sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Talvinen ulkoasu

Taitaapa muuten olla ensimmäinen kerta koko blogin historian aikana, kun oon ajallani muuttamassa blogin ulkoasun syksyisestä talveen! Jes, hyvä minä. Tästähän kuuluu suurin kiitos Sofialle (linkki blogiin) joka on tehnyt tällä kertaa tuossa ylhäällä keikkuvan bannerin. Sofia on tainnut kerran aiemminkin tehdä ulkoasun tänne mun blogiin, ja on ihana pyytää häneltä banneria kun tiiän että saan varmasti sellasen mikä miellyttää mun silmää ja Sofia osaa tehä just sellasen mistä tykkään! Niin ihanaa, vielä kerran suuretsuuret kiitokset!! :)


Mitäs te lukijat ootte mieltä uudistuneesta, talvisesta ilmeestä täällä blogissa? Hope u like it, koska tää tulee ainakin jonkun aikaa täällä pysymään! Bannerissa muuten vähän vanha tuo ratsastuskuva (tän vuoden maaliskuulta, heh..) ihan vaan siitä syystä ettei tältä talvelta ole ainuttakaan ratsastuskuvaa ulkonta. Siksi Kalle on tuonnäkönen.... :D Raukkaparka, näyttää ihan hassulta. Ja muutes, välilehdet on taas päivitelty eli kannattaa niitäkin vähän kurkkailla. 


Semmosta tähän sunnuntai-iltaan, huomenna onkin jo joulukuu! (ja tajusin tänään että oon ihan kokonaan unohtanu ostaa joulukalenterin, apua!!!!) Mitään joulukalenteria ei tässä blogissa tulla tänäkään vuonna näkemään, mutta jos ootte oikein kilttejä ja ahkeria kommentoimaan, saattaa erikoispostauksia ilmestyä sitten senkin edestä! 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Hauskat hakusanat # 1

Tässä vähän aikaa sitten huomasin eräässä heppablogissa tällasen postauksen, jossa oli esitelty blogin hakusanoja. Nehän on siis sanoja, joilla on esim. Googlen kautta löydetty tänne blogiin ja niitä saa seurattua tuolta blogin tilastoista. Mä oon näitä ottanut talteen jo varmaan kolmen vuoden ajan ja on niitä muuten kertynytkin! Nyt ajattelin tälleen erikoispostaussarjan merkeissä jakaa niitä tännekin kun niitä on vähän kyselty, mutta kuten sanottua niitä on paljon. Siksipä tulinkin tulokseen jakaa näitä useampaan eri osaan ja tässä tulee nyt ekat!

Hevosten nimet

Aino ja Zippe

Blogiin on löydetty aika paljon hakemalla mun nimellä ja jonkun hevosen nimellä. Näistä yleisimpiä ja useimmin ilmenneitä on nämä 5 ekaa: 
  • my life as aino winski =
  • my life as aino zippe
  • winnie de pooh hevonen
  • winski hevonen
  • aino ja zippe
Myös Kallen nimellä on haettu ja Leko-Tallin Kalleakin hakemalla on näköjään tänne eksytty :D
  • aino ja kalle
  • leko talli kalle
Sitten vielä ihan satunnaisia hevosten nimiä, joita oon täällä maininnut. Oon saattanut ihan ohimennen jonkun nimen kirjottaa ja sitten heti joku on bongannut täältä sillä nimellä.
  • shakira varkauden ratsastuskeskus
  • hannuilu - tää oli ihan paras XD me sanotaan aina ku mennään Hannulle et lähetään Hannuilemaan..
  • laep beeda
  • charmful glory
  • aiinon zlatograd
  • turon vippi
  • kamilla hevonen
  • anna-lena "lyyli"
Sitten onkin nää ihan random- hepat, joista en oo maininnutkaan enkä edes tiedä tollasia heppoja. Vissiin hyvin onnistunut sanoja yhdistelemällä löytää tollasistakin hevosista täältä jotain :D
  • tamma bella läsi musta
  • new forest rudi
  • lv-ruuna romppu
  • kusti poni rip
  • sissi, musta tamma
Ihmisten nimet


Myös näitten ihmisten nimiä oon joskus maininnut täällä, ja näistä onkin väännetty vaikka mitä. Toi olivia syrjä näkyy useammankin kerran olevan noissa hakusanoissa, eikä mulla oo mitään hajua missä olisin tuollaista kirjottanut.. 
  • aiino ja jensy
  • jjensy blogi
  • roosa ja sissi
  • elna tyttö
  • elinan poneilua
  • olivia syrjä
  • elina thil
  • elinan hieronta
  • aino tennarit
  • jennille joululahja
  • "mitä laura saa?"
Muut oudot hakusanat


Ja näitä blogi hakusanoja... Joo, on mulla harrastepolle, oon joskus maininnu olevani Varkaudesta ja laepkin on tainnut esiintyä.
  • harrastepollen blogi
  • hevoset blogi varkaus
  • ainon blogi laep
  • zlatograd blogi
Ja loppuun vielä muutama, vähän erikoinen. WKNDeiltä en oo kyllä varmaan maininnu anniskelualueesta mitään ja toi antti kuosmanen on mulle ihan vieras nimi :D Myöskään katri pekkarinen ei sano mitään ja miten ask.fm liittyy tähän? :D Tai Lauran Beedan myynti liittyy mun blogiin mitenkään?
  • varkaus harjuranta vuokrahevosia
  • weekend festival anniskelualue kuvat 2013
  • antti kuosmanen ratsastaja
  • ja ratsastaja antti kuosmanen kuva
  • katri pekkarinen ask.fm
  • laura beeda myynnissä
Semmosia! Seuraavan kerran sitten taas vähän erilaisia, mutta tää antanee vähän esimakua tulevasta.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kimmon kisat 23.11.

