Viikon maneesitreenit

Tällä viikolla Kalle on päässyt kahteen kertaan treenaamaan maneesilla. Ekan kerran käytiin keskiviikkona hyppäilemässä ja Laura oli mukana kuvaamassa ja auttelemassa. Toisen kerran ruuna pääsi kunnon treeniin tänään, kun Elina ratsasti sillä mun ollessa "telakalla". Multa siis eilen poistettiin viisaudenhammas ja lääkäri kielsi parilta päivältä kaiken urheilun - myös tallihommat ja ratsastuksen. Jaksoin huilata melkein kiitettävästi nää pari päivää, mutta huomenna palaillaan takasin sorvin ääreen ja ihan kunnolla!

Keskiviikkona kävimme siis hyppelemässä ja meni vähän niin ja näin. Alkuun K oli tosi tahmee ja hidas, mutta vertyessään se sitten kävi vähän turhan reippaaksi ja vahvaksi, jolloin mistään ei meinannut tulla yhtään mitään. K olis vaan halunnut juosta täysillä esteeltä toiselle ja olla vähät välittämättä mun pidätteistä tai mistään muustakaan tekemisestä. Vaihdettiinkin vähän tehtävää ja tultiin muutamia hyppyjä apupuomien kanssa, jolloin Kallen oli vaan pakko hidastaa ja keskittyä  hyppyihin. 

Kavalettien avulla ja Lauran neuvoilla saatiin jopa hommaan jotain tolkkua ja Kalle alkoi kuuntelemaan pidätteitä. Loppuun tultiin lyhyt kolmen esteen radanpätkä, johon saatiin oikein kivoja lähestymisiä ilman apupuomejakin. Portti oli toisesta suunnasta vähän jännä, johtuen siitä kun vesimatto oli samaisen esteen alla valmennuksessa ja poniparka luuli sen olevan vieläkin siellä. Yhden kiellon jälkeen tultiin koko homma uusiksi ja vika rata olikin sen verran hyvä, että päästiin lopettelemaan hyppääminen siihen. 

Paljon jäi kyllä tuosta kerrasta parannettavaa ja korjaamista. Lopussa mentiin hetki sileetä ja koska täällä on sileevideoita pyydetty, pyysin Lauraa ottamaan pientä pätkää ravista ja laukasta. K oli jo vähän väsynyt, mutta kuitenkin liikkui tosi kivan rennosti ja rauhallisesti. Nuo sileepätkät löytyy tosta videon lopusta, esteitten jälkeen.

Tänään vuorostaan ruuna pääsi Elinan kanssa tehokoulureeniin, johtuen tosiaan mun lepopäivästä. Olin kuitenkin mukana maneesilla "hepanhoitajan" roolissa, eli kuljetin ponin maneesille ja takaisin. Otin muutaman kuvasenkin siinä Elinan ratsastaessa, mutta pääasiassa keskityin kattomaan ja kuuntelemaan Elinan kommentteja.

Oli kyllä ihan arvattavissa, ettei poni oo parhaimmillaan kun viimeiseen kahteen kuukauteen koulua on väännetty ehkä sen viisi kertaa. Ei kovin korkeella odotukset, joten ei tiputtu ihan pilvilinnoista maan pinnalle. Koska kehuttavastihan ei Kalle kulkenut, kuten arvata saattaa, mutta loppua kohden parani. K sai kehuja pysähdyksistä ja peruutuksista, mutta kyljet pitäisi saada taipumaan kunnolla ja laukka toimimaan paljon paremmin. Ratsastuksen puolivälissä juoksutettiin ponia hetki irti, jotta se saisi vähän liikkua isosti ja vapaasti.

Juoksuttamisen jälkeen laukkakin näytti jo paremmalta hetken työstämisen jälkeen. Helpolla ei kuitenkaan poni eikä kuski päässyt, vaan hommia piti tehdä. Oli kuitenkin kiva nähdä, että ihan pohjamutiin ei olla (vielä) vajottu, vaan voidaan korjata tilannetta vielä tästä ylöspäin. Laukannostoihin pitää keskittyä jatkossa enemmän sekä maastossa en saa enää vaan laukata poni pitkänä kuin nälkävuosi, vaan laukassakin pitää työskennellä.

Tästä jatketaankin sitten lisäämällä maneesikertoja viikossa ainakin kahteen sekä maastossa keskitytään paljon enemmän siihen laukkaamiseen ja laukannostoihin. Lopussa Kalle ravaili jo tosi kivannäköisesti ja oli jo paljon taipuisampi kyljistään kuin alussa. Tästäkin päivästä jäi tosi paljon käteen, on aina niin antoisaa kattoa kun Elina menee Kallella ja saa siitä vielä palautetta ja parannettavaa. Tietää siis miten toimia jatkossa ja kuinka treeneissä edetään!

