maanantai 28. maaliskuuta 2016

Treenaamisen iloja


Ollaan käyty maaliskuun aikana aika hyvin treenaamassa maneesilla saikkujen jälkeen, mutta jostain syystä en oo kirjotellut pitkään aikaan mitään normaaleista treeneistä. Pääosin treenit on sujuneet hyvin ja Lara toiminut tosi kivasti. Oon huomannut sen tuntuneen saikun jälkeen paljon paremmalta kuin koskaan ennen, se on jotenkin paljon parempituulinen työskennellessä. Treenaamisesta on oikeasti tullut kivaa ja tuntuu, että ehkä vihdoin ne palaset on loksahtaneet kohdilleen. 

Viikko sitten sunnuntaina oltiin Marun valmennuksessa ja työskenneltiin avotaivutusten parissa. Avoilla pyrittiin saamaan hevosta suoraksi molempien pohkeiden väliin. Tämän valmennuksen aikana mun silmät avautu sille, kuinka vino Lara oikeastaan onkaan. Se on vasemmalle paljon huonompi ratsastaa kuin oikealle, eikä meinaa taipua kunnolla sisäpohkeen ympärille. Oon ajatellut että tää on jotenkin sidoksissa vasemman takasen kinnerpattiin, mutta tuossa valmennuksessa tajusin, että munhan pitää vaan saada hevonen suoraksi ensin, että se voi taipua.


Avoilla Larppi tosiaan suoristui ja vastalaukassa saatiin jumpattua molempia kylkiä venymään paremmin. Ratsastaminen helpottui heti kun heppa liikkui suorassa ja tasapainossa, ulko-ohjan tuella ja näin pystyi myös taipumaan sinne vasemmalle. Tuli kyllä toisaalta tosi tyhmä olo, kun en ollut tajunnut itse että hevonen on vaan vino ja että suoristamisella tuollainenkin ongelma helpottuu heti. Toisaalta taas tuli niin hyvä fiilis siitä, että tietää jatkossa miten alkaa treenaamaan tuota suoruutta. Kyllä ehdottomasti pitää päästä nyt useammin valmentautumaan ja oppimaan lisää!!


Viime viikolla käytiin keskiviikkona tekemässä viimeistelytreeni maneesilla kisoja varten ja sehän ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan se reissu... Serkkuni lähti mukaani tallille ja Larpan ollessa treenikunnossa, suunnattiin maneesille. Aloitin alkuverkkaamaan normaaliin tapaan kevyessä ravissa melkein pitkin ohjin ja Lara tuntui yllättävän hyvältä edellispäivän vapaan jäljiltä. Ekoissa laukkapätkisä jäin kuuntelemaan, että ihankuin oikeesta etusesta kuuluisi pientä klonksumista ja pyysin serkkuani katsomaan, onko etukengät kunnolla kiinni. No ei ollut, oej kenkä kokonaan sisäpuolen naulauksista irronnut..


Siinä sitten mietittiin, mitä ihmettä nyt tehdään. Mulla oli iltapäivälle suunnitelmissa muuta ohjelmaa, joten en olisi halunnut jättää maneesitreeniä myöhempään. En myöskään halunnut jättää treeniä seuraavaan päivään oman työvuoron vuoksi eikä myöskään oma kengittäjämme ollut lähistöllä, että olisi voinut auttaa. Onneksi apua kuitenkin saatiin, sillä Kimmo suostui naputtelemaan kengän kiinni paikalleen!! Oli ihan mahtavaa, kun saatiin apua ja päästiin jatkamaan treenaamista samoilla lämpimillä. 

Treeni itsessään kulki aika kivasti ja Larppa oli hyvä. Jenni otti meistä vähän kuviakin ja hahah miten Lara näyttää nololta noissa pinkeissä / violeteissa kamoissa :'D Aattelin pitkästä aikaa kaivaa nuokin kaapin pohjalta käyttöön, joten älkää ihmetelkö tätä asuvalintaa! Näitä tulossa lisää, mulla on vaikka minkä värisiä huopa-pinteli-huppari-väriyhdistelmiä. 


