perjantai 29. elokuuta 2014

Eiliset Hannu-baanailut

Eilen postailinkin Kallen kanssa estetreeneistä enkä halunnut enää samaan syssyyn tunkaista Hannun kanssa treenailuja. Nyt siis omistetaan ihan oma postaus tälle karvakorvalle, joka osaa aina olla yhtä ihana ja ihan huippu treenikamu!

Ja tosiaan, eilen aamupäivä hurahtikin Euroskillsseihin treenatessa ja koululla käydessä, mutta iltapäivällä suuntasin Roosan kanssa Hannuilemaan. Meillä oli suhteellisen kiireinen aikataulu joten vaihdoin tallilla pikaisesti vaatteet ja Roosan siivoillessa karsinoita laittelin Hannun valmiiksi. Lähdettiin sit samantien maastoon hiekkatien pätkälle baanailemaan, kun kerrankin oli hyvä keli eikä joka paikka ollut täynnä vettä.


Matkalla ravailin ja tein muutamia siirtymisiä ihan vaan verkaksi ja että sain kopun kuulolle. Hanssi tuntui tosi jäykältä taipumaan, joten odotellessa Roosaa tein muutamat ympyrät pellolla hepan vetristämiseksi. Se auttoikin aika hyvin ja kohta mulla olikin alla aika kivan letkeä ruunapoika.


Hiekkatiellä otettiin muutamat ravi- ja laukkavedot ihan kunnon reippaaseen tahtiin. Hannu oli ihan täpinöissään ja veti ihan hanat auki hirmu kiitoo aina kun käännettiin suoralle. Eka pätkä tultiin ravissa ja muuten sitten laukkailtiin tuhatta ja sataa. Mentiin varmaan liian kovaa, kun Roosan kännykkä ei antanu ees mitään tuntinopeutta vaikka yritettiin.. Hauskaa meillä oli ainakin! Hannun kanssa on niin ihana tuolleen baanailla kun ei tartte pelätä että se tekis mitään ihme säpsyjä tai sivuloikkia, se kun menee niin se vaan keskittyy vauhtiin eikä höslää mitään turhaa!




Rallittelun jälkeen siirryttiin tekemään kentällä vähän loppuverkkaa ja työskenneltiin hetki ravissa sekä siirtymien parissa. Hannu ei oo aikoihin toiminut noin kivasti ja mulla oli niin hyvä fiilis ponista, kun se liikkui sen verran kivasti. Se rullasi tosi hyvin omalla moottorilla eteenpäin ja siirtymiset saatiin tehtyä iha superkivasti. Ja koska hevo toimi niin mukavasti, lopeteltiin melko pian ja lähdettiin käymään koko kompanjalla maastossa loppukävelemässä. 


Loppukäynneille lähdettiin siis kera Roosan, serkkuni ja tietty Prinsessalla ratsastavan pikkuserkkuni. Oli ihana kattoo kun pikkujäbä oli koko matkan yhtä hymyä ponin kyydissä, harmi vaan hymyä ei riittänyt enää siinä vaiheessa kun kamera kaivettiin tallinpihassa esille.. :D


Hih, semmonen Hanskipäivä! On niin ihana päästä aina säännöllisin väliajoin ukkelin kyydissä pistäytymään ja fiilistelemään. Se on vaan niin kotoisaa ja ihanaa kun tietää hepan ajatuksenjuoksun ja siihen voi luottaa kuin kallioon. Suurimmat kiitokset siis serkulleni, kun saan Hannun kanssa touhuilla sekä kiitokset myös Roosalle, kun saan sun liikutuspäivinä ukkeli selässä pyörähtää sekä kun pidät hepan ratsastustasoa hyvin yllä <3 Kiitos moi, mä meen nukkumaan ja huomenna sitten taas reissataan Empan kanssa!

Estetreenit ja lastausharjottelua

Voi veljet miten kiva heppispäivä tänään! Käytiin Roosan kanssa iltapäivällä ensin Hannun luona ja pääsin pitkästä aikaa tuon karvakorvan kyytiin. Ja aina sinne on vaan niin ihana palata! Siitä kuitenkin juttua erillisessä postauksessa huomenna, joten tämä postaus keskittyy nyt kokonaan Kalleen. 