Nyt pitääkin jo lähtee untenmaille. Aamulla herätys 05:00 ja reippaana kuudelta tallille. Kerkeen tehdä aamutallin, tallihommat ja Kalen liikutuksen rauhassa ennen junaan hyppäämistä 08:34 ja iltapäivään asti istunkin junassa. Matkanihan vie pitkästä aikaa Laraa moikkailemaan, joten ihanaa laatuaikaa tammasen kanssa tiedossa muutama päivä! :)

Vuosi yhdessä - tästä kaikki alkoi oikeasti

28.1.2014. Mentiin Roosan kanssa aamutalliin ennen kukonkiekaisua, tehtiin aamutoimet ja puettiin silloinen ylläpitoheppani Vippi kuljetuskuntoon. Lähdettiin kuuden aikaan ajelemaan tallin pihasta viemään Vippi kotiin ja sieltä matkaa jatkettiin aina Pirkanmaalle saakka. Siellä meitä oli vastassa hyvin epäluuloinen, likainen ja arka läsipää ruuna, joka tunnettiin nimellä Soni. Ja siitä alkoikin taas yksi uusi sivu elämäni kirjassa, vuosi joka ei tulisi olemaan helppo, mutta sitäkin antoisampi. Sitä en tosin tiennyt vielä silloin.

Tänään on tullut vuosi täyteen mun ja Kallen yhteistä elämäntaivalta ja nyt on vihdoin ja viimein aika valottaa miltä meidän alkuajat näyttivät oikeasti. Vuosi sitten jätin aika paljon asioita kertomatta, koska Kalle ei ollut oma hevoseni eikä siitä ikinä pitänytkään tulla, sen piti olla mulla vaan kesän yli ja sitten sen oli tarkotus lähteä uuteen kotiin. Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä ollaan, muistelemassa mistä ihmeen rapakosta me noustiin ja kuinka tuosta teurastuomion saaneesta pihattopullasta tuli mun oma kultakimpale.

En tiennyt Kallesta juuri mitään kun käytiin se hakemassa. Vain sen, että se olisi torinhevosen ja hannoverin risteytys, syntynyt vuonna 2006 ja peruskoulutettu. Ja että se on vähän ongelmallinen käytökseltään ja kärsii eroahdistuksesta. Ja että sillä on vasemman takareiden sisäpuolella suhteellisen ärtynyt sarkoidi, joka oli revennyt muutama päivä sitten. Paikanpäällä selvisi myös, että ruunalle oli tullut jonkinlainen suitsimisongelma, eikä se antanut koskea päähänsä ja että se on jokseenkin hankala lastata. Se saatiin kyllä huomata siinä iltapäivän aikana, riehuttiin nimittäin kokonaiset viisi tuntia että saatiin poni kyytiin ja päästiin kotia kohti. Sen viiden tunnin aikana hajosi mm. kaksi liinaa, yksi käsi, tuoli, Kallen sarkoidi repesi lisää. Soitettiin eläinlääkäriä tuomaan rauhottavaa (jota ei onneksi loppujen lopuksi tarvittu) ja anelin isääni lähtemään tyhjällä kopilla takaisin kotiin, ihan sama mulle vaikka tuo p*skapää menisikin sille tilattuun teurasrekkaan seuraavana päivänä. Mutta ei, isi piti päänsä ja oon siitä ehkä ikuisesti kiitollisuuden velassa.

Ekoista kuvista blurrasin aina Kallen jalat, mutta tässäpä nyt ihan aitoa ja alkuperäistä kuvamateriaalia toiselta yhteiseltä päivältämme. Vas. takasessa näkyy sarkoidi. 

Kalle pääsi uuteen kotiinsa myöhään illalla ja voitte kuvitella sitä ihmetyksen määrää kun se pääsi talliin monen heppakaverin kanssa, sen ilme oli niin väsynyt mutta kuitenkin onnellinen. Seuraavana päivänä aloitettiinkin tutustumaan toisiimme ihan kunnolla. Alkuun Kalle sai olla päitset päässä 24/7, niin sisällä kuin ulkonakin. Se ei tykännyt ollenkaan pään koskettamisesta, vaan kiskaisi hurjalla vauhdilla sen pilviin jos sattui hipaisemaankaan, joten ilta- ja aamutallilaisia helpottaakseen K oli koko ajan päävehkeet päässä. Myös sankosta juominen oli oma ongelmansa, samoin kuin leivän syöminen suoraan kädestä. En varmaan ikinä oo tavannut niin epäluulosta hevosta..

Niin ja se suitsien laittaminen. Ensimmäisestä päivästä asti laitettiin suitset päähän joka ikinen päivä, vaikka ei edes käyty liikuttamassa niin käytettiin suitset päässä. Ekoilla kerroilla meni vartti, että suitset oli päässä. 3-4 leivän avulla sain aina jotenkin huijattua K:lle ensin suitset päähän ilman kuolaimia ja sitten kuolaimet perässä. Näin jatkettiin ekat kaksi viikkoa, joiden kuluttua suitsien laittaminen ei oo ikinä ollut ongelma, sen päätä saa koskea miten vaan mistä vaan ja kuka tahansa saa laitettua sille suitset tai päitset päähän, mukaan lukien ei-hevosihmiset isäni ja pikkuveljeni. Aiemmin kun korviin ei saanut hipaistakaan, niin nyt Kalle rakastaa korvien rapsuttamista.

