maanantai 29. kesäkuuta 2015

Perjantain kuvasatoa

Perjantaina oltiin sovittu Iinan kanssa, että hän tulee kuvailemaan mua ja Laraa. Suunnitelmissa oli sän salliessa mennä hiittikselle ja meidän muihin maastoihin kuvaamaan ja kerrankin kävi hyvä tuuri ja säät tosiaan suosi niin, ettei tarvinnut siirtää suunnitelmia maneesiin.


Tavattiin Iinan kanssa hiittiksen lähellä ja oltiin tamman kanssa ehditty jo vähän verkkailla. Tehtiin aika normi treeni ratsastamalla edestakasin ja otettiin pari reipasta laukkapätkää. Arvatkaa oliko mammutti vähän liekeissä! Se paineli ihan tuhatta ja sataa ja mulla vaan vesi lensi silmistä kun koitin kestää mukana. Laukkaamisen jälkeen sitä oltiin niin kuumaa niin kuumaa hevosta että ei millään oltais voitu seisoa paikallaan.


Siirryttiin vielä ottamaan muutama kuva meidän metsikköön ja käytiin moikkaamassa Kallea sen hautapaikalla. Mulle tuli yhtenä päivänä idea päähäni sellasesta kuvasta, jossa ollaan Laran ja Kallen kanssa kaikki yhdessä. Nyt kysyinkin Iinalta olisko mahdollista koittaa toteuttaa sitä ja sehän sopi. Koitin selventää hieman millaista kuvaa oon mielessäni pyöritellyt ja Laran pienestä vastarinnasta ja edestakasin heilumisesta huolimatta Iina sai aika kivan kuvan musta ja mun rakkaista poneista <3


Kallen moikkaamisen jälkeen otettiin vielä muutamat kuvat metsässä muuten ja alettiin olla valmiita. Oli tosi kivaa kun Iina lähti meitä kuvailemaan ja sen verran hyvää jälkeä teki, että on tervetullut mukaan koska vain uudestaan! Näillä näkymin saadaankin tätä samaa kuvausjälkeä jo tällä viikola estevalmennuksesta, innolla odotan! 


Mitä mieltä olette kuvista? Jos täällä lähiympäristössä joku on vailla kuvaajaa niin kannattaa olla Iinaan yhteydessä! Yhteystideot löytyy hänen blogista, linkki ylempänä.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Minun ja Laran tarina


Olen aika varma, että täällä teidän lukijoiden joukossa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat vähän pihalla mun ja Laran tilanteesta. Kuka hevonen tuo on? Onko se mun oma? Mitä se on tehnyt aiemmin? Mistä mä sen tunnen? Nyt pyhitän kokonaisen postauksen kaikessa pituudessaan aiheelle ja koitan kertoa mahdollisimman laajasti ja selkeästi, mutta lyhyesti vähän Larasta yleensä ja meidän tulevaisuudesta. 

Kyseessä on 2000 syntynyt estetamma Laura IV, joka on minun toinen oma hevonen. Lara on kilpaillut Suomessa kansallista tasoa aina 130cm luokkiin asti rataesteillä, mutta sileellä ei kisatuloksia ole. Että miten tässä näin kävi, lajinvaihto lennosta vai? Korkeutta tällä mun pikkutummalla on vaivaiset 178cm, joten sanotaanko nyt niin että jopa mulla (176cm pituisella) on vielä kasvunvaraa ennen kuin tämä jää minulle pieneksi. 


Lara tuli mulle nyt vähän yllättäen, sillä en ollut suunnitellut ostavani uutta hevosta vielä pitkään aikaan Kallen lopetuksen jälkeen. En tuntenut olevani ollenkaan valmis etsimään uutta heppakaveria, joka voisi tuoda edes hieman samanlaista ilon ja onnellisuuden tunnetta, mitä Kalle mussa sai aikaan. En halunnut lähteä koeratsastamaan mitään hevosia ja muutenkaan ratsastus ei enää houkutellut samalla tavalla kuin aiemmin. Tiesin, ettei mikään tuntuisi oikein miltään kun Kalle ei ollut enää mun harrastuskaverina ja tiesin myös sen, ettei kukaan tule sen paikkaa korvaamaan. Motivaatio kävi hyvinkin matalalla ja olin miettinyt hevoselämän lopettamista kokonaan, ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. 


