lauantai 30. marraskuuta 2013

Uusi ulkoasu, kuvailua ja hankintoja

Heippa! Kiireinen viikko takana ja kuulumisiakin olis hurjasti kerrottavana! Niitä saatte vieläkin odottaa hetkisen, mutta tähän postaukseen saattekin hieman erilaisempaa materiaalia. Kuten varmaankin huomasitte, on blogikin siirtynyt talviaikaan! Sain aivan uskomattoman ihanan bannerin noin kuukausi sitten ja nyt kun tännekin satoi vihdoin lumet, pääsi uusi talviulkoasu valloittamaan blogin! Mitäs ootte mieltä, oonko ainut joka tykkää tästä? Tuttuun tapaan tuolla sivupalkissa taas kysely, sinne vaan vastailee! :)


Sitten muihin juttuihin. Yksi päivä oli ulkona ihana sää ja vähän lunta maassa, joten otin kameran pitkästä aikaa kätöseen ja lähdettiin pihalle. Kauaa en siellä viihtynyt kylmyyden takia, mutta tulipa pari ihan kelporäpsyä otettua. 



Ja sitten vielä ajattelin hieman esitellä mun uusimpia hankintoja! Nimittäin, oon jo pitkään halunnut puhelimeen uusia kuoria, kunnes päädyin selailemaan paikallisen Hudomi Shopin (linkki) verkkokauppaa. Mun kännykälle oli aika vähän vaihtoehtoja, mutta totaalisesti ihastuin samantien kun näin nuo tuommoset pinkit suojakuoret, joissa on vielä noi kaksi korttipaikkaa! Tosi kätevä kun ajokortti ja pankkikortti kulkee aina kännykän kanssa mukana. 



Toinen iiihana hankinta: nimittäin liput Cheekin Stadion-keikalle! :3 Oaaaa olin ihan shokissa kun tajusin että mä sai ne! Wou, lähdetään siis ensi elokuussa Jennin ja Emmin kanssa viettämään Helsinki-viikonloppua hotelliin ja en kyllä tiedä miten sitä malttaa tonne asti oottaa! Eilen oli kyllä aivan huippukeikka täällä yhdessä baarissa, aivan ihana mies!


Lopuksi vähän sitten Vipillekin. Ostin eräältä tutultani hänelle tarpeettomia tavaroita ja on kyllä kaikki jo päässeet käyttöön! Ensimmäisenä toi vihreä kaulakappaleellinen fleece, tosi ihanan kätevä! Saa kaulankin kuivattua kuivatusloimena käyttäessä ja verkatessa samoin saa kaikki lihakset hyvin lämpenemään. 


Toinen oli tommonen paksu, sininen fleece, missä ei oo mahavöitä. Myöskin ihana mm. kuivattaessa tai just verkkaamisessa kun ei oo niitä vöitä. Viimenen on sitten toi Equilinen vaaleenpunanen huopa, kun kyllähän jokaisella tosimiehellä pitää vaaleanpunaista olla! :)




Nyt sitten pitääkin lähteä tonne kinosten keskelle liikuttelemaan karvakorvakomppanja. Hauskaa joulukuun alkua kaikille!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Mitä meille kuuluu?

Nojaa, ei mitään ihmeellistä. Mä oon ollut nyt viimeiset kaksi viikkoa koulussa ja töissä, joten kiirettä on pidellyt. Nyt sitten vietän ihan vapaailtaa katellen Fast & Furious 5 leffaa kotona löhöillen joten päätin samalla vähän kertoilla kuulumisia. Huomenna pitää herätä aikaisin aamutalliin, jotta ehdin sitten ennen töihin menoa tehdä tallihommat ja hoitaa ponin liikutuksen. Illalla menenkin tutustumaan mahdolliseen uuteen treenikaveriheppaan ja koulujuttujakin pitäisi ehtiä hoitamaan.

Vipin jalka on ja pysyy samanlaisena. Turvotusta & lämpöä on ihan koko jalassa polvesta kavioon asti, mutta laskee tosi hyvin liikutuksen & kylmäyksen jälkeen. Nyt suunnitelmissa onkin ottaa sille jonkinlainen kuuri, joka veisi mahdollisen tulehduksen pois. Jalkaa hoidan jatkossakin kevyellä liikuttamisella, kylmäyksellä ja perään lämmöllä. Nythän se on ollut kaksi viikkoa vaan talutusliikunnalla ja alkaa olemaan ponilla virtaa!