Viikonloppu meni kisoista palautuessa ja maastoillessa ja tänään ponilla on vapaapäivä. Wiivin kanssa lähdetään kohta maastoilemaan ihanaan auringonpaisteeseen ennen hierojaa ja Larpan kanssa olen vähän miettinyt, josko käytäis loppuviikosta vähän hyppäämässä maneesissa. Katsotaan katsotaan, nyt otetaan kaikki ilo irti tuosta ihanasta auringosta ja siitä, kun heppa saa ulkoilla loimetta. 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kisakauden aloitus Leppävirralla

Tänään se alkoi vihdoin, nimittäin kisakausi! Oltiin Leppävirralla Savon Tahdin järjestämissä 1-tason koulukisoissa Laran kanssa ja mentiin luokkina B-merkin sekä A-merkin kouluohjelmat. Lara on tosiaan ennen tätä ollut kolme kertaa kouluaitojen sisällä ja koskaan ei oltu vielä A:ta kilpailtu. Jännitin kisoja etukäteen yllättävän vähän ja eilen tavaroita pakatessa alkoi hieman jännitys tuntumaan vatsanpohjassa. 


Aamulla mentiin Hannan kanssa hyvissä ajoin tallille laittamaan viimeisetkin tavarat kasaan ja hepalle letit valmiiksi. Larppi oli ehtinyt olla ulkona noin tunnin ennen kun otettiin sen puunattavaksi kisoja varten ja vaille yhdeksän iskä ajoikin tallin pihaan traikun kanssa joten saatiin laitettua hyvin malttamaton heppa kyytiin. Ysiltä päästiin aikataulun mukaisesti starttaamaan nokka kohti kisapaikkaa.


Perille päästessä Larppa jäi traikkuun oottamaan kun me käytiin kattomassa ekaa verkkaa. B-merkki oli siis ensimmäisenä ja mentiin toisen verkan viimeisinä. Luokan alkaessa otettiin tamma pois kopista ja laitettiin varusteet päälle. Hanna oli mulla kisahoitajana mukana (iso kiitos♥) ja lähti kävelemään hepan kanssa mun mennessä maneesiin kattomaan muutama eka ratsukko.

Nousin kyytiin hieman ennen verkkaan pääsyä ja kerkesin tehdä kentällä hetken aikaa käyntityöskentelyä ennen virallista verryttelyä. Verkkaan päästiin ajallaan ja aloittelin heti verryttelemään keventelemällä ravissa. Lara tuntui ihan ihmeen hyvältä! Ihan ihmettelin että mistäs nyt tuulee kun se tekee näin mielellään töitä ja tuntuu niin hyvältä jo ihan alkuraveista lähtien. Oikeastaan koko verkka meni fiilistellessä hyvää mieltä ja hepan positiivista asennetta, joka jatkui vaan. Kaikki kelpasi ja tamma teki just niinkuin pyysin ja vielä vähän enemmän!


Verkan jälkeen menin kentälle odottelemaan vuoroani. Kun kaikki muut luokan ratsukot olivat suorittaneet ratansa, oli meidän vuoromme viimeisenä. Olin päättänyt ratsastaa kunnolla ja noudattaa kaikkia viime valmennuksissa saatuja oppeja, että oikeasti laitettaisiin parastamme. Mulla on normaalisti tapana vaan ajella kouluradat läpi, mutta tänään musta tuntui oikeasti että mä jopa ratsastin! Rataa sen kummemmin selittämättä (sen näette videolta) ei voi sanoa kuin että oon ihan tosi tyytyväinen hevoseen. Se teki ihan mielettömän hyvin töitä tänään ja ilmeisesti treenaaminen on teettänyt tulosta. Tällä radalla nimittäin irtosi 67,8% ja luokan ykkössija!