Ratsastus aloitettiin oikeastaan samantien, hyvin varovasti ja kevyesti. K oli ilmeisesti ollut aika vähällä liikutuksella viimeiset vuotensa, joka näkyi valtavana pallomahana, alakaulana ja lihaksettomuutena. Elina suoritti ensimmäisen ratsastuksen 30.1. ja mä pääsin seuraavana päivänä itse kyytiin. Alkuun K sai juosta ensin noin 10 minuuttia liinassa ja sitten ratsastettiin saman verran. Ratsastus oli alkuun melko hakemista, poni ei suostunut ravaamaan kuin suoralla uralla ja kaikki avut oli sille kuin hepreaa. Silti mulla oli niin iloinen ja hyvä fiilis sen selässä, tuli ihan uskomaton polte päästä treenaamaan ja katsomaan mihin tästä karvakorvasta on.

Ratsastuksen alkuajoilla ei tehty mitään kummempaa kuin ravailtiin kentällä ja haettiin ponille tasapainoa. Koska ei tiedetty miten paljon ja mitä Kallen kanssa on tehty selästä käsin, alotettiin todella varovasti. Laukkaa kokeiltiin ekan kerran Elinan ja Winskin perässä maastossa puolivahingossa, kun poni ei jaksanut ravata tarpeeksi kovaa vaan nosti laukan. Se oli kyllä semmonen fiilis, joka muistuu mieleen näin vuodenkin jälkeen. Laukka oli niin suurta ja keinuttavaa, vaikkakin hyvin pehmeetä ja miellyttäväntuntuista. 

Kallen ongelmalista tuntui olevan loputon. Sarkoidia yritettiin hirttämällä saada pois, sillä leikkauksella se todennäköisesti kasvaisi takaisin pian. Ratsastaesssa huomattiin ettei K osaa mitään muuta kuin hidastaa ohjasta ja (useimmiten) liikkua eteen pohkeesta. Kaiken kaupan lisäksi ensimmäinen kengitys oli noh, järkytys. Ruuna pelkäsi ihan mielettömästi, se ei halunnut nostaa kinttujaan ollenkaan vaan koitti hyppiä käytävällä yläpystyä. Kengät kuitenkin piti jalkaan saada ja alkuun kengitykset hoidettiin tujulla rauhoitettavalla. Sarkoidikin otti ja lähti eläinlääkärin toimesta polttamalla eikä ole näkynyt takaisin. Ratsastus sujuu kun on sujuakseen, kivaa meillä ainakin on ja poni osaa tällä hetkellä juuri sen mitä on tarvis :)

Mutta niin vaan mä menin ja rakastuin tuohon reppanaan ihan täysin. Mä halusin näyttää kaikille, ettei se ole mikään ongelmahevonen, se vaan tarttee aikaa, luottamusta ja rakkautta. Me touhuttiin ponin kanssa paljon yhdessä tehden kaikenlaista ja tutustuttiin toisiimme. Jossain vaiheessa se alkoi luottaa muhun ja musta tuntui joka päivä vaan varmemmalta tehdä sen kanssa töitä. Mun kadoksissa ollut motivaatio tallilla käymiseen oli palannut ja olisin viettänyt kaiken aikani tallilla Kallen kanssa jos olisin vaan suinkin voinut. Tuo pieni pullea oli totaalisesti vienyt mun sydämen, enkä mä halunnut enää sen joutuvan vääriin käsiin. 

Lopuksi vielä ihan ekalta kerralta videomatskua. Jotenkin ei tuu yhtään ikävä vuodentakaiseen, oon vaan niin onnellinen että tuo otus on mun ikioma ja saan pitää siitä huolta. Jos Kallella olis käynyt huono tuuri ja me ei oltais huolittu sitä tänne, se olis ollut jo vuoden päivät vihreillä niityillä laukkaamassa. Ja mulla ei olis omaa hevosta, omaa pientä Kallea <3

Koitin taitojeni mukaan tiivistellä asioita tähän yhteen postaukseen ja oon ihan varma että jotain oleellista alkuajoilta jäi vielä uupumaan. Ja nyt kysykää ihmeessä jos jokin mietityttää, vastaan mielelläni! 

Mitä maksaa itsehoitotallissa asuminen?

Mulla on käynyt erittäin hyvä onni tallipaikan suhteen, sillä Kalle saa asua pienessä viiden hevosen itsehoitotallissa. Tallissamme on viisi karsinapaikkaa + yksi ponikarsina, joka ei ole käytössä vaan toimii rehukarsinana. Meitä on neljä hevosenomistajaa ja itsehoitotallin ideana on siis tehdä kaikki hevosen tallihommat omistajan toimesta. Meillä on aamu- ja iltatallit jaettu tasan kaikkien kesken niin, että jokaiselle tulee joka toisella viikolla kolme vuoroa ja joka toisella neljä. Heinät, väkirehut, kuivikkeet ja kaikki muu on myös jokaisen hommattavissa hevoselleen, sekä tietenkin päivittäin karsinan siivous ja ruokien laittaminen valmiiksi tallivuoron tekijää varten. 

