tiistai 27. toukokuuta 2014

Kiirettä pitää (jälleen...)

Jessus sentään mikä hulinaviikko.. Juhlat lähestyy uhkaavasti, mutta luojan kiitos kaikki on valmista. Nyt vaan odotellaan että se lauantai sieltä tulee ja onhan sitä ennen tietysti valmistujaisjuhla huomenna, torstaina laiduntalkoot sekä perjantaina kaunistaudutaankin tyttöjen kanssa lauantaita varten. Nopeasti se aika kuluu, ja kohtahan sitä ollaankin jo kesäkuun puolella! Loppuviikko on siis yhtä huisketta, joten en lupaa mitään postaamisesta. Siksi nyt käytänkin yhden illan ihan vaan postaamiseen ja kirjoittelen kunnon rimpsun kuulumisia viikonvaihteesta.

Viime viikon torstaina siis käytiin isäni kanssa hakemassa Elinan uusi heppatamma Bella ja perjantaina meninkin tallille samoihin aikoihin, kun Elina kävi ekan kerran tamman kyydissä. Ennen Elinan tuloa nappailin muutamia kuvia Kallesta & Bellasta auringonpaisteessa ja voi miten ne olikaan kuvauksellisella tuulella! Molemmat niin kauniisti ilmeilivät mulle, kun siellä kameran kanssa kyykin.


Bella on 6-vuotias, ikäisekseen melko kokematon nuorukainen ja sen kanssa nyt vaan totutellaan työntekoon ja aloitellaan aika rauhallisesti. Ja kaikenlisäksi nätti kuin karkki! Sen silmät on aivan ihanan ystävälliset, pää on myös tosi kaunis ja koko olemus ja luonne on kultaa. Otin tammasta muutamat kuvat ja videopätkät ja kyllä se mun silmään liikkuu tosi kivasti! Kun saa vaan vähän tuota massaa muutettua lihakseksi, niin oikein hyvä tulee.


Kalle pääsi liikkumaan vasta illalla, kun pahin helle oli vähän jo laskenut ja olin käynyt Vurrilla kuvaamassa Lauran estetuntia. Estetunnista innostuneena päätin kasata muutaman esteen omallekin kentälle ja ottaa vähän hyppyjä Kalevin kanssa. Laura lähti mun mukaan tallille avuksi ja kameramieheksi, joten muutama kuvanenkin pompuista tuli! Kiitti Laura! :)


Ei tehty mitään sen kummempaa, tarkotus oli vaan tehdä ihan muutamia lähestymisharjotuksia miniesteillä ja kavaletilla. Alusta saakka poni oli hurjan reippaalla päällä ja olikin aivan fiiliksissä menossa, kun näki pääsevänsä hyppäämään! Ihana huomata, miten paljon se on alkanut tykkäämään tosta puuhasta eikä oo enää semmonen kauhea eteenpäin pungettava, jolla ei oo ollenkaan omaa energiaa hyppäämiseen. 

Mitä sitä suotta liiottelemaan..
Tein siis kolme estettä kentälle, joista yksi oli kavaletti, yksi okseri (alkuun pysty) ja yksi ristikko. Verkkailin tolla kavaletilla ravi- ja laukkalähestymisillä ja voin kertoa, että oli melko mielenkiintoisia hyppyjä.. Poni oli hurjan vahva suusta ja välillä hyppäsi niin kaukaa, että ihme miten se oikein selvisi kertaakaan kaatamatta koko kavalettia. Ristikko sujuikin paremmin, kuten myös pikkupysty. Se ehkä alkaa fiksuuntua vasta kun esteet saa enemmän korkeutta, eikä ota oikein tosissaan noita kavaletteja..


Lopuksi Laura pystytti meille okserin, ihan minikokoisen, mutta kuitenkin okserin. Tultiin se muutaman kerran laukasta ja hitsi miten oli kivaa! Poni hyppäsi niin kauhean mielellään ja mä en oikeesti kestä miten se on niin liekeissä aina hyppäämään päästessään. Nyt se on kuitenkin saanut sen verran massaa, voimaa ja energiaa, että välillä tuntuu että poni vie kuskia, eikä toisin päin.. Se meinaa olla tosi vahva esteen jälkeen, mutta luojan kiitos kuuntelee kyllä hyvin lähestymisissä. No, torstaina päästään Elinan valvovan silmän alle hyppäämään ihan kunnolla, jesjesjes!!!


