torstai 26. helmikuuta 2015

Poninpalleron kuulumisia

Jos nyt saa huokaista helpotuksesta niin mä voisin vähän hengähtää. Kallen jalka ja haavat näyttäisi olevan aika hyvin paranemaan päin ja poni vaikuttaa vallan pirteältä omalta itseltään. Näillä näkymin päästään kuin päästäänkin lauantaina alottamaan koulukisauramme Kimmon harkkakoulukisoissa, jos paraneminen jatkuu tätä rataa!


Maanantaina oikea etunen oli kehittänyt haavan ympärille impparin ja oli lämmin sekä turvoksissa aamulla. Kun menin ite tallille päivemmällä, oli lämpö tasoittunut aika hyvin hangessa seisomalla ja ainoastaan impparin pieni turvonneisuus oli jäljellä. Käytiin tekemässä puolen tunnin talutuslenkki maastossa ja ontumisesta ei ollut tietoakaan edes ravissa! Oli ihanan helpottavaa huomata että ainakaan kovin pahasti jalka ei ollut edes silloin kipeä, kun ravaaminenkin onnistui normaalisti. Tiistaina käytiin myös kävelemässä tällä kertaa ratsain ja otettiin parit raviaskeleetkin. 


Ollaan tutustuttu nyt ekaa kertaa noihin kylmäysletkuihin. Olin ajatellut niiden olevan Kallelle järkytyksen paikka, mutta vielä mitä! Se otti asian todella lungisti eikä edes tainnut huomata koko letkujen olemassa oloa. Oon nyt kylmännyt kintut joka päivä liikutuksen jälkeen, putsannut haavat kahdesti päivässä ja yöksi jalkaan on laitettu villapinteli. Tilanne on tällä hetkellä oikein hyvä, haavat lähtenyt paranemaan tosi hyvin ja impparikin alkaa olla enää pienellä alueella. Voi kun ei tulis mitään takapakkeja. Otetaan vielä aika kevyesti ja vähän tilannetta seuraillen. 


Tänään Emmi lähtikin vähän extempore mukaan mun kanssa tallille. Mulla oli iltatalli joten mentiin vasta illalla kuuden jälkeen. Emmi aloitteli siivoamalla Kalen karsinan ja mä otin jo hepat sisälle. Tälle päivälle olin suunnitellut Kallelle hyvin kevyttä liikutusta kentällä käyntiravi-tehtävien parissa. Huomenna mennään illalla käväisemään maneesissa sen verran, että ratsastan ohjelman kerran pari läpi ja vähän valmistellaan lauantaita. Jos tosiaan huomenna ja lauantaina jalka on ok, käydään rata pyörähtämässä. Jos muutosta tulee yhtään huonompaan, jätetään nää skabat välistä.


Tänään siis pyörittiin puolisen tuntia kevyesti kentällä, pitkästä aikaa. Kentän pohja on aika huono tällä hetkellä, eli siinä ei paljoa voltteja tai laukkatyöskentelyä tehdä. Keskityttiin siis vaan ravailuun ja kävelemiseen, tehden joitakin pysähdyksiä ja peruutuksia ja hakien rentoa liikettä poniin. Heppa tuntui kyllä kivalta ja rennolta, myös ravipysähdykset ja siitä peruutukset onnistuivat yllättävän kivasti harjotuskertoihin nähden. 


Emmi pääsi ravailemaan loppuravit ja kävelemään selästä käsin. Kalle toimi kyllä ihan mahdottoman hienosti, vaikka Emmillä onkin ratsastustaukoa takana monta kuukautta. Ihana oli kyllä kattoa kun ruuna oli niin kiltisti ja siivosti ja Emmilläkin oli selvästi kivaa kyydissä :)

Kenttäilyn jälkeen käveltiin tiellä hetken aikaa ja tallissa poniini pääsi kinttujen kylmäykseen. Parinkymmenen minuutin seisomisen jälkeen kuivailin jalat, putsasin haavat ja laitoin villapintelin kinttuun. Sitten poninen pääsi koppiinsa syömään ja yöpuulle!


Jalan tilanne on siis aika hyvin tasoittunut ja mua on vakuuteltu olemaan huolestumatta. Jotenkin mä vaan haluan ottaa vielä ihan rauhassa ja olla vähän varpaillaan asian suhteen, ettei sitten tuu mitään yllättäviä ja ikäviä takapakkeja kun niihin on vähän varautunut. Oon vaan tällä hetkellä onnellinen, ettei poni ole ontunut päivääkään sekä se on koko ajan onnellinen ja hyväntuulinen. Kalle on onneksi niin herkkä, että se kyllä näyttää koko olemuksellaan jos joku paikka on kipeä tai kaikki ei ole muuten hyvin. Pidetään silti peukkuja, että selvittiin oikeasti vaan säikähdyksellä ja päästiin näin helpolla. 


maanantai 23. helmikuuta 2015

Kunnianloukkaus?

Ihan kun mulla ei olis ollut hieman vaikea päivä eilen muutenkin. No eihän se riittänyt, juuri eilisen postauksen julkaistuani satuin selailemaan blogini tilastoja, minkä linkkien kautta tänne on löydetty. Löysin sieltä erään blogin ja kävin katsomassa miksi mun blogi on sinne linkattu. Enpä olisi ihan heti uskonut, että mun sunnuntai-ilta saisi niinkin mukavan päätöksen. 


Tosiaankin, joku on mennyt kommentoimaan erääseen blogiin nimimerkillä "Aiiino" tuollasen kommentin ja kaikenlisäksi laittanut mun blogin osoitteen tuohon linkiksi. Tästähän väkisinkin saa kuvan, että mä olen tuon kommentin takana ja voitte vaan kaikki uskoa että olenko. En todellakaan. 