Myös tarhojen kunnossapito kuuluu omistajille. Tai no, Kalle on ainakin kovapoika auttamaan tuossa siivoomisessa..

Tän postauksen ideana on pohtia kuinka paljon tämä lysti sitten maksaa. Meillä ei ole maneesia, mutta kentän käyttö ja vesi kuuluu tallipaikan hintaan. Laskin joulukuussa koko kuukauden kaikki menot mitä hevoseen ja sen elämiseen kului ja niiden pohjalta teinkin pientä laskelmaa kuukauden kuluista. Täälläpäin maneesitallissa, täysihoidossa maksaa tallipaikka kuussa n. 450-550e all inclusive. 

Kiinteät kulut: 

- Karsinavuokra + 3kk sähkömaksut: 108,20 €. Sähkölaskut maksetaan joka vuosi neljässä osassa ja joulukuussa maksettavaksi tuli syys-, loka- ja marraskuun sähkönkäyttö. Karsinavuokraan siis sisältyy tallipaikka, kentän vapaa käyttäminen sekä vesi. 

Varusteet:

- Varustepaketti: 25€. Ostin Fb:n heppatarvikekirppikseltä tämmösen tavarapaketin joka sisälsi mm. kuusi satulahuopaa, suojat, suitset, jalustimet ja kuolaimet. Sille ei jäänyt posteineen paljoa hintaa ja koskaan ei huopia voi olla liikaa!

- Lapasuojus: 15€. Kallen villaloimi oli hangannut lavoille hiertymät, joten ostin myöskin fb:n kirppikseltä sille sopivan lapasuojuksen. 

Ruuat: 

- Mineral+ -säkki: 25€

- Greenline -säkki: 19.30€

- Säilöpaali: 37€. Heinää syötetään Elinan kanssa samasta paalista, joten mulle jää maksettavaksi aina joka kolmas säilöpaali ja yleensä maksan aina yhden kuussa. 

- 2x kuivaheinäpaali: 30€ / kpl. Säilön lisäksi K syö myös kuivaa heinää mahan hyvinvoinnin takia ja yleensä ostan aina kaksi isoa kuivapaalia kerralla.

Muut kulut: 

- 4 x maneesivuokra: 10€ / kerta. Talviaikaan käydään yleensä maneesilla kerran viikkoon, jotta päästään kunnolla hommiin. Meidän kotimaneesin kertavuokra on 10e joten kuussa menee noin 40e siellä käymiseen. 

- Talikko: 14€. Mun aiempi talikko oli hajonnut jo varmaan kuukautta aiemmin ja vasta joulukuussa sain ostettua uuden.. Jos tää kestäis vähän pidempään kuin aiempi, joka hajosi kolmessa viikossa. 

- Satulansovitus: 30€. Satulansovittaja kävi meillä kuun lopussa ja löydettiin uusi penkki! Satulaa en kuitenkaan maksanut kuin vasta tässä kuussa, joten sitä ei joulukuun kuluihin oteta laskuun.

YHTEENSÄ : 343,50 €

Joulukuun heppakustannusten yhteissummaksi tuli siis vähän vajaa 350 euroa, jolla ei asuttaisi edes kuukautta täysihoidossa. Mukaan on laskettu myös varustehankinnat, joten voisin sanoa että meidän on kannattavaa asua itsehoitotallissa. Tietenkin tää on vaan suuntaa antava laskelma, sillä esim. tässä kuussa oli kengitys ja satulanmaksu, muttei tarvinnut ostaa kuivaa heinää eikä väkirehuja. Kulut on aika juoksevia, mutta oonkin arvioinut tässä vuoden aikana, että keskivertaisesti kuussa menee noin 200-350e. 

Miten teidän hepat asuu ja millaisia summia teillä menee kuussa tähän harrastamiseen? :)

Vaikeuksien kautta voittoon

Tänään meillä oli Kallen kanssa pitkästä aikaa eka estevalmennus, viimeksi oltiin valkussa lokakuussa, joka meni suoraan sanoen aivan perseelleen. Sen jälkeen on ollut ongelmia niin ponin vatsan, satulan epäsopivuuden sekä mun töitten suhteen eikä ollakaan oltu valmentautumassa pariin kuukauteen. Nyt vihdoin ja viimein päästiin siis mukaan ja äiti lupas sponsoroida mulle sen synttärilahjaks ja uskaltautui vieläpä katsomoon kattomaan. Niimpä töistä päästyäni ajelin tallille, siivottiin Kallen kanssa yhdessä karsina ja lähdettiin maneesillepäin.