Mitään ihmeellistä ei siis ole hepparintamalla tapahtunut enkä olekaan päässyt ratsastamaan nyt koko viikolla ollenkaan. Keskiviikkona Emmi oli mukana tallilla ja silloin nappasin Vipin liinan päähän ja juoksuttelin sitä parisenkymmentä minuuttia. Heppa kyllä yllätti oikein positiivisesti kun toimi niin kiltisti narun perässä! Loppukäynnit käveltiin maastossa ja aina välillä tulee niitäkin hetkiä, kun huomaa että kyllä siellä päässä niitä aivosolujakin löytyy.


Eilen sitten sai Vippi talvipopot alle kun sillä oli eka kengitys täällä meillä. Sain olla jopa siitä tosi ylpeä kun malttoi koko hoidon ajan seisoskella paikallaan niiin kiltisti että! Ruuna sai kengittäjältäkin paljon kehuja, miten fiksusti se osasi käyttäytyä ja oli kyllä kiva huomata, että osaahan se olla nätisti. Kaviot on kuulemma oikein hyvät, ei moitittavaa ja kengät saatiin tosi näpsäkästi kiinni. Ja pitäähän isolla miehellä olla isot kengät, nimittäin mun ukkelille laitettiin nelosen kengät eteen ja kolmoset taakse..

Lämmintä kinttuun ja uudet kengät alla!

Tänään menin töitten jälkeen neljän jälkeen tallille tarkoituksena  vähän juoksuttaa ruunaa ja tehdä tallihommia ihan rauhassa. Suunnitelmiiin tuli vähän muutosta, kun innostuttiin erään tallilaisemme kanssa kokeilemaan hänen suokkinsa satuloita Vipille, olisko joku niistä sopivia. Eka estepenkki oli säkätilaltaan harmillisen ahdas, vaikka muuten kiva satula olikin. Toisena testiin pääsi Hubertuksen koulusatula, joka vaikutti heti ensinäkemältä jo paljon paremmalta!


Olin ihan onnessani joskohan saataisiin koulupenkki osaksi meidän treenejä ja parin romaanikokeilun jälkeen saatiin se istumaan aika hyvin selkään. Jotta pystyttiin sanomaan varmaksi pitihän sitä laittaa hepalle suitset päähän ja lähteä kentälle testailemaan miltä näyttää. En siis ole nyt kahteen viikkoon käynyt kyydissä ja vähän arvelutti mitähän tästä oikein tulee..

Hyppäsin kuitenkin ennakkoluuloista huolimatta kyytiin ja sain kyllä yllättyä positiivisesti! Ensinnäkin satula tuntui olevan juuri sopiva, vaikkakin ehkä hippusen ahtaalla säkätilalla. Todettiin sen kuitenkin olevan pienempi paha kuin lavoille painana Wintec, joten päätin ratsastaa hetken ja katsoa mitä mieltä Vippi on satulasta. Ja ihan uskomatonta mutta totta, ponikka toimi aivan moitteettomasti! Se oli niiden parin raviaskeleenkin aikana todella rento ja vastaanottavainen ja selvästikin sopiva satula helpotti kaikin puolin!

Ohoh, menee taas ihan turhaksi höpöttelyksi tämä :D Mutta siis, tässäpä suurimmat kuulumiset tältä viikolta, nyt aletaan pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa Vipin kanssa ja pääsen ensi viikolla jo enemmän ratsastamaankin, kun töitä on vähemmän. Ainakin Dandy palaa taas kuvioihin, Winskinkin kyytiin olisi kiva päästä, ja pari uuttakin heppatuttavuutta on näillänäkymin ensi viikolle tulossa :) Leffakin kerkesi jo loppumaan, joten enköhän jouda painumaan jo unten maille!


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ihana lauantai! (kuvapostaus)

Moi! Tänään sain kirjoitettua vähän postausta viikonlopulta, kun oltiin porukalla reissussa Seinäjoen suunnilla Pohjanmaalla. Mukaan mahtui totta kai myös heppailua, joten tää onkin nyt oikea heppapostaus pitkästä aikaa! :)


Lauantaiaamuna heräiltiin Roosan kanssa ihan rauhassa kun ei enää nukuttanut ja hitaan & ihanan aamun jälkeen laitettiin ittemme valmiiksi ja lähdettiin matkaan.


