tiistai 14. marraskuuta 2017

Vähän ylä- ja alamäkiä

Blogin kirjoittaminen on jäänyt tarkoituksella taka-alalle viime aikoina, sillä työhön paluun jälkeen vuorokauden tunnit eivät ole riittäneet juuri mihinkään. Palasin normaaliin työelämään takaisin syyskuun alussa 5,5 kuukauden sairasloman jälkeen ja kerkesin olla töissä 4 viikkoa ja jäin sitten 3 viikon kesälomalle. Kesäloma hurahti supernopeasti mm. Tallinan Horse Showssa sekä muuttopuuhissa. Nyt olen taas ollut vähän töissä ja vähän sairaslomalla. Illalla on ihana istahtaa sohvalle poikaystävän kainaloon katsomaan Viaplaysta lempparisarjaa ja muutaman jakson jälkeen kömpiä sänkyyn.


Nyt sitten iski inspiraatio ja sopiva hetki joten jospa päivitetään vähän meidän kuulumisia. Aloitetaan vaikka tärkeimmästä, eli Larppasesta. Sen kanssa on taas ollut hyviä ja huonompia kausia. Se oli klinikan jälkeen pitkään tosi hyvä, mutta sitten tuli muutaman viikon huonompi jakso. Tähän päälle hepalle sattui rokotus, minkä jälkeen sen toinen takanen turvotteli noin viikon verran joten huilia pääsi kertymään normaalia enemmän. Nämä ongelmat on nyt selätetty, heppa pääsi rauhaisempaan karsinaan ja sen tarha-aika piteni. Nyt parina päivänä Larppa on taas ollut aika normaali oma itsensä :)

Heppa sai myös psyllium -kuurin, kun tarha on tosi mutainen ja heinähäkistä huolimatta tonkii jokaikisen maahan pudonneen heinänkorren suuhunsa. Perjantaina se myös hierottiin ja se selkeästi aukaisi jumeja, kun lauantaina se veti maneesissa riemupukkilaukkaa, mitä ei ole hetkeen nähty.. Tiedän olevani vähän hysteerinen ja ylivarovainen hepan suhteen, mutta minkäs teet - haluan vaan että sen on hyvä olla. Larpan ilme muuttui pirteästä ja iloisesta hieman apaattisempaan kun sen hyvä ystävä ja tarhakaveri jouduttiin reilu kuukausi sitten lopettamaan ja luulen että Larpalla on sitä kova ikävä. Haluaisin että se saisi uuden tarhakaverin, mutta tällä hetkellä tallista ei sopivaa ehdokasta löydy. Nämä kaikki tietysti vaikuttaa kaikkeen, mutta luulen että taas ajan kanssa tästäkin selvitään.


Mun jalan tilanne on ollut pitkään jo hyvä, ei edelleenkään normaali mutta sellainen että olen voinut elää kivuttomia päiviä ja ilman jatkuvaa särkylääkkeen napsimista. Pääsin aloittamaan salitreenaamisen fyssarin ohjeiden mukaan ja alettiin puhua jo juoksuaskelista! Ratsastus on ollut koko ajan helpompaa ja voin jo mennä täysin normaalisti läpi treenin - niin sileellä, maastossa kuin esteilläkin ja myös muilla hevosilla kuin Laralla. Teen myös tallitöitä, iltatallia säännöllisesti usean kerran viikossa ja silloin tällöin karsinoita. Toki selkäännousutilanteet ei-niin-tuttujen hevosten kanssa edelleen hieman jännittää, enkä pääse kyytiin ilman kunnollista jakkaraa, mutta voisin sanoa että tilanteeseen nähden heppailu sujuu hyvin.

Mutta sitten tuli kesäloman vika viikko ja heräsin yhtenä aamuna ihan järkyttävään vihlontaan nilkassa. En voinut astua jalalle ja kävelin aamun keppien varassa. Burana alkoi vaikuttaa tunnin sisällä ja loppupäivä meni ongelmitta. Ajattelin, että jos olin rasittanut sitä liikaa edellisenä päivänä ja jalka on ottanut siitä itseensä. Päivä kului muuten normaalisti, kävin tekemässä kevennetyn salitreenin, ratsastin hepan ja illalla en edes muistanut aamun kipuilua. Seuraava päivä meni normaalisti enkä ajatellut asiaa sen kummemmin. Kun palasin töihin, palasi myös vihlonta. Nyt aloin jo huolestua, kahtena päivänä peräkkäin jalkaan vihloi niin kovaa, että kävely onnistui vaan keppien kanssa. 