Oli kyllä niin kiva päästä pitkästä aikaa noihin menoihin mukaan, hyppääminen muutenkin on ollut niin vähäistä ja harvemmin oon saanut mitään materiaaliakaan. Nyt Laura oli kuvaamassa koko valkun ja suuret kiitokset ja ylistykset kuuluu hänelle kun videoita sain tännekin asti! Videosta tuli poikkeuksellisen pitkä, sillä laitoin melkein kaikki videot siihen. Alotettiin siis kavaleteilla, joita tultiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukassa oli jonkin verran ongelmia säätää laukkaa lyhyemmäksi, sillä aina kun lyhensin tarpeeksi poni halusi ottaa raville. Jouduttiin ottamaan monta kertaa uusiks, koska K siirty just ennen ekaa kavalettia raviin ja sain nostettua laukan vasta seuraavalle puomille. 

Toiseen suuntaan tultiin samantapaista hommaa, mutta kavaletit olivat nyt kaarevalla uralla ja viimesenä oli pieni pysty (videolla kohta 00:48). Kallelle tää oli tosi hankala, oikea on meille muutenkin heikompi suunta ja laukansäätäminen oli tänään erityisen vaikeeta. Kun piti kääntää ja säätää samaan aikaan, meni joko kuskilla tai ponilla pasmat sekaisin ja tehtiin mitä oudompia ratkaisuja. Kun saatiin rytmi ja lähestyminen kohdalleen saatiin myös pari oikein onnistunutta yritystä.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa ja tultiin samanlaista tehtävää maneesin toisella sivulla. Tästä saatiinkin vähän lisää jännitystä, sillä esteen alla odottikin meitä vaaniva, pelottava vesimatto. Ja boooom, kuten voitte varmaan loput arvata - Aino ottaa kunnon lennot synttäreitten kunniaksi! Tää tehtävä löytyy videolta kohdasta 02:02 ja tippuminen heti sen perään 02:08. Kalle otti siis ekalla vesimaton ylityksellä turhan suuren loikan, pukkas sen jälkeen ja heitti mut maahan. Agaaaain. Vesimatto on kummitellut meille jo viime kesäkuusta asti ja ei olla nyt pitkiin aikoihin hypätty sitä, joten mun olis pitänyt jo arvata toi ponin reaktio.. Ei muuta kun hiekka suussa äitille huikkaaminen katsomoon "Ei hätää äiti!" ja takasin kyytiin jatkamaan.

Matto meni siinä ja siinä, hirveen jännittyneesti kunnes päästiin seuraavaan tehtävään. Kun poni ei mene niin se ei mene, turha sen kanssa alkaa tappelemaan. Matto otettiin pois ja tehtiin seuraava tehtävä ilman mattoa. Tässä piti tulla aina kaarteen kautta ensin tälle pystylle ja sen jälkeen samalla tavalla kaarteen kautta okserille (videossa 04:46). Kalle otti tässä vaiheessa todella paljon nokkiinsa tuosta vesimatto episodista ja olin aivan varma (enkä varmasti ollut ainoa) että nyt tästä ei tuu enää mitään ja kohta K ei hyppää enää minkään esteen yli. Se jäi kaarteissa vaan jumittelemaan ja pukitti taaksepäin kun ei halunnut mennä ilmeisesti kavereista poispäin. Olin ihan tuskissani että miten meille voi taaaas käydä näin, mutta onneksi sitten kaikki tuntui muuttuvan. 

Kun saatiin edellinen tehtävä siedettävästi sujumaan, tultiin rataa. (05:42) Radalla oli okseria, pystyä, porttia ja pressua. Ja niin vuan mentiin kaikista melkein kunnollisesti yli kaikista, portti tosin hypättiin paikaltaan ja pressulle tehtiin voltti. Mutta yritystä ainakin oli! Ainut este mille K ei kytänyt oli aurinkoportti ja saatiinpa kehujakin siitä miten se oli ainut este jolle ei tarvinnut lähestyä kuin kerran! :D Vika rata (07:25) meni jo oikein hyvin! K oli jo toipunut vesimaton aiheuttamasta järkytyksestä ja alkoi liikkumaan normaalisti. Se teki kivoja hyppyjä ja se liikkui oikein kivasti!

Lopuksi Kimmo laittoi vielä okserin eteen pari kavalettia joita tultiin muutaman kerran hakien vaan hyvää ja ehjää hyppyä okserille. Ja tässä vaiheessa viimeistään Kalle yllätti mut ihan täysin, se tuli tosi kivasti sisään puomeille ja Kimmo nostikin okseria ihan reippaalla kädellä. Ja Kalevi vaan hyppäs, se oli niin itsevarma ja riemuissaan ja meni yli tosi hienosti. Kerran toin sen vähän hassusti sisään, otettiin kunnon helikopteriloikka ja vaikka alkutunnista perä olikin ollut kevyt, ei poni sanonut tähän mitään. Vikalla kerralla saatiin todella hyvä hyppy ja oli ihanaa lopetella hyvillä mielin. 