Mä en vaan voi tajuta miten kukaan voi tehdä tuolleen. Tuossahan ihan selkeästi yritetään mustamaalata mua ja tehdä musta kuva, että oon kaikkitietävä asiantuntija joka voi sanoa ihan mitä huvittaa kelle vaan. Mua ihan oksettaa, miten huonosti asiat voi olla tuolla ihmisellä joka on oikeasti tuon kommentin kirjoittanut? Miksi pitää aiheuttaa TAHALLAAN pahaa mieltä niin mulle, kuin kyseessä olevan blogin pitäjällekin? Oikeasti, eikö toi oo todella sairasta?

Mä olin niin raivoissani eilen kun huomasin tuon, etten tiennyt mitenpäin olla. Ei nukuttanut enää yhtään, kun päässä vaan pyöri mitä kaikkea tuosta voi seurata ja miten kauhealta ihmiseltä mut on saatu kuulostamaan. Kyseisen sivun kautta on tullut mun blogiin yli 20 sivunkatselua eli kaikki ne ihmiset luulee mun olevan tuon kommentin takana. Kaikki ne luulevat, että mä oikeasti kommentoisin ihan vieraalle ihmiselle tuollaiseen sävyyn ja noin törkeästi. Eikö tuon kommentin kirjoittaja oo todellakaan miettinyt miten paska olo mulle tulee tästä vai onko juuri se ollutkin tarkotus?

Mä en keksi mitään hyväksyttävää syytä tuollaseen toimintaan. Ei kukaan voi olla noin sairas, että tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä tuntemattomille ihmisille. Miten tuon kommentin kirjoittaja on valinnut juuri minut? Juuri tuohon blogiin kommentoimaan? Onko kyseessä joku mun tuttu jolla on jotain hampaankolossa ja haluaa asettaa mut huonoon valoon? Kukapas sen tietää. 

Halusin kirjottaa tästä ihan oman postauksen tänne vähän niinkuin varoitukseksi teille kaikille. Jos joku törmää tämmöiseen samanlaiseen tapaukseen, olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin kuulla siitä. Mä kommentoin ainoastaan omalla nimelläni, omasta profiilistani ja omalla kuvallani. Mä toivon sydämestäni ettei tämmöinen toistu enää koskaan, mullon sen verran kamala olo tästä tapauksesta. Jos tämmönen toiminta jatkuu, mun on puututtava siihen sitten vähän eri keinoin.

Sanotaanko nyt niin, että parempaa viikonalkua kaikille teille muille. 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Nyt säikäytti

Meillä taisi olla pari suojelusenkeliä maastolenkillä mukana. 

Mistähän sitä nyt alottaisi. Olin tälle päivälle suunnitellut lyhyen, kivan tallipäivän ja loppuillan vietän selaillessa lukijoitten blogeja ja postaillen niistä. Kuinka ollakkaan, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja lyhkänen tallipäivä venyi kuuden tunnin mittaiseksi. Oon edelleenkin vähän sekavassa mielentilassa, nimittäin koin tänään maailman kamalimman tunteen Kallen kanssa maastossa. 


Eilisen vaparin johdosta tänään vietettiin kevyttä maastopäivää ensin pellolla hankikävelyn merkeissä ja sitten muutama ravi- ja laukkapätkä tiellä. Oltiin menossa hyvällä fiiliksellä tallillepäin ja mentiin viimestä laukkapätkää. K oli superkiva, laukkasi tosi kivasti ohjan ja pohkeen välissä ja juuri kun sain taputettua ponia kaulalle ja olin hidastamassa raviin, poni otti ihan pienen sivuaskeleen ojaa kohti ja niin meitä vietiin. 

Käytiin ihan kunnolla ojanpohjalla. Kun poni sai ryömittyä takaisin tielle, iski paniikki. Oli hyvin lähellä ettei menty uudelleen nurin johtuen siitä, ettei Kallen oikea etunen ottanut ollenkaan painoa vastaan. Ponin loikkiessa tietä kolmella jalalla eteenpäin hyppäsin heti alas kyydistä ja purskahdin itkuun. Sain Kallen pysähtymään ja se painoi päänsä mun syliin samalla roikottaen etusta ilmassa laittamatta jalkaa lähellekään maata. Olin aivan satavarma, että tässä se oli. Kaikki meni, me ei enää mentäisi tallille ja Kallella olisi jalka poikki.

Soitin heti itkuisen puhelun Elinalle, joka onneksi oli tallilla ja lupasi tulla heti paikalle kattomaan tilaneen. Ooteltiin keskellä tietä seisten ponin pää mun sylissä ja mä vaan itkin ihan hysteerisenä, ettei tää voinut mennä niin. Kohta Elina tulikin kattomaan ja siinä vaiheessa alko jo vähän helpottaa, kun alettiinkin tsekkailemaan vammoja vähän tarkemmin. Poni oli laskenut jo etusenkin maahan ja vähän varaili painoa sille. Se oli saanut oikeaan etuseen kaksi ja vasempaan takaseen yhden hokinpolkeman, mutta muuten vaikutti olevan ok. 

<3
Kun poni vaikutti olevan suht ok, lähdettiin kävelemään tallille. Onneksi matka oli lyhyt ja Kalle käveli oikein hyvin, hieman varoen oej muttei ontuen kuitenkaan. Tallissa aloitin hoitamalla ja putsaamalla kaikki haavat ja kävin kaikki jalat moneen kertaan läpi ettei muualla ole mitään osumia. Kun haavat oli putsattu, laitoin sille kaikkiin jalkoihin kylmät puoleksi tunniksi ja vaan hengailin hepan kanssa sen aikaa. Kylmien poisoton jälkeen katottiin vielä Elinan kanssa yhdessä oikee etunen, joka oli toisen haavan kohdalta ja ympäriltä hieman lämmin ja turvonnut. Jänteet vaikutti olevan ok, eikä poni reagoinut mihinkään paineluun / koskettamiseen mitenkään. Kovin kipeä kinttu ei tainnut olla, siihen malliin taas riehui ja kuopi pesarissa kun joutui sekuntiakaan seisomaan yksin..

