torstai 31. joulukuuta 2015

Ensiesittelyssä Wiivi

Vuosi 2015 on ihan pian loppu ja alkaa taas seuraava vuosi täynnä uusia juttuja ja kuvioita. Vuoden vikat ratsastukset ja salitreenit tehtiin tänään ja seuraavaksi suuntaan vuoden vikaan sekä vuoden 2016 ekaan työvuoroon. Tämä vuosi on ehdottomasti ollut mun elämän raskain kaikinpuolin, mutta samalla hyvin opettavainen ja erilainen. Oon saanut paljon, mutta myös menettänyt hyvin paljon minulle tärkeitä asioita. Vuosi paketissa -postaus on tulossa vielä toivottavasti loppuviikon aikana, mutta tutustutaan nyt vielä viimeisenä tänä vuonna uuteen treenikaveriin, Wiiviin!


Tämä puoliverineiti tuli muutama viikko takaperin Liettuasta Elinalle toisen hepan kanssa samaan aikaan ja on asustellut Kimmolla tähän asti. Mun on tarkotus alkaa vuokraamaan tätä 9-vuotiasta pikkutammaa nyt vuoden alusta, kun hän sunnuntaina muuttaa Laran kanssa samalle tallille. Tämä tarkoittaa sitä, että mun ratsastustreenimäärät kasvaa usealla kerralla viikossa ja voitte varmaan arvatakin miten innoissani tästä olen!


Oon tutustunut Wiiviin sen aikaa kun se on asustellut Suomessa ja se vaikuttaa kovin kiltiltä ja mukavalta tapaukselta. Se on vähän ujo, mutta luulen että kun siihen pääsee tutustumaan kunnolla niin kuoren alla on varmasti kovin herttainen heppa. Vielä en ollut ratsastanut Wiivillä, mutta tänään Elinan menojen takia pääsin kiipeämään ekan kerran selkään. Emmi lähtikin mukaan henkiseksi tueksi ja turvaksi ja napsi kuviakin meistä. Kiitos Emmi, oli kiva viettää vuoden vika päivä hyvässä seurassa!


Ratsastelin hepalla varmaan noin 45 minuuttia maneesissa kevyesti hölkkäillen. Otettiin ihan rauhassa ensimmäinen ratsastus ja vaan tutustuttiin toisiimme kaikessa rauhassa. Wiivi oli tosi kiva! Tykästyin siihen ihan heti, se tuntui todella pehmeältä sekä kuuliaiselta avuille ja teki tosi hyvällä motivaatiolla töitä vaikka selässä olikin vieras ratsastaja. Se tuntui kuitenkin kovin luottavaiselta, eli ei varmaan ole tehnyt huonoa että ollaan saatu tutustuttua jo ennen selkäännousuakin.


Ratsastus oli hyvin kevyt ja piti sisällään keventelyä ravissa ja hieman laukkatyöskentelyä. Wiivillä on ihan mielettömän hieno ravi ja uskon että siitä tulee vielä joku päivä tosi kiva kouluheppakin ;) Hänhän on ammatiltaan siis estehevonen, mutta tarkotus kyllä olisi käydä myös kouluaitojen sisäpuolella pyörähtämässä. Loppukäynnit käytiin pyörähtämässä pihalla ja otettiin muutama kuvakin siitä. On se vaan kovin nätti!


Wiivistä tulette kuulemaan jatkossakin jotain juttua, mutta pääpaino blogissa on edelleen Larpan treeneissä. Se pääsikin tänään leikkimään taas alkeisratsua ja opettamaan äitiä laukkaamaan :) Se on kyllä niin hieno! Seuraava vuosi aloitetaankin taas Wiivin kanssa treenaillessa kunhan yövuoro on selvitetty.

Ja nyt, kiitos kaikille teille blogin seuraajille jotka olette myös tämän vaikean vuoden 2015 kestäneet remmissä mukana! Ihanaa loppuvuotta ja oikein mukavaa uutta vuotta 2016. Palataan ensi vuoden puolella ja heitelkääs kommentteja ja teidän kuulumisia kommenttiboksiin! :)


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Marun kouluvalmennus

Nyt pitkästä aikaa mulla olisi sopiva hetki hieman päivitellä meidän kuulumisia! Ollaan tehty vähän yhtä jos toista ja kerrankin kun olisi todistusaineistoakin, en oo yksinkertasesti ehtinyt (tai jaksanut) kirjotella kaiken hässäkän keskellä. Maneesilla ollaan rampattu nyt hyvinkin ahkerasti jo pelkästään kelien pakottamana ja tässä reiluun viikkoon on mahtunut mm. kaksi kouluvalmennusta, ratsastuskielto ja Elinan hyppytreeni Larpan kanssa. 


Mun käsi on ollut nyt ihan hyvänä ja tänään kävinkin jo salilla eikä mitään arkuutta ole enää havaittavissa. Tänään oltiin myös Marun kouluvalmennuksessa, joka menikin ihan yllättävän kivasti. Sain kerrankin nukkua pidempään viikon ekan vapaapäivän kunniaksi ja nousin sängystä vasta kymmenen jälkeen. Sain siis rauhassa tehdä aamutoimet ennen tallille suuntaamista, kun valmennus alkoi klo 12.

Pitkästä aikaa oli jopa hyvä sääkin ja ehdin napata ihan muutaman tarhakuvan Larasta. Koska ylimääräistä aikaa ei ollut paria minuuttia enempää, otin hepan melko pian talliin varustettavaksi ja kohta oltiinkin jo maneesilla. Edellinen ryhmä oli vielä hieman kesken kun pääsin perille, joten laittelin hepan ja itseni treenikuntoon ja aloin pikkuhiljaa verkkailemaan muiden lopetellessa. Meidän ryhmä pääsikin alkamaan ihan ajallaan ja olin saanut viriteltyä hepan jo melkein hyväksi, jäykkä se oli kuin mikä mutta liikkui puhtaasti ja ihan kelvollisesti. Lauralle kiitokset kuvista! 


