tiistai 30. syyskuuta 2014

Vanhoista videoista uusiin (8 kk yhteiseloa)

Miten aika voikaan mennä niin uskomattoman nopeasti? Meillä tuli Kallen kanssa eilen täyteen 8 kuukautta yhteiseloa ja ensi viikolla tulee vuosi siitä, kun Vippi tuli mulle. Aivan käsittämätöntä. Halusin kaivella taas pitkästä aikaa noita mun ja Kalevin alkuaikojen videoita esille ja pakko sanoa, että saatoin muutaman kerran naurahtaa.. En oo tainnut näitä ihan ekoja videoita koskaan julkaistakaan, joten siksi halusin näyttää niitä nyt teillekin, ihan näiden 8 kuukauden kunniaksi.


Aloitetaanko taas siitä, kun tammikuun 28. päivä lähdettiin iskän ja Roosan kanssa poninhakureissuun. Vippi palautui kotiin ja lähdettiin hakemaan projektiruuna vähän pidemmän matkan takaa. Siellä meitä odottikin yltäpäältä p*skan peitossa oleva, pihatossa asuva paksukarvainen reppana, jolla roikkui vasemmassa takasessa pahannäköiseksi päässyt sarkoidi. Olin ihan että mitä, tuoko me nyt otetaan oikeasti kyytiin? Eikai? :D

Eihän mikään sitten mennyt niinkuin elokuvissa ja lastaamiseen käytettiin aikaa sellainen 5 tuntia, että tuo karvakasa suostui vihdoin kyytiin. Olin jo lähellä luovuttaa ja seuraavana päivänä olisi ruuna päässyt makkara-autossa viimeiselle matkalleen, mutta ihan ihmeen kaupalla isäni ei antanut periksi ja päästiin kotimatkalle.. Kotona meitä oli vastassa hyvin huolestunut Elina, jonka kanssa laitettiin rääpäle talliin, jonne se pääsi pitkästä aikaa ja vieläpä monen heppakaverin kanssa.



Siitä sitten onkin kaikki historiaa aina tähän päivään saakka. Alku ei todellakaan ollut ruusuinen, mutta aina Kallessa on ollut sitä jotain, minkä takia oon siihen uskonut. Ja ehkä nyt voin jo sanoa, että on ollut syytäkin?

8 kuukautta sitten iloitsin kulman läpi ravaamisesta. Videioissa näkyykin kuinka kehun Kallea kun ravattiin kokonaista yksi kulma. Huikee fiilis. "Estetreenit" (joista ei valitettavasti oo oikein materiaalia alkuajoilta) koostuivat siitä, että ravattiin Zipen / Winskin perässä puomin / miniristikon yli ja oltiin ihan hiton onnellisia tuosta, että päästiin toiselle puolelle. Mutta entä nyt? Harjoitellaan parasta aikaa laukanvaihtoja, hiotaan raviväistöjä ja parannellaan vastalaukkoja. Viikonloppuna hypättiin kisoissa ja treeneissä ollaan tehty harjotuksia 80-100cm esteillä.

30.1.2014 ensimmäinen rakennekuva
8.9.2014 uusin rakennekuva


Jotain ollaan siis tehty oikein?







Pahoittelen uuden kouluvideon puuttumista, se olis löytynyt muistikortilta, joka löytyy kameralaukusta, joka on jo pakattu matkalaukun pohjimmaiseksi....

Mulla on niin hyvä olo. Nyt on oikeasti niin ihana katsella tota aikaa ja sanoa, että kannatti antaa mahdollisuus. Mitä jos oltaiskin lähdetty ja jätetty kopukka sinne? Se olisi jo ikuisilla niityillä laukkaamassa, olisi ollut jo 8 kuukautta. Onneksi me jäätiin. Onneksi, sillä mä en olisi muuten saanut tutustua mun parhaaseen ystävään, mun omaan ekaan heppaan.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Ekat kisat

Niin se sitten koitti, kauan ja kauhulla odotettu kisapäivä. Kimmon tallilla siis järjestettiin tänään harjotusestekisat, jotka olivat avoimia kokemattomille ratsukoille. Luokkina oli ristikko sekä 60-70 cm joten tässä oli meille ihan loistava paikka aloitella kisauraa! Olin vielä eilen illalla ihan varma, etten saa jännitykseltä nukuttua silmäystäkään mutta toisin kävi ja nukuin kuin tukki koko yön.. Iskä herätti mut aamulla puoli kasin maissa ja nousin tapojeni vastaisesti melkein samantien ylös. Ei siinä muuta kun vaatteet niskaan ja suunta tallille!

