keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kyllä kouluratsastus on kivaa!

Viime postauksessa mainitsinkin muutamalla sanasella Elinan sunnutain ratsastuksesta. Nyt kun huomenna saan viettää kokonaan vapaapäivää pitkästä aikaa, ajattelin käyttää aikaa hyvin hyödykseni ja postailla hieman viime päivien tunnelmia Laran liikkumisen suhteen.


Tosiaan, sunnuntaina Elina ratsasti tamman. Lara oli ollut koko päivän sisällä ihan hevosesta riippumattomista syistä joten sanoin Elinalle puolivitsillä, että tekeekin sitten kunnon alkuverkat! Ei kaikunut kuuroille korville mun kehotus vaan Elina aloittikin tamman ratsastamisen 20minuutin käyntityöskentelyllä. Tuo menetelmä kuulemma toimikin oikein mainiosti ja käynnissä Lara oli jäänyt tosi kivasti omille jaloilleen, hyvälle tuntumalle ja kivan rentoon ja pyöreään muotoon. Ravi ja laukka oli ollut myös oikein hyvää, mutta lopussa tamma oli taas vähän väsähtänyt.


Mutta mikä parasta, Larppa ei ollut tahdittanut nyt ollenkaan! Oikeaan kierrokseen laukka oli alkuun tuntunut jäykemmältä, mutta sekin vertyi nopeasti. Liike oli kuitenkin ollut ihan normaalia eikä tuota ihmeellistä tahdittamista enää esiintynyt ja hitsi kuinka onnellinen mä olinkaan kun katoin ponin liikkumista ja kun Elina vielä varmisti saman tunteen selkään! Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä ens viikolla tänne lähelle on tulossa klinikka-auto käymään ja soittelen heille huomenna josko ehtisivät vilkaista Larpan samalla reissulla. Saanpa sitten ainakin varmuuden missä mennään ja miten jatketaan!



Siihen asti nautiskellaan nyt hyvin sujuvista sileetreeneistä. Lara on ollut oikeastaan nyt tän alkuviikon ihan megahyvä ratsastaa. Ollaan menty eilen puolentunnin koulutreeni ja tänään kevyempi sileejumppa maneesissa ja ne fiilikset mitä oon saanut tässä näinä päivinä... wow. Tuo hevonen ei oo ikinä tuntunut noin hyvältä! Jotenkin sen kun saa siihen ohjan ja pohkeen väliin niin se vaan on siinä ja on kaikki niin ihanaa. On ollut kyllä ihana huomata miten se muokkautuu omaan käteen sopivaksi ja liikkuminen tuntuu päivä päivältä olevan sille helpompaa. Ehkä meistä kunnon kouluratsukko vielä leivotaan kun on koulusatulat ja kaikki? ;)


Tänään sama, hyvä fiilis jatkui sileejumpalla ja päästin lopuksi vielä muutama vuosi takaperin ratsastuksen lopettaneen kaverini ravailemaan loppuravit. On kuulemma iso hevonen! Oli myös kiva kuulla samaan aikaan ratsastavalta ystävältäni, että ollaanks me treenattu sileepuolta kun Larppa näyttää jo ihan hevoselta :D hah, no ollaan me ja meistä kouluratsastus on ihan hirrrveen mukavaa!

Semmosta pientä hehkutusta, huomenna sit jatketaan kevyellä humpalla Larpan kanssa ennen vaparia sekä Bellan kanssa treenaillaan myös sileellä. Kuvamateriaalia kumpaisestakin tulossa, joten stay tuned!


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Suunnitelmia

Postaus kirjoitettu eilen, mutta julkaistu vasta tänään. Tän päivän Larpan treenistä tulossa lähipäivinä oma postauksensa, varautukaa hehkutukseen taas!! Sen tiimoilta suunnitelmatkin osin muuttunee, mutta palataan siihen myöhemmin. 

