sunnuntai 30. elokuuta 2015

Valmennusviikonloppu


No nyt on taas miettimistä hetkeksi! Viikonloppu hurahti tosiaan kouluratsastuksen (<3) parissa ja oon ihan varma etten ikinä tuu kyllästymään tuohon lajiin! Perjantaina aloitettiin Anni Immosen tunnilla. Töiden jälkeen kävin maastoilemassa Bellalla ennen kun nappasin Laralle kouluvermeet päälle ja suunnattin kohti maneesia. En ollut aiemmin ollut Annin tunnilla, joten mulle oli aika kysymysmerkkiä mitä on edessäpäin.

Tästä sit vaan kasaamaan
Postauksen kuvista kiitokset kuuluu Jempalle, Minkalle, Raijalle sekä Päiville!! :)

Mä olin samassa ryhmässä kaverini Lauran ja hänen heppansa Veeran kanssa, joka oli siis Laran tarhakaverina kun asuttiin Kimmolla. Aloitettiin valkku kertomalla itsestämme ja hepoista ja siirryttiin sitten isolle ympyrälle työstämään käyntiä. Heti alkuun Anni sanoikin että mun pitää saada Lara ensin hitaaksi, jotta se jäisi paremmin omille jaloilleen ja malttaa kävellä. Mun piti pitää hyvin vahvalla istunnalla tahti hitaana mutta kuitenkin istua liikkeen mukana. Saatiin jo käynnissä selkeitä "ahaa"-tunteita ja Larppa tuli tosi kivaksi jo heti alussa.


Jatkettiin ravissa samaan malliin ympyrällä ja edelleen mun piti hidastaa vahvalla istunnalla. Samalla jalan piti pitää takaosa aktiivisena ja tarvittaessa näpäyttää raipalla jos jalka ei tehonnut tarpeeksi. Ravissa tehtiin avomaista etuosan siirtoa niin, että saatiin takaosaa vieläkin paremmin hereille ja hevosta taipumaan rungostaan paremmin. Oikeaan suuntaan Lara oli selkeästi jäykempi - jouduin ratsastamaan tosi vahvasti sisäjalalla hevosta ulko-ohjalle ja vahtimaan että vaikka se taipuu, ei ulkolapa pääse karkaamaan. Hurjasti tekemistä!


Mutta niin vaan saatiin tulosta syntymään, Annin neuvoilla Larppa pehmeni pikkuhiljaa, suoristui ja lopetti nojaamasta koko ajan mun oikean puolen apuja vasten. Ja sit vasta elämä olikin helppoo! Mulla oli alla tyytyväinen, rento, suora ja ennenkaikkea hyvin apujen välissä oleva hevonen, jonka kanssa oli niin kivaa. Laukassa tuo oikea kierros vähän lörähti, heppa kaatu sisälle ja punki lapaa ulos. Korjattiin tilannetta pienellä avolla sekä vahvalla sisäjalalla. Ja kas kummaa, kohta oltiinkin taas tasapainossa ja vasen kierros tuntui ihanan helpolta.


Loppuun työskenteltiin vielä hetki ravissa ja wooow miten kivasti mun heppa liikkui! Kun olin saanut sen hyvin mun apujen väliin ja pyysin lopussa siltä vähän enemmän liikettä, se tuntui ihan superilta! Koskaan ei poni oo tuntunut noin hyvältä edestä ja vielä tasaiselta sekä tyytyväiseltä. Myös valkku oli tyytyväinen ja sanoi että mulla on oikein kiva heppa :) Jeejee! Hyvä siitä tulee kun treenataan. Jatkossa olisi tarkotus päästä noihin Annin valmennuksiin joka toinen viikko, mikäli töistä vaan passaa. Innolla odotan!



Eilen Larppa sai viettää rennon kevyttä päivää maastoillen sisältäen paljon kävelyä ja tänään se oli taas tikissä valmennuksessa. Nyt oli vuorossa jo ennestään mulle tutun Marun kouluvalkka, joissa olen ollut aiemmin kahdesti Winskillä ja kerran ehdittiin Kallen kanssa käydä, juuri edellisenä päivänä ennen tapaturmaa. Tänään olin hieman ennen muita maneesilla ja kerkesin jutella hetken aikaa Marun kanssa ennen selkäännousua. Kerroin vähän Larpasta ja miten huono tuuri meillä oli Kallen kanssa, kun sen elämä päättyi juuri tuon valkun jälkeen, jossa se sai hurjasti kehuja miten kiva se on ja miten hieno siitä vielä tulee.


Kun loput ryhmäläiset eli Laurat hevosineen saapuivat paikalle, päästiin alottelemaan. Alotettiin heti kevyessä ravissa tehden toisella pitkällä sivulla kaksi ympyrää molemmissa kulmissa sekä keskelle voltti, josta puolet mentiin käynnissä. Alkuun tamma halusi olla vähän apuja vasten: ei oikein tullut hyväksi edestä, katteli mua yläkautta silmiin ja ei liikkunut takaa yhtään. Sain ohjeeksi keskittyä vaan siihen, että pidän koko ajan tasaisen tuntuman edestä ja taivutan sitä ympyrän suuntaisesti. En lähtenyt ollenkaan pakottamaan Larppaa vaan annoin sen vertyä hitaasti ja odottaa että se tulee pehmeäksi itse.