Kun oltiin kaikki saatu verkattua, alotettiin tekemällä toiseen päätyyn estetolpan ympärille takaosakäännökset molempiin suuntiin ja ensin vasemmalle. Ja mikä tuuri että ollaan just harjoteltu Larpan kanssa näitä ja tehty melkein päivittäin! Nämä siis onnistuivat ihan helposti, mutta olisin vielä halunnut saada heppaa paremmin kantamaan ittensä jäämättä niin vahvaksi edestä. Omaa vuoroa odotellessa työskentelinkin koko ajan ravissa vaihdellen suuntaa ja taivutusta, että saisin vähän kontrollia myös etuosaan ja kylkiin. 


Samaa tehtiin toiseen suuntaan, joka normaalisti on hieman vaikeampi. Tänään käännökset kuitenkin olivat jopa helpompia oikealle, tiedä sitten mistä johtui. Joka tapauksessa ravatessa tamma alkoi vertymään jo paremmin, raviin alkoi löytymään ilmaa alle ja joustoa liikkeeseen. Seuraava tehtävä alkoikin ravivoltilla, josta tultiin käyntisiirtymiseen uralle. Uralla tehtiin avoa päätyyn ja päädyssä laukannosto käynnistä ja laukassa pääty-ympyrä sekä voltti.


Ravivoltti ja avot meni ihan jees, Larppa taipui kivasti sisäpohkeen ympäri mutta laukka tuotti tänään vähän vaikeuksia kun takaosa tuntui taas hivenen jäykältä. Varmaan tämä pakkanen ja lyhyt tarhausaika ennen tuntia saivat kintereet sen verran jäykiksi, että se heijaistui hevosen liikkumiseen laukassa, kun painoa olisi pitänyt ottaa hieman enemmän takaosalle. Nostoissa sain ratsastaa aika vahvasti, että hevonen pysyi pyöreänä ja saatiin siisti nosto sujuvaan laukkaan. Laukassa mun taas piti antaa paljon tukea jalalla, jotta laukka olisi voimakasta ja sujuvaa. Muutaman toiston jälkeen hevonen selvästi vähän suostui rentoutumaan ja sai pikkuhiljaa takajalkoja paremmin alleen, jolloin laukka parani ihan huomattavasti.


Vasemmalle tehtynä oli hieman hankalampaa, avoihin hepsu ei meinannut taipua sitten millään ja laukkaaminenkin kiukutti. Toisella kerralla sitten jo vähän paremmin, ja kun muistin vaan antaa laukassa paljon tukea jalalla, oli laukkakin jo ihan kelvollista ja pyörivää. Helppoa ei kyllä ollut, mutta olin oikein tyytyväinen hepan suorittamiseen ja liikkumiseen.

Loppuun vielä tehtiin uralla kevyessä ravissa askeleenpituudenmuutoksia (onko tuo ees mikään sana??) ja vitsi Lara oli aika hyvin kuulolla! Se tuli oikein kivasti pelkällä istunnalla lyhyempään askeleeseen ja ihan kevyellä uloshengityksellä ja reiden avaamisella lähti ottamaan pidempää askelta samalla kestäen kuitenkin samassa tahdissa. Oli kyllä kiva lopetella rennolla ja tyytyväisellä hevosella ja kuulla valmentajalta, että heppa on oikein kiva ja kaunis, eikä kinnerpatti näyttäisi vaikuttavan liikkumiseen muuta kuin pienellä jäykkyydellä. Vielä pientä hiomista liikkumiseen ja omaan istuntaan niin eiköhän me täältä ponnisteta ensi kaudella kakkostason kisoihin! 


torstai 24. joulukuuta 2015

Parhaimmat joulutontut


Ihanaa joulunaikaa kaikille ruudun sille puolelle!

Poikkeuksellisesti tänä vuonna ei olla otettu ollenkaan tonttuilukuvia, mutta asiaa ajanee parhaat tonttuystäväni vuosien varrelta samassa kuvassa! Ekassa kuvassa ollaan Laran kanssa neljä vuotta sitten 22.12.11 lähdössä maastoilemaan ja kuvaajana oli äitini, jolla ei kuvaaminen ole ollut koskaan se vahvin laji.. No pääasia kun on punaset lakit hepalla ja kuskilla!

Keskimmäisessä kuvassa ollaan Winskin kanssa poseeraamassa vuonna 2013 ihanan talvisessa maisemassa. Muistan kun oltiin tuon jälkeen ihan läpimärkiä kun lunta satoi koko kuvaamisen ajan eikä Wimpe meinannut millään malttaa pysyä erossa mun herkullisesta tonttuhatusta..

Ja oikealla sitten minun enkeliponi <3 Kallen kanssa sattui jopa oikein hyvä kuvauskeli viime jouluna, oli lunta ja poni puunattuna ihan viimeisen päälle. Sama Winskin edellisvuonna kuolaama lakki päässä, ponilla letti tukassa ja hienot punaiset varusteetkin. Kuvia oli ihan mielettömästi tuolta reissulta, joten jos kaipaat vielä lisää joulufiilistä niin täältä sitä löytyy!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Ratsastuskielto


Enpä oo koskaan joutunut vielä lääkärin toimesta ratsastuskieltoon.. Kaikkea sitä kokee kun vanhaksi tulee?

Tällaisissa fiiliksissä vietetty viime päivät. Lauantaina oltiin kouluvalmennuksessa Annin silmien alla ja ei kyllä oo taas aikoihin mennyt niin huonosti.. En saanut Laraan oikein mitään otetta ja sillä tuntui olevan ajatus vaan karkuun apuja ja mahdollisimman kovaa.. Lopputunnista viiden minuutin ajan sain hevoseen jonkinlaista älyllistä fiilistä, joten kai se olisi voinut huonomminkin päättyä.