Viime torstaina pääsin sitten magnettikuviin ja huomenna olisi lääkärille aika. Siihen asti kepit kulkee mukana joka paikkaan ja salitreenit on jäähyllä. Oon joutunut taas syömään sen verran vahvoja lääkkeitä, ettei työn teko ole onnistunut oikein millään. Tallilla olen kyllä päässyt käymään ja se onkin ainoa paikka, missä saa muuta ajateltavaa eikä koko ajan mieti mitä keskiviikon jälkeen tapahtuu. Perjantaina sainkin uuden harrastuskaverin, 7-vuotiaan suomenhevosruuna Elon :) Katsokaa miten suloinen hän on! 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kouluvalmennuksessa

Niin vaan meikäläinen ratsasti eilen kouluvalmennuksessa! 4kk ratsastustauon ja 1kk satunnaisen ratsastelun jälkeen oli siis aika palata kunnolla hommiin ja mikäs sen parempaa, kuin puolentunnin kouluyksäri iltapäivällä töiden jälkeen. 

Anni Immonen on valmentanut meitä muutamaan otteeseen aiemminkin pari vuotta sitten, kun oltiin Laran kanssa aloittelemassa kisaamista. Jo tuolloin Annin opetustyyli oli meille todella sopiva ja sain paljon vinkkejä omaan tekemiseen Laran kanssa. Nyt sitten huhtikuussa kävi niin, että kun ilmoitin omassa Facebookissani Laran etsivän pitempiaikaista vuokraajaa, Anni ehdotti harrastuskaveria etsivää kaveriaan. Ja kuinka ollakaan, edelleen meillä on tämä sama superihana vuokraajamme Anne apuna tänäkin päivänä.


Anne ja Lara kävivät kesän aikana pari kertaa Annin valmennettavana, ensimmäisen kerran joskus keväällä ja toisen kerran n. kk sitten. Nyt oli sitten mun vuoro ottaa tuollanen pieni pätkä ja katsoa miten heppa liikkuukaan mun kanssa. Tällä viikolla heppa hyppäsi estetunnilla keskiviikkona, teki Annen kanssa koulutreenin torstaina ja perjantaina ratsastin kentällä askellajit läpi ja hölkättiin maastossa. Heppa oli liikkunut estevalmennuksen jälkeen ihan superhyvin joten odotin aika innolla mitä valmennuksesta tulisi. 


Aloitettiin työskentely käynissä ja kun otin ohjat käteen, tuli heppa samantien pyöreäksi selästä ja pehmeälle tuntumalle. Olin ihan kysymysmerkkinä, eikai tämä näin hyvin voi alkaa? Tehtiin heti ihan perustyöskentelyä ja keskityttiin siihen, että heppa malttaa odottaa - käynnin pitää olla rauhallista että etujalat ehtivät ottaa askeleen takajalkojen alta pois. Jotta etuosaa saatiin vielä aktiivisemmaksi, piti hieman nostaa heppaa lavoista ylös ja omille jaloilleen. Ja olipa se helppoa, kohotin aavistuksen sisäohjaa ja pidätin ulkoa reidellä. Ja siinä se, heppa toimi. 


Käynnissä ja ravissa tehtiin melkein samoja juttuja, ravissa tahtia piti rauhoittaa huomattavasti enemmän, jotta saatiin vähän enemmän joustoa askeliin ja hepan takaosa toimimaan paremmin. Työskenneltiin pääosin pääty-ympyrällä soveltaen vähän avoa, vähän väistöä ja voltteja. Pienennettiin ympyrää ja sitten suurennettiin ja heppa tuntui ihan superhyvältä koko ajan. 


Loppuraveissa istuin vaan hevosta vähän ylöspäin, vähän joustoa askeleeseen ja vaan fiilistelin: tältäkö sen pitää tuntua? Näin hyvältä ja loppujen lopuksi helpolta? Tuli niin uskomattoman hyvä mieli, loppuraveissa annoin vähän pidempää ohjaa eikä heppa hyökännyt lavoille tai säkää alas, vaan rennosti ravasi takaosan päällä etuosa ylhäällä. Ihan mieletön olo! Sanoin tunnin jälkeenkin Annille, ettei tämä tunnu edes mun hevoselta. Ei Larppa oo koskaan ollut noin helppo ja kiva, heti alusta alkaen. Ilmeisesti hänellä on nyt kaikki niin hyvin elämässä, että liikkuminen on oikeasti helppoa ja vaivatonta.