Kerrankin olin jopa etuajassa aikatauluistani, joten ei tullut yhtään kiire. Hetken leikittyäni Unton kanssa ja laiteltuani kisakamat valmiiksi kävin nappaamassa Kallen tarhasta ja aloin puunailemaan sitä valmiiksi muita tallikavereita odotellessa. Meidän tallilta lähti siis mun ja Kallen lisäksi kaksi ratsukkoa samoihin luokkiin, joten kun kaikki oltiin valmiita ja kisahoitaja Roosa oli messissä myös, päästiin lähtemään porukassa kävelemään kohti kisapaikkaa.


Katsottiin nopsaan rata ja alettiin melko samantien verkkaamaan. Kyseessä oli siis enemmänkin harjoitukset kuin kilpailut ja kisat oli tehty tosi helpoiksi ja kivoiksi kaikkia ajatellen. Molemmat radat oli samat ja lähtijöitä oli ihan muutama hassu molemmissa luokissa. Ekassa luokassa meitä oli viisi ja verkattiin siis kaikki samaan aikaan. Kalle oli verkassa aika kivantuntuinen. Kävelin pitkään vaan maneesia ristiin rastiin ja ravissa & laukassa tein melko lyhyen verkan. Esteet oli ihan minikokoisia ja Kalle ei edes vaivautunut nostamaan kinttujaan kunnolla verkassa, vaan kolautteli koko ajan.. :D


Verkan jälkeen mentiin ulos oottamaan vuoroamme ja hitsit kuinka oikein tunsin kun mun syke kohos pilviin siinä odotellessa. Onneksi ei tarttennu kauan odotella ja kohta päästiin maneesiin takaisin. Kalle malttoi melko hyvin odottaa edellisratsukon radan ajan, mutta radan loppupuolella sitä alkoi kyllästyttää ja se meinasi vähän pyöriä.


Sitten vaan radalle. Edellinen ratsukko ulos maneesista ja me saatiin lähtömerkki. Voi apua. Kalle oli ihan mielissään menossa, ei paljon tarvinnut ratsastaa eteen. Eka este ei videolle tullut, mutta siinä nyt ei mitään kummoista ollutkaan ja video siis alkaa tokalta esteeltä. Rata meni ihan ookoosti, ainut missä mokasin niin ratsastin tosi huonosti tohon ristikolle ja siks puomi mukaan. Neloselta kääntyminen vitoselle oli tosi vaikee kun piti mennä poispäin kaverista, kohti katsomoo ja kaikenlisäksi esteessä oli vielä vähän massiivisemmat johteet. Kalle sitten päätti lyödä vähän jarruja kehiin joten rauhotin tilanteen ja tultiin siihen ravissa. Loppurata menikin ihan kivasti, vikalle esteelle tosin taas vähän haastetta kääntämisessä..



Olin kuitenkin niiin onnellinen ja ylpeä Kallesta radan jälkeen! Se oli niin hienosti ja keskittyi koko ajan oleelliseen noita epäkohtia lukuunottamatta, mutta nuo on onneksi semmosia mitkä on ihan helposti korjattavissa treenillä. Molemmissa luokissa oli arvosteluna a.1.0 eli kaikki saman virhepistemäärän saaneet olivat ykkösiä. Me oltiin Kallen kanssa ainoat jotka otti yhden puomin, mutta meidän kuitenkin kutsuttiin palkintojenjakoon ja saatiin sininen ruusuke! Hih, hieno poika! <3


Seuraavan luokan verryttely alotettiin samantien ja otin tässä tosi lyhyen ja kevyen verkan. Ravasin ja laukkasin ihan vaan muutaman kierroksen verran, hyppäsin parit verkkahypyt molemmissa suunnissa ja lähinnä seisoskelin tai kävelin muun ajan. Olin tässä luokassa ekana lähtövuorossa joten ei tarvinnut edes odotella omaa vuoroa.