Tänään Larppa pääsi taas maneesiin treenaamaan hyvälle pohjalle ja Laura oli taas meitä kuvaamassa! Tehtiin ensin vähän puomi- / ristikkotreeniä ja lopuksi keskityin vaan sileellä ratsastamaan heppaa pyöreäksi selästään ja niskasta. Ja tulosta tulikin! Poni liikkui lopussa ihanan rennosti ja kevyesti myös ravissa ja tuntui ihan superkivalta. Ratsastuksen jälkeen ohjelmassa oli vielä pesu- ja hammaslääkäripuuhia, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Maanantain kunniaksi kävin tosiaan tänään lääkärillä näyttämässä mun turvonnutta ja erittäin kipeää kättäni, ja lääkärisetä antoi mulle viikon ratsastus- sekä tallintekokiellon. Mun kyynärpäässä on jonkinlaista rasitusvammaa tai jännetulehdusta, joten joudun siis kituuttamaan koko viikon ratsastamatta ja vielä keksiä miten saan tamman karsinan tehtyä.. No, ei mahda mitään ja pakkohan se on hoitaa itsensä kuntoon ettei kipu pitkity tai pahennu entisestään.. Luonnollisesti kaikkeen tulee nyt taukoa ratsastuksen lisäksi, myös bloggaamista on rajoitettava. Koitan parannella kätösen mahdollisimman pian kirjotuskuntoon, että saisin kerrottua enemmän fiiliksiä viime päivien ratsastuksista!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Suhailua estevalmennuksessa

Pitkästä aikaa sain itteeni niskasta kiinni ja pienellä painostuksella värväsin itteni keskiviikkona Kimmon estevalmennukseen. Mun hyppyinto on laantunut jo sanotaanko niin, että ihan olemattomiin syystä että hyppäämisestä on tullut taas taukoa jonkin verran. Larppa hyppäsi Elinan kanssa viimeksi sunnuntaina ja meno oli oikein hyvännäköistä vaikka ponilla taukoa on nyt jonkin verran ollutkin. Kiitos paljon serkulleni videoista, ihana nähdä omaa menoa ihan videokuvana!


Keskiviikkona tosiaan oli sitten mun vuoro ja sanoinkin heti valmennuksen alkuun että taukoa meillä on ollut joten siksi halusin pitää rimat ihan matalalla ja tehtävät suhteellisen helppoina. Alkuverkkoina tehtiinkin hieman puomityöskentelyä ja pääsin hieman ensin maapuomeilla tunnustelemaan mitä edessä taas on. Yllättävän hyvin löysin paikat lähestymisille kun muistin laskea viimeiset kolme askelta ennen puomia / estettä ja pitää koko ajan laukassa tasaisen, hyvän tahdin. Laralla oli virtaa ehkä himpan liikaakin, joten sain ratsastaa sitä aika paljon koko ajan hitaammaksi.



Valmennuksen aiheena oli sarjat sekä estevälien ratsastus. Seuraavassa tehtävässä tultiin ensin maapuomit laukassa, joilta jatkettiin pystylle. Maapuomeilla saatu rytmi piti säilyttää neljän laukan välillä pystylle samanlaisena, jotta saatiin onnistunut suoritus eikä välissä tarvinnut säätää mitään. Puomeilla piti vaan muistaa jarrutella, että Larppa mahtui ottamaan kaikki askeleet väliin eikä tehnyt mitään ihmeratkaisuja tai kamikaze -hyppyjä.



Sarjoilla jatkettiin ja laukansäätelyä tehtiin myös normaalissa kahden laukan sarjavälissä, joka siis oli tultava kolmella askeleella. Onneksi Laran laukka on melko helppoa koota ja pidentää, joten tässä ei meille sen kummempia hankaluuksia ollut. Kolmen laukan sarjavälin jälkeen jatkettiin toiselle sarjalle, johon otettiin normaali kaksi laukkaa ja siitä taas neljällä laukalla pystylle. Larppa hoiti taas homman kotiin oikein helposti, kun vaan hieman pidin vastaan että mahdutaan väleihin. Ainut mikä hieman kummastutti minua sekä valkkua, että Lara hyppäsi aika selättömästi ja kiireellä. Hypyt olivat hieman pitkiä ja matalia, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että mä en tuo sitä tarpeeksi koottuna ja lyhyenä esteelle, jolloin se pääsee valahtamaan entistä pidemmäksi hypyssä. Toinen mikä voi vaikuttaa tuohon, on se että esteet olivat sille niin naurettavan pieniä. Elinan hypätessä sunnuntaina (esteet n. 100-120cm) ei tätä ongelmaa ollut vaan poni teki tosi hyviä ja pyöreitä hyppyjä. Eikai tässäkään muu auta kun opetella itse..



Loppuun tultiin vielä pari lyhyttä rataa. Aloitettiin ensin kahdella sarjalla, normaalisti kahdella laukalla molemmat ja siitä vielä kolmannelle sarjalle, joka oli yhden askeleen välillä. Tähän en jostain syystä saanut ollenkaan hyvää paikkaa ja tultiin ensin liian kauas ja sitten liian lähelle, jolloin vauhti oli liian hidas ja Larppa joutui venymään kunnolla että mentiin yli kunnialla. No joka tapauksessa heppa oli oikein kiltti ja pelasteli mua kyllä nätisti. Kuten Kimmokin sanoi, niin muuten meno on ihan ok- ongelmatonta mutta toi hypynkaari on aika huono ja sitten tuo et mun pitäs saada Lara paljon nopeemmin esteen jälkeen tulemaan takasin avuille. Nyt kun se lähtee vähän juoksemaan alta kiireellä seuraavalle esteelle.