On niiin hyvä olo. 5 kuukautta sitten sairaalassa ollessa mietin, mitä jos en saa hepalle hyvää kuskia mun saikun ajaksi? Tullaanko me ikinä enää treenaamaan? Onko meillä mitään tulevaisuutta, jos se nyt menee ihan huonoon kuntoon? Toisin kävi, kävi paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Heppa on selkeästi nyt parhaimmillaan, mitä ikinä. Sen kanssa on niin helppoa ja kivaa. Olen niin kiitollinen kaikille, jotka kuluneen kesän aikana on olleet osana tätä ja tehneet hepalle hyvää. Olisin ollut ihan pulassa, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon apukäsiä. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti vielä monta vuotta ♥


lauantai 9. syyskuuta 2017

Jalkapäivitystä sekä hepan kuulumisia

Nyt alkaa tuntumaan, että kesä on loppumaisillaan. Illalla alkaa pimentyä jo seitsämän jälkeen ja aamulla kun herää aikaiseen työvuoroon, ei olekaan vielä valoisaa. Hepalla saa olla jo yötä päivää talliloimi päällä, jonka päälle tulee ulkoloimi. On kylmää ja sataa vettä.

 Kaikki postauksen kuvat parin viikon takaa 28.8.
©Emmi Kinnunen

Mutta ei haittaa! Ekan kerran moneen vuoteen mua ei yhtään harmita, että syksy tulee. Ei tarvitse aamulla ennen töihin menoa käydä viemässä hevosia mutaisiin tarhoihin, ei tarvitse tallille tullessa aloittaa hepan jalkojen pesulla, koska sen laidun on vielä ihan kuiva eikä kaatosade voi pilata treenisuunnitelmia, koska tallinpihassa on maneesi. Nämä on ehdottomasti niitä juttuja, mitkä tekee mun syksystä vähemmän masentavan, kuin normaalisti.


Kävin torstaina jälleen Kysissä kontrollissa jalan kanssa ja rtg-kuvat näytti suunnilleen samalta kuin 2kk sitten - ei mitään ihmeellistä. Lääkäri sanoi, että tämä paranemisprosessi osittain jatkuu vielä monta kuukautta, mutta sain luvan alkaa elämään normaalisti ja ilman rajoitteita - toki siinä määrin, ettei jalka saa kipeytyä mistään tekemisestä. Oli ihana kuulla myös se, että ravaaminen TK:ssa haavanhoidon vuoksi voidaan myös lopettaa haavan ollessa niin hyvin parantunut eikä näillä näkymin tarvita enää erillisiä lääkärin kontrollikäyntejä, mikäli mitään takapakkia ei tule. Eli homma jatkuu ahkerasti itse treenaten ja kerran viikossa fyssarin kanssa jumppaamalla!


Ja näin ollen ratsastus astuu taas kuvioihin entistä paremmin! Fyssari sanoi, että keventäminen on erinomaista jumppaa jalalle, kunhan sitä ei tee liikaa (kipeytyy). Lisäks tässä 5kk aikana mun peruskunto on laskenut aika lähelle nollaa, on ratsastus siinä määrin tosi hyvää kuntoilua, kun jalalle ei tule niin paljoa rasitusta, mutta kuitenkin siinä joutuu käyttämään koko kroppaa. Sen lisäksi oon alottanut iltatallit tuolla meidän tallilla, eli oon päässyt tallihommienkin pariin jo ihanasti!


Sitten vielä vähän hepan kuulumisia: mehän oltiin siis viikko sitten sunnuntaina kilpailuissa! Viimeksi ollaan käyty Larpan kanssa kisaamassa viime vuoden keväällä, enkä rehellisesti sanoen enää uskonut meidän palaavan kisamaailmaan takaisin. Ajattelin Larpan siirtyvän pikkuhiljaa eläkehommiin eikä enää oikein tultaisi treenaaman sillä samalla tavalla, kuin puolitoista vuotta sitten. Niin vaan kävi, että kun kaikki on kohdillaan ja treeni sujuu, ei ole mitään estettä pikkukisaamiselle!


Tällä kertaa hepan kouluaitojen sisälle vei meidän ihana vuokraajamme, mulla ei vielä jalustimet kestä jalassa koko koulurataa niin kisahommat jäi multa siltä osin väliin. Olin kuitenkin mukana kuskin ja hepan hoitajan roolissa, mikä sopi mulle ihan mainiosti. Katsotaan josko itsekin muutaman viikon päästä innostuisi seuran koulumestaruuksiin.. ;) Kisapaikalla heppanen toimi kiltisti, kuten aina, ja suorituskin meni tosi hyvin! Vaikka prosentit jäivätkin hitusen alle 60, oli HeB rata siistiä ja helppoa. Mitä nyt Lara lisäili omia laukkalisäyksiä ja vaihdon, hän ei ihan ymmärtänyt että tällä tasolla ei vielä tarvitse laukanvaihtoja osata..