Hannuilun jälkeen otin suunnan kohti kotitallia ja tallille päästyä nappasin Kallen laitumelta tarhaan tallihommien ajaksi. Oltiin suunniteltu lähtevämme tallikaverimme kanssa isolle kentälle estetreeniin ja saatiin Roosakin mukaan suureksi avuksi ja kuvaajaksi, joten isot kiitokset vielä! Ponien ollessa valmiita suunnattiin sitten kentälle ja Roosakin tuli just sopivasti paikalle kun päästiin perille ja alotettiin verkkaamaan. 


Alkuraveissa Kalle oli tosi inhottavan tahmeen ja vetelän olonen. Se oli jopa ihan oudon vetelä, kun se on jo nyt pidemmän aikaa ollut enemmänkin pirteä kuin tollanen tahmea. En kiinnittänyt asiaan paljoa huomiota, tein aika nopean ja kevyen verkan säästellen voimia hyppäämiseen. 


Arvelin hepan terästäytyvän laukatessa ja aivan oikeassahan mä olin. Parien laukannostojen jälkeen Kallesta tuli ihan normaali, reipas oma itsensä ja päästiin hyvään fiilikseen ja pikkuhiljaa alottelemaan hyppääminen. Verkkailtiin ensin puomilla jonka jälkeen käveltiin hetkisen aikaa ja suunniteltiin ekaa estetehtävää.


Saatiin puomillekin ihan yllättävän hyviä lähestymisiä ja olin tosi hyvillä mielin lähdössä hyppäämään. Ainut mitä vähän jännitin oli vesimatto kuukauden takaisen katastrofin takia, joten tultiin se ihan alkuun pari kertaa yksittäisenä - ja helposti yli! Ihana kun ei tarvinnut alkaa heti alusta asti säätämään ja tappelemaan, vaan saatiin aloittaa tosi hyvillä mielin. Verkaksi tultiin siis pientä ristikkoa ja kahden pystyn linjaa kahdeksikolla. Meille tehtävä sisälti aika haastavia juttuja, koska linjat eikä pystyt ole todellakaan meidän vahvuus, kuten myös laukanvaihdot. Selvittiin kuitenkin tosi hyvin koko tehtävästä ja Kalle teki oikein kivoja hyppyjä, vaikka mä taas vähän mokailinkin hyppyyttämällä sitä ihan liian kaukaa ja linjan tokalle esteelle tuuppaamalla liian lähelle..


Vaihdettiin vielä suuntaa ja tultiin sama toisesta kierroksesta. Nyt olikin Kallella aika jännät paikat vesimaton suhteen, mutta yli mentiin joka kerta. Vaihdot oli vähän tuurista kiinni, millon saatiin esteeltä laskeutuessa myötälaukka ja milloin ei, mutta nekin on vaan semmonen juttu, mitä joudutaan harjottelemaan ja paljon. 


Taas pienen tuumaustauon jälkeen suunniteltiin pieni rata, jolle lähdettiin seuraavaksi. Tultiin ensin yksittäisenä sarjaa, koska ei sitä oltu vielä tultu ollenkaan ja b-osana oli (Kallen mielestä) ihan hurjan pelottava lankku. Tultiin ekalla kerralla vähän liian vinosti sekä hitaasti sisään, joten b-osalle tuli tosiaan hyvinkin ... eksoottinen? hyppy jonka seurauksena Kalle teki stopit ja jäi taas paikalleen pomppimaan. Onneksi tähän varautuneena ei sattunut mitään äksidenttiä vaan jatkettiin radalle. 

Jep, pelottava on lankku. 

Rataan kuului yhteensä 8 hyppyä ja se alkoi sinisellä pystyllä. Pystyltä tultiin kaarteesta okserille josta kaarre sarjalle. Sarjan jälkeen kierrettiin banketti ja hypättiin muuri, jolta loiva kaarre uudelleen siniselle pystylle. Pystyn jälkeen vielä suunnanvaihto ja linjalle vesimatto - pysty. Ihan simppeli, kiva rata ja Kalle tuntui hyvältä. Hyvillä mielin siis matkaan!


Pystylle ihan hyvä lähestyminen ja eikun puomi matkaan. Ajattelin vaan että jes, hyvin alkoi tämä homma.. No ei mitään ja matka jatkui okserille. Kalle kyttäsi vähän erikoisen väristä porttia jo kaarteesta joten sain ratsastaa kyllä ihan kunnolla taas esteelle asti, mutta yli mentiin kuitenkin ihan mukisematta.