Kun sitten jossain pisteessä jotenkin tuli tunne. etten mä vaan yksinkertaisesti osaa olla käymättä tallilla ja että mun on pakko saada joku hevosystävä, josta mä saan pitää huolta ja jonka kanssa mä tykkään tehdä hommia. Sekin innostus joka kerta laantui siihen, ettei mulla ollut edes energiaa avata myytävien hevosten nettisivuja saatika ilmoituksia. Mulle tarjottiin erilaisia hevosia ylläpito- tai ostomahdollisuudella, muttei yksikään napannut edes sen vertaa että olisin halunnut kokeilla niitä. Eräänä päivänä laitoin sit ihan extempore muutamalle tutulle facebookin kautta viestiä, jos joku sattuisi tietämään ylläpitoon tarjottavia hevosia, jotka vois olla mulle sopivia. Näiden ihmisten joukossa oli myös Laran omistaja.


Ei mennyt kymmentä minuuttia siitä, kun viestin hänelle klikkasin ja mun puhelin soi. Siitä puhelusta ei mennyt edes 12 tuntia, kun minusta oli taas tulossa hevosenomistaja. Moni miettii ihan varmasti, että miten ihmeessä kukaan tekee tollasia ratkaisuja alle vuorokaudessa etenkin kun edellinen, rakas karvakorva on hyvästelty vihreille niityille vasta kuukausi sitten. Siinähän tää koko homman hulluus onkin, kun heppa on mulle täysin tuttu ennestään ja ostopäätöksen tehdessäni olin virallista koeratsastusta tekemättä täysin varma, että tää hevonen sopii mulle kuin nenä päähän.


Aukeaako? No palataanpas muutama vuosi, tarkalleen ottaen viisi, taaksepäin eli ihan alkuun. Vuonna 2010 sattumalta huomasin netissä ilmoituksen kahdesta vuokralle tarjottavasta osaavasta hevosesta ja silloin 15-vuotiaana tyttönä innostuin hirveästi ja laitoin heti sähköpostia. Tapaaminen sovittiin muutaman päivän päähän ja niin minä pian istuinkin ekaa kertaa täysiverisen selässä ratsastamassa samalla hiittiksellä kuin missä tänäkin päivänä treenataan. Tuo pieni täykkäritamma oli nimeltään Sissi ja sen omistajalla oli toinenkin tamma, Lara. Siitä sitten alkoi mun ja Elinan yhteistyö ja pääsin tutustumaan mun nykyiseen omaan heppaani. 

Tuolloin 10-vuotias Lara kilpaili Elinan kanssa kansallisella tasolla pääasiassa 120-130cm luokkia. Mä harrastin tamman kanssa paljon maastoilua, sileetyöskentelyä ja kävelylenkkejä. Alkuun ratsastin Sissillä ja Laralla vuorotellen, mutta jotenkin ajan myötä Larasta tuli enemmän mun mieleinen ja sen kanssa treenasinkin enemmän. Elina piti meille siteetunteja ja opin ratsastuksesta ja hevosista yleensä enemmän kuin ikinä aiemmin kahdeksan harrastusvuoteni aikana. Lara oli mulle mitä mahtavin opetusmestari ja nautin täysillä kun Elina jaksoi aina neuvoa mua kädestä pitäen mitä mun pitää tehdä ja mitä teen väärin. 