Eli summattuna: Paljon treeniä, kuskille nimenomaan. Hevonen paremmin avuille lähestyessä estettä, jotta saataisiin hyppyä paremmaksi ja hallinta heti esteen jälkeen. Paljon puomityöskentelyä ja lähestymisten harjoittelua, että saan omaa silmää paremmaksi. Mulla oli aika masentuneet fiilikset valkun jälkeen kun tuntui etten saanut sellasta hyvää fiilistä mutta nyt kun oon ajatellut asiaa ja kattonut videoilta menoa, niin ei se nyt niiin kamalaa ollutkaan kun taukoa hyppäämisestä on kuitenkin takana useampi kuukausi. Onneksi mulla on kiva heppa, joka opettaa mulle koko ajan vaan lisää uusia juttuja sekä ihan mahtavat tukijoukot, jotka aina on mua auttamassa ja tukemassa ja opettamassa yhä paremmaksi ratsastajaksi sekä hevosen omistajaksi.

Huomenna onkin taas kouluvalmennuksen vuoro ja näillä näkymin uusia kuviakin olisi tiedossa! Tammikuulle on jo ihan hurjan kivoja treenisuunnitelmia ja koko ensi vuodesta näillä näkymin tulee olemaan ihana! En millään malttaisi oottaa, niin kivaa tiedossa :)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Pakkaspäivänä


Pitkästä aikaa mä sain seuraa tallille! Oon ollut niin paljon töissä, että aikataulut menee ristiin aina kaikkien kanssa ja siitä johtuukin tuoreiden kuvien puute. Eilen kuitenkin Emmi lähti pitkästä aikaa mukaan tallille ja saatiin otettua jopa kivoja kuviakin tuossa iltapäivän auringossa!



Meillä oli hieman rajallinen aikataulu, joten Larpsi sai viettää hyvin kevyttä humppapäivää ja nappasin sille vaan suitset päähän. Ensin mentiin pellolle nauttimaan noista ihanan piristävistä auringonsäteistä ennen kun aurinko painui metsän taakse.


Lara oli hyvinkin virkeällä päällä, meinasi kerrassaan villiintyä pellolla kun jäi kauhuissaan tuijottelemaan kauhean pelottavaa kiveä (joka ei varmana ollut siinä samassa paikassa viime kesänä kun neiti oli laiduntamassa). Tämä eläin joka ei ikinä villiinny mistään tai tee mitään tyhmää, tuijotti sitä kiveä ihan kauhuissaan, tunsin perseeni alla oikein selvästi hepan sydämentykykset kun jännitti niin kovasti ja hieman hermostuneesti se steppaili kun koitettiin mennä kiveä lähemmäksi... Lopulta se sit vähän suostu rauhottumaan ja seisomaan paikallaan kuvien oton ajan.


Kuvista tuli kyllä kivoja! Ihana aurinko, söpö Lara ja taustakin näyttää ihanan lämpimältä. Mä vaan en oo kauheen edustuskunnossa, näytän pikemminkin joltain kävelevältä muumiolta. Liekö johtuu melko vähäisistä yöunista, kolmena viime yönä tullut nukuttua maksimissaan sellanen 5h yössä. Onneksi loppuviikko onkin vapaata, jos saisi vaikka hieman enemmän huilailtua.


Peltoilusta tarpeeksi saatuamme siirryttiin vielä hetkeksi pyörimään kentälle. Pakkasesta johtuen pohja ei ollut ihan priima, mutta yhdellä sivulla pystyttiin ottamaan pientä ravia ja tekemään voltteja. Ratsastelin kentällä varmaan noin vartin ajan ja heppa tuntui ihan kivalta. Hoitotoimenpiteet ottivat taas kerran pidemmän ajan kuin itse ratsastaminen, mutta päästiin lähtemään tallilta ihan aikataulussa. 


On se vaan niin rakas. Tänään tuli taas Emmin kanssa mietittyä tätä mun heppailua, ja kyllä mä en olis jaksanut alkaa ettimään mitään heppaa Kallen kuoleman jälkeen. Siks oonkin niin onnellinen, että sain mahdollisuuden ostaa Larppa omaksi ja viettää sen kanssa vielä aikaa ja odotella sen eläkepäiviä. Lara on sellanen hevonen, et mun ei tarvinnut hetkeekään miettiä ostanko mä sitä kun mulle sitä tarjottiin vaan tiesin sen heti. Vaikka se on jo pian 16-vuotias, se on tehnyt pitkän uran estehevosena ja vaikka meillä ei oliskaan aktiivisia treenivuosia enää montaa jäljellä, niin ei se mua haittaa. Se on hevosena mulle niin rakas ystävä, että mulle riittää kunhan se saa elää onnellisena ja tyytyväisenä. 

torstai 10. joulukuuta 2015

Hiljaisuutta

Hiljaisuutta riittää, niin kommenttiboksin puolella kuin blogissa yleensäkin. Miten aika kuluukin niin nopeasti vaikka samaan aikaan tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi? No, mysteeri sekin. Ratsastushistoriapostaus tulossa ihan piakkoin kun vaan saan kuvat skannattua ensin porukoiden pöytäkoneelle ja sit omalle läppärille.. Mutta tulossa on! Tähän väliin kuitenkin tungen lyhkäsesti tän viikon kuulumisia.

Ollaan Larpan kaa päästy jo treenailemaan normaalisti ja nyt onkin hepalla kuntokuuri meneillä. Se meinaa ottaa kiekkiä jostain syystä tarhassa ihan mitättömistä syistä joten oon päättänyt vähän lisätä liikunnan määrää ja rankkuutta. Ollaan käyty kahdesti viikkoon maneesissa treenaamassa, vähintään kerran viikkoon maastoillaan reippaasti ja pitkään, kerran viikkoon mennään puomi-/kavalettijumppaa ja muut sitten joko juoksuttaen, maastoillen tai muuten hölkkäillen. Tällä viikolla ollaan painittu ongelmien kanssa ja sitten taas ihan kertakaikkisesti nautittu menosta!