Okserin jälkeen kurvattiinkin sarjalle, jolle tällä kertaa ratsastin jo paremmin sisään ja jo a-osalle saatiin hyvä lähestyminen. B-osakaan ei ollut enää niin pelottava, joten matka jatkui sujuvasti muurille. Muuria piti myös vähän kattoa, mutta tähän olin jo valmistautunutkin ja ratsastin kaarteesta asti aika vahvalla paineella, joten päästiin helposti yli. Loiva kaarre seuraavalle siniselle, josta päästiin tällä kertaa puhtaasti yli ja jatkettiin matkaa viimeselle linjalle. Linja meni tosi hyvin, päästiin hyvin lähelle vesimattoa joten loppu olikin tosi hyvä ja myös vikalle esteelle tultiin hyvään paikkaan. 


Tultiin hetken huilin jälkeen rata vielä toiseen kertaan ja siihen olikin vallan mainio lopetella! Kaikki paikat saatiin aika nappiin, paitsi vesimatolle poni kiihytti ihan yllättäen ja en kerinnyt enää siinä vaiheessa paljoa jarruttamaan.. Onneksi vikalle se tuli hyvin kiinni, eikä hypätty esteen sekaan. Laukatkin vaihtui ihan täydellisesti lukuunottamatta muurilta pystylle, mutta kuten huomaatte ei tuota ongelmia tuo ristilaukassakaan lähestyminen.. :D Loput näättekin videolta, jossa siis vika rata kokonaisuudessaan.


Tallilla meitä odottikin päivän ehdottomasti paras osuus; lastausreenit. Olin kaavaillut tälle kerralle puomin kiinnilaittoa jos kaikki menee yhtä hyvin kuin aiemmillakin kerroilla. Ensin kaveri kyytiin ja Kalle perässä. Mä jäin kopin etuosaan syöttämään poneja kun kaveri meni laittamaan Kallen takapuomia kiinni. Ensimmäistä kertaa ikinä, Kalle ei välittänyt tippaakaan ihmisestä sen takaosassa kun se on kopissa vaan jatkoi syömistä kaikessa rauhassa, vaikka huomasikin ihmisen siellä takaosassa. Eikä mennyt kauaa, kun takapuomi oli onnellisesti paikallaan ja me aloitettiin voitontanssit! IIIHANAAAA mun koppiongelmainen oli kyydissä, takapuomi kiinni ja edelleen söi iltakaurojaan KAIKESSA RAUHASSA, yhtään hermostumatta!! :):):) Mä melkein itkin kun kaikki tuntui niiiin epätodelliselta ja Kalle oli vieläkin niin rauhallinen <3

Kun kaurat oli syöty ja hetki traikussa vaan hengailtu, avattiin takapuomi ja Kalle peruutti pois vasta kun annoin sille luvan. Meillä oli niin hitokseen epätodellinen ja onnellinen hetki siinä, kun oikeasti tajuttiin että heppa on vieläkin rento, hyväntuulinen ja rauhallinen. Mä oon niin uskomattoman onnellinen kun kaikki sujui niin saakelin hienosti ja helposti, eikä Kalle välittänyt oikeasti tippaakaan kun joku meni sen taakse. Joka ikinen kerta sen ollessa kopissa ja jos joku on yrittänytkään mennä sen takaosaan, se on peruuttanut välittömästi pois kopista kokonaan. Ja vielä sekin tähän päälle, että ponihan käveli ihan suoraan mun perässä koppiin ja alkoi syömään. Huh, tää onnentunne jatkuu vielä pitkään ja sen avulla mä kestän kaiken muun elämän tuovan paskan ja pahanmielen. 

Onnea on maailman paras oma heppa <3

tiistai 26. elokuuta 2014

Puhelinkuvia vol. 1

Puhelimeen kertyy ja kertyy ihan huomaamatta kuvia enemmän kuin laki sallii ja välillä on hauskaa muistella vanhempia kuvia selaten mitä sitä onkaan tehty muutamia kuukausia takaperin. Ajattelin siis koota koko kesän ajalta pariin eri postaukseen teille muutamat kollaasit mitä mun kännykän albumeista löytyy. Nyt on vähän hiljaista ollut blogissa, koska uusia kuvia en oo saanut taas vaikka paljon ollaankin puuhailtu. Nyt kuitenkin itse asiaan ja niihin puhelinkuviin! Näitä on tulossa toisen postauksen verran lisää, heti kun sopivan rakosen sille löydän.