Nyt riittääkin taas miettimisen ja treenaamisen aihetta pitkäksi aikaa. Kalle on kiva, siitä en pääse yli enkä ympäri sanoi kuka tahansa mitä tahansa, mä tykkään siitä vaikka se välillä mua kuskaakin eikä muulla nyt oikeestaan oo väliä. Ja Kalle osaa, kun ei oo turhia häiriötekijöitä ja se pysyy hyvällä fiiliksellä. Vesimattoon pitää alkaa tutustumaan kunnolla ja kohta K pääseekin taas irtohypytyspäivään. Sovittiin Kimmon kanssa että laitetaan mitä erikoisempia esteitä sille eteen siellä, jotta se saisi rohkeutta hypätä niitä yksin. Helmikuussa olis tulossa este- sekä koulukisatkin joten vielä on muutama viikko aikaa treenailla :)

Semmonen valmennus tällä kertaa. Oon kyllä tosi onnellinen et valkku päättyi hyvin, eikä katastrofiin. Yleensä kun K kerran vetää herneet nenään, se ei ihan vähällä lepy mutta onneksi tänään kävi näin. 

Hyvää matkaa, ystävä

Niin hurjan kaunis ja kylmä talvipäivä, Nitan viimeinen päivä maan päällä meidän luona. Taivas oli ihan pilvetön ja aurinko paistoi varmasti kirkkaiten mitä koko talvena on paistanut. Menin tallille puolenpäivän aikaan ja lähdettiin heti moikkaamaan Nitaa tarhaan, jossa se sai viettää täysin normaalia päiväänsä tarhakavereiden ympäröimänä heinää syöden. 

Tapansa mukaan tamma kierrellen ja kaarrellen luikki meitä karkuun eikä halunnut tänäänkään tulla luokse, luullen että joutuisi töihin. Otettiin kuvia ja nautittiin ihanasta säästä ja katsottiin kuinka onnellisena Nita sai viettää aikaansa ulkona.

Ja voi miten se nauttikaan! Hepat tulivat sisälle normaalisti kaikki yhdessä ja Nita pääsi syömään viimeisen kerran kaurat karsinaansa. Yhdeltä alkoi viimeinen yhteinen tuntimme ja otettiin siitä kaikki irti. Annettiin Nitan tehdä mitä se halusi, se sai mielettömästi porkkanoita ja rapsutuksia, haleista ja pusuista puhumattakaan. Kiinnitin erityisen paljon tänään huomiota tamman positiiviseen ilmeeseen. Yleensä Nita on vähän hapan hoitotoimenpiteissä, mutta tänään se ei näyttänyt hapanta naamaa kertaakaan. Se oli koko ajan ihanan iloinen ja pirteä, mikä tarttui minuun ja Lauraankin. 

Harjattiin ja puunattiin tamma niin puhtaaksi kuin vain saatiin ja vaan rapsuteltiin sitä joka puolelta. Halusin oikeasti nauttia näistä viimeisistä hetkistä Nitan kanssa ja halusin että viimeiset muistot tammasta olisivat juuri tuollaisia mitä ne nytkin olivat. Iloinen ja pirteä poni ja kun vaan saatiin olla ilman kiirettä mihinkään. Tamma kerjäsi koko ajan porkkanoita lisää eikä millään voinut uskoa niiden loppuneen kun syötettiin vika porkkana Lauran kanssa puoliksi. Hassu. 

Niin hieno <3

Kellon lähentyessä kahta alkoi aikamme olemaan jo vähissä. Mietin miten tuntuu oudolta olla nyt tässä tamman vieressä ja seuraavassa hetkessä se olisi enää muisto. Mietin miten Nitasta oli tullut mulle hyvä, rakas ystävä niinkin lyhyessä ajassa ja miten paljon se olikaan mulle opettanut ihan muutamassa kuukaudessa. Mietin miten kiitollinen sain olla näin arvokkaasta ajasta ja ihanasta ystävästä. Mietin miten kiitollinen olen Lauralle, joka antoi mulle mahdollisuuden tutustua tuohon erityiseen ja omalaatuiseen hevoseen. Tuntui vaan ihan uskomattomalta, että kohta jäljellä olisi vain kasa kuvia, kultaa kalliimmat muistot ja tyhjä karsina.

Kun eläinlääkäri tuli, oli kaikki siinä. Oli jotenkin helpottavaa katsoa kun Nita sai elää viimeiset minuuttinsa onnellisena, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Se näytti hyvin tyyneltä, rauhalliselta ja etenkin tyytyväiseltä. Se rauhoitti mun mieltä ja tiesin että se saa lähteä taivaslaitumille rauhallisena ja onnellisena. Viimeisenä annoin Nitalle halin ja pusun otsalle ja toivotin sille hyvää matkaa. Ja niin taas oli yksi ystävä poistunut maan päältä, tuonne parempaan paikkaan pilvien päälle hyppäämään esteitä ilman kipuja ja katselemaan meidän touhuja täällä alhaalla. 