Nyt on mun osalta tän vuoden ekat ja vikat aluekisat takana ja oon kyllä tosi tyytyväinen itteeni sekä erityisesti hevoseen! :)

Eilen oltiin Nitan kanssa siis Kimmon tallilla järjestetyissä alue-estekisoissa, joissa hypättiin seuraluokka 80cm sekä alueluokka 90cm. Mua jännittää kisat muutenkin joka kerta tosi paljon eikä tätä tilannetta auttanut yhtään se, että viimeks oon hypännyt alueluokkia toukokuussa 2013 Winskin kanssa tai se, että tämän ratsun kanssa on hyppykertoja takana hurjat kaksi.. Yrittämään kuitenkin piti lähteä, eihän siinä mitään voisi hävitäkään!


Ensimmäinen epätoivon hetki tuli kasikympin verkassa. Lauantain viimeistelyreeni meni ihan suoraan päin persettä ja Laura joutui ratsastamaan Nitan loppuun kun mulla ei onnistunut mikään. Verkassa sitten sama meno tuntui jatkuvan ja tamma päätti olla liikkumatta mihinkään ja jäi vaan jumittamaan kentän keskelle..... Laura antoi mulle sit raipan käteen ja sit alkoi meno sujumaan jo paremmin vaikkei raippaa tarttennutkaan käyttää. Sileellä verkkaaminen ei kyllä lähtenyt yhtään mutta verkkahypyt meni ihan superhyvin!


Oltiin verkkaryhmämme vikoja ja jouduttiin aika paljon oottelemaan ulkona. Tein ulkona kävellessä koko ajan hommia että Nita ei luulisi hommien loppuneen. Radalle päästiinkin suht nopeasti ja se oli ohi vielä nopeammin! En osannut edes jännittää, kun oli niin kiva päästä kisaamaan ja luotto hevoseen oli sen verran vahva. Rata meni sitten kaikinpuolin hyvin! Nita oli ihan superkuuliainen ja rento sekä koko radan ajan oli rauhallinen eikä keittänyt missään vaiheessa yli. Ainut moka mikä radalla tuli niin oli ihan mun oma töppäys. Sarjalle tulin valmiiksi jo vähän vinosti ja en osannut korjata oikeaan suuntaan vaan luisuttiin b-osalta ohi. Otettiin sitten uusi lähestyminen kokonaan ja loppurata sujuikin tosi mallikkaasti ilman probleemia!



Oli kyllä niin huojentunut ja hyvä olo tuon jälkeen etten osannut sitä edes sanoiksi pukea. Mua ei harmittanut kielto tippaakaan, sillä se oli mun moka ja Nita ei ottanut siitä yhtään itseensä vaan jatkoi tosi hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Olin niin onnellinen kun tamma oli niin hyvin kuulolla ja rauhallinen, eikä ollut missään kohti ollenkaan mun apuja vastaan vaan teki juuri miten kuuluikin. Nita pääsi sitten hetkeksi vielä talliin syömään heiniä ennen ysikympin verkkaa.

Olin jo henkisesti varautunut kuumaan ja vähän haastavampaan ratsastettavuuteen, sillä viimeksi kaksi luokkaa hypänneenä toinen luokka oli ollut ihan erilaista kuin hyvinmennyt eka. Ja vielä mitä! Nita oli heti verkan alusta asti hyvin kuuliainen eikä ollut tietoakaan että se olisi ollut liian kuuma tai vaikea. Se toimi sileälläkin moitteettomasti ja hyppyjä ei tarvittu ottaa kuin kolme yhteensä koko verkan aikana. Ja näillä päästiin lähtemään erittäin hyvillä mielin radalle!

Rata meni sitten kaikinpuolin kivasti jälleen. Vaikka muutama paikka olikin vähän hakusessa, jaksoi Nita pienestä väsymyksestä huolimatta tsempata tosi hyvin ja tuntui tosi hyvältä koko radan ajan. Taas onnistuin mokaaman itse yhden lähestymisen perusradalla kääntämällä himpun liian myöhään ja samalla unohdin ratsastaa laukkaa eteenpäin jolloin tultiin niin surkea lähestyminen että puomi tuli matkaan. Mitään sen kummoisempia virheitä ei radalla tullutkaan ja niin oli kisat meidän osalta ohitse!