TOUKOKUU


1. Emmi... XDD välillä on ok olla lapsi ja tehdä vähän lapsellisia juttuja. 2. Alotin tosiaan toukokuussa kattomaan kaikki Muumilaakson tarinoita -jaksot ykkösestä alkaen ja tänään oli se päivä, kun 101 jaksoa katsottu ja muumit ohi :'( 3. Euroskillsseihin treenaamassa @Helsinki. 4. Unssi tykkää matkustaa mun autossa.. :D


1. Jälleen Helsingissä. 2. Maajoukkueleiri järjestettiin ihan kivassa hotellissa, kelpasi kyllä viettää koko päivä tuolla! 3. Kaunis keväinen auringonnousu baarista kotiutuessa. 4. Ihan meiän lähelle oli kaatunut rekka tonne ojaan kun piennar oli pettänyt alta. Oli kyllä hurjannäköinen, onneksi ei kellekään sattunut mitään.


1. Paras illanviettotapa - ruokaa ja kuvien muokkailua. 2. Kesän ekat moottoripyöräilyt on ihan parasta joka kesä! 3. Bellan hakureissulla. 4. Samalla reissulla pysähdyttiin syömään yhdelle huoltsikalle enkä muista millon oisin syönyt noin taivaallisen hyviä makkaraperunoita!!


1. Empan kanssa ihailemassa auringonlaskua. 2. En tosiaan tiedä mitään parempaa kun päiväunet talleilun ja työillan välissä.. <3 3. Empan ja Zipen kanssa maastoon lähdössä! 4. Valmistujaiskampaus ja -meikki valmiina, ready to go!


1. Ja näin sitä hoilattiin kun lakit päähän laskettiin. 2. Kynsien laitossa valmistujaisviikonloppua varten! 3. Emppasen ja Kalevin kanssa maastossa kävelemässä. 4. Ja kuten aiemmin sanoin, rrrrakastan päiväunia tai edes sängyssä makoilua!

KESÄKUU


1. Suonenjoella kamuja moikkaamassa. Annen kanssa meillä on jo perinteenä ostaa kunnon mässyt ja vaan maata koneen sekä telkkarin ääressä koko ilta vaan pelaillessa, jutellessa ja vaan ollessa. 2. Kiva auringonlasku joku ilta kun taas jonnekkin olin menossa. 3. Söpöliini :3 4. 10.6.2014. En unohda ikinä, eka oma hevonen <3


1. Eka ratsastus omalla hepalla, yhtä hymyä koko reissu! 2. Koppitreenausta. 3. Selfieeeeeee 4. Nätti päivä ja hepat nauttimassa laitumella. Kalle ei tosin ollut erityisen kuvauksellinen, mutta onneksi Zippe on aina!


1. Kauanhan sitä sai taas siivoamiseen käyttää aikaa, mutta puhdasta tuli! 2. Sain ihan uskomattoman ihanan valmistujaislahjan äitiltä hieman myöhässä - tollaset tennarivillasukat! 3. Vahtikoira kanivahtina.. :D 4. Tartteeks tähän sanoo mitään?


1. Woo ooo, nokka kohti Kalajokea!!! 2. Ainakin ruokapuoli oli meillä kohdallaan koko reissun! Oltiin varauduttu ihan kunnon ruokamäärällä ja ei ainakaan tullut nälkä kertaakaakn reissun aikana. 3. JVGtä kattelemassa auringonpaisteessa. 4. Hengailtiin monet iltapäivät voimia keräillen tossa auton yhdellä ikkunalla vaan meininkejä katellen ja musiikkii kuunnellen. 


1. Huilailua jotta jaksaa koko illan reivaa! 2. Jyriseee! Oli ihan mahtava, oon oottanu että pääsen kattoo sitä vielä joku päivä ja nyt sitten pääsin jee! 3. Cascada oli myös ihan huikee! Porukkaa oli vaan ihan pipona joten lähes koko keikka tuli katottua screeneiltä. 4. Mmmm mm, parhaat boolit syntyy ihan selkeesti vaan parhaista ideoista ja raaka-aineista!