Kiitos kaikesta <3

Pakkaspäivän heppailut

Mistä ihmeestä nää järkyttävät pakkaset taas iski? Kylmä on kuin Siperiassa ja mitään ei voi ulkona tehdä jäätämättä vähintää nenää ja poskia. Mutta ei itkut auta ja heppa on hoidettava ja liikutettava, sekä karsina siivottava. Tänään suuntasin tallille heti aamusella aamutallin tekoon ja muiden mennessä pihalle pakkaseen syömään aamuheiniä, jäi K siksi aikaa käytävälle aamupalalle kun sain karsinan siivottua. Käytiin heittämässä kevyt maastolenkki ilman satulaa ihanassa auringonpaisteessa jonka jälkeen ruunapoika pääsikin tarhaan jatkamaan heinän mussutusta. 

Mullehan ei tuo aamuinen totaalijäätyminen riittänyt, vaan kotonapyörähtämisen jälkeen suuntasin takaisin tallille, tällä kertaa naapuriin Kimmolle. Oltiin Lauran kanssa sovittu että otetaan Nitan kanssa vähän talvisia kuvia ja vietetään hepan kanssa laatuaikaa kun vielä voidaan. Kohta nimittäin menetetään taas yksi ihana heppaystävä, kun Nitsku lähtee laukkaamaan vihreämmille niityille <3 Otettiin muutama hassu kuvanen ulkona pakkasessa ja loppuaika putsattiin ja siivottiin hepan kamoja. 

Vielä yksi ratsastus oli sovittuna tälle päivälle, nimittäin parhaan ystäväni Lauran heppa Dennis. D onkin aika uusi tuttavuus, sillä se tuli vasta vähän aikaa sitten Lauralle enkä oo vielä ees tainnut koko hevosta mitään täällä mainitakaan. Oon tosin vaan pari kertaa hepan kyydissä käynyt ja tänään ratsastinkin ruunan kokonaan itse pienessä koulutreenimielessä. Laura otti meistä muutaman kuvankin joten pääsin pitkästä aikaa kirjottelemaan ratsastuksesta ihan reaaliajassa!

Alkuverkat tehtiin ensin kävellen ja sitten ravaillen pitkin ohjin. Maneesin toinen pääty vähän jännitti, mutta tehtiin siellä päässä aina vähän avoa tai väistöjä, että Dennis keskittyisi johonkin muuhun kuin jännittämiseen. Verkkaan sisällytettiin myös vähän laukkaa ympyröillä hakien vaan reipasta ja sujuvaa laukkaas sekä taipumista molempiin suuntiin.

Kun oltiin molemmat hyvin lämmetty, alettiin työskentelemään kunnolla. Tykkään Denniksestä tosi paljon siinä mielessä, kun se on niin simppeli, kevyt ja mukava ratsastaa. Sen kanssa ei tartte ollenkaan taistella vaan se tekee tosi mielellään yhteistyötä ja antaa paljon. Pääpaino oli tänään väistöissä, joilla ruuna tuli tosi kivasti kuulolle ja se tuntui venyvän joka suuntaan ihankun kuminauha, niin ihana tunne! Tehtiin myös siirtymisiä väistön sekä avotaivutuksen sisällä pitkällä sivulla ja kaikki tuntui olevan niiin kivaa kun on suberosaava heppa alla!

Laukassa tehtiinkin aika paljon ympyröitä sekä sulkuja. Ja vitsit mitä fiiliksiä laukassa saatiin! Oli aivan ihana tehdä juttuja kun heppa osasi ja teki kaiken tosi helposti. Suluilla ja suoristuksilla saatiin vielä lisää potkua laukkaan ja tuntui että laukkaa olisi voinut koota vaikka maailmantappiin asti. Loppuraveissa piti sitten vähän säpsyä jotain, mutta päästiin lopettelemaan todella hyvällä mielellä, niin ihana ruuna! Kiitos Laura tästä! 

Huomisen suunnitelmissa on ilmeisesti lisää pakkasta.. Olkoot, mä käyn aamulla heittää hepat taas pihalle ja painun sit takasin peiton alle lämpimään. Iltapäivällä käydään Elinan kanssa tammoilla maastoilemassa taas ja K saa viettää ansaittua vapaapäiväänsä (ihan vaan koska eiliset estereenit meni IHAN SUPERHYVIN, hypättiin 80cm rataa ja K oli maailman paras, instagramista löytyy todistusaineistoa videolla!). Jos ilmat tästä lauhtuu niin se tarkottaa että perjantaina meillä olis estevalmennus jota oon oottanut oikeesti ikuisuuden. Joten kaikki sormet ja varpaat pystyyn ja ristiin että ei olis näin kauheet pakkaset enää sillon!!

