maanantai 12. joulukuuta 2016

Uusi koti ja kiimaongelmia

Eka viikko Antin kanssa yhteisessä asunnossa on mennyt tosi kivasti! Muutto sujui kivuttomasti ja nyt asunto alkaa tuntumaan jo ihan omalta kodilta. Ihanaa on myös se, että muuton myötä tallimatkani lyheni n. 15 kilometristä noin viiteen ja tallille ajaa reilussa viidessä minuutissa. Oonkin käynyt nyt monena päivänä useamman kerran päivässä lyhyen matkan vuoksi. Työmatkakin lyheni ihan minimiin, nyt kipeänä olen mennyt naurettavan 3 minuutin matkan autolla, mutta kunhan tästä taas palaudun elävien kirjoihin, niin ihana päästä kävellen töihin!


Wiivin treenit sujuu kivasti, se on niin kiva. Maastossa, koulutreenissä tai missä tahansa sen kanssa kaikki touhuaminen on mukavaa. Larppa on liikkunut viime aikoina ihan älyttömän hyvin, takasen lepuuttaminen on kadonnut joka päiväisen liikunnan myötä kokonaan ja se tykkää liikkua. Ainut mikä tällä kertaa vie meitä (vaihteen vuoksi.....) klinikalle, on huomattavasti voimistuneet kiimat. Heppa kääntyy ensi vuonna 17-vuotiaaksi, eikä ole normaalia että ennen mitenkään kiimoihin reagoimaton hevonen muuttuu aivan mahdottomaksi kiima-aikoina. HUOH. 

Mutta mitäpä sitä ei taas kaverin eteen tekisi, haluan saada varmuuden onko terveydentilassa jotain joka on vaikuttanut kiimoihin noin radikaalisti ja sen myötä katsoa jatkoon sopivia lääkityksiä. Onko kellään teistä kokemuksia tämmösistä kiimavaivoista? Hepasta tulee kiimassa tosi kiukkunen, muille hevosille vinkuu ja huutaa koko ajan eikä näytä yhtä hyvinvoivalta yleisesti kuin ei-kiima-aikaan. 


Viime lauantain valmennuskin peruuntui, yllätys, mutta ei hepan vaivojen vuoksi tällä kertaa. Oon ollut itse kipeänä viimeiset kaksi viikkoa, joihin on sisältänyt kaksi (huomenna kolmas) lääkärikäyntiä, korvatulehdus ja sairaslomailua kotona. Mikään ei tunnu auttavan ja lääkärit vaan sanoo, että kyseessä on virus joka menee itsestään ohi. No empä usko, olo on aivan kamala. Katotaan nyt mitä huomenna selviää, tuskin mitään...

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Super-Heppa

Mun heppa on ihan mielettömän kiva!!


Pitkästä aikaa tänään tuntui, että liikkuminen oli Laralle enemmän kuin mieluisaa ja se teki aivan tosi hyvin hommia. Mentiin illan pimeydessä ilman satulaa hölkkää kentällä ja ihan huomaaamatta suunnittelemani puolen tunnin ratsastus venähti tunnin mittaiseksi, kun oli niin mukavaa. Ihana fiilis!

Mä oon niiin onnellinen kun saatiin taas lunta! Vihaan syksyä ja sitä kokoaikaista märkää ja sadetta ja harmautta ja pimeyttä, että meinaan ihan haljeta ilosta kun on valoistaa, aurinko välillä paistaa ja jotenkin kaikki on niin paljon kirkkaampaa. Kunhan nyt ei enää tulisi plussa-asteita ennen ensi huhtikuuta, niin kaikki olisi mainiosti. 


Muutenkin kaikki sujuu täällä päin aika kivasti. Lara liikkuu joka päivä jollain tavalla koko päivän tarhaamisen lisäksi ja liike on ollut oikein mukavaa ja rentoa, toki pohjista riippuen. Vapaapäivät on muuttuneet kävelypäiviksi, eikä näin ollen vapaita juurikaan pidetä. Tämä on sopinut hepoiselle erittäin hyvin, se on oikein innokas tekemään duunia ja säännöllisen liikuttamisen myötä liikkuukin paremmin. Oon myös vähän kaavaillut jos ottaisin parin apukäsiä hepan liikuttamiseksi oikean ihmisen osuessa kohdalle, mutta tämä on vielä aika ajatuksen tasolla. Olisihan se ihanaa, kun olisi maastokaveri, joka voisi humputella Larpalla mun ja Wiivin perässä kerran viikkoon tai voisi autella kun en itse ehdi / pääse tallille. 