Siirtymiset auttoivat paljon ja pikkuhiljaa heppa alkoikin toimia. Mun piti edelleen muistaa pitää huolta ulkoavuista sekä sisäjalasta ja ajatella ihan aavistus takasia ristiin, muttei kuitenkaan väistöön asti. Näin sain myös oikean takajalan astumaan paremmin rungon alle. Ja kummasti helpottuu tuo taivuttaminen kun muistaa kääntää omaa rintakehää menosuuntaan! Ihan uskomaton muutos tuollasella asialla, heti alkoi tuntua hevonen suberisti paremmalta ja taipuisammalta.

Laukassa tehtiin samaa tehtävää. Nostettiin laukka aina käynnistä voltin loppupuolella ja tehtiin päädyssä kaksi laukkaympyrää. Sitten siirryttiin seuraavan pitkän sivun keskellä raviin ja päädyssä taas ravikäyntisiirtymisiä ympyrällä ennen omaa vuoroa. Ja laukassa tamma oli hieno! Perjantain ongelmat oli selätetty ja molemmat suunnat tuntuivat oikein hyviltä. Hitsivieköön, oli kyllä kiva kuulla niin mukavaa palautetta että tammalla on kivat liikkeet ja että se näyttää oikein hyvältä.


Suoralla uralla mun piti vaan muistaa ajatella hieman avomaisesti, jotta sain sen pysymään hyvin pyöreänä. Ja heti laukannostosta asti piti ratsastaa kunnolla takaa eteen, että laukka on voimakasta ja työntö tulee hyvin takajaloista. Oma kroppa piti olla koko ajan menosuuntaan taivutuksen helpottamiseksi ja siinäpä se oikeastaan olikin. Ja tamma tuntui oikein kivalta, tyytyväiseltä ja rennolta, juuri niinkuin pitääkin!

Saatiin palautteeksi, että kiva hevonen on tämäkin ja ollaan oikein hyvällä mallilla. Mulle jäi molemmista valmennuksista ihan tosi hyvä mieli ja niin paljon käteen seuraavia, omia treenikertoja varten. Oli ihana kuulla myös se, että ei me ihan toivoton tapaus olla kouluratsastuksen suhteen ja muutenkin kummankin valkun jälkeen jäi tosi onnistunut ja iloinen mieli. Ja heppakin vaikutti varsin tyytyväiseltä, ehkei olekaan vielä liian myöhäistä lajinvaihdolle? ;)

torstai 27. elokuuta 2015

Kiirettä pitää

Hei vaan! Olisin halunnut tulla postaamaan viikon takaisesta estevalmennuksesta, mutta valitettavasti se jää nyt tekemättä sillä a) en ole saanut vieläkään kuvamateriaalia siitä sekä b) mun tietokone alkaa vetelemään viimeisiään eikä suostu yhteistyöhön video-ohjelman kanssa... videoita ei siis näillä näkymin ole tuloillaan ennen kun saan aikaiseksi marssia kauppaan ostamaan uuden koneen. Joka pitäisi kyllä tehdä ihan pikimmiten, inhottaa kun joutuu varaamaan pelkkään koneen avaamiseen kymmenen minuuttia.


Ja koska kaikki rakastaa (not) tämmösiä übertylsiä kuulumispostauksia, päätin laittaa vielä yhden tähän edellisten jatkoksi.. Mun viikko on ollut arvatenkin suhteellisen kiireinen ja mitään kovin ahkeraa postauskuukautta tuskin on syyskuustakaan tulossa. Mulla on tällä hetkellä menossa 22 päivän työputki ilman vapaapäiviä ja ens kuun työvuoroissa mulla taitaa olla kaksi vapaapäivää. Töiden lisäksi mun pitää tietysti hoitaa Lara tallihommineen ja liikutuksineen, joten aikaa ei ole oikeastaan muuhun kun nukkumiseen ja syömiseen. 

Tää viikko on kulunut mukavasti talleillessa ihan kunnolla, Elinan ollessa reissussa mulla on päävastuu Bellan ja Venlan liikutuksista ja hoidoista. Tähän asti ollaan Venlan kanssa käyty maastoilemassa sekä tehty sileetreeniä ja Bellan kanssa käyty maastolenkillä. Loppuviikoksi on vielä molempien tammojen kanssa sileetreenit maneesilla ja maastolenkit. 


Ja tietenkään Larppaa unohtamatta! Sen ratsastin pitkästä aikaa gramaaneilla sunnuntaina ja se tulikin niillä ihan superkivaksi suusta. Saan gramaaneilla pidettyä niin tasaisen tuntuman, että tamma rentoutuu ihan silminnähden suustaan ja jää tosi kevyeksi edestä. Sit voinkin heittää gramaaniohjan ihan löysälle ja vaan fiilistellä kuinka kivaa on! Seuraavana päivänä jatkettiin maastolla ja pienellä sileeverkkailulla ja subermoodi jatkui, Lara oli tosi miellyttävä ratsastaa ja jäi tosi hyvä fiilis treenistä. 