Siinäpä olikin touko- ja kesäkuun kollaasit, seuraavassa tuleekin sit luonnollisesti heinä- ja elokuun kuvia. Nyt on meikäläisellä nukkumaanlähtö, joka tosin taas vähän venyi, sillä huomenna (okei tänään) on taas otettava suunta kohti Helsinkiä ja siellä vierähtääkin koko päivä. Elina hoitaa ja liikuttaa Kallen huomenna kuten liikutti tänäänkin, mutta niistä kuulette myöhemmin!

torstai 21. elokuuta 2014

Valoa risukasaan

Mä oon ihan kauhean innoissani, kohta varmaan halkean onnesta!! Kirjottelinkin jo eilisessä postauksessa, että tälle päivälle oltiin kaavailtu koppitreenejä ja nyt ekaa kertaa kokeiltiin heppakaverin kanssa. Tallille menin työpäivän jälkeen kuuden maissa ja hain ponskan ensin laitumelta hetkeksi chillailemaan talliin ja samalla siivoilin karsinan. 

Mun oli tarkotus käydä vähän maastoilemassa ennen kopitusta, mutta koska en ollut varma miten kovasti saataisiin taas tehdä töitä traikkuun menemisen kanssa, ajattelin päättää tilanteen sen mukaan, miten koppiin mennään. Tein sitten tallihommat ennen kun tallikaveri tuli tallille ja päästiin aloittelemaan itse lastaaminen.


Heppakaveri meni ensin koppiin edeltä ja me seurattiin Kallen kanssa sivusta. Koppi, johon tällä kertaa lastattiin, on siis tallikaverimme traikku jossa on etupurkumahdollisuus. Tähän ei olla Kallea vielä aiemmin edes kokeiltu lastata, joten senkin vuoksi mua jännitti aika lailla miten tuun ponin sinne saamaan. Kun oli meidän vuoro, vein leipäastian ensin traikun etuosaan ja otin pari leipää käteen jotta saan palkattua heti, kun Kalle tulee eteenpäin. Ensin haisteltiin ja tutustuttiin hetki koppiin ihan rauhassa ja annoin hepan vaan vähän mietiskellä tilannetta. Sitten kävelin itse traikkuun sisälle leipien kanssa ja kokeilin mitä Kalle sanoo painostamatta sitä yhtään tulemaan sisälle.

Sitten tapahtui jotain mitä en todellakaan olis uskonut, poni nimittäin nosti molemmat etuset traikkuun sisälle ja hamusi multa leipää käsistä. Mä olin jo melkein ihan shokissa kun en voinut käsittää miten hienosti rakas pieni pallero tulee ihan vieraaseen koppiin noin kiltisti paineistamatta ja ihan vapaaehtosesti. Leivän saatuaan hirmuisten kehujen kera se peruutti pois, tehtiin ympyrä ja tultiin uudelleen. Tällä kertaa niin, että meillä oli koko hevonen kyydissä, takajalkoja myöten! Siinä syötiin hetki ja peruutettiin pois.


Seuraavaksi kokeiltiin tulla niin, että mennään normisti sisälle ja tullaan samantien etukautta ulos, että heppa kokisi etuosan olevan tosi kiva juttu, kun sieltä pääsee ulos. Poni kävelee suoraan mun perässä sisälle, meen ite ulos etukautta ja Kalle perässä, ihankuin olis tehty aiemminkin. Leipää suuhun ja kerran vielä traikkuun niin, että pysähdytään hetkeksi ennen ulosmenoa. Jälleen päästiin tosi hienosti kerralla sisälle, hetken pysähdys paikallaan ja ulos. Ja niin voitiin lopettaa treenaus tältä erää, pitkästä aikaa hymyssä suin ja melkein onnen kyyneleet silmäkulmassa. 

Mä olin ihan hämmentynyt ton tilanteen jälkeen. Olin valmis purskahtamaan itkuun kun olin oikeasti niin onnellinen. En voinut käsittää miten uskomattoman hienosti Kalle käyttäytyi koko ajan, se ei riehunut yhtään, se ei kiskonut eikä ollut ollenkaan vittuuntunut missään vaiheessa. Se oli koko ajan ihanan onnellinen, tyytyväinen ilme naamalla ja se oli mun mielestä parasta koko tässä päivässä, nähdä miten tyytyväiseltä hevonen voi näyttää tilanteessa, jossa se aiemmin on ollut joko peloissaan, hermostunut tai jännittynyt. En vaan voi kuvailla miten hyvältä musta tuntuu edelleen. 