Radalle lähdettiin taas suhteellisen reippaaseen tahtiin, vaikka verkassa Kalle oli ollut jopa aavistuksen laiska. Ekalle esteelle otettiin vähän hassu hyppy, mutta kakkonen meni hyvin. Kolmoselle Kalle ei ollut ihan menossa samalla ajatuksella kun minä joten jouduin aikalailla tekemään hommia että päästiin yli. Huonon lähestymisen takia okserin takapuomi lähti mukaan, mutta päästiin hyvin jatkamaan neloselle johon tuli paljon parempi tie ja hyppy kuin edellisessä luokassa. Loppurata menikin jo oikein kivasti joten nelosella päästiin taas maaliin!



Odoteltiin muiden radat ulkona ja päästiin vielä tähänkin palkintojenjakoon. Saatiin taas sininen ruusuke ja Kalle oli selvästi kovin ylpeä hänen ruusukkeistaan ja seisoi ihan superkiltisti koko toimituksen ajan paikallaan. Ihanaihana pieni ponini <3


Heitettiin hevoille loimet niskaan ja käveltiin tallille. Kalle sai tallilla sankollisen mellavettä ja jalkojen kylmäämisen jälkeen se pääsi tarhailemaan ja syömään heiniä. Kohta lähdenkin tekemään loput jäljelle jääneet tallihommat sekä iltatallin siinä samalla. Nyt mulla on niin kauhean helpottunut, kevyt ja kaikinpuolin ihana olo! Harmittaa vaan älyttömästi ettei nyt viikkoon päästä hyppäämään, mutta jatketaan sitten kun oon kotiutunut. Huomenna meillä tulee ponin kanssa 8 kuukautta täyteen, joten jonkinlaista muistelua luvassa sitten! :)


<3

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Viimeistelyhypyt

Tänään käytiin ottamassa ekat hypyt viime viikon katastrofitreenin jälkeen ja samalla vikat hypyt ennen kisoja. Kisoihin on enää kaks päivää aikaa, jaiks! Anyways mä ootin jopa ihan kauhulla tätä hyppykertaa. Just kun olin vihdoin saanut vähän varmuutta esteillä, tuntuu kaikki murenevan ihan käsiin ja toi viime viikon putoominen sai aikaan ihan kunnon kolauksen mun "estekammossa". Olinkin ihan kauhusta kankeana kun laittelin Kallea tallilla valmiiksi ja maneesille lähtiessä.

Eilisen treenailua vesisateessa..

Tätä tunnetta ei helpottanut todellakaan meidän menomatka maneesille.. Huhhuh. Sää oli pitkästä aikaa mukavan aurinkoinen, mutta tuuli oli ihan hirveä. Kalle ottikin yllätyksellisen paljon pulttia tästä tuulemisesta ja alkumatkan riekkumisen jälkeen päätin taluttaa elukkaa loppumatkan, ihan kaiken varalta sillä en halunnut todellakaan tippua uudelleen. Päästiin melkein maneesille asti kun K säikähti, riuhtaisi ohjat multa käsistä ja lähti pikkuhiljaa hiipimään tallia kohti. Ohjat roikkuivat jalkojen välissä ja mä tuhrasin itkua kun poni ei ottanut mun kutsuhuutoja kuuleviin korviinsa. Rytäkässä toinen poskihihna antoi periksi ja siinä vaiheessa vihdoin Kalle päätti pysähtyä ja antoi mun auttaa sitä saamaan ohjat pois jaloista.. Roosa kävi serkkuni kanssa hakemassa sit tallilta uudet suitset ja päästiin vihdoin ja viimein maneesille - ihan ehjinä.


Ei siis kovin hyvät lähtökohdat ei.. Olin edelleen tosi jännittynyt kun takaraivossa jyskytti viime viikon kauhunhetket ja yritin kaikinvoimin työntää ne sivuun. Aloittelin verkkaamaan tosi rauhassa ja ravailin ja laukkailin ihan rennosti ympäriinsä keräillessä vähän parempaa fiilistä. Otettiin pari lähestymistä puomille, ennenkun alettiin verkkaamaan ristikoilla. Roosa ja serkkuni laittoivatkin esteet meidän "kisakorkeuteen", eli ihan pikkuristikoiksi.