Treenaamisesta innostuneena olen varannut meille jo valmennuksen, nimittäin kahden viikon päähän. Ollaan valmentauduttu viimeksi viime keväänä, joten ajattelin että mennään nyt kokeilemaan ja kattomaan miltä tuntuu ja missä mennään. Vähän jännittää, kyseessä meille vieras valmentaja Gunilla "Mini" Wahlberg joten odotan mielenkiinnolla millainen valmennus onkaan tulossa. Onko teistä joku kenties ollut kyseisen valmentajan valmennuksissa?

Heppa-asiat sujuu siis oikein hyvin mallillaan ja muutenkin kaikki tuntuu olevan elämässä hyvin. Kävimme Antin kanssa kattomassa asuntoja maanantaina ja tänään kirjotetaan vuokrasopimus tulevasta yhteisestä kodista. Muuttamaan päästään heti viikonloppuna enkä malta odottaa! Kunpa elämä jatkuisi näin hyvänä edes hetken aikaa, tästä on otettava kaikki irti nyt kun kaikki on hyvin. 




Ps, löytyykö Varkauden alueelta kiinnostuneita heilumaan sillon tällön kamera kädessä kentän / maneesin / pellon reunalla? 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Talven ensimmäinen

Niin se talvi taas tulee, mä toivon kovasti että nyt sataneet lumet olisivat tulleet jo jäädäkseen. Taitaa tosin olla ihan haaveilua, eiköhän ne ehdi sulamaan jo monta kertaa tässä talven aikana. Toivon todella, että tänä vuonna lunta tulisi paljon ja aikaisin, maneesittomana ratsastaminen on aika tuskaa jäisellä kentällä tai teillä.. Tottakai meillä on onni, että maneesi on vain kilometrin päässä, mutta ei joka päivä vaan jaksa varata 1,5 tuntia vähintään siihen, että pääsee ratsastamaan. 


Minä siis ainakin nautin kovasti nyt koko ajan taivaalta lisää satavasta lumesta. Jäiset pohjat eivät tällä hetkellä kyllä haittaakaan muutenkaan. Perjantaina Lara sekä kolme muuta tallin hevosta Wiivi mukaan lukien rokotettiin ja nyt Wiivi saa viettää viikon mittaista talvilomaa. Larpalle nousi eilen pienoista lämpöä, joka tänään oli laskenut jo normaaliksi. Otetaan kuitenkin nyt kevyesti ensi viikko ja palaillaan liikuntaan hiljakseen. 

Äitin kanssa iltatallilla. 

Ennen rokotusta päästiin Larpan kanssa hyvään treenivauhtiin. Se liikkui joka päivä ja liike on pysynyt tosi hyvänä, heppa hyväntuulisena ja rentona. Kokoamisia aloitellaan tekemään ihan pikkuhiljaa ja katsotaan mitä tapahtuu. Kentällä ollaan pyöritty yhtä paljon kuin maastossakin ja ollaan treenattu hyvin monipuolisesti kaikkea. Viime viikolla sain ekan kerran kaivaa heijastimet ja otsalampun esiin, kun pääsin ratsastamaan vasta niin myöhään että oli jo ihan pilkkopimeää. Oon tähän asti onnistunut käymään valoisan aikaan, jolloin ei ole vielä oheistuotteita tarvittu. 

Emmi reipas talliapuri

Wiivin kanssa treenattiin perjantaina maneesilla ennen rokotusta ja wouu kun oli heppa hieno! Toimi ihan tosi hyvin, sillä on ollut viime aikoina aika paljon menohaluja, mutta nyt perjantaina pääsin jo hieman ratsastamaan sitä eteenpäin! Hän oli tosi hieno. 


Mulla on ihan kamala treeni-into! Haluisin päästä kunnolla treenaamaan monta kertaa viikossa ja jopa hyppäämään! Oon haaveillut lottovoitosta, että voisin ottaa toisen hepan Larpan rinnalle ja treenailla menemään jossain maneesitallissa.. Oispa ihanaaaaaaaaa ♥ Ehkä joskus isona!

maanantai 31. lokakuuta 2016

Syyskuvia

Parisen viikkoa sitten Emmi tuli mukaan tallille kuvailemaan Larppaa ja saatiinkin kivoja syyskuvia. Tosin kuvista olis tullut vielä kivempia jos keli olisi ollut vähän aurinkoisempi, mutta nämäkin kyllä käy, ihana kun saatiin pitkästä aikaa edes jotain kuvamateriaalia! 

Ennen tätä olin ratsastanut viimeksi yli viikko sitten ja sitten makasinkin viikon sängyssä kipeänä. Nämä kuvat onkin perjantailta, ekalta ei-saikkupäivältä, jolloin olo oli sen verran hyvä, että kiipesin selkään pitkästä aikaa. Käytiin ensin laidunpellolla ottamassa pari poseerauskuvaa ja sitten siirryttiin vielä hetkeksi kentälle. 