Oli ihan huikea fiilis radan jälkeen. Pisteskaala oli hyvin tasaista 6-7 välillä ja alakommenteissa lukeekin: Eleettömästi ja kauniisti ratsastettu kokonaisuus kuuliaisella hevosella. Perusliikkumiseen vielä lisää energiaa niin pisteet nousevat! Eli jatkossa siis lisää energisyyttä liikkumiseen, niin hyvällä mallilla ollaan.


Palkintojenjaon jälkeen alkoi heti toisen luokan verkka ja jatkettiin samalla tuntumalla. Tehtiin vaan A-radan tehtäviä, paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Koitin verkata mahdollisiman säästeliäästi, että energiaa jäisi myös radalle. Tässä luokassa oltiin vuorossa jo toisina, joten ei jouduttu odottelemaan kauaa ennen omaa suoritusta. Tälle radalle lähtiessä hepsu oli tosi kivantuntuinen, jotenkin paljon skarpimman oloinen kuin edellisellä. Radankulun voitte katsoa taas videolta, loppuradasta mun oma keskittyminen hieman herpaantui ja laukassa Larppi ei ollut enää niin hyvin avuilla ja pyöreänä kuin alkuradasta.


Kunnialla päästiin rata loppuun asti ja tällä suorituksella prosentteja tuli mukavat 64,4! Ei todellakaan huono ensimmäiseksi A:ksi, oon tositosi tyytyväinen! Lara oli aivan mahtava koko päivän ja toimi ihan superhienosti. A-merkistä saatiin pisteitä 5,5-7 välillä ja alakommentteina: Tasainen kokonaisuus. Huolellisuutta taivutuksiin. Laukassa takaosa paremmin alle. Ja oon kyllä taas ihan samaa mieltä! Kokonaisuutena kivannäköinen, mutta vielä on paljon treenattavaa tällä tasolla.


Radan jälkeen Hanna talutteli heppaa hetken kentällä ja loppukäyntien jälkeen purettiin varusteet pois. Laitettiin heppa kuljetuskamat päällä traileriin ja se sai hengailla siellä vielä sen aikaa kun katsottiin luokka loppuun. Viimeisen ratsukon jälkeen odotettiin vielä tulokset ja pakko sanoa, että melkein putosin perseelleni kun kuulin, että oltiin voitettu tämäkin luokka!! Ihan hullua :D En meinannut uskoa, että tosiaan tästäkin luokasta napsahti voitto, en vaan voinut ymmärtää. Palkintojenjakoon menin sitten ilman hevosta ja palkintojenjaon jälkeen olikin kotiinlähtö edessä.


Vitsi että olin onnellinen kisapäivän jälkeen! Oon niin tyytyväinen tammaan, se teki aivan upeasti hommia molemmissa luokissa ja toimi niin kivasti, ettei varmaan oo koskaan toiminut. Halusin kirjotella heti tuoreesta muistista kisakuulumiset ja oon vieläkin nin hypetyksissä, että varmaan tääkin postaus on yhtä hehkutusta :D Mutta siinähän on! Mun heppa on vaan mahtava ♥


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ravimaailmaan tutustumista Veljekset Wahlstenilla

Viime lauantai alkoi omalta osaltani harvinaisen mukavissa merkeissä aamulla klo 4:50. Luvassa oli aamutalli ja tallihommat ennen kun lähdin ajelemaan kohti Lahtea. Seittämältä pääsin starttaamaan auton nokan etelään päin ja muutamaa tuntia myöhemmin saavuin kohteeseen Veljekset Wahlstenille. Jälleen ihana ja ahkera Siiri kasasi mahtavan bloggaajajoukon kasaan ja pääsimme tutustumaan pohjoismaiden suurimpaan ravi- ja ratsastusvarusteita valmistavaan yritykseen.


