sunnuntai 27. elokuuta 2017

Klinikkapäivä

Perjantaina oltiin pitkästä aikaa klinikalla! Viimeksi käytiin joulukuussa Laukaassa ihmettelemässä kiimaongelmia, ja regumate-kuurilla sekä munkinpippurin syötöllä on kiimavaivat jääneet taakse. Sitä ennen käytiin syyskuussa Kangasalalla hoitamassa selkää ja sitä ennen elokuussa hoidettiin SI-nivel. Vuosi sitten siis hoidettiin nuo koko viime vuoden painaneet ongelmat pois ja nyt olikin aika suunnistaa taas kohti Kangasalaa.


Aamulla matkaan lähdettiin isäni kanssa hyvissä ajoin, jo puoli kahdeksan jälkeen. Ajoin itse koko matkan ja matka menikin yhtä pysähdystä lukuunottamatta suoriltaan ajellessa. Olin laskenut matka-aikaa viisi tuntia, mutta kuten lähes joka kerta, oltiin tälläkin kertaa noin puolisen tuntia etuajassa paikalla. Mukava matkustaa kun ei ole kiire ja perillä on ihanaa kun on hetki aikaa purkaa hevonen ja antaa sen huilahtaa karsinassa. 


Kun oli meidän aika, tuli jo tutuksi tullut eläinlääkäri Hessu kattomaan heppaa ja ensiksi halusi nähdä sen liikkeessä ratsastaen. Laitoin hepan ratsastuskuntoon ja suunnistettiin kentälle. Käveltiin hetki ja sitten ravailtiin ja laukattiin parit ympyrät. Ell halusi vielä kattoa väistöt ja voltit molempiin suuntiin ja oman jalkani vuoksi tässä välissä jouduttiin mulle hakemaan raippa - ei meinaan ihan vielä toimi täysin normaalisti tuo mun vasen pohje ja tietenkin väistö oikealle on hepalle vaikeampaa kuin vasemmalle. 


Ratsastuksen jälkeen siirryttiin takaisin sisälle ja Hessu kävi Larpan selän, takaosan ja jalat läpi, minkä jälkeen sen takaset vielä taivutettiin polvesta ja alanivelistä. Tämän jälkeen ell kertoi havaintonsa, eli taivutuksiin reagoi kyllä, mutta se on normaalia tämän ikäisellä hevosella. Hevonen ei ole kipeä eikä se liiku huonosti ratsastaessa. Selkä on erinomaisessa kunnossa, se on saanut hyvin lihasta, toispuoleisuutta ei ole ollenkaan havaittavissa ja kaikinpuolin heppa vaikuttaa tosi hyvinvoivalta. Ainut mitä ell sanoi ratsastuksen perusteella, oli se että oikeassa laukassa takaosa jää helposti sisään, mutta se johtuu luultavasti siitä SI-nivelen rikosta, että se suunta on vaan hieman heikompi.

Me aina tälleen hengaillaan heppulin kans tallilla, et se on irti käytävällä. Se on niin ihana <3

Sitten ell kertoi, että se SI-nivel voidaan piikittää, mutta koska hevonen ei ole kipeä ei hänen mielestä se ole välttämätöntä. Heppa on hyvässä kunnossa ja lisäksi ell oli sitä mieltä, että jos tämä olisi hänen hevonen, ei hän sitä piikittäisi. Mä olin NIIIIN onnellinen kun kuulin tämän! Tiedän, että tämä eläinlääkäri ei huvikseen näin sano ja hoitaa kyllä, jos on sitä mieltä mutta nyt ei tarvinnutkaan!! Tulin niin onnelliseksi että koko kotimatka meni ihan hymyssä suin! 


Nyt jatketaan samalla kaavalla, kuin tähänkin asti. Tehdään kunnon koulutreenejä, hypätään, maastoillaan, juoksutetaan, hölkätään, kahlaillaan, vietetään vapaapäiviä, kevyitä jaksoja ja sitten taas treenataan. Hyvä lihaskunto on tärkein asia näissä vaivoissa ja lihaskuntoa ylläpidetään monipuolisella treenillä, hyvillä ratsastuspohjilla, e-vitamiinilisällä, säännöllisellä hieronnalla sekä pitkillä ulkoiluajoilla. Meillä on koossa nyt ihan mahtava tiimi; meillä on ihan huippumahtava vuokraaja, asianosaava hieroja, ihanat tallikaverit sekä hevosen terveydentilan ymmärtävä tallinpitäjä. Oon niin onnellinen kun saan harrastaa näin. 