Päivän saldona siis ihan superkiva, kiltti ja reilu hevonen sekä muutama kuskin oma moka. Oon kuitenkin ihan tosi tyytyväinen etenkin Nitaan mutta myös itseeni, kun onnistuin ratsastamaan radat suunnitelmien mukaan jännityksestä huolimatta. Tää oli mulle kullanarvoinen kisakokemus päästä ratsastamaan vähän vaikeammalla hevosella, jonka kanssa pitää tehdä vähän muutakin kuin vaan laukata kohti esteitä. Suuret kiitokset Lauralle hevosen lainasta sekä noista parista estetreenistä! Toivottavasti mun ja Nitan treenit jatkuisivat vielä tulevaisuudessakin :)


perjantai 21. marraskuuta 2014

Nitan kanssa treeniä

Nyt on kyllä pitkästä aikaa hyvin kummallinen perjantai, nimittäin mulla ei oo mitään menoo! Oon tässä katellu vaan telkkaria peiton alla sohvalla makoillessa ja on jotenkin tosi outo fiilis kun ei oo mihinkään menoja. Tekee kyllä toisaalta oikein hyvää olla välillä ihan kotonakin kaikessa rauhassa, varsinkin kun nyt on ollut vaikka mitä menoa viime viikot. Tää aika onkin hyvä käyttää sitten postaamiseen vaikka kello onkin venähtänyt jo näin myöhäksi, mutten vaan voi olla kirjottamatta!

Tosiaankin Nitan kanssa otettiin eilen koulutreeniä Lauran valvovan silmän alla. Laura kävi ensin kyydissä verkkaamassa tamman ja samalla sain kattoa miten mun kuuluisi sitä ratsastaa. Lauran ratsastuksen jälkeen vaihdettiin osia ja mä hyppäsin puikkoihin ja Laura alkoi huutelemaan mulle ohjeita. Voin sanoa kyllä että huhhuh olipahan hommaa kerrakseen! 


Keskityttiin ravissa ja laukassa vaan siihen, että saan Nitan kunnolla liikkumaan takajalat alla ja että se polkee hyvin alleen, eikä vaan kuskaa mua sinne tänne tuhatta ja sataa. Laura osasi neuvoa tosi hyvin mitä mun tulee tehdä ja hommMat alkoi lopussa luistaa tosi hyvin, kunhan uskoin mitä käskettiin enkä väittänyt vaan vastaan... Loppuun saatiin kyllä niin hyväntuntuisia pätkiä ettei olla kyllä vielä kertaakaan oltu Nitan kanssa edes lähellä!


Tänään työpäivän jälkeen menin suoraan tallille ja Laura oli laittamassa Nitaa jo valmiiks. Suunnitteilla oli vielä toinen hyppykerta ennen sunnuntain kisoja, joten oltiin päätetty ottaa vähän kisatilanteen tuntua ja tehdä pari rataharkkaa kisakorkeuksissa. Verkka tehtiin vartin mittaisena kuten kisoissakin tullaan tekemään ja otettiin parit verkkahypyt molempiin suuntiin. Sitten rata mieleen ja eikun vaan hyppäämään!


Eka rata mentiin reiluna 80cm korkuisena ja se piti sisällää 8 estettä. Ekalle töppäsin jo heti itse, kun laukkasin ihan liian vähän eteenpäin ja laukka oli ihan mitättömän pientä. Puomi siis siitä mukaan, mutta kakkoselle jo parempi hyppy. Kolmoselta neloselle oli vähän vaikea tie ja nelonen oli muutenkin Nitan mielestä vähän epäilyttävännäköinen, joten siihen otettiin vähän erikoinen pomppu. Sarjalle tulin vähän liian pienessä laukassa sisään joten b-osa jäi turhan kauas, mutta selvittiin kuitenkin hevosen venyessä. Loput kolme estettä meni ihan onnistuneesti, tosin ennen tokavikaa estettä ratsastin ite liian tehottomasti, joten Nita melkein pysähtyi kaarteeseen..


Käytiin Lauran kanssa ongelmakohdat läpi radan jälkeen ja otettiin heti perään seuraava rata noin 10cm suuremmilla esteillä. Rata oli vähän erilainen ja nyt mentiin kahdessa vaiheessa, ensin perusradan 8 estettä ja loput neljä uusintaa. Ja mä menin ihan lukkoon! Nita alkoi jo hieman väsymään ja kuumumaan lisää jolloin mä unohdin kokonaan ratsastaa jalalla. Jäin joka esteellä vaan jarruttamaan enkä muistanun ratsastaa ollenkaan eteen. Meno on kyllä melko kauheennäköstä, mutta koittakaa kestää ja antakaa vähän armoa.. :D



Ihan lopuksi tultiin tuo uusinta vielä muutaman kerran uudelleen hakien onnistuneita ja rentoja hyppyjä. Meno oli heti paremmannäköistä ja -tuntuista, kun sain pohkeet kiinni ja ajatuksen eteen. Vielä jäi parannettavaa ja paljon, mutta maanantaihin verrattuna on ainakin oma olo paljon varmempi! Nita on kyllä ihan superkiltti, vaikka kuski vähän mokaileekin se jaksaa niin iloisesti vaan jatkaa ja menee korvat hörössä loppuun asti. Sen kanssa on kyllä kiva hypätä, se tekee tuota niin rehellisesti ja suurella sydämellä vaikka vaikeeta mulla onkin. Esteet kuitenkin meillä pysyy sen verran pieninä, ettei mun pikkutöppäilyt maailmaa kaada.


