keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Nyt on hyvä olo

Hei vaan kaikille taas vähään aikaan! :) Mä oon saanut jo aika hyvin keräiltyä itteeni kasaan ja saanut omaa päätäni ees jonkinlaiseen järjestykseen. Nyt sainkin ekaa kertaa koko viikkoon ihan erilaista intoa postaamiseen ja nyt olikin ihan ihan pakko tulla postaamaan! Oon niin hyvällä fiiliksellä, teidän ihanien lukijoiden ihanat kommentit oikeasti tuntuivat ihan todella hyviltä ja kiitos teille kaikille tsempeistä<3 Kyllä tämä tästä!

Mutta! Sitten päästään aiheeseen. Tänään en antanut minkään pilata mun hyvää fiilistä ja työnsin kaikki ikävät asiat pois mielestä koko päiväksi. Ai miksikö pystyin? Koska eilen tuli kuluneeksi tasan 3kk Kallen saapumisesta ja virallisesti tänään ollaan työskennelty ponin kanssa tiiminä 3 kuukautta! :) Tästä ajasta saatte huomenna ihan oman postauksen, sillä nyt haluun vaan kertoa miten ihana päivä me tänään vietettiin.


Mentiin Emmin kanssa heti kahden jälkeen tallille ja mun alkaessa puunaamaan ponia edustuskuntoon alkoi Emppa siivoilemaan Kallen karsinaa. Ponin ollessa valmiina karva kiiltävänä ja suitset päässä lähdettiin koko poppoo mukaanluettuna Jenni sekä Lilli ottamaan Kallesta rakennekuvia. Mentiin vähän erilaiselle taustalle kuin normaalisti ja Emmi saikin Kallesta niin hienot kuvat!


Ensin kintut ojennukseen..


Kuvien ottamisen jälkeen käytiin nappaamassa ponskille pintelit kinttuihin ja uusi Eskan huopakin pääsi testiajoon. Mentiin kentälle ja oltiin vähän erikoisemmalla porukalla liikenteessä, tällä kertaa mun ja Emmin mukana olivat siis Jenni ja Lilli, kuin kaksi marjaa! 


Verkkasin hepan tosi kevyesti ja rennosti, ihan vaan ravailemalla ja laukkailemalla uraa pitkin sen enempiä vaatimatta. Pyysin Emmiä laittamaan meille pienen kavaletin toiselle sivulle ja otettiin sekin pian mukaan verkkaan. Kalle tuntui ihan alusta asti aivan superhyvältä ja olinkin jo verkkaamisen jälkeen erittäin hyvällä tuulella! 


Viime irtohypytyskerralla poni pääsi hyppäämään ekaa kertaa muuria. Meillä on tallilla tommonen kiva muuri, jonka saa laitettua matalaksi ja vähän korkeemmaksi ihan mielensä ja hevosen mukaan. Kalle pomppi silloin tuota ihan noin pienenä ja alkujännityksen jälkeen muuri sujui oikein kivasti. Saatiin Elinalta "kotiläksyksi" harjoitella joku kerta muuria selästä käsin niin, että laitetaan kunnon johteet ja mulla on joku kaveri mukana ihan kaiken varalta. No, tänään saatiin kavereita ihan kaksin kappalein mukaan joten mikä ettei testailla mitä poni muurista sanoo, kun joku pomppii kyydissä!


Tultiin molempiin suuntiin muutaman kerran sisään ravissa. Ja ihan hullua, ponski ei meinannutkaan kieltää, villiintyä tai mitään muutakaan älytöntä! Se kuunteli mua ihan koko ajan ja tuli tosi rauhallisesi - mutta reippaasti esteelle joka kerta! Ai että oli aivan ihanaa, oltiin kaikki niiin ylpeitä ponista ja hyvä ettei itku päässyt kun tuntui niin hyvältä. Rakas pieni, osaa aina yllättää!


Onnistuneiden muurin ylitysten jälkeen tehtiin vielä hetki työskentelyä kolmella kavaletilla. Tulin erilaisia teitä kavalettejen väleillä ja ratsastin laukassa sekä ravissa. Laukassakin sain ratsastettua ponia koko ajan niin, että oltiin molemmat kartalla montako askelta otetaan missäkin välissä ja kuski pystyi jo päättämään, otetaanko ennen estettä askel enemmän vai vähemmän.