Veljekset Wahlsten on tunnettu erityisesti laajasta ravivarustevalikoimastaan ja tuotteita löytyy laidasta laitaan. Lahden myymälä sijaitseekin hyvin kätevästi aivan Jokimaan raviradan tuntumassa. Tällein ratsuihmisenä oli ihan mielenkiintoista tutkia miten ratsu- ja ravipuolen varusteet eroavat toisistaan. Suitsia, suojia ja kuolaimia löytyi moneen lähtöön ja esimerkiksi ravisuitsissa näin pintatutustumisella muotoilu on paljon sirompaa kuin ratsupuolella, jossa suositaan leveitä niska- ja turpahihnoja. Wahlsten valmistaa myös itse ravisuitsia, joissa käytetään ensiluokkaista nahkaa joka on helppohoitoista ja hyvin kestävää. 


Ravisuojat taas ovat kooltaan suurempia kuin ratsujen, sekä ne vaikuttavat huomattavasti tukevimmilta. Toki suojituksen on oltava erilaista kun kyseessä on ravihevoset jotka ravaavat keskimäärin 45-50 km/h vauhdilla ympäri ravirataa versus esimerkiksi mun harrastepuksu, joka kävelee maastossa.. Joka tapauksessa ravihevosille suojitusta löytyi vaikka millä mitalla! Mm. takajalkaan on korkeita ja lyhyitä suojia, etujalkaan on erikokoisia säärisuojia, polvisuojia sekä kainalosuojia. Nuo kainalosuojat vähän yllättivät, en ollut koskaan kuullut että kainaloakin tarvitsee suojata. 

Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka laaja valikoima ravituotteita onkaan. Tosiaankaan mulla ei ole omakohtaista kokemusta ravipuolesta, joten oli ihan silmiä avaavaa hieman kurkistaa myös hevosharrastuksen tälle puolelle! En ollut ajatellut miten paljon samoja varusteita on myös ravi- kuin ratsuhevosille, mutta vain hieman erilaisina. 


Myöskään raviohjastajat (kuten eivät ratsastajatkaan) jää ilman omaa tuoteryhmää Wahlstenilla. Ohjastajille Veljekset Wahlsten myy kypärät, ajolasit, hanskat sekä valmistaa itse laadukkaat ajopuvut juuri sellaisina kuin ne tilataan! Ajopuvut on suunniteltu toimimaan erilaisiin olosuhteisiin ja tilanteisiin huomioon ottaen ohjastajan ajoasennon fyysiset ja tekniset vaatimukset. Puvut valmistetaan käsin, joka mahdollistaa jokaiselle ohjastajalle juuri sopivan puvun. Kankaita on useita erilaisia ja ne on suunniteltu kestämään kaikki raviohjastajan haasteet, mm. kuran, sateen ja tuulen. 

Ja miksipä ei ihan tavallinen tallilainenkin voisi käyttää ajopukua talliolosuhteissa - kyseessä on kuitenkin hyvin laadukkaasti valmistetut, säänkestävät ulkopuvut. Ajopuvun tilaaminen on tehty hyvin helpoksi, ei tarvitse kuin täyttää yksi kaavake tietoineen ja kokoineen ja saat ainutlaatuisen, juuri sinulle valmistetun puvun kotiin. 


Päivä vierähti tosi nopeasti mukavassa seurassa ja pientä shoppailua tuli harrastettua myös kaiken muun ohessa.. Päivään mahtui mukaan myös mm. pieni kierros varasto- ja tuotantotiloissa, ruokintaluentoa sekä kevään uutuuksiin tutustumista. Suosittelen lukaisemaan muidenkin bloggaajien postaukset päivämme kulusta ja ohjelmasta, alla linkit kaikkien mukana olleiden blogeihin. Oli tosi kivaa jälleen viettää näin mukava lauantai ihanalla porukalla, siitä suuret kiitokset kuuluu Siirille ja Veljekset Wahlstenille! 



torstai 17. maaliskuuta 2016

Kouluyksärillä

Eilen aloitettiinkin sitten virallisesti treenaaminen kohti kisakautta 2016 ja päästiin uuden valmentajan, Jonnan silmän alle. Valmennus tuli erittäin hyvään saumaan, sillä sunnuntaina mennään toiseen kouluvalmennukseen ja ensi viikon perjantaina aloitetaan kisakausi. Maneesilla ei olla käyty Laran kanssa sitten helmikuun joten en ollut asettanut kovin suuria paineita tätä valmennusta varten..