Vielä haavojen putsaus ennen ulosvientiä ja pihalle mennessä ruuna kävelikin jo täysin normaalisti. Heitin päiväheinät tarhaan umpihankeen, jotta jalat saisi vielä kylmäystä kunnolla ulkona ollessakin. Pientä turvotusta ja niitä haavoja lukuunottamatta kaikki vaikutti olevan ok, eikä poni näyttänyt kipeältä. 

Pirteä potilas tarhassa äksidentin jälkeen.
Nyt vaan katotaan mihin tuo tuosta menee. Mä toivon ja rukoilen että selvittiin vaan säikähdyksellä, pienillä pintanaarmuilla ja melkein sydämenpysähdyksellä. En ole eläessäni tuntenut niin kamalaa oloa, kuin siinä keskellä tietä seistessä ihan tiedottomana mitä tapahtuu. Itkin ja halasin Kallen päätä ja vaan koitin jutella sille paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tuntui niin kamalalta, ettei mulla oo ees sanoja kuvaamaan. Huomenna katsellaan tilannetta taas uudestaan ja ollaan sitten vähän viisaampia. 

torstai 19. helmikuuta 2015

Kentällä työskentelyä

Eilisen valitusvirret kuultiin ja sainkin jo heti tänään uutta ja tuoretta kuvamateriaalia! Laura nimittäin asettui vapaaehtoiseksi ja sovittiinkin jo heti tälle aamulle treffit tallille. Sain laitettua Kallen valmiiksi juuri sopivasti kun Laura tuli ja päästiinkin heti alottamaan kentällä.


Jatkettiin ponin kanssa samalla linjalla kuin eilen maneesilla ja alkuun K tuntui taas inhottavan tahmealta. Laukkaamisen jälkeen parani ja heppa alkoi liikkumaan itse eteenpäin ja ratsastaminen helpottui huomattavasti. Muistin jopa pitää jalan rauhassa ja jätin kokoaikaisen pohkeella paukuttamisen pois. 


Keskityttiin lähinnä tekemään siirtymisiä ja mä koitin parhaani mukaan tehdä siellä selässä mahdollisimma vähän. Kallen vertyessä kunnolla se tuntuikin tosi kivalta ja mä pääsin edes vähän keskittymään omaan ratsastukseen ja Elinalta saatuihin edellispäivän neuvoihin. 


Laukassa keskityttiin nostoihin. Kentän pohja ei oo mitenkään kehuttavassa kunnossa, joten mitään voltteja / ympyröitä en uskalla siinä tehdä. Uralla pääsin sitten laukkailemaan jonkun verran nostojen lisäksi ja laukka oli erityisen hyvää tänään. Eilinen selvästi siis auttoi! Nostoissa vasen on ehdottomasti Kallelle helpompi, se pysyy hyvin tuntumalla läpi noston ja jatkaa kivassa laukassa. Oikeaan kierrokseen onkin ollut aina vähän vaikeampaa. K nousee lähes joka kerta tuntumalta ja ottaa pari ekaa laukka askelta "väärinpäin" ennenkuin tulee taas pohkeen ja ohjan väliin. 




Laura osasikin antaa hyvän vinkin millä saatiin oikealleki nostot paremmiksi, nimittäin oikea ajoitus. Mun pitää keskittyä jatkossa siihen, että annan laukannostoavut juuri oikealla hetkellä kun ulkotakajalka nousee maasta ja kun sain Lauran avustuksella oikealla hetkellä avut annettua, laukka nousi monta kertaa tosi kivasti ja siististi! Noinkin pienestä jutusta oli tällä kertaa kiinni, nyt onkin taas ensi kerralla paljon helpompi treenata nostoja taas paremmiksi. 

Heh, on muuten ihan sattumaa, että kaikki kuvat yhtä lukuunottamatta jotka tähän postaukseen valitsin on samasta suunnasta, ja siitä meille vaikeammasta..


Lopuksi ravailtiin hetki ja K oli kyllä mukavantuntuinen. Vaikka treeni oli ollut suht lyhyt, niin sitäkin tehokkaampi. Tehtiin oikeastaan koko ajan töitä pieniä välikävelyitä lukuunottamatta ja lämpimästä kelistä johtuen poni oli aika hyvin hikoillut. Laura pääsikin ekaa kertaa ponin kyytiin ja sai ravailla sillä loppuravit. Kallea taas vähän jännitti uusi kuski ja se liikkui aika tahmeasti, mutta parani koko ajan. Kiitokset Lauralle kuvaamisesta, neuvoista ja kivasta päivästä!! :)


Ootte toivonut jonkun verran sileevideoita ja tänään Laura ottikin minuutin mittaisen pätkän. Ei oo ehkä sitä parhainta antia, mutta näättepähän edes jotain missä mennään :) Tästä linkistä pääsee kattomaan, en jaksanut nyt upottaa erikseen.

En edelleenkään oo kauhean tyytyväinen omaan ratsastukseeni, mutta pitää olla onnellinen että heppa on niin kiva ja kiltti, ettei vedä hernettä nenään mun virheistä. Tarvitaan paljon treeniä ja muiden ihmisten neuvoja ja helppiä, että saadaan menostamme tasaista, rentoa ja helppoa. Mutta siinähän tän harrastuksen hienous piileekin, koskaan ei voi osata liikaa ja treenattavaa riittää. 