Oli niin suuri helpotus, että Kallelle auttaa tuo kaverin läsnäolo. Tutut ihmiset ja tuttu heppakaveri ja heti on hepallakin paljon turvallisempi olo. Oon epäillyt että Kalle vaan jännittää kuljettamista ja lastaamista juurikin sen takia, ettei sitä ole kuljeteltu paikasta toiseen ja viety kotitallille takaisin, vaan aina sen joutuessa kuljetukseen se vaihtaa uuteen kotiin. Se ehkä osaa yhdistää kuljetuksen aina siihen, että se vaihtaa uuteen kotiin, ympäristöön ja uusille ihmisille ja siksi sille on tullut kuljetuksesta huonoja kokemuksia. Nyt sen ei tartte jännittää kuljetusta ollenkaan niin paljoa, kun mukaan lähtee tuttu heppakaveri eikä Kalle joudu ainakaan yksin taas uuteen paikkaan. Tiedä siitä, näin mä vaan luulen.


Suurimmat kiitokset meidän ihanalle tallikaverille, on aivan uskomatonta kun on näin ihania ihmisiä ympärillä ja valmiina auttamaan. Me jatketaan koppitreenejä tällä kokoonpanolla sunnuntaina ja pidetään peukut pystyssä että menee yhtä hyvin kuin tänään! :)

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ilman satulaa köpöttelyä

Eilen käytiin tekemässä pitkästä aikaa estetreeniä isolla kentällä ja voi vitsi miten oli jännää. Poni katteli kaikkea epäolennaista, jokaista estettä (paitsi vesimattoa...) ja muutenkin oli ihan mörköilijä. Liekö vaikuttaa tää ilmojen viileneminen niin paljon, että alkaa olemaan jo extravirtaa.. Kuitenkin saatiin tosi hyviä hyppyjä! Selkeesti tuo vireys ja pöllöily teki ihan hyvääkin, kun hypyt oli tosi hyviä ja päästiin menemään jo vähän isompaakin rataa, noin 90-100cm esteillä. Hyvä heppa! Toisin kuin maanantaina, pikkuriiviö otti nokkiinsa kun patistin sitä hommiin ja pukitti mut suoraan kuraan..... 


Tänään sitten tehtiin palauttelevaa, hyvin kevyttä jumppailua hyppyjen jälkeen. Äiti lähti mun mukaan pitkästä aikaa tallille ja lykkäsin sille kameran käteen, jotta saatiin edes muutamia kuvia! Mentiin kentälle ilman satulaa ihan vaan rento ja kevyt sileäjumppailu mielessä ja oli kyllä kiva mennä tolleen ihan kevyesti, vieläpä kun ponikin tuntui niin hyvältä.


Alkuun ravailtiin melko pitkin ohjin ympäri kenttää ja annoin Kallen mennä melko vapaata vauhtia. Ja vauhtia sillä piisasi, se todellakin on virkistynyt ihan hurjasti kun helteet on ohi ja jaksaa kyllä ihan erilailla tehdä hommia kun ei oo hiki heti alkuverkoista lähtien, kivaa vaihtelua. Keskityin lähinnä verkatessa siihen, että saan tehtyä siirtymiset silloin kuin haluan ja etten jää itse ratsastamaan liikaa kädellä vaan käytän senkin edestä jalkaa. 


Ollaan harjoteltu jonkun verran pysähdyksiä ja siirtymisiä niin, ettei Kalle joka kerta alaspäin siirtymisissä jännity vaan pysyy rentona ja pyöreänä. Ne on tosi vaikeita juttuja vielä, mutta ollaan jo huimasti edistytty niissäkin. Pysähdykset saadaan tehtyä käynnistä jo aika hyvin pelkällä istunnalla, jolloin voin ratsastaa hyvin tiiviisti jalalla ja näin saadaan useimmin oikein hyvät pysähdykset. Ravista käyntiin tai laukasta raviin onkin vielä aika hakusessa, mutta eiköhän nekin siitä parane ajan ja toistojen myötä :)


Laukassa tehtiin tänään ihan perustyöskentelyä ja pakko kyllä kehua miten siivosti Kalle tänään käyttäytyi! Yleensä ilman satulaa ei paljoa laukkailla, kun laukka on sen verran haastava istua mulle varsinkin ilman satulaa ja aina kun yhtään milliäkään horjahdan, ottaa poni siitä itseensä ja tekee jonkinlaista sinkoamista, jolloin horjahdan uudelleen ja siitä saadaan sellanen ketjureaktio aikaan että se päättyy joko a) kuskin maastoutumiseen tai b) ponin stoppaamiseen ja paikalleen jumittamiseen kuskin tippumisen pelossa.. Tänään se oli koko laukkatehtävien ajan ihan superhienosti eikä suuttunut kuin kerran mun horjahtaessa! 