Ihan loppuun laukkailin jonkin aikaa vaan kenttää ympäri ja fiilistelin. Nautin vaan ponin kyydissä ja se tuntui aivan älyttömän hyvältä. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan täysillä. Sitä ei vaan voi kuvata sanoilla mikä fiilis mulla oli tuolla kyydissä, olin ihan sanaton. Ajattelin vaan, että mulla on täydellinen hevonen, kaikki muu hävisi mun ympäriltä.


Loppuraveja ravailtiin taas ensin vähän "kootummin" ja sitten kunnolla eteenalas venytellen. Kallelle on ollut tosi vaikea oppia tuota eteen ja alemmas muotoon hakeutumista, mutta nyt se on alkanut jo tajuta sitä aika kivasti ja osaakin jo hakeutua matalampaankin muotoon. Helppoa se ei ole vielä, mutta parempaan päin ollaan menossa hyvää vauhtia.

 Tässä huomaa miten poni valuu tosi helposti kuolaimen taakse ja kaula vaan rullautuu, kun heppa alkaa olla väsy.


Loppukäyntien ajaksi pääsi Lilli ekaa kertaa ratsastamaan! Lilli on ystäväni Jennin lapsi (jos joku ei sitä tiennyt) ja ikää tytöllä on vähän päälle vuosi ja 3 kuukautta. Muutaman kerran Lilli on käynyt mun kanssa hepan selässä vaan istumassa, mutta nyt ekaa kertaa laitettiin kypärä päähän ja käveltiin pari kierrosta. Ja voi että sitä fiilistä! Tyttö oli yhtä hymyä, Kalle otti homman ihan tosissaan ja oli niiin varovainen liikkeissään ja meitsi vaan fiilisteli. Mitä muuta mä enää tarviin?


Tällä hetkellä tuntuu niin h*lvetin hyvältä. Oon saanut niin paljon kannustavia kommentteja ja oon puhunut asioista eri ihmisten kanssa ja osaan taas ajatella fiksusti. En mä sitä sano, että helppoa olisi, eheei. Tunnen itteeni sen verran, ettei tuu olemaan helppoa vielä pitkään aikaan. Mutta onneksi mulla on maailman ihanin heppaystävä, joka aina saa hymyn suupieliin kun tallille mennessä se hörisee mulle ihanasti kun tuun autosta ulos. Se on parasta tällä hetkellä.

Nyt ettei mee enää yhtään oudommaksi tai muutakaan, painun unille. Huomenna aamutalliin ja sen jälkeen postaamaan mun ja Kallen kolmesta ekasta kuukaudesta! Hih, toivottavasti jaksoitte lukea tän sepostuksen, en edes uskalla lähteä oikolukemaan kun on niiiin sekavaa tekstiä. Huomiseen murut, mä tulin nimittäin takaisin!!!! :)


Tyytyväinen bloggaaja kiittää ja kuittaa tältä erää - toivotaan yhtä hyvää päivää huomiselle!! :)

torstai 24. huhtikuuta 2014

Henkisesti köyhä on köyhin

Ohhoh, mistähän sitä taas aloittaisi. Voin ainakin luvata näin alkuun, että tästä postauksesta ei kannata mitään kovin iloista hehkutusta etsiä - sitä ei nimittäin löydy. Tuntuu kuin oisin jäänyt jonkun katujyrän alle, saanut tuntisotalla turpaan tai tippunut pilvenpiirtäjän katolta suoraan maahan päälleni, siis henkisesti. Mulla on todella ahdistava olo jo monettakohan päivää peräkkäin lieneekään ja joka päivä vaan tuntuu, että oon päivä päivältä huonompi ihminen. Siksi blogi onkin ollut vähän aikaa hiljaa, en halua kirjoittaa mitään iloista kun mieleni ei todellakaan ole sitä. 

Nytkin olin ihan kahden vaiheilla, kirjotanko mitään vai en. Halusin kuitenkin tulla valottamaan teillekin missä mennään ja etten kuitenkaan kuollut ole. Oon vaan saanut nyt liikaa henkistä paskaa niskaan tässä muutaman päivän sisään, että oon ihan loppu. Halusin päästä vaan purkamaan mun ajatuksia ja ehkä kuulla teidän omia kokemuksia, miten tämmösistä tunnemyrskyistä voi selvitä. En halua tarkemmin kertoa, mistä on kyse, mutta toivon hieman ymmärrystänne miksen nyt jaksa paljoa postailla. 


