Vuosi 2016 oli ja meni. Koko vuonna postasin ihan hävyttömän vähän, mutta koska perinteisiini kuuluu tällainen "vuosikatsaus" kerrataan nyt muutama tapahtuma kuluneelta vuodelta. Vuosi toi mukanaan paljon hyvää ja myös ikäviä juttuja, mutta kaikkiaan vuosi oli oikein onnistunut.
Tammikuussa...
- mietin tulevaa kautta, sekä hevosten että oman treenini kannalta. Pikaisella silmäyksellä ainakin Laran kanssa päästiin kehittymään, sillä nykyisin se kulkee jo enemmän ylä- kuin alamäkeen ja hevonen on kevyt edestä. Wiivin kanssa kilpaileminen meni odotettua huomattavasi paremmin ja tunnen itse kehittyneeni ratsastajana sillä uskallan vaatia hevoselta hieman enemmän.
- tuskailtiin satulaongelmissa, ilman koulusatulaa ja olin ratsastanut lähinnä estesatulalla. Löydettiin kuitenkin käyttöömme kiva Kieffer Master.
- aloitin treenit Wiivin kanssa ja Wiivi muutti Larpan kanssa samalle tallille.
- pohdin ratsastuksellisia ongelmia Laran kanssa ja sitä, että onko hevonen minulle liian vaikea ja minä liian kokematon ratsastaja?
Helmikuussa...
- kävin kerran estevalmennuksessa, joka meni hyvin.
- estevalmennuksen jälkeen, Larpan etunen alkoi taas turvottelemaan, joten siirryttiin taas pienelle kävelykuurille. Sain kuitenkin pian ell ajan ja hepan jalka ultrattiin puhtaaksi. Noin viikon päästä ultrasta, turvotus laski pois.
- Wiivin kanssa treenailtiin tasaisesti maneesilla sekä maastossa. Heppa kehittyi hurjan nopeasti ja treenaus oli kivaa!
Maaliskuussa...
- Larpan kanssa jatkettiin treeniä normaalisti sileällä ja maastoillessa, Wiivi teki samoja juttuja.
- ei elämä kuitenkaan ruusuilla tanssimista ollut, kun heti kuun alussa Laralle pamahti 39 asteen kuume ja nisän viereen ilmestyi golf-pallon kokoinen patti.
- patti kuitenkin laski pois, samoin kuume noin viikossa ja treenit jatkuivat jälleen, tällä kertaa uuden valmentajan silmien alla.
- päästiin jopa kisaamaan pitkästä aikaa! Eikä ollut huono kisareissu, Leppävirralla sekä B- että A-luokissa voitto.
Huhtikuussa...
- muistelin Kallen kuolinpäivää, jo vuosi ilman poikaa <3
- kummankin tamman kanssa treenailtiin hidasta liikettä, jotta heppa jäisi itse kantamaan itsensä ja liike kevenisi.
- vietin ihanan Turku-viikonlopun ystävien kanssa sekä pääsin issikka-vaellukselle!
- käytiin yhdet kilpailuharjotukset Leppävirralla tehden onnistunut HeA-rata.
- alamäki sitten alkoi, hepan epämääräisellä vasemman takasen ontumisella juuri ennen Vurrin aluekoulukisoja...
Toukokuussa...
- lomailin ihanat kaksi viikkoa paljon heppaillen ja vaan nautiskellen elämästä.
- poltin mun olkapäät auringossa.
- hepan ontumisen vuoksi peruuntui kahdet kisat.
- käytiin klinikalla, joka paljastui turhaksi reissuksi.
- sain BE-kortin ja ostin uuden auton! ... Joka sekin oli ihan susi.
- Wiivi teki upean koulukisadebyytin Kimmon seurakisoissa!
Kesäkuussa...
- aloin seurustelemaan.
- starttasin elämäni ekan aluetason HeA-luokan Venlalla.
- treenailin Wiivillä ja Venlalla koulukisoja varten ja molemmat toimivat moitteetta.
- Larpan kanssa kävely jatkui epämääräisen liikkumisen takia ja stressasin ihan älyttömästi tulevaisuutta hepan kanssa.
Heinäkuussa...
- ei mennyt mikään oikein suunnitelmien mukaan :D
- julkaisin hurjat yhden postauksen, autonvaihto tuli eteen, varasin hepalle jälleen klinikan, käytiin lomareissusa Helsingissä Antin kanssa ja Larppa hajotti vielä korvansa. Kivasti meni!
- saatiin kuitenkin diagnoosi ontumiseen ja uusi elämä saattoi alkaa!
Elokuu...
- paranneltiin hepan selkää ja korvaa, ei juuri treenattu em. pikkujuttujen vuoksi.
- sujui Wiivillä ratsastellessa muutaman kerran viikkoon, lähinnä kisoja varten treenailua. Valmentauduttiin myös ja käytiin Vurrilla kisaamassa - molemmista luokista napattiin ruusukkeet.
Syyskuussa...
- saatiin Laralle uusi koulupenkki ja samalla klinikkareissulla hoidettiin selkä uudelleen.
- pikkuhiljaa myös Larppi sai lupaa palailla treeniin.
- sain vihdoin toimivan auton! Uusi autoni on ihana, toimiva ja just mulle sopiva!
Lokakuu...
- meni sairastellessa, niin itseni kuin hepan. Tällä kertaa hepoa vaivasi takajalan impparit, jotka johtuivat typeryksen putkiaitojen potkimisesta.. Niimpä hän sai päätyä tarhaamaan yksin, erilleen muista, ja aitojen potkiminen loppui siihen. (näin jälkikäteen helppo lisätä, että näyttäisi siltä että tämäkin johtui vaan kiimahäiriöstä.. se on taas ihan oma tarinansa.)
Marraskuussa...
- Larppa kulki hyvin ja treeni sujui! Siirryin liikuttamaan tammaa joka päivä edes jollain asteella, ja tämä on kyllä ollut ehdottomasti vuoden parhaita ratkaisuja.
- en stressannut enää valmentautumisesta tai kisaamisesta, vaan nautin jokaisesta päivästä jonka sain Larpan kanssa.
- Wiivin treenit olivat jatkuneet samalla tutulla kaavalla, maastoilua ja sileetreenejä.
Joulukuussa...
- muutettiin Antin kansa yhteiseen kotiin!
- huolestuin Laran kiimavaivoista ja kiikutin sen klinikalle :'D klinikalta saatiin lääkekuuri pariksi viikoksi ja kuurin jälkeen rauha palasi maahan.
- olin itse kipeämpi kuin koskaan, poissa töistä yli kaksi viikkoa ja mikään ei tuntunut kovin helpolta voimien ollessa pois täysin.
Että sellaista, eipä montaa kertaa tarvittu eläinlääkäriä..... Onneksi nyt on kaikki hyvin, taas toistaiseksi. Silti mun heppa on vaan niin rakas, se on mun rakas ystävä enkä hevillä sen kanssa halua luovuttaa, vaikka joku toinen niin voisikin tehdä ♥