Muutenkin kaikki rullaa hepatin kanssa hyvin. Se pääsee hyppäämään kerran viikossa ja on aina ihan innoissaan siitä. Me maastoillaan paljon yksin ja kavereiden kanssa, se viettää aina 11-12 tuntia ulkona laitumella Veeran kanssa ja sitten aika paljon me vaan hengaillaan. Heppa on viihtynyt ihan älyttömän hyvin nykyisellä tallilla ja oon niin onnellinen tästä tilanteesta ♥ Tänään meillä on vuorossa Anni Immosen kouluvalmennus, missä vuokraaja onkin Larpan kanssa käynyt tässä kesän aikana. Nyt mulla on siis eka valkka ja vähän kyllä jännittää, miten rankkaa tulee olemaan.. Mennään näin alkuun kevyt puolen tunnin yksäri, mutta eiköhän siinäkin kerkeä hiki tulla!


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Klinikkapäivä

Perjantaina oltiin pitkästä aikaa klinikalla! Viimeksi käytiin joulukuussa Laukaassa ihmettelemässä kiimaongelmia, ja regumate-kuurilla sekä munkinpippurin syötöllä on kiimavaivat jääneet taakse. Sitä ennen käytiin syyskuussa Kangasalalla hoitamassa selkää ja sitä ennen elokuussa hoidettiin SI-nivel. Vuosi sitten siis hoidettiin nuo koko viime vuoden painaneet ongelmat pois ja nyt olikin aika suunnistaa taas kohti Kangasalaa.


Aamulla matkaan lähdettiin isäni kanssa hyvissä ajoin, jo puoli kahdeksan jälkeen. Ajoin itse koko matkan ja matka menikin yhtä pysähdystä lukuunottamatta suoriltaan ajellessa. Olin laskenut matka-aikaa viisi tuntia, mutta kuten lähes joka kerta, oltiin tälläkin kertaa noin puolisen tuntia etuajassa paikalla. Mukava matkustaa kun ei ole kiire ja perillä on ihanaa kun on hetki aikaa purkaa hevonen ja antaa sen huilahtaa karsinassa. 


Kun oli meidän aika, tuli jo tutuksi tullut eläinlääkäri Hessu kattomaan heppaa ja ensiksi halusi nähdä sen liikkeessä ratsastaen. Laitoin hepan ratsastuskuntoon ja suunnistettiin kentälle. Käveltiin hetki ja sitten ravailtiin ja laukattiin parit ympyrät. Ell halusi vielä kattoa väistöt ja voltit molempiin suuntiin ja oman jalkani vuoksi tässä välissä jouduttiin mulle hakemaan raippa - ei meinaan ihan vielä toimi täysin normaalisti tuo mun vasen pohje ja tietenkin väistö oikealle on hepalle vaikeampaa kuin vasemmalle. 


Ratsastuksen jälkeen siirryttiin takaisin sisälle ja Hessu kävi Larpan selän, takaosan ja jalat läpi, minkä jälkeen sen takaset vielä taivutettiin polvesta ja alanivelistä. Tämän jälkeen ell kertoi havaintonsa, eli taivutuksiin reagoi kyllä, mutta se on normaalia tämän ikäisellä hevosella. Hevonen ei ole kipeä eikä se liiku huonosti ratsastaessa. Selkä on erinomaisessa kunnossa, se on saanut hyvin lihasta, toispuoleisuutta ei ole ollenkaan havaittavissa ja kaikinpuolin heppa vaikuttaa tosi hyvinvoivalta. Ainut mitä ell sanoi ratsastuksen perusteella, oli se että oikeassa laukassa takaosa jää helposti sisään, mutta se johtuu luultavasti siitä SI-nivelen rikosta, että se suunta on vaan hieman heikompi.

Me aina tälleen hengaillaan heppulin kans tallilla, et se on irti käytävällä. Se on niin ihana <3

Sitten ell kertoi, että se SI-nivel voidaan piikittää, mutta koska hevonen ei ole kipeä ei hänen mielestä se ole välttämätöntä. Heppa on hyvässä kunnossa ja lisäksi ell oli sitä mieltä, että jos tämä olisi hänen hevonen, ei hän sitä piikittäisi. Mä olin NIIIIN onnellinen kun kuulin tämän! Tiedän, että tämä eläinlääkäri ei huvikseen näin sano ja hoitaa kyllä, jos on sitä mieltä mutta nyt ei tarvinnutkaan!! Tulin niin onnelliseksi että koko kotimatka meni ihan hymyssä suin! 