Ei mulla oo koskaan ollut näin vaikeaa, kun oon aina saanut apua hevosten seurasta. Nyt kuitenkin mua jopa pelottaa käydä tallilla, syystä että nää mun henkiset tuskat on nimenomaan hevosiin liittyviä. Mulla on ihan järkyttävän kamala olo, kun tuntuu etten osaa tehdä hevosten suhteen mitään oikein ja teen koko ajan jotain väärin. Enkä enää edes tiedä, onko mun ajatukset vaan ihan turhia vai onko niissä sittenkin jotain perää. Ja sehän mua vasta pelottaakin, kun oon itsekin niin tietämätön kaikesta. 

Oon miettinyt lopettamista. Siis kokonaan, Kalle pois ja heitän hanskat tiskiin. Hommaisin jonkun toisen työn, oman pienen kämpän ja alkaisin vaikka juoksemaan vapaa-ajalla. Oon miettinyt taukoa. Kallen hoitaisin esim. kesään saakka ja sitten pitäisin koko kesän hevosetonta aikaa. Oon miettinyt oikeasti vaikka mitä, hullujakin ratkaisuja, muttei ihan totta enää mikään tunnu hyvältä. Mullon ihan sairas olo, kun ees tarvitsee miettiä tämmösiä asioita - vastahan mulla oli kaikki hyvin ja elämä oli mun elämän parasta aikaa? 


Jonkinlaisen päätöksen mä tein ja ei huolta, en mä voi Kallesta luopua, en oman pääni tyhmien ajatusten vuoksi. Oonkin nyt päättänyt vaan heppailla Kallen kanssa ihan omassa rauhassa, tehdä vaan kaikkea mistä me molemmat tykätään ja ehkä mä pikkuhiljaa nousen täältä allikosta, niin mä ainakin toivon kovasti. Mun pitää vaan saada omaa aikaa, oman pienen poniseni kanssa ja koittaa saada mun ajatukset takaisin paikoilleen. 

Joo o, semmosta tänne mun elämään. Toivon kovasti, että teillä on ollut mukavampi viikko eikä kenenkään ole tarvinnut painia tämmösten asioiden kanssa. Olisi ollut ihana kertoilla kuulumisiakin, muttei nyt oo energiaa kirjottaa mitään positiivista. Kunhan saan tuuletettua mun päätä ja kasattua itteni täältä pohjamudista tuun varmasti kertoilemaan tän viikon kivoistakin jutuista. 

"Crying isn't a sign 
of weakness. It's a sign of having tried 
too hard to be strong for too long."

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ihana sunnuntai!

Kohta lähdetäänkin Emmin kanssa ajelemaan tallille, jossa Kalle pääsee irtohyppäämään ja tallilta matka jatkuu sitten samantien etiäpäin. Ollaan nimittäin lähdössä viettämään superhauskaa heppailupäivää Suonenjoelle! Päivään mahtuu monenmonta ratsua, kun pääsen parinkin eri hepan kyytiin. Niistä sitten lisää taas joku toinen päivä, mutta nyt päästäänkin eilisten heposteluiden pariin!! Teenkin tän postauksen nyt vähän erilailla, eli laitan kuvia joiden alle sitten kerron vähänniinkuin kuvakuvalta, mitä tehtiin. Toivottavasti jaksatte katella tämmösen kuvapostauksen!

Mentiin Emmin kanssa iltapäivällä yhdessä tallille ja sain hirveässä kisahuumassa erittäin loistavan idean; halusin pukea Kaleville kisavermeet päälle ja itselle tietty myös! Mulla on ihan kamala hinku jo kouluradoille, muttei Kallen kanssa olla vielä ihan valmiita. Sainpahan vähän lievitettyä tuskaa, kun sain laittaa ponille valkean huovan sekä itselle nutturan niskaan sekä valkoiset kisahousut jalkaan. Ja koska eihän hienolla kouluhevosella voi olla mitkään kamalat karvakintut, pääsi poni ensimmäisenä parturiin. Ja kuvista jälleen copyt ja tuhannet kiitokset Emmille!