Lauralle kiitti kuvista ja videoista!

Mentiin maneesiin sopivasti noin vartti ennen valmennuksen alkua ja oltiin ehditty verkkaamaan hyvin valmennuksen alkuun. Sain tämän yksityisvalmennuksen viime syksyn kisoista palkintona, kun voitettin Leppävirran kisoissa K.N. ja nyt tuli sopiva väli ottaa yksäri tähän väliin. Koska ensi viikon perjantaina onkin tulossa vuoden ekat koulukisat, otettin treeniä niitä silmällä pitäen. Olin ajatellut meneväni seurakisoissa Leppävirralla pelkän Helpon B:n mutta Jonnan mielestä oltaisiin hyvinkin valmiita starttaamaan Helppo A.. Sovittiin, että katsotaan miten treeni sujuu ja sen mukaan mennään.


Valmennus aloitettiin ympyrällä työskentelemällä ensin käynnissä, ravissa ja vielä laukassa. Ihan perusratsastusta ja Jonna halusi nähdä Laran liikkuvan oikeasti eteen. Oon jäänyt ratsastamaan sitä ihan käsijarru päällä, jolloin sen liike jää ihan mitättömäksi eikä hevonen näytä liikkuvan kunnolla eteen. Ravissa mun pitää ratsastaa hevonen kunnolla pyöreäksi ohjan ja pohkeen väliin, varsinkin alkuun että selkä nousee kunnolla ja hevonen työskentelee oikein. Laukassa ongelmana oli se, että jäin ratsastamaan pelkästään kädellä hevosen haluamaa tahtia. Kun pistettiin vähän isompaa vaihdetta silmään ja jalkaa kiinni, alkoi laukka pyöriä heti paremmin ja Larppa joutui oikeasti töihin. 


Olin jo tässä vaiheessa tosi hämmästynyt, miten paljon vartin alkuverkasta olin saanut irti. Jonna korjaili koko ajan sekä mun istuntaa että hevosen liikkuvuutta ja Lara tuntui koko ajan vaan paremmalta ja paremmalta. Seuraavaksi tehtiin suoralla uralla vastalaukannostoja käynnistä. Näissä mun ensimmäinen virhe oli päästää hevonen vinoon, jolloin se hävisi uralta seikkailemaan keskelle kenttää ja toinen se, että noston jälkeen en tehnyt mitään. Suoruus korjaantui pelkästään ratsastamalla hevosta suoraan, jolloin (kappas vaan) heppa ei karannut mihinkään. Noston jälkeen mun piti muistaa ratsastaa kunnolla jalasta kohti ohjaa, että laukka rullaa kunnolla eikä jäädä köpöttelyvaiheelle. 


Laukka-ravisiirtymiset taas olivat ihan oma lukunsa. Mä tiedän, että Laraa pitää ratsastaa istunnasta ja pohkeesta, ei ohjasta juuri yhtään. Mä tiedän sen, mutta mä en tee niin. Miksen, sitä en tiedä... Korjattiin sitä useilla toistoilla, aina kun jäin vetämään, veti hevonen vastaan ja siirtymisestä tuli ruma ja epätasapainoinen. Kun tein siirtymisen istunnalla ohjasta vetämisen sijaan, saatiin kauniita ja tasaisia siirtymisiä, joissa hevonenkin kesti tyytyväisenä. Noinkin yksinkertainen juttu, joka pitäisi tulla ihan automaattisesti niin voi tuntua niin kovin hankalalta muistaa.


