Paljon kivoja hevoja!

Miten nää mun postaukset aina vaan venyy ja venyy tänne yömyöhään saakka.. Okei, nyt saan vähän valvoa kun huomenna ei ole mitään aikaisia herätyksiä ja saan nukkua niiin pitkään kuin huvittaa, joten sen piikkiin saan nyt valvoakin! Tänään oli vihoviimeisten yo-kirjotusten vuoro ja niinhän siinä (toivottavasti..) kävi, että tähän loppui mun koulunkäynnit tältä erää! Matikan tuloksia odotellessa, siihen asti ainakin elän siinä uskossa ettei mun enää lukion penkille tarvitse palata. 

Alkuviikko onkin sisältänyt melkoisen paljon heppailua ja hulinaa on riittänyt. Aloitetaan kuitenkin ihan sunnuntaista, jolloin oltiin Kallella siinä kouluvalmennuksessa, mutta sitä ennen olin Emmin mukana liikuttelemassa Iitun. Iitun kanssa lähdettiinkin kentälle ja oli aivan ihana sää! Aurinko paistoi, mutta tuuli oli melko viileä joten lämmin ei kyllä missään välissä tullut.

Emmi ratsasti Iitun alkuun ja itse käväisin nopeasti puoli välissä kyydissä. Tosiaan, kävin vaan ihan pikaisesti ponin kyydissä ja siksi ei ole kypärä päässä - pahoittelen. Ei tosiaan (kuten tiedätte) kuulu mun tapoihin, enkä todellakaan tykkää ilman kypärää ratsastaa, joten se asia on jo näin alkuunsa ihan loppuun käsitelty. Anyway, Iitu oli aivan super!! 

Kuten sanottua, ratsastin vain hetken ja vähän testailin miltä tamma tuntuu. Emmillä oli palava kiire takaisin kyytiin ja mä sain niin hyviä pätkiä koko ajan, etten kauaa edes viitsinyt ratsastaa. Olisin toki viihtynyt kyydissä pidempäänkin, mutta todella hyvään fiilikseen oli kiva jättää. Nyt sain ratsastaa Iitua kunnolla takaa eteen ja se liikkuikin tosi kivan rennosti ja ryhdikkäästi koko ajan. Oli ihana fiilis, kun heppa oli niin kevyt. Ainut vaan se oli hieman hidas pohkeelle, mutta se ei juurikaan haitannut.

Iitun jälkeenhän me suunnattiin siis meidän tallille ja sinne kouluvalkkuun, josta löytyy oma postaus täältä, mikäli ette ole sitä vielä lukeneet. Maanantaina sitten alkoi pitkä tallipäivä jo heti aamusta, kun mentiin Jennin kanssa aamutalliin kahdeksalta.

Reippaasti ruokittiin & loimitettiin hevot sekä vietiin ne ulos aamuheinille. Sitten alettiin urakoimaan Kallen, Winskin, Sipun ja Peston karsinat, ruuat sekä purut ja oltiin ihan meganopeita! Alle kahdessa tunnissa oltiin valmiita ja käytiin nappaamassa Zippe ja Winski sisälle. Laitettiin jätkät kuntoon ja suunnistettiin maneesille.

Maneesilla mä aloin verkkaamaan Zippeä Elinalle valmiiksi ja Kimmo tuli ratsastamaan Winskin. Jenni ensin kävelytti Wimpeä siihen asti kun Kimmo tuli itse kyytiin sillä välin kun mä ravailin Sipun kanssa alkuraveja. Elinakin tuli kohta ja hyppäsi Sipun kyytiin ja mä pääsin siirtymään kameran taakse. Olipa iiihana kuvata Empan kameralla, jättikiitos kun annoit murusesi mulle lainaan, oli ihanata! <3

Kun Kimmo oli ratsastanut Winskin ja Elina lopetteli Zipen kanssa, mä loppuverkkailin vielä Wimpen vähän eteen alas ravissa ja laukassa. Kauaa en mennyt, ihan kevyet loppuverkat vaan ennen kun puettiin poneille loimet niskaan ja käveltiin takaisin tallille. Tallilla ruunat pääsivät jatkamaan aamuheinien syöntiä ja me tehtiin vielä loput tallihommat mitä jäljellä oli ennen Kallen ratsastusta.

Kallen kanssa meillä oli luvassa kevyttä ilman satulaa humputtelua sunnuntain rankan valkun jälkeen joten laitoin ponille suitset päähän ja suunnattiin kentälle. Kenttä oli ihanan sula kun aurinko oli just aamulla sen ihanasti sulattanut ja päästiin menemään siinä ihan kunnolla.