Mun on oikeastaan koko kesän pitänyt pohtia ja miettiä tulevaisuuden suunnitelmia Laran kanssa tänne blogiin, mutta jotenkin se aina on jäänyt. Nyt suunnitelmat on menneet vähän uusiksi siltä osin, että en esimerkiksi halua hypätä nyt ennenkun on täysin varmaa johtuuko ravin ajoittainen tahdittaminen vaan lihasjumeista. Kuitenkin kun tulevaisuus on taas jo vähän paremmin tiedossa, uskallan alkaa jo miettimään syksyn ja talven treenejä.


Ensi viikolla meillä onkin vähän erikoisempaa ohjelmaa, sillä aletaan tekemään muuttoa! Viikon päästä maanantaina nimittäin tamma pääsee oikeasti kotiin, me jätetään täyshoitotallin maneesit ym. luksukset taakse ja suunnataan pikkutallille itsehoitoon! Oon niin innoissani, vaikka kesä onkin ollut ihanan helppoa aikaa kun hevonen on hoidettu tallin puolesta, niin kyllä se kotiinpaluu tuntuu hyvältä. Kun on tottunut tekemään kaiken ihan itse niin täysihoitoon on ollut jopa vaikea sopeutua. On ollut jokatapauksessa opettavaista ja hieno kokemus pitää hevosta isolla tallilla, mutta kyllä mä viihdyn paremmin omassa rauhassa pienellä porukalla.


Tuleva viikko kuluu siis pakkaillessa tavaroita ja järjestäessä niitä kotitallille. Larppa pääsee samaan karsinaan mistä Kalle lähti viimeisen kerran vajaa neljä kuukautta sitten ja päästään jatkamaan tamman kanssa siitä mihin sen kanssa lopetettiinkin kolmisen vuotta sitten. Jännittävää! Treenaamisen kannalta puitteet eivät tietenkään ole läheskään samat, kotitallilla käytössä on vaan pieni kenttä. Sitäkin parempia maastoja löytyy ihan tallin ympäristöstä ja onhan meillä treenipuitteet vartin kävelymatkan päässä :)

Muuton jälkeen ehditään asettua taloksi vaan muutaman päivän ajan. Maanantain tosiaan hevonen muuttaa kotiin ja jo torstaina mun matka kohti Brasiliaa alkaa matkustamalla junassa Helsinkiin yhdeksi yöksi ja sitten perjantaina lento Lontoon kautta Sao Pauloon. Onneksi mulla alkaa loma tiistaina joten ehdin keskiviikon ja torstain vielä talleilla hyvin ilman kiireitä!


Larppa jääkin tyytyväisesti uudelle tallille hyvään hoitoon. Jenni hoitaa ja ratsastaa tamman pääosin ja on vastuussa sen tallihommista, mutta Elina on myös lupautunut liikuttamaan ponia muutaman kerran. Mulla tulee kyllä valtava ikävä sitä vajaassa kahdessa viikossa! Onneksi voin jättää sen ihan huoletta tänne, kun tiedän että siitä kyllä pidetään huolta mun ollessa poissa.

Mun loman jälkeen sit katsotaan mikä on ponin liikkumisen tilanne ja jos se ei ole muuttunut mihinkään, varailen klinikka-aikaa sitten loppukuulle ja selvitellään mitä tehdään jatkossa. Nyt ainakaan tilanne ei ole mitenkään hälyyttävä, joten en usko että sieltä mitään kummempaa löytyykään. Jos tilanne on sellainen ettei ole treenille mitään estettä, jatketaan ihan normaalisti sileäpuolen treenejä kohti kisoja ja estepuolella jatketaan myös valmentautumista ja kisailua.


Kallen äkillisestä poismenosta oppineena olen jo varautunut toisiin vaihtoehtoihin. Niitä en jaksa alkaa sen enempää erittelemään kun ajankohta ei ole siihen vielä oikea ja turhaan en ala maalailemaan piruja seinille. Se mitä tulee on sitten tullakseen ja siihen ei juuri voi vaikuttaa näin etukäteen. Mä haluun elää hetkessä ilman huolta huomisesta ja siksipä en tämän enempää asioita ainakaan ääneen jaksa murehtia.