Ei tehty mitään kummempaa eikä tuota voi sanoa edes "estetreeniksi". Kunhan otettiin vaan hyppyjä alle ennen kisoja ja koitettiin hakea hyvää fiilistä ja varmuutta hyppäämiseen. Pikkuristot sujuivat hyvin, koitin tällä kertaa myödätä hieman liikaa jotten varmasti kisko ponia suusta. Nosteltiin muutama este sitten pystyksi ja ette oikeasti voi kuvitella miten kamalalta musta tuntui lähestyä sarjan b-osaa sekä toista pystyä, jotka olivat ehkä häthätään 70cm.. Tsiisus vieköön, oli muuten oikeasti tekemistä itteni kanssa että sain ajatukset kasaan ja ohjattua Kallen siihen esteelle. 


Mutta ai että miten se helpottikaan kun päästiin yli! Tuntui kuin olisi kivi pudonnut hartioilta kun päästiin elossa isommatkin esteet ja ihan kuin oltaisiin jo voitettu jotain. Oli niin hyvä fiilis lopetella onnistumisiin eikä lähdetty enää nostamaan esteitä vaan lopetettiin hyvinmenneisiin hyppyihin.



Kalle tuntui aika hyvältä lopussa ja meninkin hetken sileellä. Oli ihan huippua kun meni niin hyvin ja fiilis oli loistava! Sileelläkin poni tuntui ihanan rennolta ja hyväntuuliselta joten noin 45 minuutin ratsastuksen jälkeen nappasin Kallelle loimen niskaan ja käveltiin tallille. Tallilla hoitelin hepan suhtripeästi kun kiirehdin jo töihin..



Näillä mennään sitten kohti kisoja! Elina palailee sopivasti ennen lauantaita reissusta, joten katotaan sit perjantain viimeistelytreeni yhdessä. Käytiin muuten eilen Roosan kanssa Kuopiossa shoppailureissulla ja voi jestas sentään mitä kaikkea kivaa mä Kallelle löysinkään!! En malta millään oottaa että saan lauantaina pukea sille ihan upouudet kamat päälle kun lähdetään ihmisten ilmoille. Oon myös vähän miettinyt varustepostauksen tekemistä Kallen kamoista, kun nyt vihdoin kaikki tarpeellinen on hommattu ja tällä hetkellä ei mitään pitäisi olla ostoslistalla. Paitsi koulupenkki.. Mutta mitäpä mieltä te ootte, oisko varustepostaus kiva? Ja jos, niin kuvina vai videolla mieluummin? Nyt sitten unille, huomenna saakin nukkua ihanan pitkään ja illalla olis vielä vika työvuoro ennen 2 viikon "lomaa"!


maanantai 22. syyskuuta 2014

Kisoihin valmistautumista

Noniin, nyt on meidän ekoihin kisoihin ilmottauduttu ja kalenteriin ne merkattu. Lauantaina koittaakin siis Kalevin kisauran korkkaus ja viime aikojen perusteella aloitetaan niinkin helposta luokasta, kuin ristikko. Viime viikon perusteella muutinkin alkuperäistä suunnitelmaa (jonka perusteella oltais hypätty lauantaina 60-70cm ja sunnuntaina 80cm) tällaiseksi, sillä heppa ei oo tuntunut ihan normaalilta. Lauantaina on siis Kimmolla harjotusestekisat kokemattomille ratsukoille ja mikäs sen parempi tilaisuus aloittaa, kuin pikkukisat "kotimaneesissa" :) Mennään siis molemmat järjestettävät luokat: ristikko & 60-70cm.


Palaillaanpa sitten viime viikkoon ja niihin hyvinkin kyseenalaisiin päiviin. Tiistaina satutin häntäluuni hyvin ikävästi Kallen heitettyä mut estetreenissä alas selästä ja vasta tänään se alkaa tuntumaan siltä, että pystyy jo jotain tekemäänkin. Torstaina sitten vaan juoksutin Kallen ja perjantaina oltiin sovittu erään kaverini kanssa, että ratsastaa Kallen jotta se pääsee vähän verryttelemään ja jumppailemaan. Eihän se hyvin lähtenyt kun ruuna liikkuu epäpuhtaasti..

