tiistai 25. huhtikuuta 2017

Estehyppäilyjä

Loppujen lopuksi ei tää sairaslomailu oo ollut niin kamalaa kun ajattelin aluksi. Jalan kivut edelleen suhteellisen hyvin kurissa, ainut mikä hankaloittaa elämää on kylki. Epäilen, että sieltä on joku kylkiluu mennyt rytäkässä rikki, mitä ei vielä sairaalassa huomattu. Torstaina olisi tikinpoisto, joten samalla sen voisi kuulemma katsoa, mistä jatkuva kipu johtuu. Toki kepeillä könkkääminen vaikeuttaa ihan peruselämää kaikkiaan, mutta onneksi Antti, mun ystävät ja perhe auttaa niin paljon, etten ole jäänyt pulaan ollenkaan. 

Larpallekin kuuluu ihan tosi hyvää! Viime viikolla se vähän kiukutteli, kun ulkona ei voinut märkien kelien vuoksi ratsastaa ja joutui menemään maneesissa useamman päivän putkeen. Se oli tosi hankala suusta ja jalalle, kiukkuisena nyppi ohjia ja oli kaikkia apuja vastaan. Laura sai lauantaina suurimmat kiukut osakseen, mutta maneesista siirryttäessä pihalle hölkkäilemään, muuttui ponin ilme täysin erilaiseksi ja elämä olikin ihan mukavaa! Elina meni tamman sunnuntaina, ja se oli toiminut lopussa ihan kivasti. Eilen maanantaina tamma sai kesäkengät jalkaan ja käytiin taas yhdessä tallilla vuokraajan kanssa. 

Ja miten kiva Larppa oli! Se tykkää tosi paljon uudesta ratsastajasta ja toimii ihan tosi hyvin hänen kanssa. Heppa oli rento, reipas, kiva ja kiltti ja työskenteli tosi hyvin. On niin ihanaa katsoa, kun hevonen ja ratsastaja sopivat toisilleen ja kuskikin tykkää tosta mun erikoisesta elukasta. Varmaan hehkutan jokaisessa postauksessa, miten oon vaan onnellinen kun löysin tuollaisen helmen vuokraajaksi! Tänään vuorossa oli aamupäivällä Wiivin kuvailua ja sitten mentiin taas Lauran kanssa liikuttaa Larppa. Tänään hepotilla oli hyppypäivä ja kuinka innoissaan se siitä oli! Alkuverkoissa heppa toimi kivasti ja Laura sanoikin, että tamma oli ihan erilainen kuin lauantaina kiukutellessaan. Hyppyhommat sai hepan innostumaan hirmuisesti ja se oli niin iloinen kun pääsi tikkuja ylittämään! ♥ Toivottavasti Laura haluaa hyppäillä ponilla myös jatkossa, se tekee kropalle ja sen päälle tosi hyvää.

Tähän vielä muutama kuvatus tältä viikolta ja viime sunnuntain Kimmon kisoista. Pitkästä aikaa oon ulkoiluttanut kameraa useampana päivänä ja onpa kivaa kuvailla kunnolla! Jospa sitä innostuisi enemmänkin, nyt kun aikaa on ja kesän kisat lähenee hyvään tahtiin.

Loppuun vielä video Larppojen pomppailuista tänään, kattokaa miten kivaa niillä oli! 


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Uusi, erilainen arki

Reilu viikko leikkauksesta ja nyt alkaa tuntumaan että elämä on jollain tapaa jo rauhoittumassa normaaliin. Toki liikkuminen on hyvin rajoitettua noiden sauvojen sekä osaksi kipujenkin kanssa, mutta tallilla olen käynyt jokapäivä. On niin ihanaa päästä Laraa moikkaamaan joka päivä ja jotenkin tallilla käynnin jälkeen olo on enemmän kuin onnellinen. Kotona on tosi vaikeaa olla koko päivän tekemättä juuri mitään, mutta illalla mieli kyllä virkistyy heppahommissa!

Elina oli liikuttanut Laraa koko viikonlopun mun ollessa vielä sairaalassa, joten sain olla hyvin huoletta. Tiistaille sovittiin yhden vuokraajaehdokkaan kanssa, että hän tulee testaamaan hepan miltä tuntuu ja kuinka tulee toimeen Larpan kanssa. Mua jännitti ihan tosi paljon, tuunko löytämään sellaista vuokraajaa joka oikeasti tykkää Larasta ja ymmärtää sen iän ja terveyden vaikutukset treenaamiseen. 