Maanantain maasto oli aivan karmeaa, varmaan lukeutuu vuoden top5 karmeisiin ratsastuskertoihin.. Käytiin maastossa pelkällä nivelkuolaimella ja oli kyllä niin huono idea. Tamma oli ihan sekopää, ei kuunnellut yhtään ja halus vaan juosta koko lenkin kun hirvi konsanaan paljoa kuskin jarrutuspyynnöistä välittämättä. Koko reissun kruunasi kun pudotin mun raipan jossain puolessa välissä kotiin ja pakkohan se oli laskeutua poimimaan mukaan... Pääsisin kyllä takaisin selkään, mutta oon sen verran varovainen ton selän suhteen, etten uskalla nousta kyytiin ilman koroketta tai roikkujaa satulan toisella puolella, että kävelyreissuhan siitä tuli. Maastolenkin varrella on yksi ala-aste ja oli siinä keittäjätädeillä ihmettelemistä kun naama punasena koitan kestää ton hirven käynnissä perässä. Onneks löysin sellasen kiven murikan, minkä päältä pääsin hyppäämään takasin selkään ja ratsastamaan kotiin. 


Mahtitamma tänään paketoituna ja valmiina nukkumaan! Eilen reipas poni odotteli treenin alkuja kun mä kantelin puomeja ympäri maneesia. 

Tiistaina sitten otettiinkin heppaa vähän ruotuun ja tehtiin kunnon vääntö tallin pihassa. Joka paikka oli yllättäen sopivasti ihan jäässä, joten tyydyttiin vaan käyntityöskentelyyn. Se kuitenkin tuotti tulosta ja keskiviikkona Larppa oli tosi kiva maneesitreenissä! Tehtiin taas alkuun kunnon puomikavalettijumppa mm. ravipuomeilla, ristikoilla ja laukkalinjoilla ja loppuun mentiin vähän sileetä. Mulle tais tulla siinä jokin totaalinen ahaa-elämys jonka totesin tänään ihan oikeaksi! Menin ilman satulaa rankan työpäivän jälkeen kentälle pyörimään hetkeksi ja aloitin tehden siirtymisiä pelkällä istunnalla. Lara oli tosi hyvin kuulolla, keskittyi ja malttoi olla rauhassa. Kun alettiin hommiin, keskityin alusta alkaen hidastamaan liikettä istunnalla ja pitämään käden kevyenä. Ja ihan oikeasti, tämän kun mä olisin tajunnut jo monta kuukautta sitten vois ratsastaminen olla nyt entistäkin nautinnollisempaa! 

Tamma oli ihan super, ihanan rento ja kevyt edestä. Tehtiin töitä puolisen tuntia ja käveltiin vartti pitkin ohjin loppukäyntejä kunnes mentiin talliin takaisin. Jäi ihan hurjan hyvä mieli vaikka ensin ajattelin että tuskin jaksan edes ratsastaa. Onneksi ratsastin! Tästä on taas ihana jatkaa eteenpäin vaikka hetki sitten tuntuikin, ettei mikään suju ollenkaan. 


Salilla on käyty ja lenkkeilty ahkerasti. Vapaapäivänä ei paljon huvita tehdä mitään kun ulkona vaan sataa vettä on ihan pimeetä..

Viikonloppu meneekin taas touhutessa. Huomenna käyn työpäivän jälkeen tallilla hoitamassa Laran ja Venlan, sitten salitreeni ja illalla illanvietto työporukan kanssa. Aikaisin kotiin nukkumaan ja lauantaiaamuna ennen kukonlaulua ylös ja kohti Tamperetta. Tampereella aamupäivä menee Blogiexpossa, iltapäivällä shoppailua ja mahdollisesti heppailua ja illalla sitten pistäytymään Tampereen yöelämässä. Ihan huippuviikonloppu tulossa!


Onko teistä moni tulossa Tampereelle Blogiexpoon lauantaina? :)

lauantai 5. joulukuuta 2015

"Talven riemuja"

Ja kerrassaan ihan oikein olan takaa. Lunta ei ole edelleenkään missään muualla kuin hiihtoputkessa ja keli on ankeampi kuin lokakuussa. Masentaa, ärsyttää, inhottaa. 

Mutta me ei olla sokerista oltu koskaan!! Voi Kalle-pieni <3 Tänään 8kk ilman rakasta pikkuponia. 

Tänään aion kertoa otsikon mukaisesti talven riemuista, kun hevonen asuu itsehoitotallissa, jossa ei ole maneesia eikä kunnon kenttää. Tänään oli juuri nimenomaan niin ratkiriemukas ilta, kun pitkän työpäivän päätteeksi menin kuudelta tallille. Mulla oli edessä iltatalli sekä Larpan ratsastus, missäs muuallakaan kuin maastossa otsalampun valossa. 

Kun pääsin tallille, mua ootti tarhassa valmiiksi hikinen hevonen... Muut hepat seisoo onnessaan toppaloimet niskassa tarhassa kun tää höyrypää oli ollut pelkällä sadeloimella. Sitä ei tarina kerro, mitä ihmettä se on siellä touhunnut että on saanut tollasen hien pintaan, mutta kavioista mahaan asti kurainen kopukka ei selkeästi ollut vain seisoskellut tarhan nurkassa.. Larppa siis sai alkutekiöikseen hetken kuivatella fleecen alla karsinassa kun otin muut odottelijat sisälle, jonka jälkeen sit lähdettiin lenkille.