Tiistaina tamma oli ansaitulla vapaalla ja eilen käytiin Lauran ja Mikin kanssa maastoilemassa. Meillä tuli lenkille pituutta 1,5h josta tosin suurin osa mentiin käyntiä. Otettiin muutamat ravipätkät sekä kävästiin eräässä venerannassa ihmettelemässä hiekkarantaa ja järveä. Ja mun kaikkeen tottunut, peloton ja rohkea tamma ei suostunut tulemaan lähellekään vesirajaa!! :D No, onpahan edes jotakin mikä ei ole sille "ookoo".. 

Eilen mulla piti olla vapaapäivä töistä, mutta puolen päivän maissa mulle tuli kuitenkin kutsu yövuoroon. Kerettiin kuitenkin suunnitelman mukaisesti Hannan kanssa käymään Kuopiossa. Kävin viemässä mun saappaat suutarille ja siitä matka jatkui Matkukseen ja Hööksille. Siellä oli ihanat alet, kun kaikki ale-tuotteet puoleen hintaan eli -75% alennuksella. Keväällä bloggaajien tapaamisessa Ylöjärven Hööksillä löysin 200e arvoiset nahkasaappaat juurikin samaisella tarjouksella, jolloin saappaille jäi hintaa se 50e. Nyt eilen mulla hyvä tuuri toistui, sillä alekorista tarttui kouraan ihanat koulusaappaat! Juuri mun kokoiset, kauniit kuin karamelli ja vieläpä ihan naurettavaan hintaan. Saappaiden lisäksi mukaan lähti kaksi palahuopaa sekä olympiat. Ja kaikelle jäi hintaa yhteensä 75€. Kauppa se on mikä kannattaa!

Ollaanpa nyt ainakin edustuskunnossa tänä viikonloppuna kouluvalkoissa ;) Nimittäin huomenna meillä on illalla Anni Immosen koulutunti ja sunnuntaina matkataankin Marun valmennukseen. Vähän jännittää mitä koutseilla on Larasta sanottavana kun en oo koskaan ollut sen kanssa kenenkään ulkopuolisen kouluvalmentajan silmän alla. Koitan kovasti saada jotain materiaalia valmennuksista, mutta jos tätä kautta tavoittaisin jonkun joka olisi innokas tulemaan huomenna illalla tai sunnuntaina aamulla Kimmolle kameran kanssa heilumaan, saa laittaa fb:ssä viestiä!


Mm. tätä tällasta piti sisällään meiän matka Brasseihin! :'D

Mutta palaillaan taas joko kouluvalmennuskuulumisten tai matkapostauksen merkeissä!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Sorvin ääreen

Heippa! Nyt päästäänkin palailemaan pikkuhiljaa normaaliin postaustahtiin, sillä mä tulin keskiviikkoyönä kotiin ja seuraava reissu on tiedossa vasta ensi toukokuulle. Postaamaan en kotiutumisesta huolimatta ole millään ehtinyt, kun kaikki tavalliset arjen kiireet ja puuhat on vieneet kaikki nää päivät. Nyt kun aikaerosta on melkein touvuttu, oli hyvä tulla päivittämään tuoreet kuulumiset!

Larppa on voinut vallan mainiosti koko mun reissun ajan ja voi edelleenkin. Heti keskiviikkona kotiuduttuani käytiin tamman kanssa 10km maastolenkki ja torstaina palattiin asiaan sileetreenin merkeissä. Perjantaina oltiin estevalkassa pomppimassa ja siitä erittäin ala-arvoisesti menneestä treenistä kirjottelen myöhemmin lisää kuvin ja videoin. Eilen sitten tamma sai kevyemmän päivän liinan päässä ja tänään hölkättiin gramaaneilla.

Ensi viikonloppua odotellessa, silloin meillä on ihan truukouluratsastuspäivät kun perjantaina ja sunnuntaina valmemtaudutaan kahden eri valkun silmän alla. Innolla ootan! Alkavasta viikosta on tulossa muutenkin tosi kiva ja kiireinen Elinan lähtiessä reissuun ja mun ottaessa tammat vastuulle. Paljon Bellaa ja Venlaa siis tiedossa! Toivottavasti saisin edes joinain päivinä kaveria mukaan jotta saisi vähän uutta kuvamateriaalia. 

Eipä tällä erää sen enempää! Elossa ollaan ja arki jatkuu :) myöhemmin ajattelin postailla enemmän Brasilian matkasts mikäli kiinnostusta siltä puolelta löytyy, estevalkasta ja matkan aikana tulleisiin kommentteihin pitäisi vielä ehtiä vastailla.. no ajan kanssa ja nyt nukkumaan!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

BLOGILOMITTAJA (Elina), osa 2

LARAN KOERATSASTUS

Lara on tuntunut ensimmäisestä kokeilukerrasta lähtien turvalliselta ja luotettavalta hevoselta. Laran selässä en ole koskaan pelännyt.