Hitto kun meinasi itku tulla. Kalle ei ollut ollenkaan oma ittensä ja ei suostunut edes ravaamaan kunnolla eteenpäin. Paikannettiin vian olevan jumeissa, sillä heppa ei halunnut yhtään venyä eteen tai alas ja paineli koko ajan menemään selkä alhaaalla. Käväsin itse kyydissä vähän keventelemässä ja hetken päästä poni alkoi tuntumaan jo vähän paremmalta ja selkä alkoi pyöristymään. Ite meinasin jo takamuksen särkemisen takia pyörtyä joten kaveri vielä kyytiin ja johan alkoi heppa liikkumaan! Lopussa saatiin huokaista helpotuksesta, kun Kalle liikkuikin normaalia isoa ravia ja näytti ihanan tyytyväiseltä. 

Lauantaina oltiin Roosan kanssa reissussa, joten sama kaverini ratsasti ruunan myös silloin. Kalle oli ollut huomattavasti parempi silloin ja alkuverkkailun jälkeen oli toiminut täysin moiteettomasti. Nyt vaan pitää koittaa selvitellä mistä tuollainen jumiutuminen johtuu. Sehän on voinut mennä jo alkuviikosta vähän jumiseksi, jonka takia riekkui tiistaina ja siitä johtuen jumiutui lisää. Toinen vaikuttava tekijä on viilenneet kelit ja kolmas kengitys. Kalle kengättiin tänään ja kengittäjän kanssa oli puhetta, että tuo hetkellinen epäpuhtaus saattoi johtua ihan puhtaasti siitä, että kenkä on painanut kaviota sen verran, että liikkuminen ei oo tehnyt hyvää. 


Tänään sitten ratsastinkin itse pitkästä aikaa ja tehtiin reilun puolen tunnin kevyt hölkkä maastossa ja tallinympärillä. Kalle tuntui melko ihanalta, se oli niin reippaana menossa ja olisi halunnut painella maastossa vaan täyttä laukkaa. Se kuitenkin keskittyi loppujen lopuksi tosi hyvin ja liikkui tosi kivasti. Koska kaikki tuntui sujuvan hyvin, ei menty puolta tuntia pidempään ja lopeteltiin hyvillä mielin.

Toivotaan nyt kovasti, että nuo jumit olisivat lopullisesti poissa. Tää viikko ennen kisoja mennään kevyesti jumppaillen ja keskiviikkona otetaankin muutamia hyppyjä lauantaihin valmistautuessa ja torstaina käydään kunnon maastolenkillä. Perjantaina vähän jumppailua sileällä ja maastossa ja lauantaina se onkin sitten menoa..

Zipetin kanssa hiittiksellä lauantaina.

Mua jännittää ihan kamalasti. Oon jutellut sekä Elinan, että parin kaverin kanssa tuosta viikonlopusta ja mitenpäin olisi fiksuinta tehdä. Toi ristikkoluokka on korkeutensa puolesta meille tosi pieni, ollaanhan me kuitenkin treenattu jo 80-100 cm ratoja. Kuitenkin, kisatilanne on Kallelle täysin uusi, eikä kukaan tiedä miten se reagoi. Siksi onkin ihana päästä menemään tuo pikkuluokka alle ja vaan sillä periaatteella että päästään maaliin ja kuski kestää kyydissä. Sen perusteella miten eka luokka menee, päätän hypätäänkö myös seuraava. Jos kaikki menee ihan hyvin ja Kalle käyttäytyy fiksusti, mennään myös isommat esteet. Se kuitenkin katsotaan sitten ihan tilanteen mukaan.

Mutta että semmosta. Näillä nyt mennään ja toivotaan ekalta kisareissulta vaan hyvää mieltä, kokemusta ja hauskaa kisapäivää. Huomenna lähdetään Roosaliinin kanssa Kuopioon shoppailureissulle! Jess, vihdoin ja viimein saan hommattua uudet ratsastuspöksyt ja Kallelle on tulossa ainakin pintelit, patjat sekä teddyromaani. Lisäksi ostoslistalla olisi myös musta yleishuopa sekä uudet suojat. Saapa nähdä mitä löytyy! :)


torstai 18. syyskuuta 2014

Muutamalla sanalla

Meinasin kirjotella pitkästä aikaa jotain erikoispostauksen tynkää, mutten saanut millään päähäni mitään sellasta ideaa jonka olisin halunnut toteuttaa. Päätin sit ihan nopeasti tulla höpisemään vähän kuluneesta viikosta, tulevasta viikonlopusta ja ensi viikosta. Eli ihan ympäripyöreitä illanvietoksi tässä samalla Harry Potteria katellessa :D


Ihan alkuun pitääkin muuten muistaa kysäistä! Kaverini etsii täältä Varkauden alueelta edullista tallipaikkaa ja pyysi mua kysymään tätä kautta, jos joku sattuisi tietämään. Ihan pikkutallitkin myös käy, kun vaan käytössä on kenttä ja maastoja sekä hevoselle viihtyisät ja turvalliset tilat. Jos siis joku sattuisi tietämään jotain tallipaikkaa Varkaudesta tai lähettyviltä, laitatko mulle vaikka kommenttia tai sähköpostia (aino.huupponen@hotmail.com) niin saan tiedon eteenpäin!