Kallesta muutamalla sanalla vielä tähän loppuun. Sen kanssa on otettu kevyesti pari päivää ratsastuspohjien puutteessa ja huomenna koitetaan tehdä vähän maastakäsinjuttua ja ilman satulaa rentoilua. Maneesilla käydään näillänäkymin sunnuntaina tai alkuviikosta ja toivotaan kovasti että saataisiin kunnolla lunta ja pian!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kalle maneesilla

Niin upea hieno poni, jestas miten ihana oli kattoo tänään Elinan ja Kallen menoa!


Meillä on ollut tapana, että Elina ratsastaa Kallen aina silloin tällöin tasaisin väliajoin, jotta voi aina tsekkailla tilannetta missä mennään. Tästä on hurjan paljon hyötyä minulle kun saan kattoa Elinan ratsastusta ja kuulla parannuskohteita sekä etenkin Kallelle, joka tuntuu harppovan hurjia edistysaskelia koko ajan.

Tänään oltiin sovittu ratsastus taas pitkästä aikaa maneesille ja veinkin ponin sinne puolilta päivin. Verkkailua en itse ehtinyt seurata, mutta maneesiin päästessäni oli heppa verkattu ja se kuulemma tuntui oikein hyvältä. Laukassa oli paljon hommaa että Kalle oli koko ajan tasaisesti tuntumalla ja hyväksyi ohjastuntuman kunnolla. Elina otti muutamia hyppyjäkin ponin kanssa, ja näinollen pääsin kattomaan ruunaa myös esteillä!


Esteet pidettiin ihan pieninä, sillä hyppytaukoa on takana taas melkein kolmisen viikkoa kaikenlaisten sairasteluiden vuoksi. Ekoista ristikoista lähtien Kalle oli tosi innoissaan menossa ja selvästi ihan syttyi hyppäämään päästessään! Ihana oli kattoo kun se oli niin ilosennäkönen esteet nähdessään ja hypyt meni kyllä pääosin tosi hienosti! Ainut mikä oli vähän huonoa, niin K on esteillä melko vahvanoloinen suustaan noilla kuolaimilla ja sille sopis paremmin jotkut ehkä ohuemmat ja vipuvartiset, joilla laukkaan ja lähestymisiin saisi paremmin säätöä.


Mainiosti onnistuneiden hyppyjen jälkeen Elina otti vielä vähän sileetreeniä loppuun. Laukka oli jo parempaa ja muutaman vastalaukkapätkän jälkeen ainakin mun silmään parani vielä lisää. Kalle jäi helposti liikaa oikeaan ohjaan kiinni, joten etenkin laukassa saatiin tehtäväksi tehdä paljon asettamista ulospäin ja niin, että K jää mieluummin liian tyhjäksi oikeelta kuin painamaan sinne liikaa. 


Mutta ne loppuravipätkät! Ai jessus, multa oikeasti meinasi tulla itku silmään kun Kalle näytti niin hyvältä. Mun on ees turha kuvailla sitä tunnetta mikä mut valtas, poni liikkui niin rennon letkeesti, ihan huisin tyytyväinen ja iloinen ilme naamalla! En oo koskaan nähnyt Kallea liikkumassa noin hienosti ja oltiin ratsastajan kanssa ihan tosi tyytyväisiä. 


Elinan mukaan oltiin taas menty reippaasti eteenpäin ja kehitystä on taas havaittavissa. Etenkin väistöt on parantuneet tosi paljon, kuten myös peruutukset. Jes, maastotreenaus on siis tuottanut haluttua tulosta!! Jatkossa saatiin tehtäväksi harjotella pysähdykset ja liikkeellelähdöt paremmiksi ja nopeammiksi. Myös laukassa mun pitää saada Kalle paremmin tuntumalle ja myös kestämään se siinä koko ajan. Esteillä mä tartten paljon treeniä ja esteharjotuksia jatketaankin nyt ihan pikkuesteillä hakien varmuutta ja tasaisuutta.


Oon niin kiitollinen että mulla on tollanen ihminen joka auttaa mua Kallen kanssa tilanteessa missä tilanteessa ja nyt Elinalle jälleen ihan suuret kiitokset! Oli ihana katsella ja oppia siten ratsastamaan taas paremmin ja kerrankin raahasin myös kameran paikalle ja napsin vähän kuvia teillekin nähtäville :) Huomenna taas reenaillaan Nitan kanssa ja sunnuntainahan me sitten jo kisaillaan! Huih, ekat aluekisat mulle tänä vuonna..


tiistai 18. marraskuuta 2014

Miten meillä maastoillaan?