Vuoden 2000 jouluna ajoin Pirkanmaalle. Olin pari päivää aikaisemmin soittanut Laran myyjälle ja sopinut koeratsastuksesta. Minun oli tarkoitus käydä kokeilemassa muutama estehevonen samalla reissulla. Toisesta kokeiltavasta hevosesta selvisi sellaisia terveydellisiä asioita, etten voinut harkita ostoa ja toisen kokeilu peruuntui muista syistä. Laran myyjä oli luvannut ottaa toisen hevoseni vaihdossa, mikäli Lara miellyttäisi minua ja kauppa toteutuisi. Lara oli tuotu Suomeen Tsekistä, jossa se oli myyjän kertoman mukaan kilpaillut 130cm luokkia. Syystä tai toisesta Lara ei ollut kilpaillut Suomessa, ja asia mietityttämään. Mielestäni myyjän kertomiin kilpailutuloksiin ei kannata automaattisesti uskoa ellei asiaa voi luotettavasti varmentaa muuta kautta. Nykyään usean eri maan kilpailujärjestelmät ovat avoimia, ja hevosten aikaisempi kilpailuhistoria on aikaisempaa helpompi selvittää.  

Lara oli kaunis, mutta isompi kuin olin osannut odottaa. Vaikka edellinen hevoseni Picasso oli iso (säkä noin 174cm), Lara tuntui korkeammalta. Kiltin ja lempeän oloinen tamma tuntui mukavan reippaalta ratsastaa. Rakensimme maneesin muutaman pystyn ja sarjaesteen. Katselin hetken, kun toinen ratsastaja esitteli Laran liikkeitä ennen kuin konkreettisesti kiipesin tamman selkään. Lara hyppäsi hyvin, ja hyppytekniikka tuntui erittäin mukavalta. Hypyissä oli helppo istua, esteen korkeudesta riippumatta. Hyppäämisen jälkeen jatkoin ratsastusta sileällä. Laralla oli erityisen miellyttävä laukka. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaan, etten malttaisi lopettaa ratsastamista, tiedän, että istun uuden hevoseni selässä.


Olen kokeillut useita erilaisia hevosia vuosien aikana, ja koeratsastus tapahtuu yleensä hyvin samalla kaavalla. Koeratsastuksen aluksi haluan nähdä hevosen liikkuvat toisen ratsastajan kaikki askellajit molempiin suuntiin. Sen jälkeen kokeilen itse. Teen lyhyen alkuverryttelyn ja kuulostelen, miltä hevonen tuntuu. Siirryn nopeasti esteiden pariin. Osittan siitä syystä, etten halua väsyttää hevosta tarpeettomasti. Jos hevonen ei tunnu esteillä omalta, ei tunne muutu, vaikka ratsu toimisi kuinka miellyttävästi sileällä.

Teen muutamia hyppyjä ensin ravissa ja sitten laukassa lähestymispuomin kanssa, jolloin estettä voidaan nostaa nopeasti isommaksi. Minun ei tarvitse murehtia lähestymisestä, vaan puomi auttaa ja voin keskittyä tuntemaan hevosen hypyn. Hyppään kerran tai pari esteet läpi yksittäisinä ja kokeilen linjojen ratsastamisen sekä sarjavälin. Tämän jälkeen esteitä nostetaan, ja teen muutamia lyhyitä rataharjoituksia sen kokoisilla esteillä, jotka tuntuvat kyseiselle hevoselle sopivilta. Haluan kokeilla hevosta kaarteissa, suhteutetulla linjalla sekä sarjaesteellä. Yleensä lopuksi pyydän myyjää nostamaan muutamia esteitä reilusti isommiksi.


Jos hevonen ei tunnu omalta, koeratsastus loppuu siihen. Kokeilutilanteessa oikea tunne on tärkeä. Hevosen tulee tuntua itselle sopivalta. Minulla tulee olla turvallinen olo hevosen selässä. Havaitsen tämän hyvin esteitä hypätessä. Esteet eivät saa pelottaa, vaikka alla olisi vieras hevonen. Esimerkiksi Laran kanssa esteiden korkeudella ei ollut väliä. Myyjä teki lopuksi sarjaesteen b-osasta tolppien korkuisen tasaokserin, eikä este tuntunut missään vaiheessa isolta, vaikka korkeus ja leveys hipoivat puoltatoista metriä.

Jonkun  toisen hevosen kanssa olen jättänyt kokeilun kesken siinä vaiheessa, kun 90cm esteet tuntuvat liian isoilta. Mielestäni ei ole reilua teeskennellä, jos tietää, ettei hevonen kiinnosta ostomielessä. Myyjänä tiedän, miten ärsyttävältä tuntuu, kun koeratsastus venyy parituntiseksi ja ostaja kertoo, miten mainiolta ja hänelle sopivalta hevonen tuntuukaan. Sitten ostajasta ei enää kuulu mitään. Eikä kyseessä ollut yksi ainoa kerta, ei suinkaan.

  
Koeratsastuksen perusteella tykkäsin Larasta paljon. Lara ei ollut erityisen hyvässä kunnossa. Ison hevosen peruskunnon kehittäminen vaatisi aikaa ja malttia. Kilpailutulosten puuttuminen mietitytti myös (olisiko taustalla kuitenkin terveydellisiä syitä). Otin seuraavana päivänä yhteyttä Laran maahantuojaan, joka oli minulle ennestään tuttu. Hänen puheidensa perusteella uskaltauduin tekemään Larasta tarjouksen. Kävimme myyjän kanssa keskustelua hinnasta muutaman päivän, ennen kuin pääsimme molempia tyydyttävään ratkaisuun. Tammikuun alussa ajoin Jyväskylän raviradalle, jossa vaihdoimme hevosia. Projektiksi ostamani suomenhevosruuna matkasi Tampereella, ja Lara saapui kanssani Kuvansiin.