Huomaa mitään eroa noissa.... Vähänhän noista sitä karvaa irtosi mutta siistit niistä loppujen lopuksi kuitenkin tuli!! Ihana kun saa nuo nyt pikkusen helpommin pidettyä puhtaana, eikä jalat näytä enää läheskään niin paksuilta, kuin tuon kauhean karvakerroksen kanssa.


Kun ponilla on kauhean tylsää vaan seisoskella paikallaan jonkun pyöriessä kintuissa koko ajan..


Sipu oli niiin söpö kun se veti onnellisena auringonpaisteessa nakuna päiväunia!! :3


Sipun köllötellessä siinä rauhallisesti, ajattelin mennä rapsuttelemaan sitä vähän. Menin tosi varovasti, mutta en pelotellen ponin luokse ja kyykyssä ensin rapsuttelin sitä molemmilta puolilta. Zippe oli niin taivaallisen tyytyväisen ja rauhallisennäköinen siinä, joten istahdin sen viereen. Ruuna oikein painoi päätään mua vasten, kerjäsi rapsutuksia ja näytti niin ihanan hellyyttävältä, että oikein sydämessä tuntui hyvältä <3 Ihana, ihana hetki Zipen kanssa vaan kahdestaan ihan rauhassa.


Laittelin sitten Kallen valmiiksi ja siistin sen muutenkin ihan kokonaan. Lähdettiin pellolle alkuverkkailemaan kun oltiin valmiita ja otettiin melko kevyt ja helppo alkulämmittely.

...Niin tai ainakin olin suunnitellut. Poni oli ilmeisesti edellispäivän vapaasta johtuen taas hieman vireällä tuulella ja esittelikin meille melko hienoja loikkia ja pomppuja. Mua vaan lähinnä nauratti kyydissä, kun poni oli niin innoissaan ja muka kauhean tosissaan ton riehumisen suhteen.. :D


Riehumisten jälkeen laitoin ponin sitten töihin ja osasi se olla taas niiin hieno. Enää ei ollut puhettakaan mistään pomppimisesta tai muusta hölmöilyistä, vaan kun tehtiin töitä niin sitten niitä hommia myös tehtiin. 


Söpöläinen <3


Peltoverkkojen jälkeen siirryttiin kentälle pienimuotoisen sileätreenin pariin. Tein ihan alkuun vaan perustyöskentelyä laukassa tehden muutamia nostoja sekä erikokoisia ympyröitä. Yksi kulma oli Kalevin mielestä tänään tosi vaikea ja laitettiinkin sinne apupuomi, jotta saisin kulman ratsastettua paremmin. Puomin kanssa sujui jo tosi helposti kulmankin ratsastus ja saatiin oikein mukavia laukkapätkiä.


Ravissa ei saatu tänään ihan niin hyviä pätkiä, kuin laukassa. En saanut ratsastettua ponia ihan niin hyvin takaa eteen kuin olisin halunnut, mistä johtuen ruuna liikkui tosi lyhyellä kaulalla koko ajan. Kauaa en tehnyt mitään erikoista ravityöskentelyä vaan tein muutamat suunnanmuutokset ja laukkasin vielä hetken molempiin suuntiin.


Loppuun tein vielä ravissa jonkin aikaa hommia niin, että sain ponia edes vähän pidemmälle kaulalle ja takaosaa paremmin töihin. Pyysin hieman isompaa ravia samalla ratsastaen vähän kerrallaan ponin niskaa alemmas. Jotenkin Kalle ei millään halunnut venyä ollenkaan vaan olisi halunnut koko ajan mennä niska ylhäällä ja selkä alhaalla. Saatiin muutama ihan ok rento pätkä ja lopeteltiin sitten samantien.


Poni pääsi treenin jälkeen pesulle ja kyllä tuo taisi oikein nauttia kun sain kaikki hiet huuhdeltua pois kaulalta ja ryntäiltä. Oli ihana kun lämmintä oli reilut 15 astetta ja sai jo letkulla huuhdeltua suurimmat hiet pois. Kallen mielestä oli tosi jännää ja hauskaa kun vettä meni turpaan ja sitä oli ihan huisin mukavaa koittaa nuoleskella.. Kaikenlisäksi vesi tuoksuikin hyvältä!