Tästä jatkettiin askeleenpidennysten pariin ja tehtiin molemmille pitkille sivuille askeleenpidennys ravissa. Näitähän ollaan harjoiteltu muistaakseni joskus viime vuonna, joten olin ehkä hieman hukassa mitä mun pitikään tehdä.. Ensimmäisen räpellysyrityksen jälkeen valmentaja huokaisi syvään ja kertoi pitkän kaavan mukaan miten se askeleenpidennys oikein tehtiinkään. Seuraava onnistui jo huomattavasti paremmin, hevonen kesti avuilla, pyöreänä ja oikeasti se venytti askelta! Wow, mun hepaltahan löytyy liikettä! :D


Loppuun työskenneltiin vielä hetki laukassa kumpaankin suuntaan ja tässä vaiheessa Larppa oli ihan intona. Otettiin laukkaa suoralla uralla ja pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Oikealle saatiin oikein kivoja pätkiä ja heppa tuntui kivalta. Vasen on muutenkin vaikeampi kierros, joten siihen ei saatu aivan niin hyviä pätkiä, mutta juurikin nuo avot on tosi hyvää jumppaa parantaa sitä heikompaa puolta. Loppuravit ravailtiin pidemmällä kaulalla taivutellen kunnolla molempiin suuntiin.


Valmennuksen jälkeen oli ihan tosi hyvä fiilis! Lara oli toiminut älyttömän hyvin ja tykkäsin ihan hirveästi Jonnan opetustyylistä. Saatiin aivan uusia ulottuvuuksia omiin treeneihin ja kun kuski vaan oppii ratsastamaan, niin hyvä tulee. En koskaan ole tajunnut, miten paljon mun heppa osaakaan ja mihin se pystyy, jotenkin mä oon vaan koko vuoden vähän hissutellut enkä ole uskaltanut kokeilla mihin siitä on. Oikeasti siinä on ihan laatua ja liikettä, kun sen vaan tuo esille ja muistaa itse ratsastaa, ilmaiseksi se ei kuitenkaan anna mitään. Ja niin, ensi perjantaina sitä sitten lähdetään kokeilemaan ekaa kertaa Helppoa A:ta, mua jännittää jo nyt.. Kyseessähän on ihan vaan seurakisat ja nimenomaan niissä onkin hyvä käydä se kokeilemassa, tuleeko hommasta yhtään mitään. Katsellaan! Näillä hyvillä fiiliksillä jatketaan sunnuntain valkkuun ja odotellaan jo kisoja!


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sairaslomasta sairaslomaan..

Viime aikoina ollaan sairastettu ihan urakalla ja mä todella kovasti toivon että koko vuoden sairastelut vois olla tässä, kaikki kerralla ja ohitse. Jotenkin epäilen että ihan niin hyvä tuuri olisi käynyt, mutta täytyy ainakin elää siinä toivossa. Mä haluisin niin kovasti että voitais pitää ehjä kisakausi ja päästäis mahdollisimman paljon kisaamaan ja treenaamaan.


Mutta, palataas nyt sitten hieman taaksepäin ajassa ja katsellaan miltäs se alkuvuosi onkaan näyttänyt. 2.2. oltiin viimeksi hyppäämässä estevalmennuksessa ja se sujui tosi kivasti! Vaikka hyppytaukoa olikin takana jonkun verran, homma tuntui helpolta ja kivalta. Aina seuraavaan päivään asti, kun oej oli turvonnut ja lämmin tismalleen samasta kohtaa kuin aiemmin viime syksynä kun epäilin jännevammaa

3.2. siirryttiin jälleen kävelyliikuntaan, sillä halusin ottaa varman päälle ja tutkituttaa jalan jälleen, jännevamman varalta. 5.2. turvotus oli hieman laskemaan päin ja melkein huokaisin jo helpotuksesta. Kävelytys silti jatkui ja 7.2. tilanne oli se, että molemmissa takasissa impparit ja oej turvotus. Ihan totta, voiko tää vielä huonontua tää tilanne..? 


