tiistai 25. heinäkuuta 2017

Vihdoin positiivisia uutisia

Kävin tänään jälleen Kuopiossa Kysissä kontrollissa, missä leikkaushaavan tilanne katsottiin ja kirurgi kävi tutkimassa kinttua. Haavaa on nyt hoidettu kahdesti viikossa täällä Varkaudessa ja VAC -hoito on selvästi auttanut. Kaksi viikkoa sitten viimeksi käydessäni Kysissä, haavanhoito oli tajuttoman tuskallista eikä homma meinannut onnistua millään. Silloin haava mitattiin ensimmäisen kerran, jolloin haavan syvyys oli 1,5cm, pituus 5,3cm ja leveys 2cm. Haava on pienentynyt kyllä ihan jo silminnähden, mutta tänään kun se mitattiin tuloksena oli 0,8cm syvyyttä, 4,5cm pituutta ja 1,1cm leveyttä!

Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei uutta ihonsiirtoleikkausta tarvita ja laite jatkaa hoitoaan vielä pari viikkoa. Tilanne on siis erinomainen! Lukuunottamatta uutta ystävääni hermosärkyä.. Reilu viikko sitten jalkapöydän ja jalan ulkosyrjän alueelle ilmestyi inhottavaa, pistelevää kipua, mihin mikään mun vahvinkaan särkylääke ei auttanut. Viime perjantaina haavanhoidossa päivystävä lääkäri tuli kattomaan tilannetta ja totesi kivun olevan hermoperäistä. Sain taas uuden lääkkeen, joka auttaisi ensinnäkin särkyyn sekä myös unettomuuteen, joka aiheutui näistä uusista kivuista. Tänään kirurgi totesi lääkeen olevan hyvä vaihtoehto, eli sillä jatketaan nyt jonkin aikaa, että huomataan auttaako lääke oikeasti. Mikäli lääke ei anna vastiketta, kokeillaan jotain toista hermosärkylääkettä. 

Seuraavat pari viikkoa menee siis normaaliin tahtiin, maanantaisin ja torstaisin käydessä tk:ssa haavanhoitajalla. Parin viikon päästä on uusi kontrolli Kuopiossa, ja sitten tilannetta katsotaan jälleen uudelleen. Ainoana muutoksena tuli kirurgilta ohjeet jalan käyttöön, eli nyt pitäisi alkaa jälleen kävelemään. Kävin ostamassa koon 45 puutarhajalkineet (pienemmät eivät jalkaan mahtuneet) ja sen kanssa aletaan nyt pienesti harjottelemaan kävelyä. Varausraja on 30kg, eli saan varata jalalle n. puolet mun painosta. Ei ole helppoa, jalka ei meinaan kestä painoa ollenkaan kun se on kutistunut puolta pienemmäksi kaikkien lihasten ollessa kadoksissa :D

Oikein mahtava kontrollikäynti siis tällä kertaa! Hyvinä uutisina sain myös viime viikolla tietää, että saan aloittaa työnteon ensi viikolla!! Tänne meille kotiin tehdään mulle pieni "kotitoimisto" sohvalle, josta käsin voin tietokoneella hoitaa työjuttuja n. 20h viikossa. Aivan ihanaa päästä normaalielämään pikkuhiljaa kiinni!! Näin jatketaan ainakin elokuun loppuun asti ja toivottavasti pian sen jälkeen pääsen normaalisti jo kävelemään ja töihin takaisin. 

Haavan hyvä paraneminen tarkoittaa tietenkin sitä, että nyt ei ole enää pitkä aika ratsastamaan! Kunhan haava on kiinni ja vaccihoito ohi, aion kiivetä samantien Larpan kyytiin. Niin ihanaa! Sille kuuluu muuten ihan hyvää. Se piti viime viikolla kolmen päivän laidunloman tekemättä ollenkaan töitä ja nyt se on palannut entistä parempana töihin. Ratsastettavuus on ollut tosi hyvää ja heppa tekee mielellään taas töitä. Oikealle heppa on ollut hitusen huonompi, ravissa tahti häviää välillä ja laukassa kokoaminen on vaikeaa. Eilen soitinkin Kangasalan klinikalle ja varasin meille kuukauden päähän ajan, jotta selkä ja SI-nivel voidaan tutkia uudelleen. Vuosi sitten käytiin viimeksi, joten halusin nyt tähän ottaa pienen kontrollin ja katsoa miltä tilanne näyttää. Larppa ei ole ollut siis kipeän tuntuinen, vaan normaalia jäykempi ja huonompi toiseen suuntaan. Klinikan jälkeen taas ollaan viisaampia, sinne asti jatketaan treenejä kuten tähänkin asti: hepan voinnin mukaan :) 


Pahoittelut uusien kuvien puutteesta... Ekassa kuvassa siis näkee miten toi letku menee haavaan ja tokassa ihana lörppä-Larppi Lauran maastolenkin jälkeen roikottelee alahuulta ♥♥

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Touhukas lauantai

Nyt sairaslomalla oon innostunut kuvailemaan hieman ahkerammin kuin aiemmin, kuvaaminen on mukavaa ajanvietettä ja saan yleensä valittua paikan niin, että pystyn istumaan jalka ylhäällä. Kuvaamisesta on tullut taas mukava rutiini ja on aina kivaa kun saa onnistuneita kuvia. Tänään minua pyydettiin Pieksämäellä pidettäviin hevosten Match Showhun kuvaajaksi joten aamulla heti yhdeksältä lähdettiin Lauran kanssa ajamaan kohti Pieksämäkeä. 