Ponilla oli pienesti virtaa! Alkuun se vähän ihmetteli missä satula, kun mä keikuinkin suoraan selän päällä ilman mitään mun ja ponin välissä. Se kuitenkin taas tottui siihen pian ja aloin verkkailemaan kevyesti ravissa tehden muutamia siirtymisiä ja ympyröitä.

Laukassahan se poni vasta heräsi! Siitä tuli ihan pöhkö pikkuponi ja alkoi keksimään vaikka mitä. Se kiihytteli ja ei meinannut kuunnella ollenkaan puolipidätteitä ennen laukannostoa. Laukassa se meinasi vähän pomppia ja hyppiä, sekä sillä oli vähän semmonen pilke silmäkulmassa, että ei koskaan tiedä mitä se keksii seuraavaksi. Vaikka se vähän possuilikin, mulla oli hauskaa :D Nauroin ponille ihan kunnolla kun se oli ihan possuna ja innoissaan.

Ponin rauhoituttua alettiin sitten työskentelemään ihan kunnolla. Sain suureksi ilokseni huomata, miten hienosti poni oikein toimikaan! Liekö johtui valmennuksesta vai ilman satulaa menosta, kun Kalle tuntui jotenkin todella kivalta ja herkältä ratsastaa. Se toimi todella pienillä avuilla eikä sitä tarvinnut paljoa pyytää kun se suoritti jo kaikein oikein mallikelpoisesti. Oli taas ihan huippufiilis kun ruuna toimi niin kivasti istunnan avulla eikä enää yrittänyt kuskailla mua minne sattuu.

Treenin jälkeen oli kyllä heleppo hymyillä! Olin tosi tyytyväinen poniin ja sen keskittymiseen alun hankaluuksien jälkeen ja oli taas ilo lopettaa onnistumisiin. Ilman satulaa mentäessä mun tasapaino ei ole ihan niin vakaa, mikä järkyttää ponin päätä siinä määrin, että se vähän keksii kaikkea mukavaa. Kunhan mä saan vähän paremmin omaa kroppaa hallintaan ja ponille vähän malttia päähän, ei laukkakaan tule olemaan ongelma ilman satulaa mentäessä.

Kallen jälkeen mulla oli vielä yhden hepan ratsastus, eli Hertan. Hertta on aiemminkin täällä blogissa esiintynyt kaverini Lauran nuori ylläpitohevonen, tarkemmin ottaen nelivuotiaaksi kääntynyt lv-tamma. Laura pyysi mua käymään Hertan kyydissä ja mikä ettei. Hertta on oikein kiva pikkuheppa, paino sanalla pikku. Korkeutta siltä ei löydy nimeksikään, minkä vuoksi mun on sillä joka kerta melko hankala ratsastaa. Tällä kertaa alun kankeuksien jälkeen saatiin mun mielestä tosi kivoja pätkiä! Tää oli varmaan eka kerta kun sain ponin liikkumaan rennosti pohkeesta kohti ohjaa tasaisesti kaikilla avuilla.

Kauaa en siis ratsastanut ja lopetettiin muutamiin hyviin pätkiin. Tältä kerralta Hertan kanssa jäi oikein hyvä maku suuhun, vaikka poni ei mulle oikeasti kokonsa puolesta ole millään lailla passeli. Mun on ihan tosi vaikea ratsastaa noin olemattoman kokoisella hevosella ja vaikka kuvissa en näytäkään ihan megapitkältä, olo on sitäkin kauheampi tuolla kyydissä. Lisäksi, joudun ratsastamaan Hertalla lähes estejalustimilla, koska muuten mulla ottais kohta kantapäät toisiinsa kiinni ponin mahan alla... Kiva ponihan se on kuin mikä, harmillisen pienikokoinen vaan.. :D

Maanantai-ilta mulla vierähti töissä ja tiistaina heräsin taas hyvissä ajoin aamutalliin. Tein heti aamusta kaikki tallihommat ja Kalevi sai viettää vapaapäivää. Meille oli tiedossa vähän kiireinen aikataulu, joten ajelin tallilta suoraan kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteet. Hain Emmin yhdeltä koulusta ja käytiin Lekolla sekä eräällä toisella tallilla. Näistä Emmi varmaankin kirjoittelee myöhemmin omaan blogiinsa, joten jos kiinnostaa niin kurkkikaas sinnepäin!

Kuuden aikaan lähdettiin ajelemaan Jennin ja Emmin kanssa kohti Suonenjokea, kun oltiin Jennin kanssa menossa koulutunnille Vanhikselle piitkästä aikaa. Oltiin aika hyvissä ajoin perillä ja kerkesinkin juttelemaan kaikkien ihanien kavereitten kanssa siinä hyvin ennen tunnin alkua. Mulla oli ratsuna tuttuakin tutumpi pv-tamma Donna.