Tää viikkohan on lähtenyt käyntiin melko heikosti. Tiistaisen laskeutumisen jälkeen on kaikki tekeminen ollut taas ihan yhtä h*lvettiä. Istuminen sattuu, kyykistely sattuu, ratsastus SATTUU. Autolla ajaminen on ihan yhtä tuskaa ja voitte vaan kuvitella oliko hyvä idea käydä tänään iskän kanssa moottoripyöräilemässä - ei ollut. 


Kalle on saanut tarha-arestinsa päätökseen ja on päässyt laiduntamaan vielä. Kahden karkurireissun takia Kalle joutui jäämään aamuisin tarhaan yksinään muiden mennessä laitumelle ihan vaan siksi, että vältyttäisiin näiltä välikohtauksilta. Onneksi se osasi ottaa hyvin rauhallisesti yksinään ollessaan ja jäi aamuisin aina onnellisena syömään aamuheiniä. Nyt kuitenkin päätin vielä laskea ruunan laiduntamaan niinä päivinä, kun oon ite tulossa puolilta päivin ottamaan sen tarhaan. Homma on toiminut tällein erinomaisesti ja näin jatketaankin laidunkauden loppuun.

No mutta, eilen otettiin vähän hyppyjä omalla kentällä ihan vaan hakien parempaa mieltä edellispäivän katastrofin vuoksi. Tehtiin Elinan kanssa 10 "hypyn" jumppis puomeista, kavaleteista ja kahdesta pikkupystystä. Ootin ihan kauhulla mitä hommasta tulee mutta ihanaksi helpotukseksi Kalle ei ollut ollenkaan samanlainen kuin tiistaina! Huh, oli kyllä niin helpottava olo kun pukittelua tai riekkumista ei ollut ollenkaan. Ainut mikä vähän latisti oloa, niin se että jouduin kököttämään satulassa ihan järjettömässä asennossa jotta persaukseen ei sattuisi tai vaihtoehtoisesti olemaan kevyessä istunnassa..


Tänään kipu onkin vaan pahentunut ja ratsastuksen ajatteleminenkin ihan yököttää. Eipä vaan auttanut, sillä Elina lähti tänään reissuun ja mulla on Bellan ja Zipen hoitoa tässä viikon aikana useempana päivänä ja tänään olikin heti vuorossa Zipen ratsastus. Kallen juoksuttelin kevyesti kentällä ja voi että se oli kiltisti <3 Z kanssa lähdettiin maastoilemaan ja tehtiin tosi kevyt lenkki sisältäen kevyttä ravia ja laukkaa. Ja oli muuten kivaa! Vaikken voinut takamusta satulaan laskea niin Sipetti oli kyllä huisin mukava ja sen kanssa oli ilo käydä maastoilemassa.

Sipetin iltapuuhat........ <3

Huomenna jatketaan Zipen kanssa ja Kallelle tuleekin lainakuski tuuppailemaan :) Hih jännää! Huomenna otetaankin Roosan kanssa irtiottoa arjesta ja lähdetään pienelle roadtripille. Ajellaan huomisiltana Tampereelle jossa ollaan hotellissa yö ja sitten launtaina mennään Niinisaloon kisaturisteiksi kenttäkisoihin! En oo ikinä ollut kattomassa kenttäkisoja joten nyt ajateltiin ottaa ja lähteä paikanpäälle kattomaan meininkejä. 