2011 toukokuun treeniä ja ei olla kyllä muututtu mihinkään! Samanlainen tukkatyylikin tammalla vielä tänäkin päivänä ;)

2011 loppupuolella hyppääminen astui kuvioihin. En ollut ikinä kuvitellut pääseväni hyppäämään tuon tasoisella hevosella, mutta vielä mitä, seuraavassa hetkessä mulla oli aluelupa hankittuna ja ensimmäiset kilpailut tulossa. Lara palautti mut estekammoni jälkeen takaisin rataesteille ja sai mun hyppäämisintoni palaamaan. Sen kanssa oli niin turvallista ja kivaa, että mä osasin vihdoin nauttia hyppäämisestä ja siitä tunteesta, mikä tulee kun hyppääminen tuntuu helpolta eikä pelottavalta. Kerettiin käymään muutamat aluekisat 80-90cm tasolla naapuritallilla Kimmolla ja pari sijoitustakin tarttui matkaan. Pikkuhiljaa Larasta tuli mun paras ystävä ja tärkein hevonen mun ratsastajauralla. 


Eka hyppykerta 2011 kesäkuussa.

Kuten elämässä ikinä, mikään ei ole pysyvää. Elina päätti laittaa tamman myyntiin, sillä se ei ollut enää tarpeeksi varovainen isoihin luokkiin. Mä elin silloin opiskelijaelämää, joten vaikka kuinka rukoilin, toivoin ja halusin, en voinut millään ostaa sitä omakseni. Niimpä sitten kolme vuotta ja kaksi kuukautta takaperin tammalla ja mulla koitti vika yhteinen ratsastus näillä kulmilla. Tai niin mä luulin..


Viimenen ratsastuskerta 19.4.2012

Nämä kolme vuotta olivat kyllä sinänsä ihania aikoja, kun tamma pääsi ihan mahtavaan kotiin Pohjanmaalle. Sain käydä sen luona sitä katsomassa niin usein kun vain pääsin ja oli ihana tietää että se saa elää onnellista elämää siellä. Ja nyt, kun Kalle kuoli ja mä jäin hevosettomaksi, ette uskokaan miten onnelliseksi tulin jo siitä, että mulle tarjottiin Laraa omaksi ja jopa haluttiin, että se muuttaisi mun luokse. Eihän mulla silloin sitten mitään vaihtoehtoja ollut vaan tilaisuus oli käytettävä ja tamma vihdoin muutti luokseni, minun ikiomaksi toukokuussa 2015. 


Nyt me jatketaan tamman kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin. Tai no heh, ei ihan. On mulle kerennyt kolmessa vuodessa karttua vähän kokemusta ja ymmärrystä hevosista, mutta pikkuhiljaa noustaan kisaradoille takaisin rataesteillä ja toivottavasti mahdollisimman pian myös koulupuolella. Hyvää tahtia kohti koulukisoja mennään, koulupenkki hommattu ja kuolaimetkin löytyy sitä mallia, että saa aitojen sisällä niillä startata. Enää pitäisi saada hiottua hieman kuskin taitoja, jotta näytettäisiinkin vielä asiallisilta radalla. Elina auttaakin meitä näissä, joten jos onni suo niin eiköhän meidän ensiesiintyminen valkoisissa aidoissa nähdä vielä tän vuoden puolella. 


Eikä se estepuoli jää sen vähemmälle; estepenkki löytyy myös, kuten samaan sävyyn suitset estekuolaimella. Ollaan aloitettu valmentautuminen Kimmon silmän alla ja ensi viikolla olisi jälleen uuden valmennuksen aika. Elina tulee olemaan myös estepuolella treeneissä mukana, ja kunhan vaan itse raaskin päästää, niin pääsee hän hyppäilemään tammalla muutamia ihan oikeita esteitä. 


Tässäpä nyt näin lyhyesti tiivistettynä mun ja Laran historiaa, nykyaikaa ja vähän tulevaa. Mä olen tällä hetkellä taas pitkästä aikaa onnellinen ja iloinen, kun pääsen harrastamaan sellaisen hevosen kanssa josta mä tykkään oikeasti. Toivottavasti saitte nyt vähän tarkennusta tähän tilanteeseen ja toivon myös, että jos herää ihan mitä vaan kysymyksiä, kysykää ihan rohkeasti! :) Huomenna luvassa pitkästä aikaa kunnon kuvasaldoa ja vieläpä asiansa osaavalta henkilöltä. Niihin palaillaan kun olen suoriutunut viikonlopun yövuoroista, joten siihen asti toivottelen kaikille kivaa loppuviikkoa!