Seuraaviin kolmeen vuoteen mahtui monia ilon ja onnistumisen hetkiä. Lara osoittautui monilla tavoin paremmaksi, kuin olin osannut kuvitella. Pääsin jatkamaan Laran kanssa siitä, mihin olin jäänyt edellisen hevoseni kanssa. Kilpailimme Laran kanssa seuraavina vuosina tasaisesti 110 – 130 cm luokkia. Teimme kansallisista luokista tasaista tulosta, useimmiten kahden – kolmen pudotuksen radoilla. Lara oli erittäin rehellinen hyppääjä, joka ei katsonut esteitä eikä pysähdellyt. Lara ei kuitenkaan ollut erityisen varovainen, ja ratsastuksesta huolimatta (ratsastuksesta johtuen) tulokset pysyivät samoina. Mitä huonommin ratsastin esteelle, sen varmemmin Lara onnistui keräämään jalat ja hyppäämään puhtaasti. Tasaisen sujuvalla lähestymisellä Lara saattoi ottaa puomin alas ilman selkeää syytä. Lara teki sen, mitä ratsastajana pyysin, mutta kilpahevosen taistelutahto puuttui. Lara oli minulle oikea hevonen oikeaan aikaan.


SUNNUNTAIN ESTETREENI
Tänään Lara suhtautui pelham-kuolaimeen huomattavasti edelliskertaa suvaitsevaisemmin. Toki tuttua protestiviskomista oli havaittavissa (loistavasta ajoitettu kuva alla), mutta hallinta oli tällä kerralla paremmin kunnossa ja pidätteet menivät kelvollisesti läpi. Hyppäsin Laralla muutaman radanpätkän, ja totesin, ettei hyppykyky ole mihinkään hävinnyt viime vuosien aikana. Lopussa Lara oli todella rento ja pyöreä. Kuvista kiitos Lauralle. Omaa istuntaa ja asentoa on syytä tarkkailla niin usein kuin mahdollista, sillä parannettavaa löytyy aina.



Villin tamman kuulumiset

Jenni täällä bloggaa taas hei kaikki! Bloggailen teille vielä ainakin tämän kerran ennen Ainon kotiin paluuta. Olen päivistä jo ihan sekaisin että milloin on tapahtunut mitäkin, mutta koitan nyt noin kertoa mitä ollaan puuhailtu.



Keskiviikkona Lara piti vapaata ja kävin vain hommat tekemässä, enkä nyt muista oliko iltatalli samalla. Tostaina meillä oli taas koulutreeniä tiedossa. Lara oli jo laitumelta hakiessa todella säpsynä, sain roikkua kahdella kädellä narussa että sain ponin turvallisesti talliin. Kädet oli jo hellänä ennenkuin kerkesin selkään asti kiivetä. Tallissa Lara sitten jo rauhottui ja malttoi tavalliseen tapaansa seistä rauhassa paikoillaan.


Kentällä jatkettiin samoja hommia kuin alkuviikosta. Alussa Lara meinasi touhottaa käynnissä todella paljon, joten tehtiin pitkään töitä pelkästään käynnissä. Paljon voltteja ja taivutuksia. Laraa ei saa ollenkaan jäädä vetämään tai se vetää takaisin ja silloin häviät. Onnistuin jostain kaivamaan sen istunnan että sain Laran rauhoittumaan ja kävelemään rennosti. Ravi ja laukka olikin sitten erittäin helppoja, Lara ei juossut vaan eteni rennosti eteenpäin. Laukata olisin voinut ikuisuuden! Vaikka Laralla on iso mutta siinä on erittäin helppo istua! Sain heittää ohjan melkein löysäksi ja poni vain porskutti tasaisesti menemään.

Lillin kanssa ratsastamassa ennen Ainon lähtöä.


Perjantai olikin taas Elinan vuoro ja eilen käytiin vain vähän maastossa käppäilemässä sekä eilen tein iltatallin ja tänään aamutallin. Maanantai ja tiistai olisi minulla vielä Laran hoitoa ja sitten Aino saapuukin kotiin. Viikko on ollut mukava ja opettavainen mutta samalla todella väsyttävä. Olen iltaisin vain kaatunut sänkyyn, nukahtanyt olen varmaan aikaisemmin kun pää on edes tyynyyn osunut. Mutta kuntokuurista tämä on ainakin mennyt, Laralla ratsastaessa saa samaan aikaan sekä selkä, vatsa, haba ja reisitreenin! Eilenkin hölkkäsin Laran laitumelta talliin.