Ensimmäisenä aamu alkoi varsoilla ja voi miten söpöjä pikkuisia siellä oli! Ne niin iloisesti juoksentelivat äitiensä vieressä ja esiintyivät hienosti. Varsojen jälkeen vuorossa oli ponit, sitten lämmin- ja puoliveriset ja päivän viimeisenä kylmäveriset. Oli hauska katsoa miten erilaisia poneja ja hevosia oli esiteltävinä ja katsoa, onko oma suosikki sama kuin tuomarilla. Omaan silmääni päivän sympaattisin esiintyjä oli kyllä 12-v sh-ruuna Hepun Hippu! Ruuna oli niin rauhallinen ja tyyni koko ajan, silmät puoli ummessa lepäili aina kun tuomari teki arviotaan. Ihana! 


Loput kuvat lisäilen mahd. pian kuvasivustolle > linkki !


Mätsäreiden jälkeen jatkettiin matkaa suoraan Lekolle, jossa oli vuorossa Larpan hölkkä. Sille on tulossa ensi viikolla ihan kesälomaa, mutta tänään se sai kevyen irtojuoksutuksen maneesissa. Ja koska kamera sattui olemaan mukana, oli tietenkin pakko hyödyntää tilaisuus ja kuvailla vähän. Larppa on kyllä niin ihana ♥ Juoksuttaessa Laura meni kentän keskelle seisomaan ja mä huutelin maneesin päädystä mitä askellajia hevosen piti mennä. Ja se kiltisti totteli, hieman ensin ihmetteli miksi mä istun nurkassa mutta äkkiä tajusi idean ja teki mitä pitikin. 



Mun hevonen on kyllä niin mahtava. En millään jaksa oottaa et saan touhuta sen kanssa täysipäiväisesti, ratsastaa ja hoitaa ja puunata. Ja tietenkin tehdä tallihommia. Ensi viikolla maanantaina heppa pääsee maastoilemaan, tiistaina Elina ratsastaa ja loppuviikon hän lomailee kokonaan lauantaihin asti. Larallahan ei ole ollut huhtikuun jälkeen yhtään vapaapäivää, jolloin se ei olisi liikkunut mitenkään. Nyt se saa hieman lomailla ja lauantaina lähdetään taas pikkuhiljaa liikkeelle. Heppa kuitenkin laiduntaa koko päivän isolla laitumella eli muutama lomapäivä ei varmasti tee ollenkaan huonoa! 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

V.A.C. -laite

Pääsin tiistain vihdoin toiseen leikkaukseen, jossa suunnitelman mukaisesti poistettiin kantapään ruuvit. Ruuvit aiheuttivat leikkaushaavan tulehtumisen sekä yksi ruuveista lähti ominpäin tulemaan ulos kantapäästä, joten ruuvien poistoon päädyttiin jo tässä vaiheessa.  Leikkauksessa haavaan asennettiin VAC-laite, joka poistaa haavasta ylimääräiset eritteet sekä kuroo alipaineella haavaa koko ajan umpeen. Koska haava on auki ja jalasta tulee letku säiliöön, jota joudun kantamaan mukana koko ajan, en pääse liikkumaan kotoa juuri minnekään. Uuden leikkauksen myötä elämä muuttui entistä vaikeammaksi ja nyt joudun olemaan vaan kotona. 

Tallilla kävin viimeksi maanantaina ja sinnekään ei tietenkään ole asiaa mennä, ettei haavaan pääse mitään likaa tai bakteereja. Laura kävi hölkkäämässä hepan keskiviikkona ja Elina eilen. Tamma on ilmeisesti saanut pienen kesäflunssan, joten se saa hieman kevyemmän pätkän tähän väliin ja seurataan tilannetta mihin se etenee. Harmittaa ihan kauheasti, kun en pääse itse paikalle tarkistamaan hepan vointia. Onneksi kuitenkin se hoidetaan joka päivä ja saan infoa sen voinnista, vaikka itse en omin silmin pääsekään katsomaan tilannetta. 

Kotona makoilu on ihan tuskaa, masentaa vaan maata sängyssä ja sohvalla päivästä toiseen. Kun on paljon aikaa, on aikaa myös tuskailla kun ei pääse ratsastamaan vaikka into olisi ihan hirveä. Haluaisin vaan ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa. Tietysti omalla hepalla, mutta sen lisäksi vaikka 5 muuta joka päivä. Tai 10. Olisi hevonen millainen tahansa, niin mä vaan haluaisin treenata ja saada sen rutiinin takaisin, mikä mulla oli vielä 3 kuukautta sitten. Eniten ärsyttää, kun en yhtään tiedä milloin pääsen siihen rytmiin takaisin, vai pääsenkö enää ikinä. 

Eihän tässä itku ja valittaminen auta, pitää vaan malttaa odottaa. Maanantaina meen Kysiin kontrolliin ja katsotaan onko laite auttanut. Mikäli laite ei tee parissa viikossa toivottua tulosta, on seuraavaksi edessä taas uusi leikkaus ja ihonsiirto. Toivottavasti laite auttaisi ja pääsisin pian aloittamaan kuntoutuksen.