Mutta tässäpä näitä sitten yhdelle kertaa! Katsellaan sitten miltä näyttää elokuun loppupuolella, jos lentopelkoisena edes selviän 15h suuntaansa lentomatkoista... Tai sitten kone tippuu mereen ja musta ei jää enää mitään jäljelle. Tai mut kidnapataan Brasiliassa ettekä kuule musta enää. Ikinä. Mitään.

Nojoo, toivottavasti ei käy niin. Mut palataan asiaan sit myöhemmin viikolla!


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pikaista kuulumisten päivittelyä

Ilosaarirock onnistuneesti takanapäin ja haikein mielin kotiin palailtu. Lauantai-ilta Bastillen seurassa hujahti aivan liian nopeasti ohi ja pitkä odotusaika oli taputeltu. Olisin vaan halunnut jäädä siihen hetkeen ikuisuudeksi ja vaan fiilistellä, mutta eihän se tietenkään ollut mahdollista. 


Lauantaina Joensuussa meitä hemmotteli ihana keli, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli hurjan lämmintä. Päivä kului nopeasti syöden, musiikkia kuunnellen ja nautiskellen ja pian mä hipsinkin tähtitelttaan oottamaan koko viikonlopun kohokohtaa. Suunnitelman mukaan olin jo 4,5h aiemmin odottamassa eturivissä ja kyllä odotus palkittiin kun jätkät astui lavalle! Ihan huikee keikka, huikee fiilis ja niin ihanat Dan, Kyle, Will ja Woody!

Sunnuntaina keli ei ollut enää niin aurinkoinen loppupäivästä, muttei se haitannut kun oltiin varauduttu vesisateeseen! Tapaturmiltakaan ei vältytty vaan jouduttiin pistäytymään kertaalleen ensiaputeltassa. Tästä johtuen muutettiinkin suunnitelmaa hieman ja lähdettiin pari tuntia etuajassa ajelemaan kotiin. Mutta takana kaikinpuolin huikea reissu ihan mahtavalla porukalla! Oli tosi ihanaa olla taas reissaamassa ja vapaaviikonlopun jälkeen sitä taas jaksaa tän 50h työviikon painaa. 

Näissä tunnelmissa sujui mun hevoseton viikonloppu, mutta mitäpä sinne hepparintamalle kuuluukaan? Lara sai huilia lauantain ja sunnuntain vietellen kävelypäivää sekä vapaata. Perjantaina otettiin hyppyjä valmennuksessa, mutta edelleen jatkuvan oudon tunteen vuoksi en halunnut ottaa riskiä ja jatkaa loppuun asti, vaan lopetettiin Laran kanssa etuajassa yhden ratatreenin jälkeen. Oli kyllä harmi, tamma tuntui muuten tosi hyvältä ja Kimmokin sanoi että teettäisi mielellään meille jo vähän haasteellisempia tehtäviä. 

Tänään kävin moikkaamassa hepsua sen ollessa laitumella ja harjailin sen pikaiseen läpi. Vietettiin tammojen kanssa siinä vaan aikaa auringonpaisteesta nauttien ja ponit sai nauttia mun rapsutuksista. Molemmat tammat (tarkoitetaan nyt siis Laraa ja sen tarhakaveria Veeraa) näyttivät hyvin onnellisilta kun saivat ylimääräistä huomiota kesken päivän. 


Myöhemmin päivällä mun ollessa töissä oltiin sovittu Elinan kanssa, että hän käy juoksuttaa Laran ja kattoo vähän miten se liikkuu. Tamma oli liikkunut toiseen kierrokseen selkeästi eritavalla kuin toiseen, mutta varsinaista ontumista ei ollut havaiittavissa. Ennemminkin liikkuminen oli ollut ajoittaista jäykkää tahdittamista ja tullut takaosasta. Viimeksi Elinan ratsastaessa tuota tahdittamista esiintyi juurikin käännöksissä ja hidastempoisessa ravissa ja nimenomaan toiseen suuntaan. 