Mieleeni muistui ihan yllättäen viime viikolla maastoillessa joskus kauan aikaa sitten tänne blogiin saamani kommentti, johon olin ihan kokonaan unohtanut vastata. Noihin aikoihin ratsastin Sissillä ja Winskillä ja maastoiltua tuli niiden kanssa viikottain. Eräältä anonyymiltä tulikin yhteen postaukseen kommentti liittyen maastoilemiseen ja siihen mitä maastossa yleensäkään voisi tehdä, joten nyt ajattelin paikata tuon unohduksen ja kirjoittaa ihan oman postauksen aiheesta, miten meillä maastoillaan. Toivottavasti tämä anonyymi-lukija löytää tän postauksen ja saa vihdoin ja viimein mun vastauksen hänen kysymykseen parin vuoden takaa!


Lähdetään nyt siitä, että maastossa voi mennä ihan rennosti humputellen tai siellä voi myös tehdä joitakin tehtäviä ja vaatia hevoselta ihan samalla lailla asioita kuin kentälläkin. Kallen kanssa pyrin maastoilemaan ihan vähintään kahdesti viikkoon, mielellään enemmän. Yleensä maastossa tehdään joko kevyesti hommia tai sitten vaan köpötellään, riippuen aina miltä hevonen tuntuu lenkin alussa tai millanen suunnitelma meillä on sen päivän kohdalla liikunnan rankkuuden suhteen. Jos heppa tuntuu väsyneeltä esim. muutaman rankan päivän jälkeen, mennään kevyt maastoköpöttely jolloin pyrin antamaan hevosen edetä omaa tahtiaan. Jos taas virtaa piisaa jo lenkin alussa, aloitan ihan siitä että saan hepan kuulolle ja teetän sille koko ajan jotain tekemistä jotta saan sen keskittymään minuun vauhdin ja sähläämisen sijasta.


Eniten maastossa tulee tehtyä käyntitehtäviä. Maastossa käveleminen on yleensä tosi tylsää ja tykkään tehdä koko ajan jotain. Hyvää ajanvietettä kävelyyn on tehdä väistöjä. (Huom, olettaen että tie on turvallinen ja vähän liikennettä) Niitä voi tehdä joko väistättämällä pelkästään takaosaa tien keskikohtaa päin tai vaihtoehtoisesti väistämällä tien toiselta puolelta toiselle. Yleensä maastossa hevoset on reippaampia luonnostaan, joten väistöt on helppoja tehdä kun heppa on menossa hyvin eteen eikä tarvitse keskittyä energiansäilyttämiseen kuten kentällä, toki tämä on ihan hevoskohtaista. Käynnissä teen myös jonkun verran avoja / sulkuja, sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Näillä saa hevosen kuin hevosen aika hyvin kuuntelemaan ja nekin joutuu jo oikeasti tekemään jotain. Varsinkin pysähdykset on mielestäni tärkeetä olla hallussa maastossa, mä en henkilökohtasesti tykkää yhtään maastoilla sellasella hevosella, joka ei malta tehdä pysähdyksiä maastossa rauhallisesti. 


Ravaillessa oikeastaan on helppo tehdä samoja juttuja kuin käynnissäkin. Etenkin lemppareita on raviväistöt tien puolelta toiselle tehden vain 1-2 askelta suoraan väistöjen välissä. Ravissa myös vahdin suoraan mennessä tarkasti että hevonen todella on suora. Teen myös paljon asetuksia ja suoristuksia molemmille puolille. Ravissa myös temponmuutokset on tosi hyvä tehtävä, koska suoralla tiellä ei oo kulmia tai seiniä jarruttamassa. Hevosen tulee lähteä yhtä hyvin eteenpäin kuin myös hidastaakin kun kuski niin sanoo.


Laukassa meen sitten ihan fiiliksen mukaan. Joskus saatan tehdä kunnolla töitä vaan ravissa ja käynnissä ja antaa laukata vapaasti ikään kuin kiitokseksi. Ainakin ekat laukkapätkät maastossa meen kevyessä istunnassa ja annan hevosen mennä aikalailla omaa vauhtiaan. Jos kierretään joku tietty lenkki, en yleensä jää hinkuttamaan vaan laukataan vaan. Sitten taas jos ollaan esim. hiittiksellä tai pellolla, saatan tehdä toisen pätkän vapaammin ja seuraavan sit kootummin. 


Sitten taas siirrytään siihen ääripäähän, eli vaan humputteluun. Mä rakastan käydä maastossa silleen, että ajatuksena on tuulettaa sekä hepan että kuskin päätä ilman tietoakaan mistään tehtävien tekemisestä tai työskentelystä. Ainakin Kalle tarvitsee näitä päiviä, jolloin se pääsee liikkumaan vähän miten sattuu ja omaa tahtiaan sillä se tykkää hiimailla ja vaan katsella ympärilleen kävellessä. On mukavaa vaihtelua kun ei tartte vahtia koko ajan miten poni liikkuu vaan saa ihan rauhassa antaa sen mennä niinkun se haluaa. 