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kuskin mokailuja estevalmennuksessa


Eilen oltiin jälleen Kimmon estevalmennuksessa toista kertaa ja olin saanut henkisesti psyykattua itteeni jo jännittämään vähemmän. Pystyin jopa keskittymään muuhunkin kuin san sydämenlyöntien laskemiseen ja hengittäminenkin tuntui jo luonnollisemmalta. Silti palikat oli hetkittäin ihan hukassa ja Lara-parka joutui koko ajan paikkaamaan mun virheitä. Mutta nythän mulla onkin ihan loistava hevonen jolla harjoitella ja oppia itse tekemään paremmin!

3 ekaa kuvaa (c) Jomppa ja loput (c) Minna Tiitinen


Valmennus aloitettiin omatoimisella verkalla ja sunnuntain Elinan ratsastuksen jälkeen heppa tuntui olevan tosi hyvin apujen välissä ja liikkui tosi tyytyväisesti! Verkkailin suht kevyesti tehden vähän siirtymisiä ja hakien vaan hyvää tuntumaa hevoon. Koska tamma liikkui kivasti jo alusta asti, ei tarvinnut alkaa mitään ihmeitä vääntämään vaan saatiin kävellä vielä hetki ennen tehtävien aloittamista. 


Alkuverkkaa tehtiin valkeilla kavaleteilla, joita oli asetettu kaksi kappaletta toiseen päätyyn ympyrälle siten, että väliin otettiin kolme lyhyttä askelta. Väliin piti ihan tosissaan hidastaa ja lyhentää, että päästiin tulemaan se kolmella. Tässä tehtävässä taas nähtiin mun loistava (=olematon) estesilmä. Ekalle kavaletille tulin lähes joka kerta ihan törkeen huonoon paikkaan ja otettiin siihen niin iso askel, että ei ollut mitään mahkuja saada väliin mahtumaan kolmea askelta. Ja taas jos askel sattui ekalle, jäin vaan matkustamaan ja toivomaan, että tamma lukee mun ajatukset ja taas meni metsään. Tarpeeksi usein toistettuani samat tyhmät virheet sain jotenkin taottua idean päähäni jolla homma piti mennä ja saatiin onnistunut suoritus.


Seuraavaksi tultiin toisella pitkällä sivulla olevaa sarjaa, josta jatkettiin ekalle tehtävälle. Ja taas oli kuskin hahmotus ihan hukuksissa kun piti osata ratsastaa oikeaan paikkaan ekalle maapuomille. Kun ei osaa niin ei osaa ja meinasi ihan väkisin iskeä hirmunen tuskastus. Kiittelin vaan Laraa kun se niin kiltisti teki kaiken vaikka mä koitin kaikinvoimin vaikeuttaa sen tekemisiä. Sarjan jälkeen piti suht hyvissä ajoin saada otettua laukkaa taas kiinni, että päästiin tulemaan hyvin kavaleteille. Ei helppoa, muttei mahdotonta. 


Lisättiin kavalettiympyrän perään ekalta kavaletilta samanlaisella välillä oleva suora linja pikkupystylle, mutta väliin otettiinkin kolmen askeleen sijasta kaksi. Eli ensin tultiin ympyrä kolmella askeleella ja siitä jatkettiin kahdella askeleella suora linja. Ja mä vaan mietin että ei tämmönen todellakaan oo mikään yksinkertanen homma kouluratsastajalle, todellakaan.. Ja jälleen kerran kiitellään heppaa, joka oli ihan tilanteen tasalla ja kyyditti meidät turvallisesti perille!

Otettiin tehtävään vielä yksi este lisää, ihan perus pysty, jolle tultiin kahden puomin kautta. Ja tällä pystyllä tehtiin samaa kuin kavaleteilla, eli ensin tehtiin pelkkä ympyrä jolla mentiin noiden kahden puomin yli kolmella askeleella ja ympyrän jälkeen otettiin puomien väliin kaksi askelta ja kaksi askelta seuraavana olevalle portille. Mä olin tässä vaiheessa jo niin pyörällä päästä että mitä tapahtuu, mutta hyvin selvittiin hetken tunnustelun jälkeen. 