Nyt sitten seuraillaan ponisen tilannetta ja katsotaan mitä tehdään. Jatkossa treenaillaan kevyesti ja jumppaillen hevosta suoremmaksi. Hieronta uusitaan tässä viikon sisään ja katsellaan miltä liikkuminen tuntuu. Liikuntaa pidetään nyt yllä kevyen treenin merkeissä, ellei liikkuminen muutu huonompaan suuntaan. Jossain vaiheessa katsellaan sitten klinikka-aikaa jos tahdittaminen ei lopu tai menee pahemmaksi. 


Semmoiset lyhyet kuulumiset tähän viikon alkuun, katsotaan mitä viikko tuo tullessaan! Ainakin töitä ihan urakalla jos ei muuta.. Koulussakin pitäisi käydä harjoittelemassa, kisoihin ei oo enää kuin kolme viikkoa aikaa, huii!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Hepan huoltopäivät

Tää viikko onkin ollut Larpalla "yhtä juhlaa". Ei siis sen mielestä laisinkaan, mutta mun mielenrauhalle on kyllä tää viikko tehnyt gutaa. Vaikka rahaa on palanutkin tilipäivän jäljiltä kiitettävät summat, ei ne ole menneet hukkaan vaan olen saanut hevoselle oikein mainiota hoitoa ja tukea sen tervyedentilaan. 


Viikko alkoi maanantaina jo kauan aikaa sitten sovitulla hammaslääkärillä. Olin saanut Larpan jonon kärkeen kun asiansa erittäin hyvin osaava hevostenhammaslääkäri Marika oli tulossa tallillemme raspaamaan hampaita. Hirnuvan Hampaan Marikan olen tavannut usein pikkutallilla asuessani ja siellä olen saanut moneen kertaa seurata hänen työskentelyään Elinan hevosten parissa. Nyt oli tilaisuus näyttää Larankin suu, vaikka sen edellisestä raspauksesta onkin vasta puolisen vuotta. Halusin kuitenkin saada Marikalta hänen mielipiteensä siitä, millainen raspausväli olisi hyvä Larpalle ja mitä sen suusta mahdollisesti löytyy. 

Ja kyllä kannatti. Tammalta löytyi onneksi vain vähän piikkejä, mutta sitäkin suurempana tekijänä vasemmalla puolella yksi alahammas oli jostain syystä päässyt kasvamaan muita korkeammaksi kuluttaen samasta kohtaa ylähammasta pienemmäksi. Tämä on aiheuttanut aina epämukavaa oloa tai jopa kipua kun hammas on jäänyt ns. lukkiutuneeksi leuan liikkuessa. Oon kyllä niin ilonen että päätin kattoa nyt tuon suun, ihana treenata nyt kun tietää että tamman suu on nyt kunnossa ja siellä ei ainakaan sen kummempaa löydy! Suuret kiitokset Marikalle! Onko joku lukijoista käyttänyt Marikan palveluita? Hän siis tekee oikeasti ihmeitä hevosten kanssa, ilman rauhoitusta raspaukset ynnä muut ja ihan uskomattoman hienoa hevosten käsittelyä. 

Seuraavana päivänä tiistaina Elina hyppäsi Laran kyytiin ja ratsasti sen sileellä. Ratsastus meni ihan kelvollisesti, vaikkei Larppa ihan parhaimmillaan ollutkaan silloin. Suu oli kuulemma tuntunut paremmalta kuin aiemmin, eli kyllä tuolla raspauksella vaan oli oma osuutensa ratsastettavuuteen!


Eilen sitten oli vuorossa ensin kengitys ja sen perään hieroja. Mitä luksusta saada kaikki tämmönen samalle viikolle! Mentiin kengitettäväksi tuohon meidän pikkutallille, sillä kengittäjämme kaikki kengitystarpeet majailevat siellä ja näinollen on helpompi viedä hevonen sinne. Oltiin hyvin aikataulussa ja kengitys sujui (kuten aina Laran kanssa) oikein hyvin ja mallikkaasti. On kyllä niin outoa, kun Laran kanssa kengitysväli jää näin lyhyeksi, sillä kasvaa kaviot ihan hujauksessa ja nytkin tämä 6vko kengitysten välillä tuntui aika maksimimäärältä. Verraten Kalleen, se porskutti oikein tyytyväisenä helposti 8vko samoilla popoilla..