Muuten niin mahtava päivä mut mun jalka ei kovin nauti näistä pitkistä päivistä :'D

perjantai 18. elokuuta 2017

Ihanaa elämää

Lara on jälleen ystävystynyt Veeran kanssa ja ne osaavat jo nauttia toistensa seurasta. Oon kuluneen viikon aikana käynyt useammankin kerran aamusella kattomassa mitä hepat laitumella puuhaa ja siellä ne onnellisena ovat syöneet ruohoa vieretysten. Eilen Veera oli lähtenyt vähän aiemmin töihin ja Larppi olisi halunnut ehdottomasti lähteä Veeran mukaan. Kun Veera oli sitten mennyt työnteon jälkeen talliin, oli Lara jo karsinassa ja alkanut hörisemään kauheasti Veeralle. Ihan hölmöjä tammoja.. 


Tänä aamuna lähdin jo heti ylösnoustuani käymään laitumella kameran kanssa, koska ulkona oli tosi magee sumu! Laitumella oli kyllä sumuista, mutta ei ihan sitä mitä hain.. Muutaman hauskan kuvan kuitenkin sain otettua, ja molempien kanssa vietettiin pienet rapsutteluhetket. 


Eilen kävin taas ratsastamassa itse ja oli niin kivaa. Haluisin päästä ratsastamaan nyt tosi paljon ja joka päivä! Jalka oli eilen kyllä aika kipeä, joten tehtiin aika kevyt sileentreeni. Heppa toimi hyvin ja oli kuulolla, joskin vauhtia meinasi hetkittäin olla vähän liikaa.. Se kuitenkin liikkui hyvin ja virtaa riitti :) Nyt se saakin liikkua kunnolla tämän viikon, tänään se taas pääsee estevalmennukseen, huomenna maastoillaan ja sunnuntaina taas on vuokraajan ratsastuspäivä.


Oon niin tosi onnellinen tästä tilanteesta, kun heppa on niin onnellisen oloinen! Se viihtyy niin hyvin tällä tallilla ja on oikeasti hyvällä tuulella koko ajan. Se saa olla isolla laitumella koko päivän kaverin kanssa ja tallissa on sen verran rauhallista ja samanlaiset rutiinit joka päivä, että se saa huilata omassa karsinassaan rauhassa. Sitä ruokitaan joka päivä samaan aikaan, sille laitetaan loimi huonolla kelillä ulos ja voin luottaa siihen, että se tulee hoidettua joka päivä, vaikka en itse tallilla edes kävisikään. 


Kaikki siis on sujunut aika kivasti. Mun haava alkaa vihdoin olemaan jo melkein ummessa ja ensi viikolla alkaakin fyssarin käynnit. Parin viikon päästä jatkankin töitä normaalisti työpaikalla muutaman viikon ajan ja sitten taidan jäädä kesälomalle ♥ Ihania reissusuunnitelmia on luvassa ja vaikka ei kesäkelejä kannata täällä Suomessa odottaakaan, lähdetään sitä lämpöä ettimään ihan muualta! 


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uusi laidunkaveri

Nyt kun lääkäri antoi luvan alkaa kävelemään ja sitä myötä ratsastamaan, niin mä painelen jo tallireissut kokonaan ilman kepukoita, mutta toinen kaveri kuitenkin tontilla mukana. Pystyn jo hakemaan hepan laitumelta, varustamaan, kylmäämään jalat ja nousemaan jakkaralta selkään. Myös eilisiin ja tänpäiväisiin siivoustalkoisiin pystyin osallistumaan ihan kuten muutkin ja pesin jopa yhden loimen tallin pesupaikalla! Ensi viikolla aloitan myös vihdoin tallihommat!! Teen Elinalle tuolla meidän vanhalla tallilla muutaman tallivuoron viikossa vielä tämän kuun ajan ja syyskuussa alkaakin iltatallit tällä omalla tallilla. Niin mukavaa ♥


Eilen mun päivä koostui talleilusta. Menin aamulla heti kattomaan vuokraajan ja Larpin estevalmennusta, jonka jälkeen aloteltiinkin viikonlopun siivousurakka. Saatiin satulahuone tosi kivasti siivottua ja tavarat paikalleen ja tänään olikin hyvä jatkaa loimihuoneen ja ruokapaikan siivoamisella. Ja kyllä tuli hyvä! Ennen tän päivän urakkaa saapui Larpan uusi (vanha) laidunkaveri Veera, joka on siis kaverini Lauran heppa. Larppa ja Veera tosiaan olivat tarhakavereita jo silloin, kun Larppa tuli mulle vuonna 2015 ollessamme pari kuukautta Kimmon tallilla. 


Jälleennäkeminen ei Larpin mielestä ollut ollenkaan niin hauskaa :D Se on tottunut oikeastaan aina olemaan lauman pomo ja nyt Veera ei alistunutkaan neidin tahtoon joten sen elämä meni aivan sekaisin. Se mökötti vaan portilla loppuillan ja maneesissakin kiukutteli ohikulkevalle Veeralle.. Se kuitenkin saa tyytyä kohtaloonsa ja aiotaan kattoa pari päivää, miltä tilanne näyttää ja rauhoittuuko Larpan käytös normaaliksi. 