Kaikista näistä huolimatta liike oli puhdas ja heppa halusi liikkua. Jäykkä se oli kuin rautakanki pelkästä kävelyliikunnasta johtuen ja 17.2. päästiin sitten taas klinikkahommiin ja Kimmolle oej:n ultraan klinikka-auton tutkittavaksi. Ell katsoi ensin liikkeen, jonka totesi ihan puhtaaksi sekä ympyrällä että suoralla uralla juostessa ja kosketusarkuutta ei myöskään havaittu. Turvotus oli selkeästi jalan takapuolella jänteiden kohdalla, joten ell halusi ultrata kintun mahdollisten jännevaurioiden varalta.


Ja niinhän siinä jälleen kävi, että päästiin lähtemään kotiin hieman köyhempänä mutta ilman vammaa. Ultrassa ei mitään merkkiä mistään viasta jänteessä vaan neste on ihonalaista turvotusta. Tälläkin kertaa taisin huokaista muutaman kerran hyvin syvään, kun ell sanoi ettei ole syytä huoleen ja treenit saa jatkua normaalisti. Ihanaa! En halunnut kiirehtiä liikunnan lisäämisen suhteen joten jatkettiin vielä muutama päivä pelkästään kävelyllä, kunnes pikkuhiljaa alettiin lisäämään ravia mukaan pienissä pätkissä. 24.2. päästiin tekemään sileetreeniä kentällä pitkästä aikaa kaikissa askellajeissa.



27.2. poni täytti virallisesti vuosia ja mittariin kääntyi sweet16! Treenit jatkuivat hyvillä mielin aina maaliskuun ekaan päivään asti, kun vapaapäivän jälkeen kävin juoksuttamassa tamman kentällä liinan päässä. Ihmettelin vtj tosi huonoa liikettä ja ponin laiskottelua, joten juoksutus jäi vain 20 minuutin mittaiseksi kevyeksi hölkäksi. Mentiin talliin ja laskin hepan karsinaan, jossa iltaruuat olivat valmiina odottamassa. Larppa kävi kerran haistamassa heinäkasaa ja nuuhkaisi kauroja kunnes tuli seisomaan karsinan ovelle pää nuokuksissa silmät puoli ummessa. Sillä hetkellä mulle tuli karsea paniikki, mitä ihmettä nyt? 

Parin viikon sisään olin saanut olla kävelyttämässä yhtä ähkyhevosta ja kuulla kaverin hevosen kuolleen ähkyleikkaukseen, joten ensimmäinen arvaus oli että nyt se on pamahtanut meillekin. Kuuntelin suolistoäänet, otin heinät pois ja juotin erityisen paksua mellaa. Soitin Elinalle ja Elinan tullessa talliin kokeiltiin laittaa Larppa traileriin, tekeekö lannat kuten aina traileriin laittaessa. Lantaa onneksi tuli ja vesi maistui, mutta varmuuden vuoksi annettiin parafiinia ja kävelyttelin ponia puolisen tuntia. 


Talliin mennessä poni vaikutti hieman pirteämmältä ja mittasin vielä kuumeen. Järkytykseksi kuumetta oli yli 39 astetta, joten ihmekös tuo kun oli hieman nuutunut eläin :( Soitin eläinlääkärille ja kysyin mielipidettä, mitä kannattaisi tehdä ja ohjeena oli vain seurailla tamman vointia ja soittaa mikäli se huononee. Seuraava yö menikin aika huonoilla unilla, punkkasin tallin lähellä asuvan kaverini sohvalla ja kävin parin tunnin välein tarkistamassa Larpin vointia. Korkeimmillaan kuume oli 39,6 mutta ruokahalu onneksi palasi ja heinä sekä vesi maistuivat hyvin. Kolmelta maltoin lähteä kotiin nukkumaan ja odottamaan aamua. 

Aamulla kuume oli laskenut kokonaan ja poni oli erittäin hyvinvoiva ja ruokakin taas maistui. Käydessäni tallilla tein havainnon toisen nisän vieressä olevasta patista.. Heti kun luulin että selvittiin säikähdyksellä kuumeesta niin sitten TAAS tämä. Ihan totta, tää tarina ei lopu koskaan :D No, seuraavaksi selvittelemään mikä se mahtaa olla, kun se aristaa sitä painaessa. Kaverini sanoi, että voi olla kiimaan liittyvä juttu ja klinikalta sanottiin, ettei voida sanoa varmaksi näkemättä. Mahdollisesti jokin tulehdus tai tukos, who knows. Ohjeena taas seurailla.