Ja ens valmennuksessa kuski lupaa opetella tuota istumista.. Käsi eteen ja ylävartalo ylös!

Sitten tultiinkin kaikki tehtävät peräkkäin. Aloitettiin sarjalla, eli rauhallinen lähestyminen maapuomille josta ristikko ja okseri. Sarjan jälkeen laukka lyhyeksi ja kolmella askeleella ympyrälle kavaleteille. Ympyrän jälkeen vähän vapaampaan laukkaan jolla kavaletilta pystylle kaksi askelta, minkä jälkeen taas heti kiinni, jotta päästiin puomiympyrälle lyhyttä laukkaa kolmella askeleella. Ja taas ympyrän jälkeen vähän vapaampaan laukkaan ja kaksi askelta puomien väliin, josta kaksi askelta pystylle. Siis oikeasti miten paljon haastetta mutta ihan tosi hyödyllinen tehtävä! Joutu koko ajan olemaan tilanteen tasalla ja miettiä mitä tekee, eikä voinut jäädä vaan kyytiin istumaan. Lara oli ihanasti kuulolla koko ajan ja kun mä vaan keskityin, onnistui tosi hyvin!


Loppuun tultiin vielä toinen rata, josta otettiin sitten puomit ja kavaletit pois ja tultiin normaalissa ratatemmossa. Rata alkoi raitapystyllä, josta käännyttiin oikealle ja tultiin sinipunanen okseri. Okserin jälkeen kaarteen kautta portille, josta taas okseri ja okserilta sarjalle. Sarjan jälkeen vielä suora linja raitapystyltä aaltolankulle. Meidän rata alkoi melkoisen mahtavasti.. Ekalle pystylle en nähnyt paikkaa yhtään ja tultiin ihan pohjaan. Okserille oltiin menossa taas ihan umpisurkeaan paikkaan ja viisas tammani sanoi siinä vaiheessa että ei kiitos, nyt akka jotain rajaa. 


Kimmo sit patisti mut tekemään jotain siellä selässä ja hakemaan selkeempää laukkaa ja jotain ajatusta mistä ollaan hyppäämässä. Otinkin sitten itteeni niskasta kiinni ja tultiin koko rata alusta asti. Ja sithän se sujuikin jo oikein passelisti! Pistin vähän jalkaa kiinni ja "apinanraivolla" selvittiin hyvinkin maaliin. Jotenkin mua aina pitää herättää että mä rupeen oikeesti tekemään jotain ja ratsastamaan oikeasti. Varsinkin esteillä jään helposti vaan matkustamaan ja lamaannun täysin, jolloin missään tekemisessä ei oo enää päätä eikä häntää. 


Onnistuneeseen rataan olikin kiva lopettaa ja loppuravailut tehtiin kevyesti ympäri kenttää. Tamma tuntui todella tyytyväiseltä ja oli hyväntuulinen kun pääsi taas hyppäilemään. Käytiin koko poppoon kanssa kävelemässä pihassa loppukäynnit jonka jälkeen Larppa pääsi suihkun kautta karsinaan kylmäpatjat kintuissa syömään. 


Hyppääminen oli kyllä kivaa! Eilen kirjotinkin facebookkiin, että vaikka ottaisin Kallen ihan milloin vaan takaisin, on kivaa kun hyppäämisestä voi nauttia Laran kanssa. Se tykkää itsekin hommasta niin paljon ja auttaa mua ihan kaikin tavoin, että mun hommaksi jää vaan opetella itse ja kehittää itseäni. Tekeminen Laran kanssa on niin ihanaa ja yhteistyö toimii samalla tavalla kuin ei olis mitään taukoa meillä ollutkaan. Valmennuksessakin mietin monta kertaa, ettei tuntuisi miltään tehdä jollain vieraalla hevosella tota vaan oli nimenomaan ihana hypätä kun alla oli tuttu tamma, josta tietää miten se toimii ja että se sopii mulle vallan mainiosti.