Näillä keleillä on joka paikka ihan märkänä. Tarhassa on puolet ihan märkää kuravelliä ja toinen puoli sentään kuiva, harmi vaan kun sillä kuivalla ei kelpaa seisoskella. Tässä kuravellissä kun seisoo (tai rallittaa) koko päivän aamusta iltaan, niin voitte vaan kuvitella minkänäköiset on tamman jalat :) 

Tadaaa!
Niin. Että suojat jalkaan? Ei kiitos. Tänään poni sai vaan heijastinbootsit etusiin, satulan selkään, heijastinloimen pepun päälle ja suitset päähän. Valmiiksi märkää elukkaa oli turha alkaa edes harjaamaan, se tulisi kuitenkin vaan kastumaan lisää. Maastoon päästiin lähtemään puolen seiskan kieppeillä, mulla varustuksena oranssi sadepuku sekä otsalamppu, aika perinteinen joulukuun ratsastusvarustus siis!

Tän päivän liikutus suoritettiin tallille tulevalla hiekkatiellä ravaten ja laukaten siinä edestakasin. Jos pitää jotain hyvää keksiä näistä sadekeleistä niin se, että hiekkatiet on ihan mahtavassa ratsastuskunnossa! Just sopivan napakka, mutta tarpeeksi pehmeä tie on oikein hyvä ravaamiseen ja laukkaamiseen. Kun kentällä ei voi ratsastaa, maneesia ei ole joka päivä mahdollista käyttää on oikeastaan ainut vaihtoehto maastoilla monipuolisesti. Larppa oli tänään oikein hyvällä tuulella ja liikkui tosi energisesti ja reippaasti. 


Ratsastuksen jälkeen oltiin molemmat ihan märkiä. Hevonen oli märkä sekä sateen, että hien ansiosta ja mulla oli hengittämättömän sadepuvun ansiosta melkoisen tukalan kuuma. Ei auttanut itku eikä valitus, hevonen oli hoidettava, tallihommat tekemättä ja kaikki kuraiset varusteet putsattavana! Hevonen pääsi ihan ensimmäisenä pesariin kuivatusloimen alle syömään heiniä ja mä alotin putsaamalla kurakerrokset jalustimista, bootseista ja satulavyöstä. Suitset oli puhdistettava ja rasvattava sekä kaikki varusteet ja loimet laitettava kuivumaan omille paikoilleen.

Ehdottomasti ihaninta on pestä hevosen jalata kurakerroksesta kylmällä vedellä. Meille ei siis talliin tule lämmintä vettä, vaan lämpimpän veden tarpeessa keitetään vedenkeittimellä. Ponin jalat siis täytyy pestä joka päivä kylmällä vedellä, mikä ei heppaa haittaa juurikaan, ainoastaan mun sormet tekee kuolemaa sitä hiekkaa hieroessa irti. Jalkojen ja varusteiden pesun jälkeen tamma jäi kuivatusloimi numero kakkosen alle syömään heinää, millä aikaa siivosin karsinan ja laitoin uuden purukerroksen puhtaiden purujen päälle.


Ennen karsinaanpääsyä Larppa sai perusteellisen harjauksen, kylmälinimentit etusiin, upouudet kinnerbotit takasiin ja loimen numero kolme päälleen. Tässä vaiheessa tamma oli kuivunut sen verran, että pystyin heittää yöloimen päälle ja laittaa karsinaan. Enää oli jäljellä iltasapuskoiden tarjoilu kaikkien nenän eteen, tavaroiden loppujärjestely ja liikutusvihkoon kirjottaminen! 

Kellon lyödessä tasan yhdeksän, mä olin vihdoin valmis! Kaikki talven ihanuudet hoidettu ja heppa tyytyväisenä syömässä karsinassa iltaruokiaan. Mikä sen parempaa? Ei varmaan mikään. Vaikka talvi onkin ankeaa, tylsää, kylmää ja märkää, on kaikki tää sen arvosta. Tää on tätä harrastamista ilman maneesia ja ihan täysin jokaisen oma valintakysymys, jaksaako päivästä toiseen näitä pimeitä iltoja. Mä jaksan ja teen kaikkeni että heppa voi hyvin ja on tyytyväinen. ♥

torstai 3. joulukuuta 2015

Paluuta treeniin

Ulkoasu koki vihdoinkin muutoksen, tosin ei kovin suurta ja ihmeellistä. Banneri pysyi samana, sillä en ole kovin aktiivisesti jaksanut pyytää ketään tekemään uutta ja toisekseen tykkään nykyisestä niin paljon, että se saa jäädä ainakin toistaiseksi. Talvi on näillä leveyspiireillä aika synkänoloinen, joten ulkoasukaan ei mitenkään räikyvän pirteä ole tällä kertaa. Mennään tällä nyt hetki!


Viime viikon lauantaina päästiin pitkän tauon jälkeen kouluvalmennukseen kun Anni tuli pitämään meille treenejä. Kerroin heti valmennuksen alkuun, ettei olla Laran kanssa nyt tehty oikeastaan mitään ja toivoin vaan kevyttä jumppaa ravissa ja käynnissä. Jumppaa me todellakin tarvitaan, heppa tuntuu nyt niin jäykältä kaikilta osin, että kyllä on vielä hommaa ennen kisaradoille paluuta.. Hannalle kiitokset kuvista sekä videoista! 