Nyt me valmistellaankin vielä ens viikko ekoja koulukisoja varten ja sitten ponski saa jäädä hetkeksi lomailemaan ja otetaan siihen väliin parin viikon kevyempi pätkä vietellen vapaapäiviä ja maastoilua. Ollaan taas treenattu aika kovasti, joten oon huomannut ponin olevan vähän huilin tarpeessa. Nyt vaan toivotaan että kisat sujuvat hyvin alta pois ja päästään vähän pitämään aivolomaa treeneistä! :)


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Talvimasennusta

Jassoo että semmosta. En oo taas hetkeen konetta availlut, joten blogihiljaisuus on ja jatkuu. Jotenkin mua vaan masentaa nyt ihan kaikki ja en jaksa keskittyä mihinkään. Olispa jo kesä ja lämmin, koko päiväksi riittäisi valoa ja jaksaisikin ihan eritavalla. Nytkään mulla ei oo mitään uutta kuvamateriaalia kuvaajien puutteessa, kun kukaan ei tunnu päivällä pääsevän mun mukana tallille ja illalla kaikilla on jo omat menonsa, pimeetä ja mulla yleensä työvuorot. Niin masentavaa ja inhottavaa :(

No, ehkä tää talvimasennus jossain vaiheessa menee menojaan ja kevään tullessa on taas helpompaa. Pakottamalla itteeni en halua tulla kirjottamaan, kokemuksesta tiedän ettei siitä tule yhtään mitään. Sillon on vaan parempi olla murehtimatta ja vähän pitää hiljaisempaa kautta. Toivottavasti jaksatte kestää pulkassa mukana, vaikka täällä päässä vähän hiljaisempaa onkin! 


Mennäänpä sitten asiaan, eli tän päiväseen koulutreeniin Elinan kanssa. Oltiin siis sovittu että Elina pitäis mulle ja Kallelle vähän koulutunteja ennen meidän parin viikon päästä olevia ekoja koulukisoja. Päivän fiiliksinä lähinnä turhautuminen. Poni olis varmasti aivan mainio, mutta oon taas itse siinä pisteessä että tuntuu etten vaan osaa. Suurin ongelma mulla on helkutin vino istunta, kaadun koko ajan painon kanssa vasemmalle ihan huomaamattani sekä jalat, jotka lukkiutuu koko ajan reittä, pohjetta, lonkkaa, varpaita ja kantapäätä myöden. Hyvä etten itkua tuhrannut ponin kyydissä, kun en vaan saanut jalkaa rennoksi. 

Jalan jäykkyys heijastuukin suoraan Kalleen, se luulee että koko ajan hidastan sitä puristamalla ja kun en saa polvea irti ja reittä rennoksi, hidastuu vauhti koko ajan. Kun taas yritän antaa pohjetta, jalka nousee metrin liian ylös, polvi pääsee satulan siiven yli ja tadaa - taas puristetaan niin kovaa että poniparka luulee että taas hidastetaan. Ja jotta ei olisi silti liian helppoa, istun niin vinossa että ihmettelen miten en oo vielä kertaakaan kupsahtanut vasemman kautta  kyljelleni maahan. Sitä päivää odotellessa.. Ei vaan, nyt se on yksinkertasesti otettava omasta niskastani kiinni ja opeteltava ratsastamaan. 

Ellu & Kalle tammikuun lopussa

Mun tekisi vaan kovasti mieli syöpyä maahan ja kieriä syvällä itsesäälissä "kun en osaa niin en pysty" ja voikun oikeesti nyt voisinkin tehä niin. Mutta ei, mä aion ottaa tästä opikseni ja opetella. Mä haluan edetä Kallen kanssa vielä pidemmälle ja se ei onnistu jos en mä opettele ensin ite. Nyt mä rupeen ajattelemaan treeneissä miten mä istun satulassa ja jos vaan suinkin mahdollista, teen sen jonkun silmien alla. Maastakäsin on paljon helpompaa huomata toisen virheitä ja sanoa kuinka niitä korjataan kuin itse koittaa löytää parannettavaa omasta ratsastuksesta. Siksi mä toivonkin ja koitan saada järkättyä meidät Kallen kanssa ainakin kerran viikossa Elinan koutsattavaksi. Mä todellakin tarviin jonkun käskemään samasta asiasta monta kertaa ja Elina nimenomaan saa mut tekemään niin, vaikka sitten siten että joutuu sanomaan samasta asiasta minuutin välein. 

Päivän mietteinä siis semmosta, että opettele akka ratsastamaan. Oon toisaalta vähän harmissani ettei mulla oo varaa laittaa Kallea ratsuttajalle, sillä olis niin paljon annettavaa jota mä en saa siitä irti, ainakaan vielä. Se pääsisi kehittymään ihan hurjasti kun joku oikeasti osaava ihminen ratsastaisi sitä pari kolme kertaa viikossa eikä sen tarviis sillon kärsiä mun ratsastusvirheistä. Mutta no, ehkä me vielä tästäkin kuopasta noustaan kun vaan ahkerasti harjotellaan. Kisoissa sit vajaan parin viikon päästä saadaankin kuulla ihan ulkopuolisen mielipidettä, missä mennään. Sitä odotellessa...