Lauantaina poni pääsikin sit oikein kunnon koulutreeniin, kun Elina ratsasti ponskin kentällä. Me ollaan kokeiltu nyt muutamia kertoja yhtä koulupenkkiä, ja se on vähän siinä ja siinä onko sopiva Kallelle. Laitettiin se siis lauantaina selkään ja alkumaastoilujen jälkeen pääsi hevo hommiin. Elina teki paljon perustyöskentelyä ja ravissa Kalle näytti pätkiä tosi hyvältä, kun Elina ratsasti sitä vähän niskasta ylemmäs ja nenää eteen. Laukka sen sijaan olikin lähemmäs katastrofi, poni nimittäin jatkoi samaa vastaanvänkäämistä nyt sileellä, kuin edellisenä päivänä esteillä. Se ilmeisesti vähän protestoi, jos pyytää jotain vähän hankalampaa, eli tässä tapauksessa ""kootumpaa"" laukkaa niska ylempänä.

Vinkkejä tuleviin treeneihin saatiin taas niin iso kasa että! Eteenpäin ollaan menty hyvää vauhtia ja etenkin laukannostot sekä laukan säädeltävyys olivat ottaneet suuria harppauksia. Hyvä niin, koska niitä me ollaankin nyt jonkin verran treenattu. Jatkoa ajatellen voidaan alkaa pikkuhiljaa nostattelemaan niskaa ylemmäs sekä sitä nenää eteen. Nyt ollaan menty aika paljon pitkässä ja matalassa työskentelymuodossa, mutta nyt saadaan alkaa vähän jo muuttamaan pitkään ja hieman korkeampaan muotoon. Lisäksi mun pitää alkaa vaatimaan enemmän laukassa ja tehdä ihan kunnolla töitä. On kyllä niin ihanaa, kun on tuollainen ihminen auttamassa ja neuvomassa miten jatketaan ja mitä mun tulee tehdä toisin, kiitos suuresti Elina!

Sunnuntaina kävin aamulla pikaisesti tallilla, kun tein aamutallin yhdessä Emmin kanssa. Emmi lähti Elinan mukaan Jyväskylään kisoihin, kun mulla oli itselläni töihin meno viiteen eikä ollut varmuutta ehdittäisiinkö takaisin. Mä kuitenkin tekaisin siinä sitten tallihommat, pyörähdettiin ruunan kanssa ilman satulaa maastoilemassa ja lähdin ajelemaan Vurrille kisoja kattomaan. 


Siellä oli siis alue-estekisat, joita mä lähdin kuvaamaan Jemppa seuranani. Jenni oli ihanasti koko päivän kymmenestä neljään saakka mun kanssa hillumassa siellä kentän reunalla ja Laurakin pyöri meidän mukana aina kun ei ollut itse hevosen selässä. Oli ihana päivä, vaikka sää ei kuvauksen kannalta mikään ihanteellinen ollutkaan. Kuvat oli olosuhteisiin nähden mun silmään riittävän hyviä ja enää pitäis saada kaikki muokkailtua. Mutta tosta mä kyllä nautin, hevoset, kisatunnelma, kuvaaminen ja superloistava seura - kaikki mikä saa mut hyvälle fiilikselle! :) Tossa muutama kuvanen päivältä, lisäilen loputkin ajan mittaan sinne mun kuvasivulle. Jos tätä lukee joku jota mahdollisesti jo aikaisemmin omat kuvat kiinnostaa, ota yhteyttä Facebookin kautta tai sähköpostiin aino.huupponen@hotmail.com! 



Eilinen menikin aamupäivä pyöriessä kaupungissa aisoita hoitaen Laura kaverina ja käytiin tytyjen kanssa maakuntamatkailemassa ja syömässä. Tallilla pyörähdin ennen töihin menoa sen verran, että rykästiin Kallen kanssa koulutreeni uuden kuolainkokeilun kera ja kyllä vaan oli poni mainio! Mä kirjottelen lisää paremmalla ajalla noista kuolainkokeiluista sun muista, mutta kyllä nyt näyttää siltä, että vähän ohuempaan niveleen me kallistutaan. 