Pattia sekä kuumetta seurailtiin viikonlopun yli ja uskokaa tai älkää, viime viikon maanantaina 7.3. patti oli sulanut lähes olemattomaksi, lämpö normaali 37,6 ja pääsin ratsastamaan ekan kerran viikkoon! <3 Tosin vain käveltiin (jälleen, viikon lomailun vuoksi aloteltiin taas alusta) mutta silti, oli aivan ihanaa olla taas selässä! Tiistaina Elina sattui samaan aikaan tallille kun olin ratsastamassa ja katsoi maasta miltä liike näyttää. Ja niin siinä vaan kävi, että nyt viikko tuosta liike on ollut ihan puhdasta ja sanoisiko että heppa on tuntunut ihan parhaalta koskaan! Oon ollut tosi onnellinen kun vihdoin tuntuu, että se kauan kadoksissa ollut motivaatio on hiljaa hiipinyt takaisin ja ratsastukseen on tullut se fiilis ja polte takaisin.  

Nyt oon alkanut jo pikkuhiljaa suunnittelemaan kevään ja kesän valmennus- sekä kisakalenteria, hyvin toiveikkaana tulevasta. Pakko pitää sormet ristissä ja toivoa että päästäis tekemään kaikkea kivaa ja että heppa kestäisi terveenä. On niin ihanaa, kun se tekee niin mielellään nyt töitä ja selvästi on onnellinen kun pääsee liikkumaan kunnolla. Meidän kevät on lähtenyt näissä merkeissä käyntiin, sanotaanko niin että kai tästä on suunta vain ylöspäin eikö? 


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tää fiilis

Heippa! Mä tulin nyt vihdoin ja viimein päättämään tämän vajaan kuukauden mittaisen blogihiljaisuuden. Tässä on ollut yhtä jos toista ja vähän kolmattakin muuttujaa, mutta nyt on comebackin aika. Aion kertoa vähän tarkemmin viime kuukauden kuulumisista erillisessä postauksessaan, nyt perehdytään tän päivän kuulumisiin ja tähän hetkeen!

Tämä viikonloppu meni Kimmon kaksipäiväisiä kisoja seuratessa eilen sekä tänään ja kisapäivän jälkeen menin suoraan sitten talleilemaan. Aurinko paistoi ihan kirkkaalta taivaalta, oli tosi lämmintä ja ihan mahtava keli! Harjasin Larpan ulkona ja fiilisteltiin kevättä, karva irtoaa ihan pölisemällä ja kohta alkaa kaunis kesäkarva näyttäytymään. 

Suunnattiin tänään maastoilemaan kun vihdoin tamma on kunnossa. Sen kunniaksi mentiin käymään hiittiksellä ottamassa muutamat laukkapätkät, käveltiin pitkät ajat metsässä, ravailtiin tallitiellä sekä otettiin muutamat spurtit hiekkatiellä. Ja se tunne! Ei sitä voi sanoin kuvata, se tuntuu niin hyvältä että ihan alkaa itkettää.Vihdoin Lara tuntuu siltä, kuin se on tuntunut parhaimmillaan koskaan ja se tuntuu olevan ihan voimissaan, vaikka saikkuilua meillä taas onkin takana. Tätä fiilistä mä oon kaivannut siitä asti, kun Kalle lopetettiin vuosi sitten ja nyt mä taas muistan miten hienolta tää harrastus voikaan tuntua.

Toivottavasti teidän kevät on lähtenyt mukavasti alkuun! Tän postauksen myötä palaillaan taas astialle ja tosiaan viime aikojen tapahtumista raportoin toisen kerran. Näiden kuvien ja fiilisten myötä oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, otetaan tästä auringosta kaikki ilo irti!