Lauantaina Roosa voisi köpötellä Kallen kanssa, kun mulla on taas Zipen ajelua, ja sunnuntaina K saa vapaan. Toivottavasti maanantaina olis oma olotila jo sellainen, että pääsen itse ratsastamaan kunnolla.. Ensi viikollahan meillä sit onkin jo kisat! Hui kamala että mua jännittää, nyt varsinkin kun tiistai meni miten meni niin vähän kauhulla odotan. Onneksi mennään lauantaina sinne harkkakisoihin ja luokkana on 60-70cm eikä tartte lähteä suoriltaan kasikymppiin. Mutta saapa nähdä miten menee.. 


Semmosta kaikkea luvassa! Nyt me jatketaan pikkuveljen kanssa HP tuijottamista (en uskalla kattoo yksin niin piti saada joku tueksi ja turvaksi..) ja aamulla sit aikaisin aamutallin tekoon.. Me tosiaan reissataan huomenna ja lauantaina ja koitetaan saada jotain vähän erikoisempaa materiaalia reissulta aikaiseksi! 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Järkyttävän epäonnistunut estetreeni


Että sellaanen hyppäri sitten tänään... Ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisin toivonut. En muista onkohan meidän hypyt mennyt milloin viimeksi noin surkeesti ja mä toivon niin todella kovasti, että tää oli vaan huono päivä eikä tää olis mitään pysyvää. 

Vietettiin hassunhauska aamupäivä Roosan kanssa palloillessa siellä täällä ja tyyppi lähti sit mukaan meidän treenejäkin kuvailemaan. Suunnattiin siis Kimmolle hyppäämään ja Elina teki ensin Zipen kanssa hetken aikaa hyppyhommia ja sitten olikin meidän vuoro Kallen kanssa. Oltiin sitä ennen hyvin ehditty verkkailemaan, joten päästiin hyppimään sit samantien. 


Verkkaesteiksi hypättiin ihan minipystyä muutaman kerran kahdeksikolla suuntaa vaihtaen ja Kalle oli ihan jees. Se liikkui aika hyvin ohjan ja pohkeen välissä kun sen vaan muistin sinne kunnolla ratsastaa. Lähestymiset meni kaikki mun piikkiin, heti kun ratsastin oikeasti hyvin esteelle päästii just sopivaan paikkaan, mutta kun jätin ponin jo kaarteessa yksin, hypättiin ihan tuhottoman kaukaa. Montaa hyppyä ei otettu vaan alotettiin sit ihan oikeat tehtävät melkein samantien. 


Tehtävänä suoralla lähestymisellä vesimatto, ympyrältä portille ja uudestaan ympyrän kautta vesimatolle. Ja tattaa, siitähän se alamäki alkoi. Vesimatolle pitkä lähestyminen kuulosti jo valmiiksi hyvin haastavalta ja kuinka kävikään kun unohdin ratsastaa viimeset askeleet - kieltohan siihen otettiin. Uusi lähestyminen ja yli kyselemättä ja tanttaraa esteen jälkeen poni vetää liinat kiinni ja pukkisarjan päälle. Kestin kuitenkin kyydissä ja matka jatkui tehtävän loppuun. Loput 2 hyppyä moitteettomasti ja lyhyet välikävelyt. 


Seuraavaksi oli tarkotus tulla keltanen okseri ja siitä kaareva suhteutettu muurille. Tosin matka tyssäsi siihen puoleen väliin, kun okserille otetun vähän suuremman hypyn jälkeen uusi pukkirodeo ja tällä kertaa maanvetovoima olikin vahvempi kuin Aino ja jälleen pääsen kakunleivontapuuhiin. Sain onneksi roikuttua ohjissa sen verran, että ainoastaan takapuoli sai ikävän kopsauksen ja sen seurauksena istuminen onkin ollut koko päivän ihan yhtä h*lvettiä. Hitto vieköön miten mua kismitti, ärsytti ihan sikana tuollanen ponin perseily!


Okserista sitten takapuomi pois ja esteet matalemmaksi ja uudelleen. Uusi yritys meni paremmin ja Kallekin jätti nuo pukittelut pois. Se on onneksi sen verran fiksu että tajuaa lopettaa hyvän sään aikaan.. Varmistelin kuitenkin koko ajan pitämällä ponin nenän ylhäällä ja en päästänyt sitä yhtään liian villiksi missään välissä. Muuria tietysti piti kytätä, mutta pienen rohkaisun ja murinan avulla yli mentiin.