Ai että nuo Pohjanmaan maisemat on ihania!! Kauheasti peltoja ja tosi avointa aluetta, sit noita metsiä tuolla peltojen takana ja aaahh kyllä meikäläisen silmä lepää tuolla ajellessa. 


Ajoneuvona meillä oli siis kaverin Audi ja ihanihan pakko vähän hehkuttaa; olen ihan rakastunuuuut! Seuraava auto minkä hommaan on ihan varmasti Audi. Aivan varmasti.


Ja kun perille päästiin, kukas muukaan siellä ootteli kuin pikku Larppatamma, maailman rakkain hevonen, mun elämäni hevonen ja ehkä elämäni suurin menetys puolitoista vuotta sitten <3 (Jos joku ei tunne / tiedä kenestä siis on kyse, kannattaa kirjottaa tonne hakuun "Lara" ja lukee vanhoja postauksia)


Käytiin sisällä Laran omistajan kanssa juomassa glögit ja vaihdeltiin kuulumiset siinä samassa. Oli ihana päästä juttelemaan kunnolla ja oon aina niin kiitollinen kun saan noin hienon tilaisuuden päästä kattomaan mun lemppariheppaa. Sitten mentiin hakemaan tamma sisälle. Roosaliinille taas iiiiiso kiitos kaikista kuvista! :) (ja tietty seurasta! :3)


En käsitä sitä ihanaa tunnetta, kun pitkästä aikaa pääsee puunaamaan jotain niin tuttua, mutta jotain silti niin "vierasta". Hoidin tamman oikein hitaasti ja varustin sen valmiiksi ratsastusta varten. 


Kun oltiin valmiita, mentiin kentälle ja kiipesin selkään. Ne, joille Larppa ei ole kovin tuttu, niin tästä voittekin jo huomata ettei kyse ole mistään pikkuponista. Lara on mulle täydellisen sopivan kokoinen ja oli niin aivan ihanaa kiivetä tuonne 180cm korkean eläimen kyytiin pitkästä aikaa!


Aloitin työskentelemään ihan käynnissä ja huhhuh kuinka oli nappulat kadoksissa!! Ei meinannut millään löytyä oikeita säätöjä enkä saanut heppaan oikein minkäänlaista otetta. No, on viime ratsastuksesta jo sen verran aikaakin, että ei ihmekään. Käynnissä kuitenkin saatiin oikein kivoja pätkiä ja Lara tuntui juuri siltä kuin muistelinkin sen olevan :)


Haha, pikkupöljä muka kyttäsi jotain olevinaan tosi pelottavaa tuolla nurkassa, kattokaa nyt kuin söpöltä se näyttää! :3 en ehkä kestä..


Nää mun ilmeet kertoo ehkä kaiken oleellisen...? :D Oi kyllä, kyllä oli kivaa! Verkkailin siis ihan pitkin ohjin ravissa & laukassa molempiin suuntiin ja fiilistelin ihan täysillä. Paras tunne!


Verkkailun jälkeen alettiin kunnon hommiin. Alku oli todella vaikea, ei meinannut tulla mitään. Lara tuntui niíin ihanan tutulta, herkältä ja silti niin hankalalta, kun en yhtään osannut ratsastaa sitä oikein, sen omilla säädöillä. Jonkun aikaa siis vaan hain tuntumaa ja koitin muistella miten se toimikaan.


Älkää kiinnittäkö mitään huomiota mun istuntaan....... Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, miten helppoa se olikaan tuon hevosen kanssa. Piti vain muistaa istua, olla rentona ja ratsastaa istunnalla ja ajatuksella ja kas vaan kun alkoi homma jo luistamaan ihan eritavalla.


Laukassa hommat sujuivat myös paremmin, kun tiesin mitä tehdä. Ajoittain lukitsin käden vahingossa ihan paikalleen ja unohdin ratsastaa kunnolla istunnalla eteenpäin, jolloin ei onnistunut mikään. Kun muistin rentouttaa kädet, ratsastaa istunnalla ja vaan ajatella niin alkoi taas rullaamaan. Ja tuolla ajatuksella ratsastamisella tarkoitan ihan totta sitä, että esim. siirtymisissä mun piti vain ajatella sitä siirtymistä, kun tamma oli jo siirtynyt. Huippu <3


Otettiin aina hyvien pätkien päälle paljon kävelyä ja annoin hepan venyttää ihan kunnolla.