Nyt jatketaan samalla kaavalla, kuin tähänkin asti. Tehdään kunnon koulutreenejä, hypätään, maastoillaan, juoksutetaan, hölkätään, kahlaillaan, vietetään vapaapäiviä, kevyitä jaksoja ja sitten taas treenataan. Hyvä lihaskunto on tärkein asia näissä vaivoissa ja lihaskuntoa ylläpidetään monipuolisella treenillä, hyvillä ratsastuspohjilla, e-vitamiinilisällä, säännöllisellä hieronnalla sekä pitkillä ulkoiluajoilla. Meillä on koossa nyt ihan mahtava tiimi; meillä on ihan huippumahtava vuokraaja, asianosaava hieroja, ihanat tallikaverit sekä hevosen terveydentilan ymmärtävä tallinpitäjä. Oon niin onnellinen kun saan harrastaa näin. 

Muuten niin mahtava päivä mut mun jalka ei kovin nauti näistä pitkistä päivistä :'D

perjantai 18. elokuuta 2017

Ihanaa elämää

Lara on jälleen ystävystynyt Veeran kanssa ja ne osaavat jo nauttia toistensa seurasta. Oon kuluneen viikon aikana käynyt useammankin kerran aamusella kattomassa mitä hepat laitumella puuhaa ja siellä ne onnellisena ovat syöneet ruohoa vieretysten. Eilen Veera oli lähtenyt vähän aiemmin töihin ja Larppi olisi halunnut ehdottomasti lähteä Veeran mukaan. Kun Veera oli sitten mennyt työnteon jälkeen talliin, oli Lara jo karsinassa ja alkanut hörisemään kauheasti Veeralle. Ihan hölmöjä tammoja.. 


Tänä aamuna lähdin jo heti ylösnoustuani käymään laitumella kameran kanssa, koska ulkona oli tosi magee sumu! Laitumella oli kyllä sumuista, mutta ei ihan sitä mitä hain.. Muutaman hauskan kuvan kuitenkin sain otettua, ja molempien kanssa vietettiin pienet rapsutteluhetket. 


Eilen kävin taas ratsastamassa itse ja oli niin kivaa. Haluisin päästä ratsastamaan nyt tosi paljon ja joka päivä! Jalka oli eilen kyllä aika kipeä, joten tehtiin aika kevyt sileentreeni. Heppa toimi hyvin ja oli kuulolla, joskin vauhtia meinasi hetkittäin olla vähän liikaa.. Se kuitenkin liikkui hyvin ja virtaa riitti :) Nyt se saakin liikkua kunnolla tämän viikon, tänään se taas pääsee estevalmennukseen, huomenna maastoillaan ja sunnuntaina taas on vuokraajan ratsastuspäivä.


Oon niin tosi onnellinen tästä tilanteesta, kun heppa on niin onnellisen oloinen! Se viihtyy niin hyvin tällä tallilla ja on oikeasti hyvällä tuulella koko ajan. Se saa olla isolla laitumella koko päivän kaverin kanssa ja tallissa on sen verran rauhallista ja samanlaiset rutiinit joka päivä, että se saa huilata omassa karsinassaan rauhassa. Sitä ruokitaan joka päivä samaan aikaan, sille laitetaan loimi huonolla kelillä ulos ja voin luottaa siihen, että se tulee hoidettua joka päivä, vaikka en itse tallilla edes kävisikään. 


Kaikki siis on sujunut aika kivasti. Mun haava alkaa vihdoin olemaan jo melkein ummessa ja ensi viikolla alkaakin fyssarin käynnit. Parin viikon päästä jatkankin töitä normaalisti työpaikalla muutaman viikon ajan ja sitten taidan jäädä kesälomalle ♥ Ihania reissusuunnitelmia on luvassa ja vaikka ei kesäkelejä kannata täällä Suomessa odottaakaan, lähdetään sitä lämpöä ettimään ihan muualta! 


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uusi laidunkaveri

Nyt kun lääkäri antoi luvan alkaa kävelemään ja sitä myötä ratsastamaan, niin mä painelen jo tallireissut kokonaan ilman kepukoita, mutta toinen kaveri kuitenkin tontilla mukana. Pystyn jo hakemaan hepan laitumelta, varustamaan, kylmäämään jalat ja nousemaan jakkaralta selkään. Myös eilisiin ja tänpäiväisiin siivoustalkoisiin pystyin osallistumaan ihan kuten muutkin ja pesin jopa yhden loimen tallin pesupaikalla! Ensi viikolla aloitan myös vihdoin tallihommat!! Teen Elinalle tuolla meidän vanhalla tallilla muutaman tallivuoron viikossa vielä tämän kuun ajan ja syyskuussa alkaakin iltatallit tällä omalla tallilla. Niin mukavaa ♥