Tultiin sitten pieni radanpätkä jossa ensin pikkupysty, siitä lankulle, aurinkoportti jolta suhteutettu muurille ja muurilta banketin kautta vielä vikalle pikkupystylle. En nyt ihan tarkkaan muista millä esteellä oli suurimmat ongelmat, mutta ainut hyvä hyppy taisi tulla vikalle pystylle.. Lankkua tuijotettiin hurjasti ja siihen olinkin varautunut > todella rauhassa ja lähelle estettä mistä johtui sitten vähän hassumpi hyppy. Linja ihan ok, vähän kiemurtelua mutta hyvin molemmat esteet. Muurin jälkeen kääntämisongelmia ja pienen, turhan taistelun jälkeen päästiin loppuun.


Ei tuntunut hyvältä ei. Hyvä etten itkua vääntänyt kun Kalle tuntui niin oudolta ja tuntui etten itekään tee mitään oikein. En voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen että päästiin esteistä yli ja ettei kummallakaan keitä kuppi nurin. Lisäksi en saanut ajatella yhtään, että alkais pelottamaan, koska jos lisättäis mun "estekammo" tähän soppaan, olis varmasti ruumiita tulossa. Piti siis vaan saada pää pysymään kylmänä ja keskittyä vaan ajattelemaan asiaa Kallen kannalta parhaaksi. Jättää siis kaikki turha säätäminen ja koittaa vaan hakea rentoa ja hyvää fiilistä.


Viimesenä tehtävänä otettiin sitten ihan hyvänmielen hyppyjä tehden molempiin suuntiin kääntämisharjotuksia. Jään aina liikaa vetämään kääntävästä ohjasta vaikka mun nimenomaan pitäis päästää siitä sisäohjasta ja ratsastaa ulkoavut paremmin läpi. Pienten hankaluuksien jälkeen onneksi saatiin sitten homma pelittämään ja vikat hypytkin tuntuivat jo paremmilta. Olin kyllä niin totaalisen pettynyt itteeni ja omaan ratsastukseen, ettei mitään rajaa.


Loppuverkkailtiin vielä kunnolla pitkään ja pyöreään muotoon tehden vähän vastalaukkaa ja ravia. Kalle oli jo tosi väsyneen tuntuinen, mutta muuten liikkui aika kivasti itteensä käyttäen. Harmitti kyllä ratsastuksen jälkeen ihan oikeasti. 


Kun aloin pohtimaan mistä moiset pukittelut voi johtua, tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen kauhea pelonsekainen tunne siitä, että jos Kalle onkin kipeä jostain. Entä jos satula ei ookkaan sopiva vaan se on kipeyttänyt sen selän? Se on oikeasti mahdollista. Kuitenkin suurempana todennäköisenä syynä pidän mun omaa ratsastusta. Mähän oon siis niin amatööri kuin voikaan olla esteillä ja en oikeasti ole mikään hyvä esteratsastaja. Mulla on tosi paljon ongelmia mun käden kanssa ja luulen että nyt on tullut Kallella ratsastajan virheidensietokyky täyteen. Uskon, (ja oikeasti toivon että tää johtuisi tästä) että Kallea haittaa todella paljon mun epäjoustava käsi esteillä ja siitä protestoi, kun en anna sille tarpeeksi tilaa hypyissä. 

Mun pitäis siis saada mun käsi rennoksi ja kuitenkin pitää tuntuma hypyn ajan silti suusta vetämättä. Tää tulee olemaan mulle ihan älyttömän vaikee juttu opetella, mutta nyt se on korkea aika jo osata. Sovittiin sitten Elinan kanssa että katotaan huomenna tilanne uudestaan ja otetaan kotikentällä vähän hyppyjä katellen miltä tuntuu. Jätän myös huomenna nuo pessoat pois ja hyppään nyt jatkossakin normaalilla paksulla kolmipalalla, vähän parantaakseni Kallen oloa ja että se saisi nyt parempia kokemuksia esteiltä tän katastrofikerran jäljiltä..


Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että huomenna sujuisi jo edes vähän normaalimpaan tapaan. Pakkohan tähän on joku järkevä ratkaisu löytyä, ja mä toivon että se löytyy satulan päältä. Jos nyt edes huomenna pystyn ratsastamaankaan, häntäluu nimittäin koko ajan ilmoittelee olemassa olostaan.... Eikös se sanonta niin mennyt, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä? Näillä mennään ja huomenna ollaan taas vähän viisaampia.