Tiistaina pääsin siis tallille ekaa kertaa ja miten ihanaa oli nähdä oma pikkutammaseni ♥ Ihan kauheesti teki mieli ratsastaa, harjata, puunata ja pussata, mutta jouduin tyytymään vain katsojan rooliin. Vuokraaja teki Larpan kanssa kevyen sileäntreenin maneesissa ja mä olin suorastaan ihan sanaton! Larppa tykkäsi ratsastajasta ja hänen tyylistä heti, ratsastaja osasi lukea hevosta ihan uskomattoman hyvin ja meno oli rentoa ja tosi hyvännäköistä! Katselin ihan silmät sydäminä ja toivoin hartaasti, että myös kuski tykkäisi hepasta. 

Ja niinhän siinä kävi, ettei edes tarvittu toista kokeilukertaa, kun löydettiin aivan ihana vuokraaja! Hän tykkää Larpasta kovasti ja saa sen liikkumaan tosi kivasti. En olis koskaan voinut uskoa, että vuokraajan löytäminen voi olla näin helppoa, vaikka eihän tässäkään tapauksessa vaadittu muuta kuin kuskin ja hevosen kemian kohtaaminen. Tää viikko ollaan talleiltu yhdessä joka päivä tutustuen meidän rutiineihin ja hevoseen yhdessä, mutta enköhän mä jatkossakin koita mahdollisimman usein päästä tallille mukaan. 

Oon niin onnellinen! Kaikki vakuutusasiat ovat menneet tosi hyvin, työkuviot järjestyneet ja jalan kivut aika hyvin kurissa kipulääkkeillä. Tästä jatketaan kohti kesää ja en malttais odottaa et pääsen taas itsekin treenaamaan!


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Nyt sattui

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mun pääsiäisen vietto sujui sairaalassa leikkauksesta toipuessa ja eilen pääsin kotiin jatkamaan paranemista. Viime keskiviikkona sattui siis pieni accidentti kun putosin Wiivin selästä lentäen suoraan päin kentän putkiaitaa rikkoen vasemman jalkani. Rytäkässä veri lensi nenästä, huuleen tuli muutama naarmu ja vasempaan jalkaan sain kantaluun avomurtuman. 

Antti, Elina ja ambulanssi tulivat paikalle n. 10-15 min. sisällä tapahtuneesta (luojan kiitos puhelin oli taskussa) ja sain heti ensihoitajien tullessa paikalle kovat kipulääkkeet suoraan suoneen. Jalassa epäiltiin nilkan murtumaa ja jalkaan laitettiin lasta joka venytti jalan oikeaan asentoon. Sitten mut nostettiin paareilla lanssiin ja lähdettiin ensin Varkauden sairaalaan tutkimuksiin. 


Tästä hetkestä eteenpäin muistikuvat on hieman hatarat. Kävin Varkauden sairaalassa rtg-kuvissa ja sain paljon kipulääkettä. Kuulin kantaluun murtuneen ja että Kuopioon olisi lähtö mahdollisimman pian leikkaukseen. Matka Varkaudesta Kysiin oli aivan kammottava, viimeiset parikymmentä minuuttia huusin ensihoitajille kivusta, mutta lisää lääkettä en voinut saada, koska "oot saanut jo ison miehen annoksen kipulääkkeitä, eikä voida antaa lisää". Eihän siinä, Kysissä onneksi taisin saada lääkitystä lisää ja pääsin uudelleen kuvattavaksi sekä vatsan ultraan.


Tietokonekuvauksissa kantaluu paljastui murskautuneeksi, mutta muilta vammoilta (naaman naarmuja ja muita yläruumiin ruhjeita lukuunottamatta) oli vältytty. Illalla pääsin osastolle odottamaan seuraavaa päivää, jolloin selviää voidaanko jalka jo leikata.

Kipulääkkeiden ansiosta nukuin hyvin ja sikeästi, vaikka jalka olikin kipeä. Leikkaus onneksi voitiin suorittaa jo torstaina, eli tapahtumasta seuraavana päivänä. Leikkaukseen mut nukutettiin ja leikkaus sujui hyvin. Kantaluu saatiin parhaaseen mahdolliseen asentoon ja nyt mulla on jalka 5-6 ruuvia vahvempi. Leikkauksen jälkeen mut pidettiin vielä maanantaihin asti seurannassa helposti tulehtuvien haavojen vuoksi, mutta koska kaikki sujui hyvin, pääsin kotiin siis eilen.


Seuraavat kuusi viikkoa kuljen kepeillä, varaamatta jalalle yhtään. Kaksi kuukautta sairaslomaa näin alustavasti ja ratsastamaan ei ole asiaa vielä moneen kuukauteen.. Laran tilanne on vielä vähän auki, koitan etsiä sille vuokraajan, jotta voisin itse olla huoletta sen suhteen. Mikäli joku tietää tai itse etsii vuokrahevosta Varkauden alueelta, olkaa ihmeessä yhteydessä! Asialla on melko kiire ja hepalle pitäisi löytää kuski asap.