Ja nyt hei muistaessani, vihjailin aiemmin vähän mun mahdollisesti tulevasta reissusta niin tänään kaikki sit varmistui ja sain julkasta tän uutisen jee! Eli siis niinkin iso juttu kun ammattitaidon MM- kisat Brasilian Sao Paulossa elokuussa 2015, arvatkaa kuka lähtee edustamaan Suomea sinne lajissa somistus :)

Lyhkäset kuulumiset

En oo taas vähään aikaan kirjotellut ihan peruskuulumisia, joten nyt olis sitten ihan tavallisten kuulumisten vuoro. Nyt vihdoin ja viimein on niin ihana lumitilanne, että pystyy tekemään jo ihan mitä tahansa kun pohjat ei enää tästä parempana voisi olla. Pellollakin pitäisi pistäytyä tässä joku päivä, tekisi tosi hyvää Kallelle mennä sinne vähän kahlailemaan. Viikonloppuna ehkä sitten. 

Lauantaina Emmi oli taas mukana tallilla ja menin sillon Kallella vähän sileetä kentältä. Noi edellisen postauksen kuvat on kaikki siltä kerralta kun en vaan jaksanut kirjottaa pelkästään tosta ratsastuksesta. Ei mennyt kovin kehuttavasti, K oli vähän outo ja liikkui vähän oudosti joka todennäköisesti johtui vaan huonosta pohjasta (kenttää ei aurattu) ja kengityksen puutteesta, kun vasta maanantaina laitettiin kaviot kuntoon. Siitä ei siis sen enempää, oli kuitenkin ihana saada pitkästä aikaa ihan kunnon ratsastuskuvia!

Vähän ilmavan laukanvaihdon jälkeisiä fiiliksiä kun ponia kiukutti kuskin pomppiminen selässä

Sunnuntaina käytiin Elinan ja Venlan mukana maastoilemassa vähän kauempana kuin tallin lähistöllä ja Kalle toimi tosi hienosti! Ei olla aiemmin käyty tuolla kaukana niin että K on mukana, mutta oli tosi ihana huomata että se toimii vallan ongelmitta myös vähän isommissa maastoissa kaverin kanssa. Eilen sitten poni sai kaviot taas uuteen uskoon ja näillä ajellaankin taas oikein hyvillä mielin jonkun aikaa. Saatiin myös tähän kengitykseen tilsakumit mukaan ja kyllä nyt on luksusta! Kengityksen jälkeen kävin maneesilla kattomassa Elinan ja Bellan hyppyreenejä jonka jälkeen suunnattiin taas maastoon. 

Tänään Kalle saikin viettää hyvin ansaittua viikottaista vapaapäiväänsä koska sillä oli tänään taas hieroja. Kävin tallilla puolen päivän aikaan tekemässä ponin tallihommat ja ratsastamassa Bellan. Been kanssa tehtiin vähän maastotreeniä tosi rennolla moodilla keskittyen suoruuteen ja rentouteen. Lopussa tamma olikin tosi kiva, liikkui ihanan rennosti ja isosti, pysyi suorana koko ajan ja saatiin tosi kivoja siirtymisiäkin. 

Loppuviikolle on aika lailla suunnitelmat jo pulkassa, huomenna joko käydään pellolla tai sitten mennään sileetä kentällä ja torstaina maastoillaan taas Elinan ja Venlan kanssa. Perjantaina sitten hypätään pitkästä aikaa Elinan silmän alla ja lauantaina varmaan maastoilen kevyesti. Sunnuntaille suunnittelin juoksutuspäivää ja ensi viikolla voitasiin treenata sitten vähän rankemmin. Ens viikolla olis tiedossa myös reissu Suonenjoelle kamuja moikkaamaan joten kiva viikko siis tulossa! 

Mitähän vielä, oli mulla vielä jotain. Ainiin, oon taas menossa moikkaamaan Laraa tuonne pohjanmaalle!! Niiin ihanaa, heti helmikuun alusta pääsen sinne seudulle muutamaksi päiväksi viettämään ihanaa aikaa ihanien ihmisten ja heppojen ympärillä. En malttaisi millään oottaa, onneksi aika tuntuu kuluvan nopeesti. Ens viikolla meikäläinen taas vanhenee, pyöreet kakskymmentä. Tuntuu kauheen vanhalta... Juhlimiset jää todennäköisesti mun osalta kuskin rooliin, koska alotettiin kaverin kanssa viime viikolla 100 päivän tipaton ja näillä mennään huhtikuun puoleen väliin asti. Sitäkin rankempaa mulle on herkkulakko, jonka alotin myöskin viime viikolla. Jätin kaikki sipsit, karkit ja limpparin pois niin, että saan luvan kanssa herkutella vain perjantaisin. Ihmeen hyvin oon kyllä kestänyt, vaikka töissä onkin ihan tuskaa työskennellä irtokarkkien kanssa....

Mutta eipäs taas ihmeempiä tänne. Mun kovasti tekis mieli kertoilla ens syksyn reissusta ja siihen valmistautumisesta, mutta ehkä jätän sen vielä salaiseksi siihen asti kunnes kaikki on sataprosenttisen varmaa. Kohtapuoliin mun elämään on tulossa suurikin muutos, nimittäin kotoa pois muuttaminen. Sekään ei oo ihan vielä ajankohtanen, mutta kohta. Paljo kaikkee jännää!