Tyytyväinen

Täällä päin ei oo tapahtunut mitään ihmeitä. Arki rullailee omalla painollaan hyvin eteenpäin ja mä vaan koitan tottua tähän uuteen arkirytmiin, mikä tuntuu jotenkin erikoisen vaikealta. On niin kamalan outoa, että päivässä on paljon aikaa kaikelle muullekin kuin töille ja hevosille, nyt kun ehdin nukkumaankin ja näkemään kavereita. On oikeasti tosi jännää, miten vaikeeta on löytää hyvää päivärytmiä ja jotenkin en oo vieläkään saanut kiinni sellaisesta "normiarjesta". Toivottavasti se pian löytyisi, nyt oon nimittäin niin pyörällä päästäni että en oikein tiedä enää miten päiväni kuluttaisin. 

Kunhan alan päästä taas normaaliin rytmiin, aion aloittaa jälleen lenkkeilyn. Haluan kohottaa mun kuntoa sekä parantaa kehon hallintaa, joten sen ohella aion alkaa tarkkailemaan mitä suuhuni laitan sekä tekemään enemmän lihaskuntoa parantavia harjotuksia. Lisäksi haluaisin pudottaa muutaman liikakilon, mutta se ei ole päätavoite, haluan vaan saada vähän paremman peruskunnon sekä voimaa lihaksiin. Tämän tosin aloittelen ihan hitaasti, kunhan ensin saan mun päivärytmiin jotain järkeä. Kuitenkin, vaikka se tuttu ja turvallinen tasapaino ja rytmi päivistä puuttuukin, oon todella tyytyväinen. Mulla on tällä hetkellä kaikkea mitä mä tarvitsen ja saan oikeasti olla onnellinen kaikesta mun elämässä.

Kalevin kanssa sujuu hyvin. Elina ratsasti sillä sunnuntaina ekan kerran kunnolla maneesilla ja sanoi, että kyllä siitä vielä tulee tosi hieno. Se on niin kevyt ja herkkä ratsastaa sekä tekee tosi hyvällä motivaatiolla hommia. Poni sai paljon kehuja, mutta kuskin pitää olla jatkossa tarkempi. Mun pitää saada mun istunta suoraksi ja kiinnittää erittäin paljon huomiota apujen käyttöön. Kalle on niin herkkä istunnalle, että esimerkiksi mun vasemmalle vino istunta aiheuttaa ongelmia oikealle kääntymisessä, jota Elinan ratsastaessa ei ilmennyt. On ihana kun on tuollainen ihminen, johon luottaa missä tilanteessa tahansa ja joka varmasti sanoo mun virheistä ja auttaa mua oppimaan niistä sekä tekemään asiat oikein. 

Eilen Kalevi sai viettää ansaittua vapaapäivää ja maanantaina käytiin kevyesti köpöttelemässä maastossa. Tänään meenkin serkkuni kanssa tallille, kun hän tulee ensimmäistä kertaa ponia moikkaamaan ja suunnitelmissa on kevyttä kouluilua omalla kentällä. Torstaina, eli huomenna, meenkin ekan kerran ponin kanssa ihan vaan kahdestaan maneesille ja mennään ihan kevyesti kaikkia helppoja juttuja. Perjantaina vaan kävellään ja lauantaina olisi tarkotus taas hieman irtohypyttää. Sunnuntaina onkin sitten aika jännä päivä, kun mennään ekaan kouluvalmennukseen! Ootan tosi innolla mitä mua aiemminkin valmentanut valmentaja sanoo Kalevista, se kun on saanut jo kehuja vaikka mistä suunnasta :) 

Tää viikko on Kallella aika kevyt siis, kun viime viikko oli sen verran rankempi ja viikonloppu tulee olemaan myöskin. Ensi viikko mennään varmaan aika samoissa merkeissä, eli pari vapaapäivää, maastoilua, irtohypytystä ja ehkä pari maneesireissuakin. Ihana kun ei ole mikään kiire edetä tuon kanssa, vaan kaiken voi tehdä ihan hitaasti ja rauhassa. Se oppii aivan hurjan nopeasti ja tykkää oikein lähteä hommiin joka kerta, eikä ole vielä kertaakaan näyttänyt hapanta naamaa töihin lähtiessä.

Kohta sitten suuntaakin tallille ja Kallen jälkeen on vielä Laten ratsastus. Ilta meneekin taas töissä ja huomenna on sitten ihanasti vapaapäivä. Aion viettää huomisen koko päivän tallilla ja illalla sitten luen perjantaisiin enkun kirjotuksiin ja valmistaudun eväsretkeen. Huhhuh, kohta nekin on jo ohi! Ei olisi tosiaan kuin tuo perjantain enkku ja ensi keskiviikona matikka ja siinä se! Hihii, ihanaa sitten mä vihdoin oon tosiaan valmis koulusta, enkä uhraa ajatustakaan moiselle ainakaan koko tänä vuonna!

Mutta semmosta, ei mulla tässä mitään tämän kummempaa ollut. Kunhan vaan tulin höpöttelemään kaikkea turhaa ja vähän suunnitelmia. Kuviksi laittelin jotain kuvia maanantailta kun kuvailin poneja aamutallin yhteydessä kittiputken kanssa niiden syödessä aamuheiniä. Kale oli varsinkin erittäin kuvauksellisella tuulella, kuten aina :)