdi mitenkään käymään maneesilla meidän tallilta käsin joten päätin ratkaista asian itselleni helpoimmalla tavalla. Muutetaan siis huomisesta alkaen suunnilleen kuukaudeksi toiselle puolelle kaupunkia Lekotallille, jossa nautiskellaan maneesista <3 Huhtikuun loppuun mennessä on varmasti jo sen verran sulaa, että päästään jo suht hyvin ratsastamaan ilman maneesia. Toivottavasti.


Ootan kyllä innolla ja kauhulla, miten pärjätään. Heppahan siis varmasti pärjää loistavasti ja onhan se ihanaa kun on maneesi käytössä, mutta miten ihmeessä osaan olla tekemättä itse tallihommia? Ja ruokkimatta, siivoamatta boksia koko kuukauden, huolehtimatta päiväheinien annoista ja kaikesta muusta? Tuntuu ihan kamalalta :D Onneksi paikka on kuitenkin kiva ja tiedän että hoito on hyvää, mutta silti jännittää jotenkin tosi paljon. Lisäksi mulla tallimatka kasvaa jonkun verran, joten kai se normaalisti tallitöihin kulutettu aika menee sitten niissä tallimatkoissa ajaessa.

Vanhalle tallille palaillaan tosiaan myöhemmin, mutta tällä välillä kun Larppa majailee täysihoidossa, käyn hoitamassa omat tallivuoroni ja liikuttamassa Wiiviä normaaliin tapaan. Kiirettä tulee pitämään, töitäkin nimittäin riittää ihan tehtäväksi asti, joten vapaa-ajan ongelmia on tuskin tiedossa lähiaikoina. Kivaa vaihtelua toki kaikki, mutta odotan jo innolla kesälomaa.. Sais vaan olla, heppailla ja nauttia elämästä.


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Suoraan ratsastamisen vaikeus

Kävin eilen ratsastamassa Larpalla hikitreenin hiittisuoralla ja samalla kokeilin uutta "maastokuolainta". Aiemmin on menty maastossa olympialla, jotta saan avut edestä läpi heti. Tamma on suustaan melko hankala joten olen nähnyt paremmaksi mennä vähän kovemmalla kuolaimella pienillä ja kevyillä avuilla, kuin kiskomalla esimerkiksi ihan perus kolmipalalla. Waterford-kuolain meillä on ollut käytössä välillä ihan sileällä, mutta nyt kun olympiat on alkaneet tuntua hieman turhan järeiltä, päätin kokeilla waterfordia maastossa ekaa kertaa.

Kaikki kuvat ©Iina Makkonen


Hiittiksellä ratsastaessa tulee keskityttyä automaattisesti hevosen suoruuteen koska kulmia ei ole ja voltteja ei voi tehdä. Halusin tänään tehdä laukkapainotteisen treenin keskittyen suoruuteen, mikä laukassa ei ole ihan yksinkertaista. Meillä on tallilla pieni kenttä jossa lyhyet sivut ja vaikka maastoilenkin paljon, tulee suoruteen keskityttyä aivan liian vähän. Ympyrällä on helppo ratsastaa hevonen avuille taivutuksen kautta eikä hevonen pääse alta karkuun, kun joutuu menemään kaarevalla uralla. Enkä tarkoita sitä, että suoralla uralla se juoksee apuja karkuun, vaan itse pidän ympyröillä ratsastamista helpompana.

Vasemman takajalan (kinnerpatti) ollessa heikompi takanen, on oikea laukka haastavampi kuin vasen. Larppa tarvitsee enemmän tukea vasemmalta ohjalta joten jää helposti epätasapainoon ja roikkumaan vasempaan ohjaan kiinni. Eilisessä treenissä tarkoitus oli saada hevonen tasaisesti tuntumalla kantamaan itsensä suoralla uralla ja pysymään kevyenä edestä. Kuten sanottua, tällaiset harjotukset on vaikeita joten aloiteltiin aika varovaisesti ja alkuun verrytellessä tehtiin isoja taivutuksia kumpaankin suuntaan. Kun heppa alkoi vertymään, jätettiin taivutukset pois.



Alkuun halusin hevosen pois vasemmalta ohjalta ja että se jäi kantamaan itse itsensä. Vasemmassa laukassa tämä oli helppoa, mutta oikeassa laukassa jouduttiin tekemään töitä. Hepan mielestä olisi ollut tosi ihana jäädä nojailemaan vasempaan ohjaan kiinni ja aavistuksen taipuneena oikealle. Normaalisti maastoillessa en keskity tähän niin paljoa, mutta tänään kyllä! Keskityin siis koko ajan pitämään hyvin kevyen vasemman käden, ettei Lara voinut nojata siihen ja samalla annoin paljon tukea istunnalla ja pohkeella. Väliin otettiin aina helpompi pätkä vasenta laukkaa ja sitten työstettiin hetki oikeaa, eikä mennyt kovin pitkään kun sain hepan mukavasti suoraksi ja tasaisesti molemmille ohjille.

Oli ihana tunne! Suoraan laukkaaminen on aina ollut mulle jotenkin vaikeaa, mutta tänään oli ihana huomata ettei siihen sen kummempaa tarvita, itse kun vähän keskittyy. Hepalle tuli hyvästi hiki pintaan 45min treenissä, joten ravailtiin vielä hetki pidempään muotoon ja käveltiin rauhassa loppukäynnit metikössä. Kuolainkokeilukin oli kyllä kerrassaan onnistunut, vaikka otettiin muutama reippaampi laukkasuora, hevonen oli hyvin kuulolla ja pysähtyi kiltisti. Jatkossa mennään ehdottomasti tuolla kuolaimella maastoon, ainakin niin kauan kun neiti pysyy kiltisti lapasessa.


Treeni oli kaikinpuolin onnistunut ja koin sen niin hyödylliseksi että halusin sen pohjalta avata vähän ajatuksia tänne. Olen ollut niin älyttömän onnellinen viimeisen kuukauden, ihan vaan siitä johtuen kun Lara liikkuu hyvin. Selkä on hieman jumitellut välillä, mutta arnikan ja selän lämmittimen avulla kestää ihan hyvänä. Tamma ei ole pitkään aikaan liikkunut näin tyytyväisenä ja hyvin ja mua pelottaa kamalasti millon tulee takapakkia. Toivon kokoajan että saataisiin hyvä vuosi ja päästäisiin liikkumaan kunnolla, mutta tiedän ettei se välttämättä ole mahdollista. Nautitaan näistä hyvistä ja ihanista hetkistä, niin kauan kuin suinkin mahdollista. ♥