Pesun ja kuivattelun jälkeen poni pääsi tarhaan. Ja kuten arvata saattaa, herra meni samantien piehtaroimaan oikein nautinnolla ja voin sanoa että on ihana urakka harjata pentu tänään <3 

Nyt me lähdetään tosiaan kohti tallia ja heppailuja. Mitä tykkäsitte vaihteeksi näin kuvapainotteisesta postauksesta? Löytyikö lempparikuvia tai olisko vähempikin kuvamäärä riittänyt?

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Perjantain kouluvalmennus

Kävin tuossa aamulla jo pyörähtämässä tallilla heittämässä hevoset ulos syömään ja en enää jaksanut mennä takaisin nukkumaan kotiin tullessani. Päätin sitten käyttää aikaani hyödyksi ja painua peiton alle kone sylissäni postailemaan. Nyt saattekin kuulla sitten vähän tarkemmin, miten perjantain Marun kouluvalkku meni Winskin kanssa!

Ja kuten arvata saattaa; Emmille kiitokset kaikista kuvista!!


Tallilta lähdettiin ajelemaan Vurrille jo hyvissä ajoin ja perillä oltiinkin joskus varttia ennen valkun alkua. Laitettiin Wimpe valmiiksi, hyppäsin kyytiin ja kävelin & ravailin hetken siinä pihassa, ennen kun siirryin kentälle verkkaamaan. Tehtiin itsenäinen verkka ja Winski tuntui jo alusta asti hyvin rennolta, mutta ehkä hieman löysältä. Ratsastin kuitenkin verkassa ponin hyvin avuille, melko pitkäksi ja matalaksi, mutta kuitenkin hyvin reippaaksi ja kevyeksi. 


Verkkailtuamme jonkin aikaa, käveltiin hetki jona aikana valmentaja selitti ekaa tehtävää. Molemmilla pitkillä sivuila n. parin metrin päässä uralta oli molemmissa päissä tötteröt, joiden väliin tehtiin avotaivutusta etuosa uraa kohti. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, eli tehtiin ensin kulmaan voltti, minkä jälkeen suoristus diagonaalille, tötteröltä avotaivutus vasemmalle ja avossa pitkä sivu, toiselta tötteröltä suoristus ja loivaa avoa oikealle taivuttaen palaaminen uralle, hyvissä ajoin ennen kulmaa.


Tätä tehtiin ensin muutama kerta ihan käynnissä, jotta tehtävän reitti ja idea hahmottui varmasti kaikille. W oli vähän nihkeä, mutta kun tein kovasti töitä saatiin kivojakin pätkiä. Ravissa vaikeinta meille tossa tehtävässä oli pitkän avopätkän jälkeen suoristus ja samantien uusi taivutus toiseen suuntaan. Meinasin unohtaa suoristaa hevosen joka kerta siinä välissä, jolloin hommasta ei tullut kertakaikkiaan mitään. Heti kun muistin "kulman" jälkeen ratsastaa pari askelta suoraan ja vasta sitten ottaa uutta avoa, onnistuikin jo tosi hyvin ja kulmakin oli helpompi ratsastaa kunnolla.


Samaa tehtiin myös toiseen suuntaan ja nyt kun tehtävän idea oli hallussa, oli paljon helpompi tehdä koko tehtävä ihan kokonaisuudessaan. Winskikin oli jo vertynyt paremmin ja avot onnistui oikeallekin jo ihan kivasti. Vähän olisin saanut ratsastaa tehokkaamin, jotta hevonen olisi ollut vielä hieman aktiivisempi takaa ja reagoinut nopeammin. Kuitenkin W oli koko ajan niin ihanan rento ja kevyt, että jäin vaan suurimmaksi osaksi matkustelemaan ja keskityin lähinnä vaan noihin avoihin. 