Täähän idea tähän postaukseen syntyi juuri nyt, kun maastossa ei tällä hetkellä voi juuri kuin kävellä. Muutamalla metsätiellä voi vähän ravata ja pellolla, mutta muuten vaan kävellään jäisiä ja kovia hiekkateitä pitkin. Eilen ja tänään meillä oli Kallen kanssa maastoilupäivät, eilen tehtiin paljon noita käyntitehtäviä ja tänään sit mentiin vähän reippaammin ja rennommin pellolla (lukuunottamatta niitä hetkiä kun aasi koitti rodeoida mut ihan väkisin maahan). Käyntiväistöihin ja -avoihin oon ihan hurjan tyytyväinen, Kalle teki ihan hurjan hienosti eilen!


Mutta tässä nyt muutamalla sanasella meidän maastoilusta. Miten teillä maastoillaan ja kuinka usein? Kuuluuko teidän maastoiluun myös työskentely vai käyttekö vaan humputtelemassa? Olis kiva saada kuulla teidän rutiineista ja miten teillä tehdään!


maanantai 17. marraskuuta 2014

Viikonlopun treenejä & uusi heppakaveri

Heippa jälleen! Mä palauduin lauantai-illalla Helsingin reissulta ja junamatkalla suonenjokelainen kaverini Anne tarttui matkaan viettämään viikonloppua tänne meille. Varkauteen päästessä käytiin samantien tallilla nappaamassa hevoset sisälle ja ilta vierähtikin pelaillessa ps -pelejä sekä herkutellessa. Mentiin suht ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina olikin melko rivakka heppapäivä tiedossa!

Sunnuntai starttasi meidän osalta kello yhdeksältä herätyskellon soittoon. Kymmeneltä oltiinkin jo aikataulun mukaisesti valmiita tallille lähtöön ja ensimmäisenä ratsastusvuoroon pääsi kaverini Lauran (blogiin) pv-tamma Nita. Tästä hepasta voitte lisää lukea Lauran omasta blogista ja minä astuin kuvioihin viime keskiviikkona käydessäni ekaa kertaa hepan selässä. Nitaa tulen ratsastamaan jatkossa muutamia kertoja viikkoon miten nyt Laura tarvitsee liikutusapua ja nyt sunnuntaina olikin kolmas treenikerta tamman kanssa.


Mentiin totuttuun tapaan maneesiin ja tämäkin ratsastus edelliskertojen tapaan kului suurissa määrin toisiimme tutustuessa. Nita on niin erilainen ratsastaa kuin millasilla mä oon tässä vähän ajan sisään mennyt, joten on ollut melkosta totuttelua. Se osaa helposti vielä huijata mua muka rentoutumalla, mutta samassa hetkessä onkin kadonnut avuilta.


Sunnuntain ratsastus meni ihan kivasti ja saatiin kuviakin, kiitos Anne! Virtaa piisasi taas, joten sain tehdä melko paljon töitä että sain tammaa edes hetkeksi kuulolle. Tehtiin joitakin pysähdyksiä ja siirtymisiä ja ratsastin aika paljon ympyrällä taivutellen Nitaa molempiin suuntiin. Laukassa meno oli aika villiä, joten keskityttiin vaan pitämään tempo rauhallisena ja hitaana. Lopussa tamma toimi taas jo paljon paremmin ja oli oikein kiva ja rauhallinen.


Nitan jälkeen ratsastusvuoroon pääsi Kalle, jolla oli takana kahden päivän vapaat sekä perjantainen hieroja. Siltä oli löytynyt muutamia jumeja oikeasta takasesta sekä vasemmasta rintalihaksesta. Koska sunnuntaina oli joka paikka ihan jäässä, päätettiin lähteä maneesiin kunnon pohjalle, kuitenkin kevyt sileäntreeni mielessä.


Jo alkuverkasta lähtien poni tuntui niiin kivalta. Se oli reippaana ja tarmokkaana menossa eteenpäin ja oli selvästi tyytyväinen päästessään liikkumaan. Mahavaivat ovat näillä näkymin poissa ja olo on kyllä enemmän kuin huojentunut kun heppa alkaa olemaan täysin oma itsensä. Loppuviikosta se tosin yskähteli jonkun verran, joten se on saanut olla vähän kevyemmällä. Loimittaminen ja valkosipulikuuri on ilmeisesti tehonnut ja poni ei oo yskinyt nyt pariin päivään ollenkaan :)


Otettiin siis hyvin kevyesti sunnuntaina ja ratsastuksen kesto oli matkoja mukaanottamatta noin 45 min. Tein ihan perusjuttuja ravissa ja laukassa, muutamat vastalaukat sekä pari kertaa kavaletin ylitystä. Koko ajan ruuna oli tosi ihana, liikkui hirmuisen kivasti ja varmaan hymyilin koko treenin ajan.. Anne pääsi sitten loppuverkkojen ajaksi kyytiin ravailemaan ja Kalle käyttäytyi vallan mainiosti alkujännityksestä toivuttuaan myös täysin vieraan kuskin kanssa.