Kalle liikkui tosi kivasti laukassakin ja tehtiin muutamat vastalaukat samaan syssyyn. Nyt alkaa nuo vastalaukat olemaan sen verran jo hallussa, että kohta pitänee alkaa harjottelemaan jo laukanvaihtoja.. Ne tuppaa olemaan vähän hankalia. Esteillä vaihdot jo osataankin, joten nyt pääsee kouluvaihdot tiukkaan treeniin, jotta sitten esteradalla on helppo korjata laukka vauhdissa eikä aina ravin kautta. 


Lopuksi laukattiin ja ravailtiin oikein reippaasti ja eteen alas venytellen. Kauaa en ratsastanut, veikkaisin että yhteensä ratsastuksen kesto olis ollut noin puolisen tuntia sisältäen alku- ja loppukäynnit. Loppukävelyt lähdettiin käymään maastossa ja tässä vaiheessa äitikin oli jo sen verran saanut kerättyä rohkeutta, että rohkaistui taluttamaan Kallen koko lenkin ajan. Kalle oli tietysti tosi kiltisti, vaikka huomasikin että vähän tätä tyyppiä jännittääkin..


Ratsastuksen jälkeen Kallelle iski joku virtapiikki, taas kerran.. Se alkoi ihan mahdottomaksi ja esitti äitille ihan kaikki mahdolliset temput takin syömisestä ilman kuopimiseen ja oli pikkuisen huomiota vailla.. Ihan hassu heppa, koko ajan pitää muistuttaa olemassa olostaan. Huomenna olis mahdollisesti luvassa koppitreenejä ja varmaan käydään vähän pidemmällä taas maastoilemassa. Perjantaina käyn tallilla aamusta ja tehdään vähän puomitreeniä ja illalla mennäänkin porukassa kattomaan Astetta! Lauantaina sitten Cheek ja stadion, mitenhän tuonne malttaakaan odottaa... <3


maanantai 18. elokuuta 2014

Sunnuntai-ajelut

Oli niin ihana päästä tänään pitkästä aikaa kunnolla Emmin kanssa liikenteeseen ja viettää tosi mukava päivä talleilun merkeissä. Käväistiin Vurrilla kattomassa heppapäivää ja sieltä ajeltiinkin mäkkärin autokaistan kautta tallille liikuttamaan Kalle. En ollut vielä ihan päättänyt mitä meillä oli ohjelmassa, mutta Emmin siivottua ponin karsina ja mun laitettua ratsu kuntoon päädyttiin lähtemään lähimaastoihin köpöttelemään kamera mukana. Emmi innostuikin kuvaamaan ihan todenteolla ja siksi teinkin kuvapostauksen meidän rennosta, mutta reippaasta ja iloisesta maastoilusta vastapainoksi viime postauksen ikävälle tunnelmalle. Saatte vähän tutustua meidän lähimaastoihin, joissa kierrellään monet kerrat viikossa!


Käveltiin ensin metsäpolkua pitkin yhdelle hiekkatien pätkälle, joka menee nelikaistaisen maantien vieressä. Välissä kulkee hirviaita, joten sitä ei kannata ihmetellä mikä aita kuvissa näkyy ja miksi. Otettiin tuossa alkuverkkaa muutaman ravi- ja laukkapätkän merkeissä ja Kalle oli ihan porsas..


Poni oli melko vireällä tuulella, se jokaisella laukannostolla ennakoi ja alkoi pomppimaan kauheella kiireellä ja sählingillä. Mulla oli kauheen hauskaa kun sain nauraa ruunan "villiintymiselle" ja kyllä huomasi miten hauskaa hepallakin oli. Jokaisen pätkän Kalle meni korvat ihan tötteröllä ja sain jarrutella sitä ihan jonkin verran ettei homma karannut ihan lapasesta. 


Seuraavaksi siirryttiin hiittikselle ottamaan pari reipasta laukkapätkää ja sinne mennessä mennään aina tuosta tuon sillan yli. Kallelle meinasi iskeä ikävä, kun Emmi jäikin sillan toiselle puolelle kuvaamaan eikä tullut ihan perässä.. Poni jarrutteli koko matkan kun ylitettiin siltaa ja oli ihan kummissaan, kun yksi jäikin matkasta.. 