Raviavojen jälkeen otettiin mukaan laukkaaminen. Tehtiin toisessa päädyssä laukannosto lyhyen sivun keskeltä, ratsastettiin kulma kunnolla, suoristus taas diagonaalille ja tötteröltä suoristus pitkän sivun mukaisesti. Toiselta tötteröltä taas palattiin uralle, ratsastettiin kulma hyvin ja lyhyen sivun keskellä raviin. Toisella pitkällä sivulla mentiin tötteröiden välillä vastalaukassa taas avoa niin, että etuosa taipui jälleen kohti uraa. Toisen tötterön jälkeen suoristus ja uralle palatessa raviin siirtyminen, kuten tulisi lävistäjältä laukassa uralle. Ja koska olen mestari piirtämään paintilla, niin tekaisin tollasen erittäin kauniin söhryn jotta ehkä tajuaisitte vähän paremmin mitä oikein selitän...? :D



Mun mielestä tää oli erittäin hyödyllinen ja kiva tehtävä, jossa piti jo oikeasti miettiä mitä tehdään. Hevonen piti saada laukkaamaan hyvin sekä suorana ilman seinän / aidan tukea, mutta myös taipumaan suoralla uralle mentäessä. Myös kulmiin piti ratsastaa tosi tarkasti, ettei kääntyminen jäänyt liian pitkäksi, jolloin kulman ratsastukseen ei jäänyt tilaa. Laukannostot onnistui tosi hyvin ja W oli ihanasti kuulolla koko ajan! Vasemmassa kierroksessa laukassa nuo avot oli vähän hankalempia, enkä saanut hevosta taipumaan niin paljon kuin olisi pitänyt. Muutama ihan ok pätkä saatiin kuitenkin ja tultiin vielä samaa tehtävää laukassa toiseenkin suuntaan. 


Oikealle avotkin onnistui paljon paremmin! Sain Winskin taipumaan tosi hyvin ja kun avon jälkeen vaan muistin suoristaa hyvissä ajoin, ehdin ratsastaa kulmankin rauhassa. Laukannostot oli ihan superhyviä!! Mun ei tarvinnut kun vähän istunnalla pyytää samalla kun annoin edestä tilaa ja W nosti juuri samalla hetkellä oikein rennon laukan. Vastalaukatkin sujui tosi hyvin ja oli ihanaa lopettaa laukkatyöskentelyn jälkeen tosi hyvällä mielellä!! :)


Lopuksi ravailin vielä hevon tosi rentona eteen alas pyöreänä venytellen. Winski oli niiin ihanan rento ja tyytyväinen. Kuski oli kyllä ihan lopen uupunut reilun tunnin tiukasta treenistä sisältäen vain parit huilikäynnit. Lyhykäisyydessään olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Hevoseen olin tositosi tyytyväinen, se teki niinkuin pyysin ja oli koko ajan ihanan rento, jota lähdinkin valmennukseen hakemaan. Itselläni sen sijaan olisi ollut hurjasti skarpattavaa.. Ensinnäkin toi mun istunta on aivan järkyttävä. Toisekseen olisin voinut ratsastaa paljon tarkemmin ja tehokkaammin, jotta olisin saanut vähän enemmän irti.

Valkusta jäi oikeestaan mieleen vaan kommentit; "hyvä muoto, hyvä tahti. ratsasta suoristus tarkemmin, jotta ehdit kulmaan". Olisin kaivannut vähän enemmän vinkkejä ja kommentteja liittyen noihin avoihin, mutta kaikkiaan saatiin siis tosi hyvää palautetta ja mitään ongelmakohtia ei valkun aikana ilmennyt ollenkaan. Valmennuksen jälkeen juteltiin hetki ennen lähtöä, ja Maru kyseli onko W sama heppa, millä oon ollut joskus aiemminkin maneesissa valkussa, vai sekoittaako johonkin muuhun. Silloin viime vuoden valkussa meno oli kauhean vinoa, eikä hepalla ollut juuri mitään eteenpäin pyrkimystä. Oli kiva kuulla, että meno on parantunut siitä ihan huimasti! :)


Semmonen valmennus tänä vuonna! Tänään on suunnitelmat vieläkin auki mitä keksitään Kalevin kanssa, mutta huomiselle on ihan älyttömän mukavaa tekemistä tiedossa!! En malta oottaa että päästään Empan kanssa jo tien päälle ja reissuun koko päiväksi. Nyt mä kuitenkin otan ihanaa vapaa-aikaa itselleni, pistän leffan pyörimään ja nautin ihanasta vapaasunnuntaista! Hyvää sunnuntaita kaikille 8)