Loppua kohden ilmeisesti molemmat, sekä heppa että kuski vertyivät ja saatiin aivan upeita pätkiä! Sain taas kokea pitkästä aikaa kuinka ihanalta ja helpolta ratsastamisen kuuluu tuntua, kun ei tarvitse tehdä juuri mitään kuin kertoa hevoselle, mitä tehdään. Oli aivan uskomattoman upea fiilis.


Hommia lopetellessa keventelin vielä kunnolla eteen alas ja tamma sai päättää vauhdin. Jäi aivan megahyvä fiilis kevyestä jumppailusta ja en voi muuta sanoa kuin suuret kiitokset tamman omistajalle, että sain taas näin hyvän päivän! <3


Loppuun vielä hetki kävelyä kentällä ja pakollinen poseeraushetki. On se vaan niin kaunis..!


Viimeiseksi käytiin vielä kävelemässä & kuvailemassa ja vaan fiilistelemässä parhaan kaverini seurassa. Melko täydellinen päivä, oli ihana unohtaa kotipuolen murheet ja vaan keskittyä tuohon niin rakkaaseen hevoseen ja sen kanssa hölläilyyn. 


Eikai ollut liikaa kuvia...? Melkien 900 kuvan joukosta oli hieman hankala karsia vaan ne "parhaat" joten tein tän sitten noitten kuvien pohjalta. Ehkä ihan hyvä vaan, ettei tuu käytyä tuolla kovin usein, saattas olla liikaa joka viikko tämmöiset ihanat hehkutus- / kuvaoksennuspostaukset! :D Ja jos heräsi jotain kysyttävää, kysy rohkeasti ja vastaan kyllä!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

I wish I could see you



Eilen, 16.11.2013 tuli puoli vuotta ilman Sissiä. Tuota pirteää täykkäritammaa, jonka kanssa oli aina kivaa puuhailla, joka opetti mulle hurjasti tärkeitä asioita ja jonka kanssa koettiin ikimuistoisia hetkiä monesti. Sissi lopetettiin siis tasan puoli vuotta sitten, jolloin se kerkesi olla rakas vuokrahevoseni reilut kaksi ja puoli vuotta.


Osa lukijoista ei varmaan tiedä kuka Sissi on, mutta lukemalla vanhempia postauksia saatte selville. Sissin poismenon jälkeen en ole kovin paljoa sitä muistellut täällä blogin puolella, vaikka ajatuksissa se on joka päivä. Tamma ei ollut mulle koskaan se "ykkösheppa", mutta ehdottomasti lukeutuu elämäni tärkeimpiin hevosiin. Se lohdutti mua eniten Laran lähdön jälkeen, se opetti mulle eniten kouluratsastuksesta ja Sissin kanssa opin, kuinka hienoa kouluratsastus voi parhaimmillaan olla.


Minulla on ikävä Sissiä. Ikävöin kamalasti niitä pitkiä, rauhallisia maastolenkkejä, reippaita laukkapätkiä pitkin ohjin täysin luottaen siihen, että kun vaan sanon "prrrr" tamma siirtyy rauhallisen laukan kautta raviin, ihania kouluvalmennuksia, ilman satulaa humputteluja ja Elinan & Sissin kisaratojen ihailua. Kaipaan tuota kaikkea niin kovasti, että sydämeen oikein koskee.


Eipä tässä, ikävä on järjettömän suuri. Halusin muistella tammaa vanhojen kuvien kera ja ajattelin jakaa niitä tännekin. Monesti samat kuvat ovat täällä pyörineetkin, mutta otetaan vielä kerta kielon päälle. 


Kiitos Sissi, olet mahtava ♥

I wonder where you are
Hope it's not too far
When will we meet?
The smile on your face
Just like the old days
Your beautiful heartbeat


I wish I could see that
You're okay
Smiling back at me
I wish I could see that
You're still here
Watching over me

~Krista Siegfrids - Can you see me~