Nyt jatkan ensimmäisen vapaaillan viettoa tällä viikolla ja huomenna palaan taas Laran hoitohommien pariin! Mukavaa alkavaa viikkoa Ainon lukijat! :)

perjantai 14. elokuuta 2015

Peltokuvia viime viikolta

Viime viikolla ennen reissuunlähtöä käytiin Roosan kanssa kuvailemassa söpöilykuvia Larpasta pellolla. Olin ihastellut tuota meidän lähipeltoa jo muutaman päivän ajan siinä toivossa, että saisin jonkun kaverin kanssa aikataulut natsaamaan niin, että pääsisin toteuttamaan tätä ideaa. Ja sain kuin sainkin Roosan keskiviikkoaamuna mun ideaan mukaan ja tulos näkyykin tässä! 

Löytyykö kuvien joukosta jotain lempparikuvaa? :)


tiistai 11. elokuuta 2015

Mitä meille kuuluu Ainon ollessa poissa?


Moikka kaikille! Täällä kirjoittelee nyt toinen blogilomittaja, Jenni. Aino pyysi välillä kirjoittelemaan miten meillä Laran kanssa menee Ainon matkan ajan. Minulla on siis vastuu Laran hoitamisesta muina päivinä, jolloin Elina ei kerkeä tammaa hoitamaan. Tälläkin viikolla käyn koko alkuviikon torstaihin asti ja sitten olisi vielä viikonloppuna pari päivää ja ensi viikon alku.
Minä ja Lara vuonna 2011. Yhtä lyhyt olen vieläkin.



Minun duuniin kuuluu siis karsinan siivoaminen ja ruokien laittaminen, laitumen sekä tarhan vesien tsekkaus sekä tietenkin ponin päivittäinen hoito ja liikutus. Tallilla saan siis viettää aikaa paljon ja yleensä sinne kuluu loppupäivä työpäivän jälkeen. Mutta mikäs sen mukavampaa kun kauniita säitäkin on onneksi alku viikolle suotu! 

Kävin hoitelemassa tamman ensimmäistä kertaa viime perjantaina, jolloin tehtiin vain höntsäilymaasto lähimaastoissa. Eli paljon käyntiä ja pieniä pätkiä ravia pehmeillä alustoilla. Lara on ihan huippu maastokaveri, ei kyttäile eikä sinkoille ja yleensä puoli nukuksissa matkustan selässä keinuvassa käynnissä. Pari kertaa on meinannut käydä vain niin että olen ollut keskittynyt ihan johonkin muuhun ja poni on tehnyt äkkistopin jalkaa rapsuttamaan, jolloin minä olen melkein heittänyt kuperkeikkaa ponin pään yli! Onneksi on harjaa josta ottaa kiinni.







Elina hoitelikin ponin viikonloppuna ja minulla on tosiaan nyt tämä alkuviikko. Maanantaina lähdettiin taas maastoon ja ponilla oli virtaa kun pienessä pitäjässä! Sain ihan tosissaan tehdä töitä ettei ravissa kiidetty ihan tuhatta ja sataa, mutta Lara oli vain sitä mieltä että ole sinä hiljaa, minä tiedän mikä on sopiva vauhti.
Tänään jatkettiin ratsastuksia kentällä, paljon ympyröitä ja taivutuksia, Ainon neuvojen mukaan yritin saada ponia kuulolle ja rauhalliseksi. Ravi kun saatiin hyväksi, aloitettiin tekemään laukannostoja. Ne on erittäin helppoja Laran kanssa, kunhan muistaa itse valmistella hyvin. Lopuksi kokeiltiin vastalaukkaa, mutta silloin pakka sekosi ja poni päätti kiikuttaa minua kuin rättiä ympäri kenttää. Vielä yksi hallittu laukkapätkä ja sitten saatiinkin lopettaa.

Huomenna ponilla on ansaittu vapaa ja torstaina jatkuisi meidän koulutreenit. Nyt tosiasn tiedän miltä Ainon elämä tuntuu, yleensä olen jo kymmenen aikaan unilla muttatäällä vielä postaan teille vaille 12! Toivottavasti postauksesta sai jotain tolkkua, on ihan hetki vierähtäbyt kun olen viimeksi tekstiä rustannut. Mutta nyt hyvää yötä kaikille!

Kuvakuulumisia Sao Paulosta

Aurinkoiset terkut täältä maailman toiselta puolelta! Kello näyttää täällä Brasiliassa pikkuista yli ilta kahdeksan ja kohta käydään pienessä joukkuepalaverissa ennen nukkumaanmenoa. Tässä vaiheessa on sellainen rakonen että pystyn muutamat reissukuvat ja -kuulumiset jakamaan!

Kuvat vähän hassussa järjestyksessä mutta menkööt puhelinpostauksen piikkiin. 14h lennot meni hyvin ja perillä oltiin lauantaina aamulla. Hotelli on kiva ja viihtyisä sekä porukka ihan mahtava! Eilinen vierähti mukavasti uiden, auringossa maaten ja allasbileissä ja tänään käytiin tutustumassa kisa-alueeseen. Sain oikein kivan työpisteen ja muut kilpakaverit vaikuttaa todella mukavilta :)

Koska aika on suht rajallista, en tämän enempää pysty postailemaan. Kunhan viikon päästä kotiudun, saatte varmasti paremmat kuulumiset ajan kanssa!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

BLOGILOMITTAJA (ELINA)