Aloitettiin ihan ympyrätyöskentelyllä ja ratsastettiin hevoset ensin kuuliaisiksi ja rennoiksi käynnissä. Lara meinasi vähän olla apuja vasten ja karata alta, mikä on ihan ymmärrettävää kun tuota virtaa tosiaankin piisaa.. Omalla istunnalla jarruttamalla sain kuitenkin käynnin ihan kelvolliseksi ja ravissa  jatkui sama "höyryäminen". Mentiin ihan kevyttä ravia molempiin suuntiin ja mä sain tehtäväksi keskittyä vaan sopivan tahdin löytämiseen ja siihen, että hevonen kantaa itse itsensä, eikä röhnötä ohjalla. Helposti sanottu, mutta ei todellakaan niin helposti tehty.. Tamma oli ihan sitä mieltä, että hän laittaa niskan linkkuun ja jää töpöttämään mukavasti siihen ohjaan roikkuen.


Meinasin välillä olla ihan pulassa, mutta pienillä jutuilla aloin saamaan Laraa vähän kevyemmäksi edestä. Mun piti vaan jättää sitä yksin eikä antaa niin paljoa tukea edestä sekä ratsastaa sitä vahvemmin istunnalla kohti tuntumaa. Pienten välikäyntien jälkeen jäätiin tekemään pohkeenväistöjä aina toiselta pitkältä sivulta toiselle niin, että tahti säilyy rauhallisena, sivuaskeleet tulevat askel kerrallaan ja niin, että hevonen astuu askeleet ihan omilla jaloillaan eikä jää yhtään kättä vasten.



Väistöissä sain aika kivasti Larppaa paremmin avuille ja odottamaan, kun se oikeasti joutui vähän keskittymään ja tekemään töitä. Ensin se meinasi vaan kaatua aina väistön puolelle ja kiikuttaa toiselta puolelta toiselle, mutta muutamien toistojen ja jarruttelun jälkeen se tulikin kuulolle ja saatiin ihan kelvollisia väistöjä molempiin kierroksiin.


Lopuksi tehtiin vielä hieman väistöjä ympyrällä ravissa niin, että väistettiin aina takaosaa muutama askel ulospäin ja suoristaessa tehtiin pienoinen eteenratsastus. Jotenkin raviväistöt onnistuivat jopa paremmin tällä kertaa kuin käyntiväistöt ja tamma teki kyllä oikein kiitettävästi töitä takaosalla! Suoristuksessa mun piti vaan muistaa ajatus istunnalla eteen kohti ohjaa, jotta pakka ei levinnyt vaan Larppa pysyi siinä apujen välissä ja muisti keskittyä.


Ihan viimeisenä loppuravailut tehtiin reippaasti uran sisäpuolella tehden huolelliset kulmat ja hakien vaan suoruutta hevoseen ja pituutta askeleeseen. Mun poni oli tässä vaiheessa jo aika väsynyt eikä oikein enää jaksanut kantaa itteensä ja sen lisäksi vielä venyttää askelta. Ravailun jälkeen lähdettiinkin sit samantien tallillepäin. Oli kyllä mahtavaa päästä taas valmennukseen ja teki kyllä hepalle tosi hyvää vähän saada jumppaa näin pienen tauon jälkeen. Parin viikon päästä sit taas uudelleen, sitten voitaskin keskittyä jo ihan oikeesti ratsastamaan!

Mitäs tykkäsitte pitkästä aikaa vähän tekstipainotteisemmasta postauksesta? Onko parempi että videot olis yhteen pötköön koosteena vai mieluummin näin pienemmissä pätkissä?


tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun ensimmäinen

Hei vaan ja hyvää alkanutta joulukuuta! Mä en oo koskaan tehnyt mun blogiin joulukalenteria johtuen puhtaasti siitä, etten millään pysty lupaamaan yhtä postausta päivässä, en vaikka kuinka haluaisin. Tänä vuonna mä halusin kuitenkin keksiä jotain spesiaalia joulukuun kunniaksi, sillä oon ollut ehkä epäaktiivisin bloggaaja oikeastaan koko loppuvuoden Kallen kuoleman jälkeen. Varsinkin tämä loppuvuosi on mennyt ihan hiljaiselolla, ulkoasuakaan en ole saanut päivitettyä (tämä tosin johtuu siitä, että tuo banneri on niin älyttömän ihana, etten oo valmis luopumaan siitä...)

Hetken mietittyäni keksin pienen postaussarjan, jossa aion kertoa mun hevosharrastusvuosistani aina postaus kerrallaan. Oon harrastanut ratsastusta nyt 15 vuotta, ja tarkotus olisi kirjottaa ainakin kolmessa, ehkä viidessä osassa miten mun ratsastusura on päässyt tähän pisteeseen. Koitan keksiä hieman erityylisiä postauksia jotta mielenkiinto kestäisi yllä aattoon asti, mutta jos jotain tulee teillä mieleen niin ideoita otan kyllä vastaan! Musta on ollut tosi hauskaa palata noihin ratsastuskouluaikoihin ja muistella noita huolettomia junnuvuosia. On myös ihana miettiä, miten oon tuolta 6-vuotiaasta pikkulikasta kasvanut parikymppinen hevosenomistaja.


Mutta sitä sit luvassa myöhemmin kuun aikana! Tässä kuussa on myös tulossa Blogiexpo  Tampereella 12.12. jonne meikäläinen on tulossa paikanpäälle. Kivaa, kun järjestetään kaikkea tällaista uutta ja saa olla mukana tämmösissä kivoissa tapahtumissa! Ihana nähdä kaikkia bloggaajatuttuja ja päästä vähän reissuun. 