Eilen mun päivä koostui talleilusta. Menin aamulla heti kattomaan vuokraajan ja Larpin estevalmennusta, jonka jälkeen aloteltiinkin viikonlopun siivousurakka. Saatiin satulahuone tosi kivasti siivottua ja tavarat paikalleen ja tänään olikin hyvä jatkaa loimihuoneen ja ruokapaikan siivoamisella. Ja kyllä tuli hyvä! Ennen tän päivän urakkaa saapui Larpan uusi (vanha) laidunkaveri Veera, joka on siis kaverini Lauran heppa. Larppa ja Veera tosiaan olivat tarhakavereita jo silloin, kun Larppa tuli mulle vuonna 2015 ollessamme pari kuukautta Kimmon tallilla. 


Jälleennäkeminen ei Larpin mielestä ollut ollenkaan niin hauskaa :D Se on tottunut oikeastaan aina olemaan lauman pomo ja nyt Veera ei alistunutkaan neidin tahtoon joten sen elämä meni aivan sekaisin. Se mökötti vaan portilla loppuillan ja maneesissakin kiukutteli ohikulkevalle Veeralle.. Se kuitenkin saa tyytyä kohtaloonsa ja aiotaan kattoa pari päivää, miltä tilanne näyttää ja rauhoittuuko Larpan käytös normaaliksi. 


Ensi viikolla hepan liikutussuunnitelma näyttäisi siltä, että huomenna se saa viettää vapaapäivää ja tiistaina on taas mun vuoro hölkkäillä. Keskiviikkona viikottainen estevalmennus vuokraajan kanssa ja maastoilua torstaina. Loppuviikosta pari koulutreeniä mun ja vuokraajan osalta sekä yks maastopäivä. Sit onkin seuraavalla viikola vielä tiukka treeniviikko ja perjantaina klinikka. Jännittää vähän, mutta toivottavasti kaikki on kunnossa. 


Mä oon ihan innostunut nyt tästä paranemisesta ja muutama lisäliikutettava onkin jo kiikarissa, kunhan täästä kunto vielä kasvaa ja keventäminen alkaa sujua. Talveksi suunnitteilla onkin jotain tosi erilaista ja mukavaa, miten sitä malttaakaan odottaa! 


torstai 10. elokuuta 2017

Vihdoin ratsastamaan!


Nyt se on koittanut, neljän kuukauden odotus on päättynyt ja oon päässyt hepan selkään!! Ekan kerran kiipesin vuokraajan avulla kyytiin viime viikon perjantaina, sitten kävin maanantaina hepan kyydissä loppuverkat ja eilen sitten ratsastin ihan itse alusta loppuun! Varustamiseen sain apua Hannalta ja serkultani Jenniltä, sekä selkäännousu ja maahan laskeutuminen kaipasivat hieman avustusta. Muuten pärjäsin aika hyvin ihan itse.


Ratsastaminen on ihaanaaaa ♥♥ Heppa on ihan mahtava ja toimii tosi kiltisti, vaikka mä en ihan täysillä vielä ookkaan mukana. Jaksan kerrallaan mennä sen kaksi tai kolme kierrosta laukkaa tai ravia ja sit on pakko vähän puuskuttaa ja ottaa happea käynnissä. Ekojen kertojen jälkeen mun sisäreidet ja takapuoli huusi hoosiannaa kivusta ja särystä, mut eilisen jälkeen ei tuntunut missään!


Hepan vuokraaja jatkaakin nyt vuokraamista näin useamman kerran viikossa aina sinne asti, kunnes mä pystyn suoriutumaan kaikenlaisesta treenistä edes jotenkuten. Vielä en oikein pysty pitämään jalkkareita jalassa pitkää pätkää kerrallaan eikä esim. keventäminen vielä onnistu. Siksi maastoilu ja esteiden hyppääminen ei ole mun juttuja ihan vielä. Tästä jokatapauksessa on hyvä jatkaa eteenpäin ja kohti normaalia elämää!


Eilen kävin myös Kysissä lääkärin kontrollissa. Mukaani sain lähetteen fyssarille sekä ohjeen alkaa kävelemään ilman keppejä. Ei ihan niin helppo homma, kun kaikki jalan lihakset on tässä hiljattain kadonneet eikä nilkka ja kantapää kestä oikein painoa. Muutamia askelia pystyy ottamaan ilman keppiä ja pehmeäpohjaiset kengät jalassa, mutta muuten tarviin kyllä ainakin toisen kepin tueksi. Kävely on tosi hidasta ja tekee kipeää, mut hammasta purren ja särkylääkettä syömällä pakko on vaan kävellä.