Kyllä musta vielä esteratsastaja tulee! Kun hevonen osaa ja tykkää, on munkin helppo nauttia ja opetella. Pikkuhiljaa aletaan miettiä kisakalenteria ja viimeistään syksyllä meidät voikin nähdä hyppäämässä jotain pikkuluokkia kisatamineisiin pukeutuneena.

Sittenkin kouluhevonen?

Eilen kerroinkin että oli taas Elinan vuoro kiivetä Laran selkään sileetreenin muodossa. Tää oli nyt toinen kerta kun Elina ratsasti tamman mulla ollessaan ja vaikka viime kerta sujui myös todella kivasti, sain nyt ihastella mun heppaa kaksinverroin. 


Kuvat saa kertoa tällä kertaa suurimmaksi osaksi, joten en selittele sen enempiä. Elina teki Laran kanssa perus väistö-, siirtymis- ja peruutusjuttuja ja ratsasti heppaa vaan paremmin avuille. Tamma, sekä kuski, saivat oikeasti tehdä töitä mutta se todellakin oli sen arvoista. Jossain vaiheessa Larppa vaan tuntui muuttuvan ihan täysin, se oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä ja liikkui todella kivasti!

Mä vaan ihastelin mun tammaa maasta ja olin ihan onneni kukkuloilla. Mä oon kyllä niin onnellinen kun mulla on Elina, joka auttaa mua mun hevosten kanssa, opettaa mua paremmaksi ratsastajaksi ja joka on mun tuki ja turva aina heppajutuissa. Tänään Jennin kanssa olikin puhetta, että jokaisella hevosenomistajalla tulis olla sellanen "oma Elina" joka olis tärkeenä taustajoukkona ja apuna kaikissa heppa-asioissa.


Larppa on hieno. Enää mun tartteis opetella itse ratsastamaan sillä ja saada se liikkumaan tolleen. Meillähän on aikaa opetella ja oli ihana huomata miten hyvältä tuo hevonen voikaan näyttää liikkuessaan oikein. Nyt onkin tosiana kaikki vaan kiinni musta itsestäni.. Tai sit laitan Elinan aina säännöllisesti selkään, tänäänkin tamma oli niin letkee ja kiva että luulin jo ihmeitä tapahtuneen vaikka syynä moiseen taisi olla eilisen läpiratsastus ;) 


Menikö liiaksi hehkutukseksi? Huomenna vähän totisempia kuulumisia, nimittäin tänään estevalmennuksessa ei ollut kaikki ihan niin ihanaa ja helppoa, kun mun piti ihan itse osata ratsastaa ja en osannut. Siihen asti katsokaa ja ihailkaa koulutamma Larppaa!


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Erilainen juhannus

Takana oikein iloinen, kiva ja vähän erilainen juhannus, kuin vielä aiemmin mun elämäni aikana. Viime juhannuksen sain vapaaksi Kalajoen reissua varten, sitä edellisenä kesänä olin töissä kaupassa, joten juhannuksena ei ollut töitä ja näitä edeltävät olen ollut aina lomalla, joten oon ollut vapaa menemään miten tahtoo. Nyt olikin tilanne eri, sillä olin töissä koko viikonlopun, to-la tein kevyet 36h töitä, joten juhlimiselle ei tänä vuonna paljon aikaa liiennyt. Se ei haitannut minua ollenkaan ja ensi palkkapäivänä sitten voi ilomielin muistella juhannuksen työtunteja!


Toki töiden lisäksi heppailuakin on mahtunut mukaan. Torstaina Jenni ratsasti tamman mun katsellessa maasta ja meno näytti oikein lupaavalta ajatellen mun Brasilian matkaa, jolloin Jenni on toinen tamman pääasiallisista liikuttajista vajaan parin viikon ajan. Heppa liikkui tyytyväisesti ja Jennilläkään ei tainnut olla paljoa valittamista. 