Tää päivä olikin taas asia erikseen.. Aamulla pyörähdin haastateltavana, kävin koululla hoitamassa vähän juttuja, harjoiteltiin huomista juhlaa varten, vietettiin ruokahetki Jennin kanssa, käytiin Empan kanssa tallilla, kävin työhaastattelussa ja sit ilta menikin töissä. Ai mitä vapaata aikaa...? Kalevin liikutus sujui Emmin ja Zipetin kanssa maastoilemalla ja olipas se mukavata. Ainut hetki päivästä, kun sai vähän hengähtää. Käytiin pellolla tsekkaamassa miltä siellä näyttäisin mun tulevat valmistujaiskuvat ja ihan kivaltahan se näytti!


Nyt painuu tämä yo-merkonomi nukkumaan. Huomenna rankka päivä, kiirettä pitää mutta onneksi on ihania ihmisiä ympärillä eikä tarvitse huolehtia kaikesta itse. Minä kiitän ja kuittaan tältä erää, palailkaamme! :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pari sanaa kesän tavoitteista

Näin kesän lähestyessä oon alkanut miettimään mun ja Kallen tulevaisuuden suunnitelmia ja etenkin meidän tavoitteita. Halusinkin nyt hieman listata, mitä kaikkea olisi kiva saada kesän mittaan aikaiseksi ja sitten myöhemmin syksyllä palata lueskelemaan, miten ollaan edistytty. En tee tätä kauhean vakavamielisesti, vaan lähinnä sellaiselta fiilispohjalta pohdiskellen ja vaihtoehtoja tarkastellen.

Ensimmäisenä tietenkin tulee tavoitteena parantaa yhteistyötämme ja luottamussuhdetta. Ollaan tunnettu Kallen kanssa vasta nelisen kuukautta, joten noin lyhyessä ajassa ei vielä millään voi oppia tuntemaan toinen toistaan kunnolla. Vaikka ollaankin saavutettu jo eräänlainen luottamus toisiimme, on meillä vielä pitkä matka edessäpäin. Haluan oppia tuntemaan ruunan läpikotaisin ja niin, että huomaan samantien jos se ei ole normaali oma itsensä. Haluan, että se oppii luottamaan minuun kaikissa tilanteissa ja ettei sille tule koskaan sellaista oloa, jossa se ei voisi minuun turvautua. 


Tätä lähdemme parantamaan tekemällä erilaisia maastakäsin harjoituksia kentällä, maastakäsin lenkkeilemällä maastoreiteillä, tarhassa / laitumella / karsinassa vaan yhteistä aikaa viettämällä ja kohtaamalla yhdessä uusia asioita. Olen huomannut näiden kuukausien aikana, että ponin kanssa pitää edetä melko hitaasti ja sen omaan tahtiin. Se tarvitsee paljon erilaista aktiviteettiä ja on oikeasti tosi tyytyväinen kun pääsee puuhaamaan kaikkea erilaista monta kertaa viikossa. Kesän tavoitteena onkin harrastaa ainakin kerran viikossa maastakäsin työskentelyä sekä viikon jokaisena päivänä viettää ihania, rauhallisia rapsuttelu- / juttutuokioita ponin kanssa kahden kesken.

Luottamuksen myötä otamme treeniin myös lastauksen, joka on hieman jännittävä paikka Kallelle. Treenataan lastausta kahdestaan ja ajan kanssa ja tavoitteena on saada poni lastauksen yhteydessä niin rentoon ja rauhalliseen mielentilaan, että saan lastattua sen kokonaan itse ja myöskin otettua sen kopista pois, kaikessa rauhassa. Tämä tietysti vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta uskon sen olevan täysin mahdollista kunhan annan Kallelle aikaa ja varmuutta.