Hiittiksellä menin ensin toiseen päähän rennosti koittaen rentouttaa Kallea edes vähän ja saada sitä kuulolle. Mutta ei, hän kun näkee pitkän suoran edessä niin sillon mennään eikä meinata.. Ravattiin siis toiseen päähän ja takaisin päin tultiin aina laukassa, alkumatka rauhallista laukkaa ja puolesta välistä vähän baanattiinkin. Ja oli meillä kivaa!


Kerran oli ihan hilkulla etten ottanut jälleen kosketusta maan pintaan, nimittäin juuri kun oli ottamassa rallivaihdetta pois teki poni reippaan laukanvaihdon, sivuloikan suoraan vauhdista ja perään vielä kunnon pukki jonka jälkeen jäi pomppimaan paikalleen. En vieläkään tajua miten pysyin kyydissä pelkän tuon ratsastusvyön kanssa ja en tällä kertaa lennähtänyt maahan asti. Olis ollut paikat kipeenä, ja kauan tuosta vauhdista....


Hiittiksen rallittelun jälkeen käytiin eräällä metsäpolulla kävelemässä ja jouduin laskeutumaan selästä itsekin ponin pelätessä kiveä..... Käveltiin polkua sitten jonkin matkaa eteenpäin ja löydettiin ihan valtaisat kasat mustikoita! Eihän me voitu olla pysähtymättä niitä syömään joten siihen heppa parkkiin polulle ja eikun mustikoita napaan. 


Kalle sai myös osansa mustikoista ja näkyivät olevan herkkua myös sen mielestä. Mielummin se olisi tosin syönyt ne mustikanvarvut kokonaan mustikoineen päivineen, kun itse marjat oli niin pieniä.


Kello alkoi jo lähestymään neljää joten jouduttiin jättämään mustikkapaikalle heipat ja lähtemään pikkuhiljaa tallillepäin takaisin. Emmi otti sitten mukaansa vähän matkaevästä, nimittäin pari kokonaista mustikkapuskaa ja söi niitä kotimatkan hyvällä halulla.


Otettiin matkalla vielä lisää kuvia ja Kalle tais olla jo vahvasti sitä mieltä että eikun vaan kotiin suoraan. Ja silti se osasi olla niin komeena ja kuvauksellisena vaikkei paljoa olisi huvittanutkaan.


Ravailtiin vielä loppuravit hiekkatien pätkällä ja ihan muutamia, lyhyitä pätkiä saatiin jo aika kivanoloista ravia aikaiseksi. Kalle osasi jo hetken ajan venyttää nenää eteen ja kaulaa pidemmäksi tuntumalla ja noina pieninä hetkinä se tuntui todella hyvältä rastastaa. Noita siis lähdetään jatkossakin hakemaan, tuota fiilistä. 


Loppumatka käveltiinkin tallille, jossa heppa pääsi hoitotoimenpiteiden jälkeen loppuillaksi tarhailemaan. Ennen sitä kokeiltiin ja kuvattiin vielä noi meidän satulat, sillä huomenna lähdetään Elinan kanssa Kuopion reissulle. Viedään satulat topattaviksi ja katsotaan saataisiinko me vihdoin ja viimein tää satulahomma loppuunsa ja ponille sopivat penkit selkään. 


Loppuvuosi alkaa näyttää kaikinpuolin hyvältä ja on jo paljon ihania suunnitelmia. Ensi viikonloppuna mennään perjantaina kattomaan Astetta ja lähdetään lauantaina Empan kanssa kohti Helsinkiä ja Cheekin stadionkeikkaa. Siltä reissulta palaillaankin pienen suuren uuden tuttavuuden kanssa (todennäköisesti) ja sunnuntain työvuoron jälkeen koittaakin paluu Helsinkiin takaisin pariksi päiväksi kisavalmisteluihin. Mun Ranskan reissuun on enää reilu kuukausi aikaa ja hitsi että meinaa jännittää. Kallen kanssa kisaillaan kahden viikon päästä ekat kisat ja joulukuussa päästään fiilistelemään Enrique Igelsiasia Hartwallille. Syyskuussa kierrellään kisoja, vietetään näillä näkymin stadi-vklp huippuporukassa ja Emmin kanssa heitetään Roadtrippiä myöskin etelän suunnille. Mä odotan tätä tulevaa aikaa, syksyä ja talvea, enemmän kun mitään.