 Mun olo oli vielä kuitenkin sen verran heikko, ettei ratsastuksesta oikein meinannut tulla mitään. Liikkeessä istuminen tuntui ihan älyttömän hapottavalta, hepalla oli kauheasti menohaluja ja mä en päässyt vaikuttaa istunnalla yhtään, joten ei hommasta meinannut tulla mitään. Käyntityöskentely meni vielä ihan mutkitta, mutta ravissa ja laukassa istuminen oli niin uuvuttavaa, että taisin ratsastaa maksimissaan vartin. 

Hei miks mä näytän näin isolta.. Miten ison hepan tarviin etten oo ihan jättiläinen tuolla kyydissä kun ei tämäkään 180 senttinen poni riitä. Tässäkin mulla on kaikenlisäks koulusatulassa 2 reikää liian lyhyet jalustimet maastoilun jäljiltä. 

Pullaponi.... :D Kauhea talvikarva ja mukava heinämasu kevyen liikutuksen ansiosta, meinaa itku tulla välillä kun kattoo tuota karvaista otusta... 

Koska halusin kuitenkin sekä liikuttaa hepan kunnolla, että nähdä miten se liikkuu, hain sivuohjat tallista ja laskin Larpan hetkeksi hölkkäilemään kentälle irti. Tamma liikkui kivan rennosti ja mukavasti, joten juoksutus jäi vain noin vartin mittaiseksi. 

Lopuksi heppa sai hengailla hetken aikaa irti ja otettiin siitä rakennekuvaa pitkästä aikaa. Onhan se vähän hassunnäköinen, treenitaukoa on takana kuitenkin useampi kuukausi. Jospa se siitä taas ensi kesänä näyttäisi vähän enemmän hevoselta, jos saisi tuon masun pienenemään, karvan pois ja lihaskunnon vähän parempaan reilaan. Tavoitetta kerrakseen!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Ulkoasun päivitys

Heippa! Nyt vihdoin blogikin sai uuden ulkoasun ja ilme muuttui kivan keväisestä mukavan syksyiseen. Itse osallistuin ulkoasun tekoon tällä kertaa hieman itsekin, mutta bannerin teosta suuuuret kiitokset kuuluu Siirille, joka on kerran aiemminkin parisen vuotta tehnyt mulle tosi upean bannerin. Nyt en meinannut millään saada yläkuvan tekijää, joten laitoin Siirille viestiä ja nyt sainkin ihan tosi ihanan syksybannerin tänne käyttöön!

Muun ulkoasun kanssa sainkin apua toiselta Siiriltä, joka osaa kaikki ulkoasulliset jutut ja koodit. Mulla meni eilen illalla hermo noiden koodien pyörittelyyn, mutta onneksi apu löytyi läheltä ja Siiri tarjoutui tekemään loput! Tänään aamupäivällä kaikki viimeistely oli saatu valmiiksi ja uusi ulkoasu taas esille. Mä tykkään tästä kyllä kovasti, tällä varmaan mennään taas seuraavat puoli vuotta eteenpäin :D

Mitä te tykkäätte?


lauantai 22. lokakuuta 2016

Huoh





©Emmi K. 

Sen kun heppa olis ratsastuskunnossa, on kuski puolikuolleena sairaslomalla. Kun kuski pääsee taas tolpilleen, on poni keksinyt taas muuta murhetta.

Heleppoa on! Mä makasin koko viikon lauantaista perjantaihin kotona sohvalla ja sängyssä potien todella huonoa oloa. Ravasin lääkärissä viikon aikana kolme kertaa aina hakemassa lisää saikkua ja lääkärien ihmeteltävänä mikä mua vaivaa. Päänsärky, kuume ja huono olo, jatkuvasti. Ruokaa en saanut alas enkä jaksanut olla edes istuma-asennossa hetkeä pidempään. 

Hepan sain hoidettua äidin avustuksella ja Anni auttoi liikuttamisessa maanantaina (hitto kun heppa näytti kivalta!). Tallivuorot saatiin sumplittua tallikamujen kanssa ja kaikki meni sen puolesta ihan huoletta. 

Lara on tarhaillut nyt viime talvesta muiden vieressä putkitarhassa ja nyt hän on tajunnut, että heppakamut eivät ookkaan niin kivoja vaan niille on kivempi kiukutella. Hän on siis alkanut potkia putkiaitoja kiukuspäissään ja turvottelemaan takajalkoja. Nyt siirsin Larpan eristyksiin vähän kauemmaksi muista, ettei pääse potkimaan ja katotaan saataisko paksut takaset normaaleiksi ja turvotus pois. Kipeä se ei oo, mutta en silti viitsi alkaa treenailemaan ennenkun turvotus on poissa. 