Eiköhän tää synkistely riitä taas yhdeltä illalta. Mä jatkan Bastillen kuuntelua, toivon että talvi, kevät ja alkukesä menee nopeesti ja pääsen vihdoin ja viimein monen vuoden odotuksen jälkeen kuuntelemaan herrasmiehiä ihan livenä. Pahoittelen vielä vanhoja ja puhelinkuvia, toivottavasti saisin edes kerran tässä kuussa raahattua jonkun mun kanssa hengailemaan tallille kamera kourassa. Vapaaehtoisia edelleen otetaan vastaan .... :) Hyvät yöt kaikille ja mukavammat viikon jatkot!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Vuoden ekat kisat

Tänään startattiin kisakausi Kimmon tallilla naapurissa pienissä 1-tason (harkka-) estekisoissa. Luokkina meillä oli ensimmäisenä alle ristikkoluokka ja sen perään 60-70cm. Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin kahden muun meidän tallilaisen ratsukon kanssa ja mun ja Kallen lähtövuoro oli vasta toisen verkkaryhmän ekana. Ooteltiin siis ensin jonkin aikaa ulkona ja hitto mikä pommi mulla oli hyppysissä siinä pihassa ootellessa..... Kalle hyppi ja riekku koko ajan siinä minkä kerkesi ja kuskas mua ympäri pihoja häntä tötteröllä koko ajan höristen :D

Päästiin verkkaan pian ja siellä K jännitti alkuun tosi paljon muita hevosia. Se ei olisi halunnut mennä juuri mihinkään suuntaan, mutta kun tottui tilanteeseen ja rentoutui hieman olikin kaikki ihan fine. Esteet oli ihan minikokoisia joten niiden puolesta ei tarvinnut jännittää. Enemmänkin huolestutti Kallen jännittyneisyys ja huono keskittyminen.. Pian verkka oli ohi ja päästiinkin ekoina radalle.


Ratahan meni no, ihan hienosti yhtä jalkautumista lukuunottamatta :D En todellakaan tiedä miten noin pääsi käymään, Kalle ei ollut ollenkaan sen oloinen että se pöllöilisi yhtään tai kattelis esteitä. Niin vaan kävi ja poni pääsi täysin yllättämään pukkaamalla mut alas. Tein tyylikkään laskeutumisen jaloilleni nelosesteen jälkeen, hyppäsin takaisin kyytiin ja jatkoin radan loppuun. Loppurata olikin jo ihan ok, mutta rentous oli hommasta kaukana.


Tosiaan, normaalistihan kisoissa tippuminen johtaa hylkäämiseen mutta näissä pienissä harkkakisoissa sain jatkaa radan loppuun. Sen lisäksi noissa kisoissa oli molemmissa luokissa arvostelu A.0.0 joka tarkoittaa että kaikki osallistujat palkittiin. Päästiin siis mukaan palkintojen jakoon saaden valkoinen ruusuke.

Palkintojenjaon jälkeen jäätiin suoraan maneesiin odottamaan seuraavaa verkkaa. Tässä välissä oli rataantutustuminen, johon en itse osallistunut radan ollessa sama kuin edellisessä luokassa mukaan lukien vielä vikan esteen jälkeen yksi okseri. Alunperin olisimme olleet vasta tokassa verkassa, mutta sain siirrettyä meidät ekan verkan ekaksi, jotta päästäisiin muiden mukana samaa matkaa tallille. Verkka siis alkoi heti rataantutustumisen jälkeen ja verkassa K oli jo parempi kuin edellisessä. Saatiin kivat hypyt molempiin suuntiin vaikka lankku ensin vähän jännittikin ja päästiin hyvillä mielin radalle.


Olin päättänyt edellisestä töppäyksestä että nyt mä h*lvetti oikeesti ratsastan enkä vaan matkusta. Ja niin mä jopa tein! Saatiin oikein kiva rata aina seiskalle asti. Muurilla vähän huokaisin ja ajattelin että ompa mennyt kivasti ja se tietty kostautui heti seuraavalla.. Kalle vaan päätti että nyt lankku onkin kamalanhirveän pelottava ja tökkäs siihen, samassa mä karjasin sille "EI" ja tein minivoltin ja hypättiin este ravissa. Loput kaks estettä meni myös ihan ok, kasin jälkeen poni meinas vähän karata hanskasta joten vikalle tuli huono tie ja hypättiin sekin ravissa.

Ärsytti kyllä tuo yks töppäys, mutta toisaalta taas rata oli muuten niin kiva verrattuna edelliseen etten jäänyt sen enempää harmittelemaan. Oon tosi ilonen siitä, että K oli aika kivasti menossa ite koko ajan eikä pudottanut yhtäkään puomia kummassakaan luokassa, jess! Me ollaan vaan molemmat aika lailla kisarutiinin puutteessa ja jännitetään molemmat kisatilannetta, jolloin ei olla ihan niin skarppina. Täähän paranee vaan treenatessa ja harkkakisoja kiertäessä, joten mitään paineita en aio moisesta ottaa.


Pääosin jäi tosi hyvä mieli kisoista. Kalle ei tosiaan oo mikään helppo ja sen kanssa mun pitää tehdä muutakin kuin vaan istua. Siksi ehkä oon niin onnellinen näinkin hyvin sujuneista radoista ja kaikenlisäksi K on ihan aloittelija kisaamisen suhteen. Suuret kiitokset Kimmon tallin porukalle näistä kisoista, on ihana kun järkätään näitä pikkukisoja meillekin jotka ei vielä oo aluetasolla! :)

Toivottavasti jaksoitte lukea vaikka kuvia ei juurikaan ollut. Kiitokset Minkalle videoitten kuvaamisesta! Nyt me lähdetään tyttöjen kanssa viettämään ystävänpäivää ja huomenna pitäskin olla aluekisoissa hepanhoitajan sekä kuvaajan roolissa.

torstai 12. helmikuuta 2015

Tallipäivä videolla

Eilen kuvailin tallilla käydessäni videopostausta ja tänään olikin hyvä käyttää junamatka sen kasaamiseen. Tulin Vantaalle ekalle maajoukkueleirille ja matka kesti reilun 3,5 tuntia, joten ehdin just sopivasti saada videon muokkailtua ja ladattua! Nyt ollaan tää päivä tutustuttu meiän Brasiliaan lähtevään porukkaan ja onpa taas huippujengi koossa. Äsken tultiin tähän hotellihuoneeseen ja pääsin jakamaan tän videon tänne.