Huhtikuussa traikun lastaussillan ihmettelyä treenin jälkeen
Sitten ratsastukselliset tavoitteet tälle kesälle, niitä onkin vähän enemmän! Ensimmäisenä aletaan hiomaan laukannostoja paremmiksi ja sitä myötä otetaan treeniin mukaan vastalaukat. Vastalaukkoja ei olla vielä päästy treenaamaan, koska oma kenttämme on sen verran pieni harjoitusten aloittamiseen, että ensimmäiset treenit tulisi tehdä Kimmon tallin isommalla ulkokentällä. Muutamien onnistuneiden treenien jälkeen voidaan alkaa harjoittelemaan vastalaukkoja myös omalla kentällä ja toivon, loppusyksyyn mennessä ponin tasapaino on kehittynyt niin hyvin, että se pystyy tekemään vastalaukassa ympyröitä ja kaarteita molempiin suuntiin virheettömästi. 

Toinen tärkeä, ennen vastalaukkoja, on saada laukannostot paremmiksi, siistimmiksi sekä tarkemmiksi. Nyt ihan lyhyen ajan sisään ollaan treenattu niitä sen verran, että laukka nousee siinä pisteessä missä haluan mutta ne vaatii vielä todella paljon hiomista ja töitä. Haluan saada laukannostot niinkin helpoiksi, että pelkkä pidäte istunnalla sekä sisäistuinluun pieni tönäisy riittää. Joo, vähän on vielä matkaa siihen mutta treeniä vaan ja hyvä tulee! Kun vastalaukat, laukannostot ja etenkin tasapaino laukatessa on kondiksessa molempiin suuntiin, aletaan vasta ajattelemaan laukanvaihtoja. Ne eivät kuitenkaan ole vielä tämän kesän tavoite, joten niistä ei vielä sen enempää :)


Muita tavoitteita sileellä ratsastuksen suhteen on saada ponille takaosaan paremmin voimaa ja "potkua", jotta saadaan liike lähtemään kunnolla takaa, sekä harjoitella väistöjä paremmiksi. Samalla kun takaosaa saa paremmin aktivoitua, paranee myös ratsastettavuus edestä. Nyt se on aika ajoin hieman jähmeä ja hidas suusta ja se pitäisi saada hieman kevyemmäksi ja tasaisemmalle tuntumalle ilman vastusteluita. Uskon että kun takaosa vahvistuu, on myös etuosaa helpompi ratsastaa ja säädellä. Väistöt alkaa olla jo hyvin aluillaan ja niitä harjoitellaan koko ajan lisää ja lisää ja ne paraneekin koko ajan. Kun nämä asiat + hevosen rento mielentila on kunnossa, ollaan jo aika hyvin kartalla perusasioissa. 


Esteillä mulla ei ole oikeastaan sen kummempia tavoitteita, lähinnä hypätään vaan molempien iloksi ja mielenvirkistykseksi. Laukan parantuessa sileällä, paranee myös estelaukka ja säädeltävyys. Kun laukka on vahvempaa ja Kallelle helpompaa, on minun helpompi säädellä laukan tahtia sekä askeleen pituutta, jolloin hyppääminenkin tulee helpommaksi molemmille. Esteillä tarvitaankin varmasti paljon valmennusta kuskin koulupainotteisuuden vuoksi, mutta se ei onneksi tule olemaan ongelma. Pikkuhiljaa edetään, mutta esteiden korkeus pidetään hyvin matalana kunnes saadaan sekä ratsastajalle että ratsulle kunnolla varmuutta ja rutiinia. 


Loppuun vielä muutama ajatus kilpakentille lähtemisestä. Nämä kaikki edellä mainitut asiat vaikuttavat meidän mahdollisesti alkavaan kilpauraan ja sitä varten näitä tullaankin erittäin ahkerasti kesän mittaa treenaamaan. Olen suunnitellut mahdollisia ensimmäisiä kilpailuja syksylle, sikäli mikäli Kimmolla järjestetään seura- / harjotuskilpailut. Jos kyseisiä kisoja ei olekaan tulossa, niin sitten pitääkin miettiä asiat uudelleen ja katsella millaiseen ratkaisuun päädytään. Onneksi ei ole kuitenkaan mikään kiire, nyt me vaan nautitaan toisistamme ja opetellaan pikkuhiljaa - kyllä me vielä kisakentille keretään! :)


Semmoisia suunnitelmia näin kesän korvilla, saapa nähdä mikä on tilanne sitten ensi syksynä! Nyt pitääkin jälleen painua unten maille ja aamulla taas aikaisin heti tallille ja Vurrin estekisoja kuvailemaan. Toivottavasti ei sada vettä ainakaan ihan koko päivää...!

torstai 22. toukokuuta 2014

Reissun päällä + vähän heppajuttuja!