Ensi viikolla hepan liikutussuunnitelma näyttäisi siltä, että huomenna se saa viettää vapaapäivää ja tiistaina on taas mun vuoro hölkkäillä. Keskiviikkona viikottainen estevalmennus vuokraajan kanssa ja maastoilua torstaina. Loppuviikosta pari koulutreeniä mun ja vuokraajan osalta sekä yks maastopäivä. Sit onkin seuraavalla viikola vielä tiukka treeniviikko ja perjantaina klinikka. Jännittää vähän, mutta toivottavasti kaikki on kunnossa. 


Mä oon ihan innostunut nyt tästä paranemisesta ja muutama lisäliikutettava onkin jo kiikarissa, kunhan täästä kunto vielä kasvaa ja keventäminen alkaa sujua. Talveksi suunnitteilla onkin jotain tosi erilaista ja mukavaa, miten sitä malttaakaan odottaa! 


torstai 10. elokuuta 2017

Vihdoin ratsastamaan!


Nyt se on koittanut, neljän kuukauden odotus on päättynyt ja oon päässyt hepan selkään!! Ekan kerran kiipesin vuokraajan avulla kyytiin viime viikon perjantaina, sitten kävin maanantaina hepan kyydissä loppuverkat ja eilen sitten ratsastin ihan itse alusta loppuun! Varustamiseen sain apua Hannalta ja serkultani Jenniltä, sekä selkäännousu ja maahan laskeutuminen kaipasivat hieman avustusta. Muuten pärjäsin aika hyvin ihan itse.


Ratsastaminen on ihaanaaaa ♥♥ Heppa on ihan mahtava ja toimii tosi kiltisti, vaikka mä en ihan täysillä vielä ookkaan mukana. Jaksan kerrallaan mennä sen kaksi tai kolme kierrosta laukkaa tai ravia ja sit on pakko vähän puuskuttaa ja ottaa happea käynnissä. Ekojen kertojen jälkeen mun sisäreidet ja takapuoli huusi hoosiannaa kivusta ja särystä, mut eilisen jälkeen ei tuntunut missään!


Hepan vuokraaja jatkaakin nyt vuokraamista näin useamman kerran viikossa aina sinne asti, kunnes mä pystyn suoriutumaan kaikenlaisesta treenistä edes jotenkuten. Vielä en oikein pysty pitämään jalkkareita jalassa pitkää pätkää kerrallaan eikä esim. keventäminen vielä onnistu. Siksi maastoilu ja esteiden hyppääminen ei ole mun juttuja ihan vielä. Tästä jokatapauksessa on hyvä jatkaa eteenpäin ja kohti normaalia elämää!


Eilen kävin myös Kysissä lääkärin kontrollissa. Mukaani sain lähetteen fyssarille sekä ohjeen alkaa kävelemään ilman keppejä. Ei ihan niin helppo homma, kun kaikki jalan lihakset on tässä hiljattain kadonneet eikä nilkka ja kantapää kestä oikein painoa. Muutamia askelia pystyy ottamaan ilman keppiä ja pehmeäpohjaiset kengät jalassa, mutta muuten tarviin kyllä ainakin toisen kepin tueksi. Kävely on tosi hidasta ja tekee kipeää, mut hammasta purren ja särkylääkettä syömällä pakko on vaan kävellä.


Nythän siis jalan tilanne on se, että oon ollut reilun viikon ollut jo ilman vaccia ja haava on tällä hetkellä n. 3,7cm pitkä, 0,8cm leveä ja 0,5cm syvä ja sen annetaan umpeutua ajan kanssa itsestään. Käyn nyt kahdesti viikossa haavanhoitajalla ja kuukauden päästä taas kontrolli kysissä. Työt alotin pari viikkoa sitten täällä kotona ja muutaman viikon päästä pääsenkin normaalisti töihin työpaikalle. Hauskaa! Lääkärin mukaan parantumisessa voi mennä vielä useita kuukausia, ennenkun oon täysin kävelykuntoinen ja juoksemaan ei tee mieli kuulemma ihan hetkeen :D


Tästä siis jatketaan, heppa voi ihan hyvin ja viihtyy kavereiden kanssa. Sunnuntaina Larpan ja Bellan lauma kasvaa yhdellä Larpalle ennestään tutulla tammalla ja parin viikon päästä meillä onkin klinikkareissu. Jännittää nähdä mihin muutokset on edenneet ja mitä ell sanoo hepasta näin vuoden jälkeen. Videotakin olis! Muutama pätkä eiliseltä humpalta.