Ärsyttävää. Mut onneks tässä ei oo kiire mihinkään ja meillä on aikaa parannella milloin mitäkin vaivoja :)


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kisat ja sairaslomaa

Viime aikoina meillä on sujunut aika vaihtelevasti. Viime viikon perjantaina Anne oli ratsastamassa Larpalla ja se meni tosi hyvin! Alun kankeuden jälkeen homma alkoi luistamaan tosi hienosti ja Larppa liikkui vieraamman kuskin kanssa superkivasti ja ennen kaikkea puhtaasti. Oon päässyt viime aikoina kattomaan hepan liikkumista toisen ratsastajan kanssa niin vähän, että oli ihana huomata miten kivasti se nyt liikkuu ja on mennyt klinikan jälkeen tosi hienosti. Annekin taisi tällä kertaa tykätä tammasta, se kun oli aika kiltti! 

Ratsastuksen jälkeen poni pääsi vielä tarhaan hengailemaan ja kiimakiukuissaan meni potkaisemaan putkiaitaa, kun vähän kiukutti toinen kiimamonsteri vieressä. Oltiin juuri lähdössä tallilta ja näin tuon tapahtuman, jalka osui juuri oikean takasen jänteillä aitaan ja olin aivan varma, että se on taas monen kuukauden saikku ja jänteet tohjona, just kun alkoi muuten kulkea! Vamman pienen tutkailemisen jälkeen todettiin, että se kerää heti lämpöä ja nestettä osumakohtaan, joten nappasin siihen ensihoidoksi kylmäpatjan. 

Jalkahan oli siis perjantaista asti aivan paksuna ja kuuma, joten otettiin pieni huilipätkä tähän väliin. Oon kylmännyt kinttua nyt 2-3x päivässä ja tänään jalka oli aivan normaalinpaksuinen sekä lämpö hävinnyt kokonaan :) Ajattelin muutaman kävelypäivän jälkeen ottaa ponin hetkeksi kentälle ja kattoa, kuinka se liikkuu ja onko jalka kipeä. Ja luojan kiitos sain taas huokaista (ainakin hetkeksi) helpotuksesta, heppa liikkui aivan puhtaasti ja innoissaan. 

Larppa saa mennä vielä kevyesti tämän viikon ja ensi viikolla jatketaan treenejä tilanteen mukaan. Wiivin oon ratsastanut nyt kaksi kertaa viikossa, lähinnä maastoilua ja koulutreenejä. Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Kimmon seurakisoissa KN Special, josta ei jäänyt juuri kerrottavaa.... Verkassa tamma oli kerrassaan mahtava!! Ihanan pyöreä, rento ja vastaanottavainen. Ulkokentältä maneesiin siirtyessä heppa jännittyi syystä tai toisesta ja koko rata meni sitten vähän siinä. Muutamaa seiskaa (laukasta) lukuunottamatta pisteet eivät olleet kummoiset ja näinollen prosentteja saatiin reilut 58 ja jäätiin luokassa puolen välin tienoille. Harmitti kyllä, kun kyseessä oli vielä kotikisat ja seuranmestaruudet, mutta minkäs teet. Ei vaan ollut meidän päivä.

Tänään käytiin tuulettamassa päätä laukkamaastossa Lauran ja Veeran kanssa ja vitsi oli ihanaa! Hepat oli tosi onnessaan päästessään laukkaamaan pitkää pätkää ylämäkeen ja Wiivi on tosi ihana maastossa, se menee kuin juna ja toimii tosi kiltisti. 

Anne ja Larppa perjantaina ♥

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kesäkuvia elokuulta

Jo parisen kuukautta sitten Suvi (http://suvin.kuvat.fi/) kävi kuvailemassa Wiiviä ja Larppaa meillä kotona. Kaiken kiireen keskellä kuvat on ihan jääneet esittelemättä, mutta nyt onkin aika hyvä rakonen laitella vielä hieman kesäisempiä kuvia.

Kuvat on otettu tarkalleen kaksi kuukautta sitten, 8.8. Laran korva oli tuolloin tikattu juuri edellisellä viikolla, mutta Suvi sai aika taitavasti otettua kuvia niin, ettei rumat tikkaukset näy. Larpan ollessa saikulla, sen kanssa tyydyttiin ainoastaan poseerauskuviin metsässä ja muutamalla muulla kuvaustaustalla, mutta Wiivin kanssa mentiin tekemään peltotreeni ilta-auringon paisteessa. Pellolta tuli ihan tosi kivoja kuvia, Wiivi oli vielä oikein kiva ratsastaa ja tykkäsin ihan hirmuisesti Suvin kuvaustyylistä!

Kuvia on nyt aika paljon, koitin karsia ne ehdottomat lempparit ja vain yhden samantyylisen kuvan kaikkien kuvien joukosta. Olisi kiva kuulla jotain sieltäkin suunnilta, mitkä kuvista on teidän lemppareita?