Taas onkin reissattu ihan tarpeeksi taas hetkeen ja on ihana olla kotona kaikessa rauhassa. Reissaaminen on oikeasti tosi mukavaa ja on ihana viettää laatuaikaa ystävien kanssa, mutta loppujen lopuksi ei uskoiskaan miten raskasta se on.. Oon aivan poikki ja hyvä että jaksan pitää silmiä enää auki! 

Vaikka aiheeltaan tää ei ihan aiheeltaan oikein tänne blogiin kuulukaan, ajattelin olevan kivaa vaihtelua tämmönen vähän lifestyletyyppinen kuvapostaus meidän Vironreissusta. Teen tän aika kuvapainotteisena, koska kerrankin kuvia tuli otettua ihan kiitettävä määrä, kun kamera oli lähes koko ajan matkassa mukana! 


Reissuhan startattiin tosi aikaisin eilen keskiviikkoaamuna klo 3.20. Jenni tuli hakemaan mut tästä kotoa ja napattiin vielä Laura kyytiin ennen kun lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä.


Matkalla ehdin nukkua noin puolisen tuntia ja muutoin koko matka meni tosi nopeasti mukavissa merkeissä musiikkia kuunnellessa ja kaikenlaista höpötellessä.


Pian oltiinkin perillä Helsingissä länsi-satamassa ja siihen aikaan päivästä kello näytti 7.40. Laivamme lähti vasta 8.30 joten oltiin tosi hyvin aikataulussa eikä jouduttu juurikaan odottelemaan turhia. 


Kauan ei siis jouduttu jonottelemaan vaan päästiin melko suoraan ajamaan laivaan sisälle. Oli kyllä tosi jännittävää, siis ihan oikeasti! :D 


Laivaan päästessämme sisälle asti etsittiin joku mukava paikka istahtaa hetkeksi ja latailla puhelimen akkua. Löydettiinkin yhdestä kahvilasta ihanat sohvat ja köllittiin siinä lähes koko laivamatkan ajan, poislukien pikavisiitti tax-freessa.


Oltiin perillä Tallinnan satamassa joskus yhdentoista aikoihin ja ensimmäisenä laivasta ulos päästyämme suunnistettiin Superalkoon ostoksille. Kun ylppärijuhlien skumpat sun muut juomingit oli matkassa, lähdettiin etsimään jonkinlaista kauppaa, mistä voitaisiin ostaa kartta.. Semmonen onneksi löytyi ja samalla meinattiin saada parkkisakot... XD No, eikun auto vaan luvalliseen parkkiin ja metsästämään kartta kädessä ruokapaikkaa. 


Koska meillä oli loistava kartta sekä hyvin paljon Tallinnassa reissannut meikäläinen matkassa, löytyi etsimämme Amarillo suoriltaan kertaakaan eksymättä. Syötiin siis napamme täyteen, jonka jälkeen olikin loistava lähteä kiertelemään kauppakeskuksen kauppoja.


Käytiin parissa kaupassa ja löysinkin itselleni kengät ylppäreihin, jesjes! Lisäksi ostin yhden paidan sekä hiusvärejä kaksi kappaletta, enkä muuta. 


Kun ostokset oli ostettu ja oltiin suht valmiita kotia kohti, lähdettiin viiden maissa jonottamaan laivaan pääsyä. Oltiin taas tosi hyvin ajoissa, kun laivamme lähti takaisin Suomeen vasta 18.45. 


Tälläkin kertaa odotus tuntui aika lyhyeltä ja odotellessa keksittiinkin vaikka mitä puuhailua. Kyyläiltiin muita autoilijoita, kuunneltiin musiikkia, syötiin karkkia, pelattiin pelasin kännykällä ja vaikka vallan mitä.