Perjantain aloitin aikaisin aamulla ja 7:20 olinkin jo ensimmäisen kaviokkaan selässä. Aamutallin jälkeen nappasin Bellalle kamat niskaan ja suunnattiin maastoilemaan. Vaikka tehtiinkin kevyt, vajaan tunnin lenkki, oli vaan kiva fiilistellä noissa maastoissa, joissa vielä muutama kuukausi sitten tuli pyörittyä lähes joka päivä. Bella on muutenkin oikein kivaa maastoseuraa, se on aina niin pirteä ja tykkää kävellä maastossa sinne tänne eikä hötkyile mitään ylimääräistä. 


Työpäivän jälkeen suunta oli taas tallille ja luvassa Laran kanssa iltatreenit kentällä. Tamma oli karsinassa vastassa ihan nukuksissa ja näytti vahvasti siltä ettei työnteko olisi ollut kauhean kiinnostavaa. Ei muu auttanut kuin heittää kamat tammalle ja suunnata kentälle. Kaverini Hanna oli mun mukana kamera kourassa ja napsikin meistä oikein kivoja kuvia!


Tehtiin pääasiassa sileejuttuja, mutta mentiin myös vähän ravipuomeja. Lara oli alusta asti yllättävän kivantuntuinen edestä ja liikkui hyvin pohkeen ja ohjan välissä. Ravipuomeilta saatiin vähän lisää energiaa raviin ja siirtymisillä heppaa paremmin kuulolle. Laukassa tehtiin laukkaympyröitä, vastalaukkoja sekä temmonmuutoksia ja varsinkin noilla vastalaukoilla saa ihan erilaista suoruutta tekemiseen kuin millään muulla. Tehtiin muutama oikein hyvin onnistunut laukanvaihtokin molempiin kierroksiin ja niihin onnistumisiin olikin hyvä lopetella iltahölkät.


Illalla käytiin vielä Hannan ja mun porukoiden kanssa kattomassa juhannuskokko, oli aika nostalgista siellä kaikkien vanhusten ja itikoiden keskellä tuijottaa palavaa risukasaa. Onhan siinä sitä jotain, kun sinne kuitenkin oli "pakko päästä".. Sen jälkeen koittikin mulla nukkumaanmenoaika, jotta olisin aamulla taas virkeänä töissä.


Lauantaina Laran liikunta koostui kevyestä maastosta, joka tehtiin jälleen tutuilla nurkilla tuolla meidän pikkutallin ympäristössä. Tykkään niin paljon maastoilla ton hepan kanssa, se kun ei pelkää mitään ja on niin luotettava että oikeasti saa itsekin vaan nautiskella. Tehtiin siis hyvin kevyt, rauhallinen lenkki askellajit läpi ja olin tallilla hyvissä ajoin ennen illan duunivuoroa. Iltaa vietettiin parin kaverin kanssa meillä kotona istuskellessa ja nauttien mun sunnuntain vapaapäivästä! Oli kyllä ihana nukkua tänään pitkään eikä tarvinnut herätä herätyskellon soittoon ekaa kertaa koko kesäkuun aikana. 


Keräsin 7 erilaista kukkaa siinä toivossa että näkisin unissa mun tulevan puolison. Ei näkyny miehiä, eikä mitään muitakaan unia :(

Pakko vielä hehkuttaa mun uusinta hankintaa!! Tilasin viikko sitten sunnuntaina tämmöset W-Ice Wrapit ja sain ne yllättäen jo keskiviikkona kotiin, Nyt oon pari kertaa noita testaillu ja en kyllä enää pois vaihtaisi! Ihanat kääräistä kinttuun, antaa kylmätä jalat vajaan puoli tuntia ja ei varmaan oo olemassa mitään ihanampaa! Kauttaaltaa viileät jalat ja niin helppokäyttöiset. Ahkeraan käyttöön pääsevat nyt BOTtien kanssa ja tykkään hoitaa Laran jalkoja kun on kunnon vehkeet käytössä.


Tän päivän ratsastuksen hoiti Elina ja siitä lisää juttua ihan omassa postauksessaan myöhemmin. Mun heppa on vaan niin hieno etten kestä <3 Nyt kuitenkin pakko mennä jo unille, huomenna meillä onkin taas estevalkku ja toivotaan että saatais kuvaajaa paikalle!