Maailman paras poni

Lupailin eilen illalla blogin Facebook-sivulla, että tänään julkaisen postausta eilisen kuvailuista. Oltiin tosiaan jälleen Emmin kanssa tallilla ja hyvän sään kunniaksi päätettiin suunnata taas metsään kuvaamaan, tällä kertaa hieman paremmalla ajalla ja valolla. Pistin Kallen oikein hyvään kuvauskuntoon ja pesin kintutkin, jotta poni olisi mahdollisimman siisti kuvissa. Ja ai hyvänen aika, en tiedä miten saan ikinä kuitattua nämä kiitollisuuden velat Emmille noista kuvista. Kaikki iltapäivällä otetut kuvat olivat aivan uskomattoman ihania ja hyvä ettei itku tullut silmään kun eilen kävin niitä läpi. Mutta enemmittä höpinöittä, ihastelkaa ja ihmetelkää. Kiitos Emmi, olet paras!! <3

Mä vaan oon niin sanaton. Mun poni on maailman paras ja mulla on aivan ihana ystävä, joka tykkää käydä mun kanssa tallilla ja jaksaa mua myös mun huonoina päivinä. Mulla on ihan loistava tukiverkosto ja ihmiset, jotka auttaa mua aina kun vaan pyydän neuvoa. Miten mä oon ansainnut tän kaiken?

Kuvailujen jälkeen laitoin suunnitelmista poiketen ponille satulan selkään ja mentiin kentälle verkkailemaan ravissa. Elina oli sattumalta samaan aikaan tallilla ja sovittiinkin, että hän käy ponin selässä kattomassa missä mennään ja mikä on tilanne. Ja voi jehna kun mä saan olla Kallesta taas niin ylpeä! Poni sai Elinalta paljon kehuja ja Elina sanoikin että paljon on menty edellisestä eteenpäin. Kalle sai kehuja herkästä ja kevyestä suustaan ja siitä, miten se on alkanut jo sietämään pohkeista tulevaa painetta paremmin. Vielä siitä tulee mahtava pikkuheppa <3

Heh, kattokaapa huviksenne kuvissa; ekassa kuvassa mä 176cm ja tokassa Elina n. 160 (?) cm. Niin, ja pienisuuriponiini 156cm ;)

Huomenna sitten hypellään, vähän jännää!!