Aloitin eilisen siis aamutallilla ja kävin vielä myöhemmin ratsastamassa. Kovin pitkää videosta ei tällä kertaa tullutkaan, vaan koitin jättää turhia sössötyksiä pois ja keskittyä olennaiseen. Video loppuu myös ehkä vähän kesken, johtuen siitä kun ratsastuksen jälkeen oli niin pimeetä, ettei videosta olisi juurikaan saanut selvää. Kalle kuitenkin meni vielä ulos tarhailemaan maaston jälkeen, joten sen kummempia ei olisi videolle tullut muutenkaan.

Toivottavasti tykkäätte!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kallen viikko-ohjelma & maneesilla

Ajatelin jo eilen kirjotella vähän Kallen tän viikon viikkosuunnitelmasta, mutta se venyikin tähän päivään. Ei anneta sen haitata vaan mennään itse aiheeseen!

Maanantaina eli siis eilen meillä oli tarkotus maastoilla, mutta suunnitelmiin tulikin muutos ja päädyttiin kunnon treenailuun. Käytiin ensin umpihangessa kävelemässä vartin verran ja sitten tehtiin sileätyöskentelyä tallin ympärillä pyörien. Tehtiin paljon laukannostoja sekä ravissa väistöjä. Kalle oli oikein kiva varsinkin loppua kohden ja laukannostot paranivat huomattavasti useiden toistojen myötä.


Tiistaina siis tänään oltiin sovittu Elinan kanssa maneesille treenit pitkästä aikaa niin, että Elina pitäisi meille Kallen kanssa vähän hyppyjuttuja ja sitten sileetä. En sen kummempia ala nyt kirjottelemaan kuvamateriaalin puutteessa, mutta muutamalla sanalla kuitenkin. Alkuun K oli kauheasti pohjetta vasten ja väsyneen oloinen, mutta hypätessä vähän parani. Tehtiin muutama rataharjotus ja meni ihan hyvin, ponin vetelyydestä huolimatta ja radoista jäi oikein hyvät fiilikset kisoja varten! 

Treenin lopuksi mentiin hetki sileetä Elinan neuvoessa ja vitsit miten oli ihanaa kun sai kunnolla palautetta ja ohjeistusta miten pitää ratsastaa. Kallen väsymyksestä huolimatta se oli ihanan rento ja tehtiin tosi kivoja vastalaukkojakin. Mun pitäs vaan muistaa käyttää mun sisäohjaa nimenomaan johtavana eikä vetää sitä linkkuun kaulan yli. Toisekseen mun paino heittelee miten sattuu puolelta toiselle, joten sitäkin pitää rempata. Paljon. Jokatapauksessa saatiin oikein hyvä fiilis loppuun ja toivottavasti päästäisiin pian uudestaan Elinan koutsattavaksi!


Keskiviikkona, huomenna on suunnitelmissa liikutella Kalle kevyesti maastoillen. Sillä on ollut melkoisen rankka viikko, josta todennäköisesti tän päivän vetelyyskin osittain johtui joten nää päivät ennen kisoja otetaan kevyesti. Jenni ja Zippe lähtee meidän maastoiluseuraksi joten toivotaan että poni osaa käyttäytyä!

Torstaina mä oon itse reissussa Vantaalla, joten Kalle saa pitää vapaata silloin. 

Perjantain treenin hoitaa Roosa, jonka oon nakittanut liikuttamaan ponin juoksuttaen mun ollessa edelleen reissussa. Se saa juosta kevyesti liinan päässä ja irti piuhojen kanssa jotta vertyy hyvin seuraavan päivän koitosta varten!

Lauantaina onkin sitten kisapäivä ja hypätään 1-tason kisoissa Kimmolla ristikkoluokka sekä 60-70cm jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Sunnuntain poni saa huilailla ja palautua kevyen maastoilun parissa ja käydään sillon kevyt puolisen tunnin hyvänmielen maasto ilman satulaa.

Semmonen viikko tällä viikolla siis luvassa. Huomenna ajattelin pitkästä aikaa kuvata vähän tallipäivävideoo kun talleilua on luvassa koko päiväksi. Ja muuten, suurimmat kiitokset kaikille, jotka kommentoitte miksi luette blogiani ja linkkasitte omanne! Oli ihana lukea ajatuksianne ja postausehdotuksia, pääsen perehtymään niihin lisää vähän myöhemmin ja omaa postaustakin niistä on tulossa ajallaan! 


Miten te lukijat suunnittelette teidän heppojen viikon? Onko teillä jotain tiettyä kaavaa vai meettekö enemmän fiiliksen ja hevosen mukaan? :)

maanantai 9. helmikuuta 2015

Irtohypytystä!

Eilen Kimmolla järjestettiin taas irtohypytyspäivä, kuten oli tammikuussakin. Tietenkin halusin Kallen taas mukaan, joten eilen oli ponin aika vaille kaksi päästä hyppäilemään. Viime estevalmennuksessa sattuneen vesimattoepisodin takia oltiin jo sovittu, että laitetaan vesimatto kujaan ja katsotaan miten poni siihen suhtautuu.


Alkuverkat otettiin matkalla tallilta maneesille ja maneesissa poni sai ensin mennä kujan pari kertaa puomeina itsekseen ja sitten laitettiinkin jo matto mukaan juttuun. Käytiin ensin tutkimassa se yhdessä ja kun se huomasi ettei se ookkaan niin kauhean vaarallinen, laitettiin matto kujan päähän vikan esteen alle ja alotettiin hyppäämään kunnolla. 