Auto jäi taas parkkiin laivan autokannelle ja me lähdettiin sisälle laivaan ettimään jälleen laturipaikkaa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt vaan jouduttiin tyytymään koville penkeille ilman mitään pistorasiaa.. :(


Lähdettiinkin melko pian käymään tax-freessä tuliaisia ostamassa, jonka jälkeen lössähdettiin yhteen laivannurkkaan keräämään voimia. Kasattuamme itsemme käytiin nopeasti ulkona kattelemassa auringonpaisteessa ohi ajavia laivoja ja lähdettiin taas ettimään jotain sohvaa.


Löydettiinkin kiva sohvanpätkä ja heitettiin kamat siihen ja käytiin tilaamassa ruokaa. Syötiin ja juotiin ja bongailtiin taas vähän laivoja.


Syötyämme hyvin kasauduttiin taas kaikki mukavasti siihen sohvalle ja Laura teki mun päähän vaikka kuinka monta erilaista kivaa lettiä. Toi vasemmanpuoleinen jäikin mulle loppuillaksi ja se oli tosi hauska! Illalta mulla ei ookkaan enää kuvia, mutta laiva oli joskus puolen kymmenen aikaan illalla perillä Helsingissä ja ajeltiin samantien Lauran serkulle yöksi. Syötiin hyvin ja painuttiin samantien nukkumaan sammuen kaikki kuin saunalyhdyt.


Seuraava aamu alkoikin ihanasti kun heräiltiin oikein hitaasti ja lähdettiin aamupalalle Subwayhin. Ekaa kertaa maistoin kinkkusubia ja oli muuten hyvää! Oon aina tosi huono maistamaan mitään uutta, mutta nyt kerrankin reipäisin ja onneksi uskalsinkin!


Muutamat parkkilipukkeet. Joskus puolen yhdentoista aikaan laitettiinkin navigaattoriin kohteeksi Mäntsälä ja lähdettiin suunnistamaan jo sinnepäin.


Ajeltiin hissukseen seuraavaan pysäytyspaikkaan, missä virallisesti meidän yhteinen reissu tulikin päätökseen. Ostettiin huoltsikalta jäätelöt ja juomista, ja otettiin hetki aurinkoa ootellessa mulle kyytiä. 


Hetken päästä tulikin iskä jo mua hakemaan ja hyppäsin sen kyytiin Jennin ja Lauran jatkaessa kohti kotia. Me lähdettiinkin ajelemaan takaisinpäin hetken matkaa, ennen seuraavaa pysäkkiä.


Mitäs muutakaan, kuin heppaa me lähdettiin hakemaan! Kyseessä on Elinan uusi 6-vee pv tamma Bella, josta varmaankin saatte kuulla jatkossa lisääkin! :) Kun tamma oli kyydissä, päästiin ajelemaan kotia kohti. Pysähdyttiin kerran syömään, sekä muutaman kerran tsekkaamaan että heppa on kunnossa ja juottamaan vähän vettä. Perille tallille päästiin joskus kuuden aikaan hyvin sujuneen matkan jäljiltä ja kyllä muuten vähän jo väsytti siinä vaiheessa....

Tallilla sitten teinkin kaikki tallihommat ja juteltiin jonkin aikaa Elinan kanssa uudesta hepasta. Oli ihana päästä touhuamaan taas rakkaan Kalleponin kanssa, kun päiväkin erossa tuntuu olevan jo liikaa! Käytiin aika rennosti maastoilemassa, minkä jälkeen treenattiin hetki laukkaa kentällä. Ratsastin noin puolisen tuntia, jonka jälkeen poni pääsi pesun kautta karsinaan sisälle. Mä kannoin vielä tammalle ja Kallelle vedet tarhoihin, sanoin hepoille heipat ja lähdin ajelemaan kotia kohti. 


Huh, oli muuten aika tiukka päivä. Nyt tuleekin uni varmasti oikein hyvin silmään ja aamulla onkin taas paluu arkeen ja aamutalliin lähtö. Nyt toivottelen hyvät yöt kaikille ja oikein hauskaa alkavaa viikonloppua! :)