Joo, poni on vähän paisunut... Nyt kun kunnon treenistä on ollut vähän taukoa se on kyllä vallan mainiosti kasvattanut tuota mahaa. Mähän en oo enää ollenkaan pitkännäkönen tonne kyytiin kun vatsa on niin valtava ja muutenkin heppa on sen verta massava :D Eiköhän se siitä taas sutjakoidu kun treenin makuun taas päästään, pikkuhiljakseen.


Tänään meillä olikin vähän erikoisempaa ohjelmaa Nitan kanssa. Laura kysyi eilen multa haluisinko hypätä tammalla pikkuluokat sunnuntaina Kimmon tallin kisoissa ja vähän epäilevänä sovittiin estetreeniä tälle päivälle. Voin kertoa että eilen vähän jännitti miten meillä sujuu, oon nimittäin hypännyt kunnolla viimeksi jollain muulla kuin Kallella Winskin kanssa ennen sen myyntiä..

Sovittiin Lauran kanssa että hän neuvoo mulle alusta asti alkuverkoista lähtien miten pääsen tamman kanssa parhaaseen lopputulokseen ja alotettiinkin samantien kun olin kävellyt alkukäynnit. Ensin tarkistettiin että tamma on käynnissä kuulolla tehden väistöjä ja voltteja. Samaa jatkettiin ravissa ja mun piti muistaa pitää koko ajan tasainen tuntuma ohjalla sekä pohje koko ajan kiinni. Nitan piti kuunnella mua koko ajan, ja mun taas piti vahtia ettei se lähde missään vaiheessa kiihyttämään ilman lupaa. Laukassa koettiin kyllä kunnon ahaa-elämyksiä, kun Laura oli kertomassa mitä mun pitää siellä tehdä!


Hyppääminen alotettiin pienellä ristikolla ja voi kauhistus mikä järkytys mulle oli tuommoset loikat.... :D Olo oli kuin alottelijalla ekoissa hypyissä, en todellakaan ollut varautunut noin voimakkaisiin loikkiin. Alkujärkytyksestä toivuttua alkoi meno jo sujumaan ja Nita oli ihan fiiliksissä päästessään hyppäämään. Verkkahyppyjen jälkeen tultiin linja, joka sujui paremmin kuin osasin odottaa. Näiden jälkeen hypättiin pari rataa ja katsottiin miltä homma tuntuu. 


Eka rata meni vähän hakiessa, mutta toisella oli jo selvästi parannusta. Mun piti ite muistaa miljoona tärkeetä pikkujuttua ja kun ne oli kunnossa, Nita sai hoitaa loput. Mm. käden rentouttaminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikeelta, mutta kun loppujen lopuksi sain kätösen rennoksi oli hyppääminen taas ihan eritavalla kivaa. Loppuun tultiin sit vielä muutama lähestymisharjotus ja lopeteltiin sen jälkeen.


Mutta oli kyllä kivaa! Vaikka Nita onkin tosi kuuma ja vähän hankala, oli kiva huomata miten loppujen lopuksi simppeliä hyppääminen olikaan. Mun piti vaan odottaa rauhassa, olla rentona jalka kiinni ja antaa hevoselle tilaa hypätä. Lauran neuvojen avulla saatiin tosi hyvä pieni radanpätkä ja voin sanoa että odotan jo innolla sunnuntaita! Vielä on vaan epävarmaa hyppäänkö pelkän 80cm luokan vai myös siihen 90, keskiviikkoon asti mulla on aikaa päättää.



Mutta nyt näihin kuviin, videoihin ja tunnelmiin, mä painun nukkumaan. Tossa tosiaan pientä videopätkää meidän hyppäilystä, laitoin siihen kaikki videot mitä Laura kerkesi kuvailemaan. Mä koitan palailla ihan viimestään loppuviikosta taas kuulumisten kanssa ja mahdollisesti jonkinlaista erikoispostaustakin on tuloillaan, kunhan saan sen julkastua!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Normipäiviä

Meille kuuluu pitkästä aikaa tosi hyvää. Arki rullaa, oon päässyt vihdoin ja viimein ratsastamaan kunnolla ja Kalle alkaa olemaan täysin oma itsensä! Liikutusta alotellaan ihan pikkuhiljaa ja lisätään asteittain. Mä lähden huomenna Helsinkiin pariksi yötä ja perjantaina Roosa lupasi hoitaa ponin tallihommat ja Elina käy kyydissä kattomassa miltä ruuna tuntuu. Mä palailen taas lauantaina kuvioihin ja sunnuntaina uskallan jo ehkä luvata uutta kuvamatskua!

Viikonloppuna maastoiltiin Elinan kanssa. Lauantaina käytiin Zipen kanssa kahdelleen maastossa ja sunnuntaina otettiin uusiksi Elina & Bella mukana. Oli kyllä ihana päästä maastoon kunnolla, kun oli lunta teillä sopivasti ja päästiin ottamaan pitempääkin laukkapätkää. Maanantaina Kalle pääsi sitten vihdoin ja viimein liikenteeseen. Juoksutin sen alkuun irtona kentällä ja se sai riekkua kaikki pöllöenergiat pois ennenkun hyppäsin kyytiin. Irti juoksennellessaan vauhtia piisasi ja peräpää heitti sen minkä ehti. Onneksi kyytiin noustessa poni oli jo rauhottunut ja se kymmenisen minuuttia minkä ratsastin sujui hyvin! :) Oli ihana päästä viikon tauon jälkeen oman hepan selkään. 