Kun uudet töppöset oli saatu alle, pääsi Larppa hetkeksi vanhan tutun suokkitamman viereen tarhailemaan mun hakiessa tamman ratsastuskamat Kimmolta. Päätin suorittaa päivän kevyen liikunnan vanhoja muistellen tuolla tallilla odotellessa hierojaa. Lara ei vaan meinannut antaa mulle kiinni tarhasta ollenkaan, se jopa lähti latomaan karkuun kun ilmeisesti luuli että lähdetään pois.. :D Hän ei millään olisi halunnut jättää vanhaa tuttua ja vanhaa kotitallia, vaan oli sitä mieltä että nyt ollaan täällä jäädäksemme.

Ratsastus sujui ihan ok, Larppa oli kivantuntuinen vaikkakin vähän laiska. Menin ihan kevyet 20min kentällä pyörien kaikki askellajit läpi ja sitten poniini pääsikin nauttimaan hierojan käsittelystä. Laran siis hieroi tallikaverini tuolta tallilta ja siksi tamma jäi sinne hierottavaksi. Sen kummempia jumeja ei löytynyt, mutta jonkin verran jäykkyyttä kaulassa ja selässä kylläkin. Eli hyvässä kunnossa näyttäisi lihaksisto olevan!


Tässä postauksessa olevat kuvat onkin tän päivän hölkältä, kiitos Iinalle taas kuvista! Kokeilin uutta juoksutussysteemiä, joka näyttäisi toimivan Larpalle oikein hyvin. Musta tuntuu että oon jotenkin neuroottinen tuon hevosen liikkumisen suhteen. Koitan joka päivä katsoa sen liikkumista sillä silmällä, että on pakko löytää jotain epämääräistä josta sitten voin tehdä vaikka mitä päätelmiä. Ärsyttää, mutta jotenkin tänään tuntui että tamma liikkui toiseen suuntaan ravissa huonommin kuin toiseen. Ei mitään ontumista tai epäpuhtautta, mutta ehkä jotain jäykkyyttä tai tahdittamista. Huomenna olisi taas estevalmennus, mutta pitää katsoa tilanne sen mukaan miltä tamma tuntuu alkuverkoissa. Toivon ja rukoilen taas niin kovasti, että olis vaan mun silmissä ja päässä tämä. 

No mutta, huomenna on päivä uusi ja se vierähtääkin iltaan asti töissä. Työpäivän päätteeksi käydään sitten estevalmennuksessa jos hepan liikkuminen ok ja aikaiselle lauantaiaamulle suunnitelmissa maastolenkki. Sitten koittaankin mun viikonloppuvapaat, sillä lähdetään aamupäivällä tyttöporukalla kohti Joensuuta ja Ilosaarirockia ja mä en tule selviämään, nään mun ehdottoman ykkösfanituskohteen Bastillen!! En oikeasti osaa kuvailla tätä tunnetta mikä mulla on tällä hetkellä, oon neljän vuoden ajan luukuttanut Bastillee aina kun mahdollista ja nyt mä pääsen kokemaan kaiken ihan in real life. Hullua. Mutta joo. Hyvää yötä ja hauskaa loppuviikkoa!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kisakauden avaus Pieksämäellä

Eilen koitti koko viikon odottamani päivä, nimittäin lauantai ja kisareissu! Alkuviikosta sain kuulla ettei mulla oliskaan lauantaina työpäivää kuin vasta illalla, joten kerkesin vielä ilmoittautua Pieksämäellä järjestettäviin aluekisoihin. Laran vuosimaksu ei oo vielä maksettu, joten pääsin osallistumaan ainoastaan seuraluokkana olevaan 80cm luokkaan. Se ei haitannut mua ollenkaan, jopa mielellään aloitinkin yhteisen kisakauden pitkästä aikaa helpolla pikkuluokalla. 