LAUANTAIN KENTTÄTREENI 

Kummallakaan meistä ei ollut erityisen hyvä päivä. Olin jo valmiiksi väsynyt, enkä jaksanut keskittyä tarpeeksi. Ötökät kiusasivat Laraa. Olimme molemmat epätasaisia ja tyytymättömiä. Missään vaiheessa ratsastusta en saanut tunnetta, että olisin hallinnut hevoseni ja voinut ratsastaa rennosti eteen ja ylös. Laralla tuntui olevan riittävästi energiaa, sillä varsinkin laukassa ratsuni jännittyi ja pyrki karkaamaan alta. Jouduin tekemään runsaasti ravi – laukka – ravi siirtymisiä, ennen kuin sain tamman edes hetkittäin paremmin kuulolle. Päätin, että seuraavana päivänä veisin Laran Kimmon tallille ja tekisin kunnon laukkatreenin isolla hyväpohjaisella kentällä. 





SUNNUNTAINA MANEESILLE

Sunnuntaina suuntasimme Laran kanssa Kimmon tallille. Olin jo edellisenä päivänä tullut siihen tulokseen, että pikkutamma tarvitsee kunnon laukkatreenin, sillä energiaa tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Talutin Laran kentälle korokkeen viereen ja kiipesin selkään. Kun käänsin tamman turvan kohti porttia ja Lara ymmärsi, että lähdemme pois kentältä, korvat kääntyivät eteen ja tahti muuttui. Tallin oven kohdalla Lara päätti lähteä ravaamaan, eikä muutama aukinaisen trailerinluukun aiheuttama sivuloikka hidastanut vauhtia, päin vastoin. Annoin Laran ravata reippaasti tallitien päähän ja pitkin kovaksi kulunutta Ratatietä. Tarkastan säännöllisesti hevosteni liikkumista heti treenin alussa kovalla alustalla. Jäykkyys ja epäpuhtaus tulevat tällöin selkeästi esiin, ja tuleviin ongelmiin on mahdollista varautua etukäteen. 

Viimeksi kun hyppäsin Laralla, mietin, että kokeilisin mieluummin kumipelhamia – samaa kuolainta, jolla hyppäsin monet kilpailut Laran kanssa. Lara jäi helposti hitaaksi ja jähmeäksi edestä, jolloin erityisesti esteen jälkeen tasapainon palauttamiseen meni liikaa aikaa ja askelia. Joku voisi sanoa, että on asioiden oikomista laittaa suuhun kovempi kuolain. Käytän kuitenkin mieluummin hypätessä vahvempaa kuolainta, jolloin pienet avut ja pidätteet riittävät. Esteiden ylittäminen, teiden ratsastaminen ja tempon säilyttäminen on jo riittävän haastava tehtävä ilman, että joudut murehtimaan sitä, meneekö yksikään pidäte oikealla hetkellä läpi. Ratsastaja eikä etenkään hevonen voi olla rento, jos toinen taistelee toista vastaan. 

Eilisen rankkasateen pehmittämä ulkokenttä olisi ollut liian vaarallinen hyppyalusta, joten menimme suoraan maneesiin. Vaikka olisin halunnut jatkaa käyntityöskentelyä, en halunnut väsyttää Laraa heti alkuun, joten yritin tehdä sopivan lyhyen alkuverryttelyn. Ratsastin ympyröitä, loivia kaaria ja kiemurauria, jotka hidastavat liikettä ilman, että ratsastajan tarvitsee ratsastaa taaksepäin. Lara alkoi kuunnella ja odottaa. Pystyin ratsastamaan askelia, en vain istumaan kyydissä. Ratsastin koko alkuverryttelyn normaalia pidemmällä ohjalla. Keskityin ajattelemaan tasaisen kevyttä kättä, joka vahvistaa tuntumaa vain siinä vaiheessa, kun pää nousee ja selkä painuu notkolle. Muutoin Lara sai vapauden valita muodon. Lara liikkui hyvin ja tuntui miellyttävän pehmeältä edestä.

Kun aloitin esteharjoitukset ja lyhensin ohjaa, tamma alkoi protestoimaan. Lyhyempi kootumpi laukka ja kevyet pienet (paikoin jopa onnistuneet) pidätteet olivat Laralle liikaa. Lara alkoi viskomaan päätään varsin vauhdikkaasti. Välillä Lara eteni sujuvasti ja tasaisesti kohti seuraavia esteitä, ja välillä taas kaarteet olivat yhtä pään viskomista. Jouduin  muutaman kerran pysäyttämään Laran ja pyyhkimään kasvoni, sillä omat silmät olivat täynnä Laran kuolaa. Myös paitani joutuisi pesuun tämän treenin jälkeen. 

En muistanut, miten pitkä laukka Laralla on. Ne välit, jotka olivat sujuvia viitosia omille hevosilleni, kävivät ahtaiksi Laran kanssa. Samoin kaarteet. Saatoin ajattelin ottavani kaarteeseen yhden askeleen, mutta huomasin pari askelta myöhemmin, että paikka osui paremmin kevyellä eteenratsastuksella. Vaikka Laran mielenilmaukset haittasivat ohjausta, tamma tuntui rauhoittuvan vähitellen ja hyväksyvän vahvemman kuolaimen.  