Kuten arvata saattaa, matto oli jännittävä ja vauhtia riitti. Poni ei kuitenkaan kieltänyt kuin kerran johtuen hitaasta vauhdista, joka oli oikein hyvä! Muuten K teki kujassa oikein kivasti, mutta Kimmokin sanoi että jännityksestä johtuen vikalla esteellä hyppy kärsii jonkun verran - luonnollisesti. Olin kyllä hyvin onnellinen kun kiellot jäivät vaan yhteen ja matosta huolimatta ponilla riitti virtaa ja intoa!! :)


Lopuksi poni alkoi jo tottua mattoon sen verran, että estettä päästiin nostamaan hiukan ja hypyt olivat ihan hyviä. Kun jännitys ei ollut enää niin suurta, ei hyppy enää ollut niin huono ja K näytti oikein kivalta ja tyytyväiseltä. Ei otettu tällä kertaa kauheasti hyppyjä, kun olikin vaan tarkotus saada heppaa vähän rennomaksi vedellä eikä niinkään nostaa korkeutta. Hyvään hyppyyn päästiinkin lopettamaan ja Kalle oli taas ihanan tyytyväisen oloinen!



Seuraava irtohypytyspäivä on näillä näkymin tulossa maaliskuun loppupuolella ja sitä ennen meillä onkin kahdet kisat tulossa! Tän viikon lauantaina avataan tän vuoden kisakausi hyppäämällä harjotuskisoissa kaksi pikkuluokkaa ja helmikuun vikana päivänä käydään pyörähtämässä valkosten aitojen sisäpuolella!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Reissussa

Kotiinpaluun jälkeen on kaikki päivät menneet hurjaa vauhtia ja paljoa ylimääräistä aikaa ei ole jäänyt. Siksi pääsin vasta nyt istahtamaan koneelle kirjottelemaan muutamalla sanalla alkuviikon reissusta, kun olin heppailemassa ja Laraa moikkaamassa Pohjanmaalla! Tää on sitten pitkä, sisältäen hyvinhyvin paljon (tylsää) lässynläälätinää ja puhelinkuvia, enjoy evripadi! ;)

Lähdin sunnuntaiaamuna ennen kuutta aamutallin tekoon, jotta ehtisin liikuttaa ja hoitaa Kallen ennen junaan nousemista. Kerkesin hyvin juoksutella ponin kentällä sekä siivoilla karsinan ja jäi vielä aikaa asemalla odotella junaa. Puoli yhdeksältä starttasin matkanteon Varkaudesta ja perillä kohteessa olin junien myöhästelyiden vuoksi vasta puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Kävin heittämässä matkatavarat sisälle ja painelin samantien talliin moikkaamaan Larppaa, sekä tietty muita heppakamuja. 


Sunnuntaina hampaanpoistosta oli kulunut vasta pari päivää, joten ratsastelin kevyesti vaan yhden hepan. Larppa oli liikkunut jo aiemmin päivällä, joten kiipesin uuden tuttavuuden, Iinan kyytiin ekaa kertaa. Tamma oli entinen ravisuokki jolla oli ratsastettu vain muutamia kertoja aiemmin. Oli tarkotus vaan kattoo miten tamma liikkuu ja miltä se tuntuu, joten tehtiin noin puolisen tuntia hommia kentällä käynnissä ja hieman ravissa. Virtaa riitti, mutta tammasta jäi tosi hyvä mieli, se teki tosi kivasti töitä vaikkei oikein osannutkaan ja antoi kyllä kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa. 


Maanantaina se urakka vasta alkoikin. Heti aamulla herättyäni söin aamupalan ja lähdin talliin varustamaan päivän ekaa ratsua. Iina oli tänään vuorossa ekana ja sen kanssa jatkettiin samalla linjalla kuin edellisenäkin päivänä: hakien rauhaa ja tasaisuutta käyntiin ja raviin. Edellispäivään verraten ero oli suuri ja saatiin ravissakin tosi kivoja, rentoja pätkiä! Iinan jälkeen vuorossa oli reissun toinen uusi tuttavuus, pieni kimo pv-tamma, jonka kanssa meni kyllä hetki ennenkuin löytyi yhteinen sävel ja oikeat nappulat työskentelyyn! Tehtiin avoja ja sulkuja ravissa, joilla sain tamman kivasti joustamaan ja taipumaan ja lopussa olikin jo kiva työskennellä alun hakemisen jälkeen. 


Sitten pääsinkin siirtymään näihin aiempiin tuttuihin! Oli niitä jo ikävä. Ekana näistä "isoista hepoista" ratsastin Latinan, joka on 8-vuotias eestiläinen pv-tamma. Se on tuttu jo ennestään noilta reissuilta ja aina tuolla käydessäni oon saanut tuon mahtavan tamman kanssa puuhailla. Se on ihan hurjan kiva ja tasainen, tykkään aivan älyttömästi siitä niin luonteensa kuin ratsastettavuutensakin puolesta. Se on vähän äijämäinen ja semmonen jätkä (vaikka tamma siis kyseessä) ja osaa kyllä koetella hermoja. Jotain siinä vaan on kun siitä niin tykkään, eikä tääkään kerta ollut poikkeus!

2012

Tehtiin Latinan kanssa kentällä vähän jumppailua, taivutellen suuresti molempiin suuntiin ja tehden paljon ympyrätyöskentelyä. Alkuun se tapansa mukaan vertyi melko hitaasti, mutta syttyessään oli taas niin ihana päästä fiilistelemään sen kanssa! Kaikki tuntui niin helpolta kun heppa liikkui niin kivasti ohjan ja pohkeen välissä ja mun piti vaan istunnalla vähän säädellä vauhtia. Ihanaihana Latsku! <3


Peksu on myös tuttu aiemmilta kerroilta, vaikka vaan kahdesti oon sen aiemmin ratsastanut. Se on myös Latinan tavoin tosi mukava ja miellyttämisenhaluinen sekä tekee hirmu hyvällä motivaatiolla töitä. Herra Peen kanssa tehtiinkin vähän samoja juttuja kuin Latinan kanssa, eli avoja ja ympyröitä. En ratsastanut kauaa, koska ruuna liikkui läpi treenin niin kivasti ettei ollut syytä jäädä pidemmäksi aikaa tuuppailemaan.