Kaikki postauksen kuvat (c) Tiia Tahvanainen, http://www.tiiatahvanainen.com/


Perjantaina olin laittanut kaikki tarpeelliset kamat sillein kasaan, että lauantaina tarvitsee ainoastaan nostaa kaikki autoon ja ottaa poni kyytiin. Aamulla heräsinkin oikein pirteänä ja hyvin valmistautuneena kisapäivän aamuun. Aiemmin viikolla olin paininut pienen ongelman kanssa, nimittäin mulla ei ollut kuskia eikä vetoautoa.. Päätin kuitenkin päästä jotenkin paikanpäälle, joten kyllä hätä keinot keksii! Ja niin keksikin, nimittäin vedin hevosen itse kisapaikalle. Sain tallikaverilta 1,5 hevosen trailerin lainaan sekä porukat lainasi autoa. Ja hyvin meni! Lara on niin ihana lastata ja kuljettaa ja kaikki, että matkat meni tosi hyvin ilman minkäänlaisia ongelmia. 

Kaverini Hanna lähti mun mukaan hepanhoitajaksi ja oltiin perillä kisoissa hyvissä ajoin. Käytiin ilmottautumassa ja kattomassa rata ennenkun otettiin heppa ulos traikusta. Larppa oli hyvin pirteenä päästessään reissuun ja kävelikin hyvin reippaasti Hannan kanssa mun laitellessa kamoja ja valmistautuessa ratsastamaan. 

Verkassa Larppa tuntui ihan kivalta ja tavalliselta, ei mitää erikoista. Tammalla tuntui olevan hurjasti virtaa ja edes lämmin, aurinkoinen keli ei vaikuttanut hevosen vireystilaan.. Elinan ohjeiden mukaan koitin ratsastaa verkassa esteille mieluummin liian lähelle, kuin hypyttää pikkuesteet hurjan kaukaa. Pari kauempaa roiskaisua mahtui mukaan, mutta pääasiassa sain Laran sen verran hyvin tuotua esteille, että se joutui nostamaan kinttunsa ja hyppäämään ylöspäin. Verkka sujui siis kivasti ottaen muutamat hypyt, taivutellen ravissa ja laukkaillen isoilla ympyröillä. Larppa tuntui hyvältä ja ei ottanut yhtään puomia alas vaikka teinkin muutaman vähän erikoisen lähestymisen.


Sitten vaan radalle! Olin jännittänyt kisoja enemmän sitä miten matka sujuu, joten radan jännittämiseen ei ollut ollut aikaa juurikaan. Rata oli onneksi aika helpontuntuinen, pitkiä lähestymisiä ja suhteellisen helppoja teitä. Perusradalla oli yksi linja, yksi sarja ja muuten sitten vaan yksittäisiä pikkuesteitä. Ja rata meni oikein kivasti, en jopa mokaillut ollenkaan pahasti ja Lara tuntui tosi kivalta! Linja suunnitellusti rauhallinen kuusi askelta, kuutoselle vähän huono lähestyminen kun tultiin himppa liian lähelle ja perusradalla sarjalle tultiin liian pitkänä ja vähän liian kovaa joten siitä lähti b-osan puomi mukaan. En vaan ollut suunnitellut lähestymistä kunnolla ja väli muutenkin vähän ahdas, joten täysin oma moka kun en osannut arvioida tilannetta oikein. Muuten radalla ei ollut sen suurempia ja neljällä virhepisteellä maaliin!



Olin kyllä tosi tyytyväinen rataan ja varsinkin hevoseen! Verkassa se oli vähän kättä vasten ja turhankin villi, mutta radalla se oli ihan eri ja oli koko ajan tosi kivasti apujen välissä. Sain tehtyä suunnitellut tiet ja ratsastettua loppuun asti, enkä jättänyt rataa kesken. Tunne oli ihan huippu pudotuksesta huolimatta radan jälkeen ja tamma sai kyllä paljon kiitoksia!