Jatkoin vielä hetken perusratsastusta esteharjoitusten jälkeen. Lara oli rento ja liikkui pyöreänä, jopa läpi väistöjen ja taivutusten. Lara oli tehnyt tälle päivälle tarpeeksi töitä. Olimme asiasta yhtä mieltä. Ne muutamat pätkät, jolloin Lara oli kevyesti omilla jaloilla, pohkeen edessä  ja pehmeän pyöreästi kuolaintuntumalla, olivat ehdottomasti tämän viikonlopun kohokohtia. Laralla ei muuten ollut enää mikään kiire mihinkään. Jos olin ratsastanut maneesille kymmenessä minuutissa, tuplasimme paluumatkan takaisin omalle tallille. 


torstai 6. elokuuta 2015

Videopostaus viime viikolta

Terveisiä Helsingistä! Tulin eilen junalla tänne ja kohta suunta on lentokentälle. Viiden aikaan noustaan joukkueen kanssa koneeseen kohti Lontoota. Siellä vaihto ja muutaman tunnin odotus ja noin tarkalleen vuorokauden kuluttua sitä ollaankin Brasiliassa. Mulla tulee olemaan siellä sen verran kiireistä, etten postaamaan ehdi mutta se ei tosiaan tarkoita kahden viikon hiljaisuutta, ehei! Mulla on vaikka mitä kivaa tiedossa, pysykää siis kuulolla! ;)

Mutta tosiaan, tehtiin viime viikolla Lauran kanssa lauantaina yhteinen videopostaus sen kunniaksi, kun asuttiin vielä viimeisiä päiviä samalla tallilla ja ei oltu vielä mitään videota kuvattua. Sain editoitua videon juuri sopivasti ennen reissua ja siitä tulikin ihan hyvän mittanen :D toivottavasti tykkäätte! Mä alan valmistautua 12h matkustamiseen joten adios vaan kaikille, palataan sit parin viikon päästä! Mun matkaa voi seurata kätevästi Instagramin kautta nimimerkillä aiino_ ! 


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Muuttopäivä!

Niin ne suunnitelmat joskus on muuttuakseen ja Lara muutto täyshoitotallista pikkutallille itsehoitoon tulikin eteen jo nyt. Niimpä viikonlopun ajan pakkailin ahkerasti kamoja kasaan ja sunnuntaina roudasin ensimmäisen kuorman ja loput tavarat matkasivat uuteen kotiin eilen.


Larppa sai viettää eilen vaparia ja vartin kävelymatkan jälkeen "uudella" tallilla tamma pääsi tarhailemaan loppupäiväksi. Roosa oli mulla kaverina kantamassa tavaraa talliin joten kauaa ei siinä hommassa kestänyt. Suurempaa päänvaivaa tuottikin kaiken paikalleen järjestely.. Tuntui mahdottoman vaikealta keksiä kaikille tavaroille omat paikkansa ja muistella suunnilleen missä järjestyksessä Kallen kamat olivat..


Yllättäen nopeasti sain kaiken paikalleen ja tavarat järjestykseen. Heinät ja kaurat olin hommannut jo edellisviikolla, mutta purut iskä toi eilen. Vielä puuttuisi yksi vesisaavi sekä yksi suitsiteline ja sit alkaisi olla kaikki tarpeellinen hommattuna. 


Vietettiin lyhlänen kuvaustuokio tarhassa ja tamma vaikutti hieman yllättyneeltä kun ei päässytkään sisälle jo syömään. Kuitenkin se oli hyvin tyytyväisen ja hyväntuulisen oloinen kuten yleensä ja meillä olikin mukavat rapsutteluhetket ennen kun kameran muistikortista loppui tallennustila. Roosalle kiitokset kuvista ja seurasta! Löytyykö postauksen kuvista jotain lempparikuvaa?


Illalla Larppa pääsi muun poppoon kanssa sisälle ruokailemaan ja mitään hämminkiä ei kenenkään hevosen puolesta esiintynyt. Olihan muut hieman ihmeissään uudesta tyypistä, mutta hyvin rauhallisilta vaikuttivat jokainen. Lara muutti siis Kallen entiseen karsinaan ja vieruskaverina hänellä on Bella-tamma. Zipen muuton jälkeen tallissa vallitsee kunnon akka-valta, neljä viidestä on tammoja. Sinänsä aika hassua, vielä reipas vuosi takaperin tilanne oli päinvastoin ja vain yksi viidestä oli tamma :D


Ja nyt me sitten jatketaan elämää kuten ennen vanhaan. Oli kivaa asua tuo pari kuukautta aivan loistavissa treenipuitteissa ja elämä oli kovin helppoa kun ainut homma oli käydä liikuttamassa heppa. Silti koen viihtyväni paremmin pienemmässä porukassa, jossa kaikki tunnetaan toisemme hyvin ja hevoset on jokaiselle tuttuja. Tykkään hoitaa hepan itse ja karsinansiivous on oikeasti kivaa! Puitteet ei ole lähelläkään samoja mitä Kimmolla ollessa, mutta onnea on vartin kävelymatka maneesiin ja kentälle, joten kyllä me vielä tullaan paljon niitä pohjia kuluttamaan jatkossakin.