Nythän siis jalan tilanne on se, että oon ollut reilun viikon ollut jo ilman vaccia ja haava on tällä hetkellä n. 3,7cm pitkä, 0,8cm leveä ja 0,5cm syvä ja sen annetaan umpeutua ajan kanssa itsestään. Käyn nyt kahdesti viikossa haavanhoitajalla ja kuukauden päästä taas kontrolli kysissä. Työt alotin pari viikkoa sitten täällä kotona ja muutaman viikon päästä pääsenkin normaalisti töihin työpaikalle. Hauskaa! Lääkärin mukaan parantumisessa voi mennä vielä useita kuukausia, ennenkun oon täysin kävelykuntoinen ja juoksemaan ei tee mieli kuulemma ihan hetkeen :D


Tästä siis jatketaan, heppa voi ihan hyvin ja viihtyy kavereiden kanssa. Sunnuntaina Larpan ja Bellan lauma kasvaa yhdellä Larpalle ennestään tutulla tammalla ja parin viikon päästä meillä onkin klinikkareissu. Jännittää nähdä mihin muutokset on edenneet ja mitä ell sanoo hepasta näin vuoden jälkeen. Videotakin olis! Muutama pätkä eiliseltä humpalta.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Vihdoin positiivisia uutisia

Kävin tänään jälleen Kuopiossa Kysissä kontrollissa, missä leikkaushaavan tilanne katsottiin ja kirurgi kävi tutkimassa kinttua. Haavaa on nyt hoidettu kahdesti viikossa täällä Varkaudessa ja VAC -hoito on selvästi auttanut. Kaksi viikkoa sitten viimeksi käydessäni Kysissä, haavanhoito oli tajuttoman tuskallista eikä homma meinannut onnistua millään. Silloin haava mitattiin ensimmäisen kerran, jolloin haavan syvyys oli 1,5cm, pituus 5,3cm ja leveys 2cm. Haava on pienentynyt kyllä ihan jo silminnähden, mutta tänään kun se mitattiin tuloksena oli 0,8cm syvyyttä, 4,5cm pituutta ja 1,1cm leveyttä!

Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei uutta ihonsiirtoleikkausta tarvita ja laite jatkaa hoitoaan vielä pari viikkoa. Tilanne on siis erinomainen! Lukuunottamatta uutta ystävääni hermosärkyä.. Reilu viikko sitten jalkapöydän ja jalan ulkosyrjän alueelle ilmestyi inhottavaa, pistelevää kipua, mihin mikään mun vahvinkaan särkylääke ei auttanut. Viime perjantaina haavanhoidossa päivystävä lääkäri tuli kattomaan tilannetta ja totesi kivun olevan hermoperäistä. Sain taas uuden lääkkeen, joka auttaisi ensinnäkin särkyyn sekä myös unettomuuteen, joka aiheutui näistä uusista kivuista. Tänään kirurgi totesi lääkeen olevan hyvä vaihtoehto, eli sillä jatketaan nyt jonkin aikaa, että huomataan auttaako lääke oikeasti. Mikäli lääke ei anna vastiketta, kokeillaan jotain toista hermosärkylääkettä. 

Seuraavat pari viikkoa menee siis normaaliin tahtiin, maanantaisin ja torstaisin käydessä tk:ssa haavanhoitajalla. Parin viikon päästä on uusi kontrolli Kuopiossa, ja sitten tilannetta katsotaan jälleen uudelleen. Ainoana muutoksena tuli kirurgilta ohjeet jalan käyttöön, eli nyt pitäisi alkaa jälleen kävelemään. Kävin ostamassa koon 45 puutarhajalkineet (pienemmät eivät jalkaan mahtuneet) ja sen kanssa aletaan nyt pienesti harjottelemaan kävelyä. Varausraja on 30kg, eli saan varata jalalle n. puolet mun painosta. Ei ole helppoa, jalka ei meinaan kestä painoa ollenkaan kun se on kutistunut puolta pienemmäksi kaikkien lihasten ollessa kadoksissa :D

Oikein mahtava kontrollikäynti siis tällä kertaa! Hyvinä uutisina sain myös viime viikolla tietää, että saan aloittaa työnteon ensi viikolla!! Tänne meille kotiin tehdään mulle pieni "kotitoimisto" sohvalle, josta käsin voin tietokoneella hoitaa työjuttuja n. 20h viikossa. Aivan ihanaa päästä normaalielämään pikkuhiljaa kiinni!! Näin jatketaan ainakin elokuun loppuun asti ja toivottavasti pian sen jälkeen pääsen normaalisti jo kävelemään ja töihin takaisin. 