Tässä kuussa olisi tarkotus päästä myös jatkmaan treeniä Laran kanssa normaaleissa mittasuhteissa ja ehkä jopa jatkaa valmentautumista myös estepuolella. Ihan kauheesti tekee mieli jo ratsastamaan kunnolla enkä oikein ymmärrä mistä tämmönen treeni-into on oikein tullut.. Onneksi Lörppä näyttää olevan hyvin tyytyväinen päästessään taas liikkumaan kunnolla ja on jotenkin paremmalla tuulella kun ei joudu vaan seisomaan tarhassa tai käveleen maastossa. Tänäänkin virtaa oli ihan liikaakin, kun käytiin maneesilla puomeja treenaamassa ja keskittymisestä ei ollut tietoakaan.. Mutta tästä sitä taas noustaan :)

Tänään on auennut aivan uusi, erilainen hevosblogiportaali, Jalustin.net jonne ovat kaikki blogit tervetulleita mukaan lukijamäärästä riippumatta. Jalustin.net on blogiportaali, joka kokoaa kaikki hevosblogit yhteen saman sivun alle ja sivuilta löytyy myös keskustelufoorumi. Mukaan on lähtenyt jo mukava määrä blogeja, joten käykääs kattelemassa ja tutustumassa löytyykö uutta luettavaa, mun blogi sieltä listoilta löytyykin jo!

Ensi vuodellekin on jo ihan hurjasti aivan ihania suunnitelmia ja en millään malttaisi oottaa! Vuosi 2016 tulee olemaan ihan huikea.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kiitos Zippe

Niin siinä sitten kävi, että rakas Ship Shap muutti tänään uuteen kotiin uuteen kotikaupunkiin.


Zipe siirtyi kesän jälkeen kertaalleen uudelle omistajalle, mutta uusi omistaja ei saanutkaan hevosta maksettua, joten palautui Elinalle syksyn alussa. Silloin aloin liikuttaa ponia kerran pari viikkoon sen asuessa Lekolla ja oon päässyt tekemään sen kanssa vaikka mitä. Ollaan maastoiltu, tehty puomijumppaa ja väännetty koulua ihan tosissaan. Nyt Zipu tuli sitten uudelleen myyntiin ja tänään hän sitten jätti Varkauden taakseen ja aloitti ihan uuden elämän muualla!


Zipellä on kyllä oma paikka mun sydämessä. Se tuli Elinalle melko tarkalleen kolme vuotta sitten suoraan ulkomailta ja se valloitti kaikki ihanalla luonteellaan, osaamisellaan ja pelkällä olemuksellaan. Pääsin jo silloin treenin makuun sen kanssa, kun käytiin näin talviaikaan paljon maneesissa koulua vääntämässä ja mä kyllä tykkäsin ruunasta. Se ei ollut ihan mun tyylinen, vähän hidas ja sellanen, mutta tykkäsin sen luonteesta ja olihan se hienoa ratsastaa hevosella, joka tekee laukanvaihdot askeleessa ja on kisannut 150cm rataesteillä. 


Siihen aikaan Winskin kanssa treenaaminen oli kuitenkin mun pääjuttu ja myöhemmin Kalle, joten Z ei oo koskaan ollut mulle se "ykkösheppa". Oon aina sillon tällön sunnuntaisin ratsastellut sitä näiden vuosien aikana ja käynyt selässä vähän fiilistelemässä ja pitämässä hauskaa. Hypätäkin taisin sillä kerran vai jopa kaksi, mutta enemmän me ollaan viihdytty sileellä tai maastossa.


Nyt tämän syksyn tosiaan on vaan nautiskeltu. Maastossa käytiin aina vanhoilla tutuilla maastopoluilla, joita mä kalusin joka päivä sillon kun olin itse 15-vuotias. Siihen aikaan alla oli parikymppinen, varmajalkainen lämppäri joka meni tasan sinne minne pyydettiin mitään kyselemättä. Nyt Zipen kanssa vähän haahuiltiin siellä täällä, otettiin parit laukkapätkät molempien mielenvirkistykseksi ja vaan käveltiin niitä metsäpolkuja, jotka osasin vieläkin ulkoa. 


Sileellä ollaan menty ihan mulle uusiin ulottuvuuksiin ja harjoteltu muutaman kerran laukanvaihtoja joka toisella askeleella. En oo ennen ikinä ratsastanut hevosella, joka osaa tehdä virheettömät vaihdot joka askeleella. Ne on mulle aivan liian hankalia, mutta noita että vaihto-askel-vaihto-askel-vaihto päästiin tekemään onnistuneesti jo muutama sarja! Ihan huikea fiilis!


Viime viikolla kävin ponin kanssa fiilistelemässä ensin maanantaina sileetreenin merkeissä ja keskiviikkona vaan humppailtiin maneesissa ilman satulaa. Zipetti päätti tehdä omatoimisen alkuverkan ja aloitti juoksemalla villisti ympäri maneesia. Se heitti pukkia pukin perään ja riehui ihan kunnolla, pikkusen ruunapoika onnessaan! Ilman satulaa treeni sujui sit ihan moitteettomasti, tehtiin hienoja vaihtosarjoja ja ponilla oli ihanasti energiaa ja kokoamisetkin tuntuivat sujuvan helposti. 


Vietettiin sit hyvä hetki tallissa ennen kun lähdin jatkamaan matkaa. Ukko tapansa mukaan kerjäsi herkkuja sen minkä kerkesi ja mikään ei vaan riittänyt! :D Viimeset heipat sanottiin eilen, kun käytiin Hannan kanssa pesemässä Sipu korvasta häntään ihan puhtaaksi. Päivällä oltiin otettu Elinan kanssa viimeset kuvat ruunasta pellolla kivassa marraskuun lumettomassa maisemassa ja on se eläin vaan upea <3 Tän postauksen kuvat onkin eiliseltä kuvausreissulta sekä maanantain ratsastukselta.


Kiitos Zipetti kaikistä näistä kolmesta vuodesta, oli ihan huippua tuntea tuollainen hevonen ja päästä tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Nyt on sitten tämä jengi hajonnut kokonaan, tulee ihan tippa linssiin kun muistelen noita onnellisia vuokraajan aikoja. Sissille halit taivaaseen, Winskille pusut Espanjaan ja Zipelle kaikkea hyvää uuteen kotiin! <3