Ja päivän vikana se odotetuin, pieni Larppa-tamma. Uusille lukijoille tiedoksi, Lara on mun eka vuokraheppa niiltä ajoilta kun aloin vuokraamaan Elinan heppoja 2010 ja se on ollut mulle ehdottomasti yksi tärkeimmistä opettajista tämän mun 14 vuotta kestäneen ratsastusurani aikana. Lisää voitte lukee tuolta Hevoset -sivulta Laran kohdalta, jos jäi epäselvyyttä! Maanantaina siis jätin Laran vikaksi ratsastettavaksi ja ai elämänkevät sitä tunnetta kun pitkästä aikaa pääsin fiilistelemään tamman kanssa.. 

2012

Olin kuitenkin jo niin poikki neljän muun kanssa touhuamisesta, että tehtiin kevyt puolen tunnin tehoreeni. Vähän väistöjä, avoja ja jumppailua ja se sai riittää. Oli vaan niin ihana päästä kiipeämään tuonne tuttuakin tutumpaan satulaan ja muistella viittä vuotta takaperin kun ensimmäisen kerran siihen takamukseni laskin. 

Loppuilta menikin venytellessä ja telkkaria katsellessa. Viiden hepan ratsastus oli ottanut veronsa ja olin ihan naatti. Päädyinkin hyvissä ajoin sänkyyn ja nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi oltava taas vireessä ja pirteenä heppailemassa!


Aamupalalla ja aina herättyäni sain seuraa tämmösestä, lämpimästä karvapallerosta!

Tiistaina lähdettiin aamupäivästä käymään Vaasassa. En ollut koskaan aiemmin kyseisessä kaupungissa käynytkään, joten pitihän sitä lähteä pyörähtämään! Oli kyllä ihan yllätys, että siellä tosiaan puhutaan paljon ruotsia.. Joka kaupassa myyjä puhui yhtä sujuvasti ruotsia kuin suomeakin siinä kauppoja kierrellessäni ja kuunnellessani myyjien puheita. Kävin parissa kauppakeskuksessa pyörähtämässä ja istuin pitkään Arnoldsilla kahvilla. Ennenkun lähdettiin takaisin, käytiin vielä Amarillossa syömässä jotta jaksaisin urheilla ja takaisin päästessä vaihdoin vaan vaatteet ja lähdin talliin alottamaan ratsastukset.

Larppa & Latina 2012

Tänään aloitin Larasta ja mentiin taas kentälle. Tehtiin taas kouluvääntöä ja homma parani vaan eilisestä. Mentiin Peksun omistajan kanssa samaa aikaa ja oli kiva kuulla "ulkopuolisen" mielipidettä miten L kulkee ja liikkuu, kun videoita / kuvia en oo saanut. Larppa liikkui alkujäykkyyden jälkeen tosi kivasti ja rennosti, vähän siltä joutui vaatimaan ja pyytämään ja muistuttelemaan että hei, tehäänpä hommia. Kun se muisti käyttää kaikkia neljää pitkää jalkaansa ja selkää, saatiin ihan suberhyvä fiilis loppuun! 


Laran kanssa fiilistelyn jälkeen laitoin eiliseltä tuttavaksi tulleen pv-tamman valmiiksi ja mentiin kentälle. Sen kanssa jatkettiin samaa rataa kuin eilen ja kun vähän muistin miten tän tamman kanssa toimitaan, alkoi sujumaan jo alusta asti paremmin. Sen kanssa oli kyllä kiva tehdä, kun se oli niin osaava ja teki kyllä kaiken kun vähän pyysi, ilmaseksi ei antanut kylläkään mitään... Tuon tamman jälkeen vuoroon pääsi taas Iina, jonka kanssa oli niin ihana ja antoisa tehdä tänään! Sunnuntaiseen verrattuna muutos oli ihan huikea, tamma liikkui jo pitkät pätkät ravissakin oikein päin, rennosti kantaen ittensä. Oli ihana huomata miten nopea se on oppimaan ja miten hyvä asenne sillä on ratsun hommiin, vaikka aika alkuvaiheessa onkin. Siitä tulee vielä tosi kiva ratsuputte!

Päivän vikaksi jäi Latinan kanssa iltafiilistelyt kevyen hölkkäilyn merkeissä. Tästä ratsastuksesta sain myös vähän videonpätkää ja oli kiva nähdä miltä meno näytää. Onneksi Latina näytti yhtä kivalta videolla kuin selästä käsin tuntuikin ja oli kiva kuulla tamman omistajalta, että se liikkuu hienosti :) Pienet kehut ja sanat tekee kyllä päivästä aina paremman, ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen sana tai teko kun tulee heti hyvälle mielelle. Latina siis meni hyvin. Ja se on kiva ja huibbu, voi kunpa mulla ois varaa pitää kahta niin tuo olis mulla ihan varmasti tallissa! 

Puspusss :* 2012

Taas loppuillan kulutin suihkun, venyttelyiden ja pakkaamisen parissa, sillä seuraavana aamuna olisi jo poislähdön aika. Muutama päivä kului taas uskomattoman nopeasti ja olisin kyllä jäänyt vielä vaikka viikoksi, jos olisi mahdollista! En voi olla kuin älyttömän kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta, kun saan viettää aikaa tuolla mun rakkaan harrastuksen parissa, ihanien ihmisten kanssa ja mitä parasta, niin mukavien ja hienojen hevosten seurassa! Kiitos siis jälleen Sutelan porukka, oli aivan ihanaa vierailla! :)

Propsit sille joka jaksoi selata loppuun! Innostuin vähän kirjottelemaan vaikka miten koitin tiivistämällä tiivistää ja karsia juttuja.