Haavan hyvä paraneminen tarkoittaa tietenkin sitä, että nyt ei ole enää pitkä aika ratsastamaan! Kunhan haava on kiinni ja vaccihoito ohi, aion kiivetä samantien Larpan kyytiin. Niin ihanaa! Sille kuuluu muuten ihan hyvää. Se piti viime viikolla kolmen päivän laidunloman tekemättä ollenkaan töitä ja nyt se on palannut entistä parempana töihin. Ratsastettavuus on ollut tosi hyvää ja heppa tekee mielellään taas töitä. Oikealle heppa on ollut hitusen huonompi, ravissa tahti häviää välillä ja laukassa kokoaminen on vaikeaa. Eilen soitinkin Kangasalan klinikalle ja varasin meille kuukauden päähän ajan, jotta selkä ja SI-nivel voidaan tutkia uudelleen. Vuosi sitten käytiin viimeksi, joten halusin nyt tähän ottaa pienen kontrollin ja katsoa miltä tilanne näyttää. Larppa ei ole ollut siis kipeän tuntuinen, vaan normaalia jäykempi ja huonompi toiseen suuntaan. Klinikan jälkeen taas ollaan viisaampia, sinne asti jatketaan treenejä kuten tähänkin asti: hepan voinnin mukaan :) 


Pahoittelut uusien kuvien puutteesta... Ekassa kuvassa siis näkee miten toi letku menee haavaan ja tokassa ihana lörppä-Larppi Lauran maastolenkin jälkeen roikottelee alahuulta ♥♥

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Touhukas lauantai

Nyt sairaslomalla oon innostunut kuvailemaan hieman ahkerammin kuin aiemmin, kuvaaminen on mukavaa ajanvietettä ja saan yleensä valittua paikan niin, että pystyn istumaan jalka ylhäällä. Kuvaamisesta on tullut taas mukava rutiini ja on aina kivaa kun saa onnistuneita kuvia. Tänään minua pyydettiin Pieksämäellä pidettäviin hevosten Match Showhun kuvaajaksi joten aamulla heti yhdeksältä lähdettiin Lauran kanssa ajamaan kohti Pieksämäkeä. 


Ensimmäisenä aamu alkoi varsoilla ja voi miten söpöjä pikkuisia siellä oli! Ne niin iloisesti juoksentelivat äitiensä vieressä ja esiintyivät hienosti. Varsojen jälkeen vuorossa oli ponit, sitten lämmin- ja puoliveriset ja päivän viimeisenä kylmäveriset. Oli hauska katsoa miten erilaisia poneja ja hevosia oli esiteltävinä ja katsoa, onko oma suosikki sama kuin tuomarilla. Omaan silmääni päivän sympaattisin esiintyjä oli kyllä 12-v sh-ruuna Hepun Hippu! Ruuna oli niin rauhallinen ja tyyni koko ajan, silmät puoli ummessa lepäili aina kun tuomari teki arviotaan. Ihana! 


Loput kuvat lisäilen mahd. pian kuvasivustolle > linkki !


Mätsäreiden jälkeen jatkettiin matkaa suoraan Lekolle, jossa oli vuorossa Larpan hölkkä. Sille on tulossa ensi viikolla ihan kesälomaa, mutta tänään se sai kevyen irtojuoksutuksen maneesissa. Ja koska kamera sattui olemaan mukana, oli tietenkin pakko hyödyntää tilaisuus ja kuvailla vähän. Larppa on kyllä niin ihana ♥ Juoksuttaessa Laura meni kentän keskelle seisomaan ja mä huutelin maneesin päädystä mitä askellajia hevosen piti mennä. Ja se kiltisti totteli, hieman ensin ihmetteli miksi mä istun nurkassa mutta äkkiä tajusi idean ja teki mitä pitikin. 



Mun hevonen on kyllä niin mahtava. En millään jaksa oottaa et saan touhuta sen kanssa täysipäiväisesti, ratsastaa ja hoitaa ja puunata. Ja tietenkin tehdä tallihommia. Ensi viikolla maanantaina heppa pääsee maastoilemaan, tiistaina Elina ratsastaa ja loppuviikon hän lomailee kokonaan lauantaihin asti. Larallahan ei ole ollut huhtikuun jälkeen yhtään vapaapäivää, jolloin se ei olisi liikkunut mitenkään. Nyt se saa hieman lomailla ja lauantaina lähdetään taas pikkuhiljaa liikkeelle. Heppa kuitenkin laiduntaa koko päivän isolla laitumella eli muutama lomapäivä ei varmasti tee ollenkaan huonoa!