Kisapäivä tuntui hurjan lyhyeltä kun jo yhden luokan jälkeen päästiin lähtemään kotiin. Larppa odotty tyytyväisenä Hannan kanssa kun mä pakkailin kamoja autoon ja laittelin traikkua lähtövalmiiksi. Sitten tamma pääsi koppiin jatkamaan heinänsyöntiä kotimatkan ajaksi ja kotona Larppa kaipailikin jo kovasti Veeran kanssa ulkoilemaan. Kisapäivä oli kyllä oikein onnistunut ja oli kiva käydä pitkästä aikaa muualla kisailemassa! Nyt oon saanut maksettua Larpalle luvatkin kuntoon, joten seuraavissa kisoissa päästään menee sit jo kasikympin lisäksi ysikymppiä :)


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Treeniä ilman satulaa


Viime viikon maanantaina tehtiin Laran kanssa kevyttä humppaa ilman satulaa ensin hetki pellolla pyörien ja lyhyt reeni kentällä. Roosa oli meitä silloin kuvaamassa, mutta jotenkin oon ihan täysin unohtanut nää kuvat koneen muistiin ja siellä ne lojui edelleen.. Nyt iski inspiraatio ja ikävä noita ihania, lämpimiä päiviä, joten päätin palata reilu viikko takaperin ja muistella mukavaa ilman satulaa - jumppailua. 


Taas tulee vähän kuvapainotteisempi postaus, mutta näitä on niin paljon nopeampaa tehdä kuin kirjotella pitkiä tekstejä. Mulla on meneillään melko kiireinen aikakausi omassa elämässä, joten mielellään käytän ylimääräisen aikani nukkumiseen. Tykkään kuitenkin päivittää blogia jollain tapaa, joten sallittakoon nyt runsaskuvaiset postaukset kun kerrankin materiaalia on saatavilla!


Alku tosiaan suoritettiin pellolla kävellen ja pari ympyrää ravaillen. Tamma vaikutti hyvinkin onnelliselta päästessään hömppäilemään kevyesti vähän sinne tänne ja pidettiinkin meininki läpi ratsastuksen hyväntuulisena ja mukavana puuhana molemmille.



Alkuverkkojen jälkeen siirryttiin pikkukentälle tarkotuksena tehdä vähän ravityöskentelyä, sekä ottaa muutamat laukannkostot molempiin suuntiin. Larppa oli tuttuun tapaansa reipppaalla tuulella ja sain keskittyä taas oikeastaan vaan jarruttamiseen ja tahdin säilyttämiseen.

Larppa goes wild!

Laukassa poni oli ihan pöpi! Se ekassa laukannostossa villiintyi todella arvaamattomasti ja olin ihan ihmeissäni että mitä tapahtuu.. Vauhtia kyllä piisasi kunnolla, mutta suurimpien höyryjen jälkeen malttoi tamma keskittyä edes hieman ja saatiin kivojakin pätkiä.


Loppuun otettiin vielä pätkät ravia ja lopeteltiin sen jälkeen. Iltaa vietettiin Kuopion viinijuhlilla ekaa kertaa vieraillen ja oli kyllä varsin hauska ilta! Kelit ainakin suosi, vähän kaipailisin taas tämän sateen sijaan noita aurinkoisia päiviä..


Tänään tehtiin sileetreeniä maneesissa, Elina ratsasti tammaa viime viikonloppuna ja lauantaina olisi luvassa yhteiset kisat taas pitkästä aikaa! Millaista postausta sitten haluaisitte lukea seuraavan kerran? Kuulumisia, lisää Laran ratsastettavuudesta vaiko kenties niistä tulevaisuuden suunnitelmista? Sana on vapaa!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Opera Games 2015

Oltiin viikonloppua viettämässä kisatunnelmissa Savonlinnassa. Kun näinkin lähelle Itä-Suomea ja mun asuinpaikkaa tulee mahdollisuus kerran vuodessa päästä seuraamaan Suomen huippuratsastajia ihan livenä, on joka vuosi pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja lähdettävä paikanpäälle. Meiltä kotoa on Savonlinnaan noin tunnin automatka ja olenkin aiempina vuosina ollut paikan päällä päiväseltään katsomassa. Tänä vuonna intouduttiin kuitenkin Jennin kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina kisaturisteiksi ja varattiin hotelli läheiseltä pienemmältä paikkakunnalta yöksi. 