Aloitettiin tunti verkkailemalla hevosia ensin ravissa molempiin suuntiin ja tehtiin muutamia temmonlisäyksiä. Donna oli melko jähmeän oloinen alkuun, joten ratsastin sitä heti alusta asti tosi reippaasti eteen ja vahdin että se kuuntelee mun pohkeita. Jos pohkeesta ei tapahtunut sitä reaktiota mitä halusin, näpäytin heti kevyesti raipalla takakintuille vähän lisää puhtia.

Alkuravailuiden jälkeen lisättiin toiselle pitkälle sivulle loivaakiemurauraa ja päädyissä tehtiin muutamia laukannostoja. Laukannostoissa sain Donnaa entistä paremmin kuulolle ja pohkeen eteen ja homma alkoi pikkuhiljaa sujumaan jo oikein kivasti! Mun piti itse muistaa ratsastaa tosi paljon jalalla ja vahtia, ettei takapää jää ollenkaan hissuttelemaan vaan liikkuu kunnolla eteen. Kun perusasiat oli kunnossa, saatiin laukannostoistakin heti parempia ja Donnan ratsastettavuus parani huomattavasti.

Pitkille sivuille tehtiin vastalaukannostoja ja päätyihin käynnistä myötälaukkaa. Vastalaukatkin onnistui ihan jees, kun en lähtenyt ahnehtimaan noston kanssa vaan tein kaiken rauhallisesti ja niin, että hevonen oli hyvin kuulolla ja reagoi nopeasti. Tätä tehtiin vähän molempiin suuntiin jonka jälkeen oli pieni hengähdystauko.

Jatkettiin edelleen samaa tehtävää, mutta nyt lisättiin vastalaukkaan loivakiemura. Donnan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja vastalaukat oli hanskassa täysin. Olikin ihana päästä pitkästä aikaa noin osaavan kouluhepan kanssa koulutreeniin ihanan valkun silmän alle ja sain vaan oikeasti nautiskella! Hiki virtasi ja lihakset olivat kunnolla hommissa ja mä niiiin nautin! Jaana kysyikin yhdessä vaiheessa, että "Noo Aino, onko ihanata?" Voitte vaan arvata miten oli huippua!!

Loppuun laukattiin vielä uraa pitkin vastalaukkaa ja oli sekin vaan niin bueno. Mun piti vaan pitää hevoselta lavat suorassa ja siinä se laukkasi vastalaukkaa oikein hienosti. Vaihtelin paljon taivutusta sisään sekä ulos ja sain jumpattua vaikeammankin suunnan tosi rennoksi ja helpoksi. Lopussa mulla olikin ihanan irtonainen ja kauttaaltaan rento hevonen, joka liikkui tosi mielellään. Tehtiin vielä muutama onnistunut vaihto suoralla uralla ja alettiin lopettelemaan.

Loppuun ravailin vielä pitkät loppuravit kunnolla ja pyysin Donnaa vähän venyttämään alas. Heppa oli kyllä tosi ihanantuntuinen lopetellessa, en vaan malta oottaa seuraavaa tuntia kun taas päästään tonne! Vanhiksella on aina niin ihana käydä, kun koko porukka siellä on vaan jotain niin huippua, hepoista ja opeista puhumattakaan! Tunnin jälkeen hoidettiin hepat pois ja käytiin moikkaamassa mun Vurrin aikojen vakkariponia Emppua. On sitäkin aina niiin ihana nähdä kun se pikkuinen pallero siellä aina töröttää yhtä iloisennäköisenä. Vippiäkin moikattiin, kun se sattui tallilla olemaan! Kun oltiin moikattu kaikki hepat ja kamut, lähdettiin ajelemaan kotia kohti siinä yhdeksän maissa.

Tänään käytiin Kalevin kanssa rauhallisella maastolenkillä. Eilisen vapaan jäljiltä poni oli vähän hassulla tuulella, kun koko ajan kerjäsi oikein huomiota. Se tykkää niin paljon kaikesta touhuamisesta, että päivänkin jäädessä väliin se on jo ihan tuplasosiaalinen mun kanssa... :D Maastossa pääasiassa vaan käveltiin mutta hetken aikaa ratsastin tallia ympäri ja pistin ponin kuuntelemaan kunnolla mun sisäpohjetta. Ja varmaan ekaa kertaa Kallen kanssa sain sen sisäpohkeen oikeasti kunnolla läpi! Tuntui niin mahtavalta kun se ei enää punkenutkaan ollenkaan sitä vasten ja sain ratsastettua sen niin hyväksi oikealle.

Semmonen alkuviikko, saapa nähdä mitä loppuviikko tullessaan tuo! Nyt mää painun unille ja huomenna jatkuu heppailut kera Winnien ja Kaalepin! :)