Eilen tiistaina menin jo aamulla tallille tekemään aamutallin sekä odottelemaan kengittäjää. Juoksutin Kallen ensin kymmenisen minuuttia taas kentällä, että se jaksaisi vähän paremmin seisoa kenkäyksen ajan. Juoksutuksen jälkeen poni pääsi puoleksi tunniksi syömään aamuheiniä ja sitten jalkojen pesun kautta kengitettäväksi. Toimepide sujui taas hyvin ja on joka kerta vaan mukava huomata miten poni on tykästynyt kengittäjään ja tulee sen kanssa tosi hyvin toimeen. Talvikengät saatiin siis oikein onnistuneesti jalkoihin!

Käytiin vielä parinkymmenen minuutin kävelylenkillä ja sitten pääsi poni tarhaan jatkamaan syömistä. Seuraavaksi hyppäsinkin Bellan kyytiin ja lähdettiin Elinan & Venlan kanssa maastoilemaan. Käytiin about tunnin lenkki ja oli kyllä oikein mukavaa! Vaikka lunta ei enää ollutkaan, on hiekkatiet sen verta hyvässä kunnossa, että pääsee menemään kunnolla oikeestaan missävaan. 

Tänään mulla olikin koko päivä ihan yhtä juoksua. Aamulla starttasin Lauran luota puoli kymmeneltä ja suuntasin tallille. Käytiin Bellan kanssa maneesilla pyörähtämässä kun Elina tekin sen kanssa estereeniä ja laittelin samalla Venlaa kuntoon. Tallilla sit B jalkojen kylmäykseen ja sillä aikaa tekaisin Kallen tallihommat. Kun B oli valmis tarhaan, nappasin Kalevin sisälle ja suunnistettiin maastoilemaan ties miten pitkästä aikaa.. Ja miten poni yllättikään! Ei ollut enää puhettakaan jumitteluista tai pystyynhyppimisistä, jeeee! Alkaa hevo jo olemaan terve oma ittensä <3

Omalta tallilta ajoin suoraan Hannulle. Päätin ottaa ja lähteä ruunapojan kanssa maastoilemaan ihan kunnolla, joten eikun kamat niskaan ja menoksi. Kierreltiin siellä täällä edestakasin tunnin verran ja oli muuten ihan superkivaa! Hannun kanssa maastoilu on aina oma nautintonsa, saa nauttia vauhdista, ravailla pitkin ohjin ja antaa hepan päättää vauhti sekä vaan haahuilla pitkin ohjin. Niin rentouttavaa! Illan päätteeksi kävin vielä ratsastamassa kaverini hepalla ekan kerran ja voin sanoa että olin ihan poikki sen päätteeksi.. Olin kotona seittämän aikaan ja pääsin syömään ekan kerran koko päivänä. 


Nyt oonkin vaan maannut sängyssä ja kohtapuoliin pitää laittaa silmät kiinni, että jaksaa huomenna. Käyn heti aamusta liikuttamassa Kallen sekä kaverini hepan, jonka jälkeen kotiin pakkaamaan tavarat ja iltapäivällä hyppäänkin junaan. Hotellin sängyt ei hirveästi houkuttele, mutta muuten kiva päästä vähän muihin maisemiin hetkeksi :) 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Mahdoton riiviö

Keskiviikon tallireissulta kameraan tallentui roppakaupalla vähän erikoisempia kuvasia linssilude-Kallesta. Kalle oli oikein mukavan pirteällä tuulella ja Roosa antoi kameran laulaa. Halusinkin nyt jakaa niitä tällein omassa postauksessa, koska poni oli vaan yksinkertaisesti niin huvittavannäköinen.. :D


 Näin meillä poni antaa selkähieronnan.. 



 Just niin loistavaa aikaan otettu kuva, Kallella vähintäänkin kauhistunut ilme XD


 Mitä teille tulee ekana mieleen tosta ponin naamasta? Joo, menin iteki sanattomaks.


Riiviöpentu koitti koko ajan syödä mua tai Roosaa, kun ei saanut lupaa niin se alko vaan puremaan tota putkee?? Siis otti hampaillaan siitä kiinni ja puri sitä vaan.. Ensin katottiin että täh, imppaako se, mutta ei, se vaan piti tota tankoo oikeen tyytyväisenä suussaan..

XDD en kestä oikeesti

Kun tarhan siivous käy liian raskaaksi..

 Sitten alko hanskaleikit.. oli niin kiva heitellä ja retuuttaa mun hanskoja ja poni teki kaikkensa että sai kidutettua hanskan kuoliaaksi


Kallelta terkut kaikille ja se kiittää tsempeistä mitä ollaan saatu! Eiköhän me tästä parannuta ja päästä taas kohtapuoliin takaisin treeniin :)

PS. Postausideoita otetaan enemmän kuin mielellään vastaan vielä ennen normitreeniin paluuta!