Lauantai oli todella kuuma päivä ja otettiin kyllä molemmat aurinkoa itseemme ehkä vähän liikaa. Koko päivä suorassa auringossa oleskellessa ilman kunnollista suojakerrointa iholla oli aika huono yhtälö ja Jenni paloikin aika huolella. Mä olen tän kesän palovammat suorittanut jo toukokuussa Espanjassa, joten mun osalta aurinko vaan paransi (vai pahensi?) aiempaa rusketusta entistä tummemmaksi. Pelkästään katsomossa istuminen meinasi olla yhtä tuskaa, kun hiki vaan virtasi kuin saunassa olisi ollut vaikka istuttiin paikallaan. Ei kuitenkaan ollut valittamista hienoja hevosia ja osaavia ratsastajia seuraillessa!


Mä olin tottakai koko päivän kamera kädessä ja kuvia tulikin otettua reissun aikana ihan luvattoman paljon. Nyt edessä oliskin vaan noin 2000 kuvan läpikäynti ja nettiin lataaminen eikä mulla ole hajuakaan mistä revin moiseen urakkaan aikaa.. Pikkuhiljaa hyvä tulee, jospa mä saisin ne tän vuoden puolella vielä nettiin kaikki!


Jos joku kaipailee kuvia luokista 7, 8 (la), 12, 13 tai 14 A (su) laittakaa säpöä (aino.huupponen@hotmail.com) niin voin laitella kuvia sitä kautta! 


Ei maltettu jäädä enää kärvistelemään pidemmäksi aikaa, sillä nälkä ja väsymys alkoi pikkuhiljaa jo painamaan. Lähdettiin ajelemaan sitten hotellille ja käytiin matkalla kaupassa ostamassa eväitä. Hotellilla paineltiin suoraan suihkuun ja hetken hengähdystauon jälkeen laittauduttiin valmiiksi ruokailua varten. Käytiin hotellin ravintolassa syömässä ihanan herkulliset ruoka-annokset ja masut pullollaan olikin kiva kierrellä laskevassa auringonpaisteessa hotellialuetta ympäriinsä. Nukkumaan mentiin hyvissä ajoin ennen puolta yötä, jotta oltaisiin virkeinä aamulla taas kisoihin lähdössä.


Aamupalan jälkeen startattiin auton nokka jälleen kohti Savonlinnaa. Päivästä olisi tulossa selkeästi edellistä viileämpi, vaikkakin aurinkoa oli luvattu samalla mitalla. Ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto vetää pitkät housut jalkaan ja huppari niskaan - vaikka aurinko paistoikin ei lämpötila noussut juurikaan yli 15 asteeseen.


Myös sunnuntai sujui samoissa merkeissä kuin lauantaikin. Kuvia paljon, hieman turhautumista vastavalon (-.- niin paljon harmaita hiuksia) kanssa ja lisää palovammoja. Jennin naama koki karvaan kosketuksen auringonvalon kanssa ja saikin lisänimen "punakuono". Mä en tullut auringonvalon kanssa ollenkaan toimeen ja kirosin sen alimpaan h*lvettiin ja rukoilin että tulisi pilvistä ja kuvaaminen olisi paljon mielekkäämpää. Ei auttaunut rukoilu ja aurinko paistaa mollotti vaan kirkkaalta taivaalta koko päivän. Huoh..


Kuvista tuli loppujen lopuksi ihan ookoo -kamaa. En oo erityisen tyytyväinen, mutta ehkä ne parempien puutteessa kelpaa. Kotimatkalla oli kyllä väsynyttä porukkaa ja vielä edessä oli maastoreissu kera Lauran & Veeran sekä Jennin & Zipen. Kotiin asti selvittyäni olo oli väsynyt mutta onnellinen. Kiva viikonloppu, hyvää seuraa ja hevosia - niistä minä tulen iloiseksi.