Niin vaan meikäläinen ratsasti eilen kouluvalmennuksessa! 4kk ratsastustauon ja 1kk satunnaisen ratsastelun jälkeen oli siis aika palata kunnolla hommiin ja mikäs sen parempaa, kuin puolentunnin kouluyksäri iltapäivällä töiden jälkeen.
Anni Immonen on valmentanut meitä muutamaan otteeseen aiemminkin pari vuotta sitten, kun oltiin Laran kanssa aloittelemassa kisaamista. Jo tuolloin Annin opetustyyli oli meille todella sopiva ja sain paljon vinkkejä omaan tekemiseen Laran kanssa. Nyt sitten huhtikuussa kävi niin, että kun ilmoitin omassa Facebookissani Laran etsivän pitempiaikaista vuokraajaa, Anni ehdotti harrastuskaveria etsivää kaveriaan. Ja kuinka ollakaan, edelleen meillä on tämä sama superihana vuokraajamme Anne apuna tänäkin päivänä.
Anne ja Lara kävivät kesän aikana pari kertaa Annin valmennettavana, ensimmäisen kerran joskus keväällä ja toisen kerran n. kk sitten. Nyt oli sitten mun vuoro ottaa tuollanen pieni pätkä ja katsoa miten heppa liikkuukaan mun kanssa. Tällä viikolla heppa hyppäsi estetunnilla keskiviikkona, teki Annen kanssa koulutreenin torstaina ja perjantaina ratsastin kentällä askellajit läpi ja hölkättiin maastossa. Heppa oli liikkunut estevalmennuksen jälkeen ihan superhyvin joten odotin aika innolla mitä valmennuksesta tulisi.
Aloitettiin työskentely käynissä ja kun otin ohjat käteen, tuli heppa samantien pyöreäksi selästä ja pehmeälle tuntumalle. Olin ihan kysymysmerkkinä, eikai tämä näin hyvin voi alkaa? Tehtiin heti ihan perustyöskentelyä ja keskityttiin siihen, että heppa malttaa odottaa - käynnin pitää olla rauhallista että etujalat ehtivät ottaa askeleen takajalkojen alta pois. Jotta etuosaa saatiin vielä aktiivisemmaksi, piti hieman nostaa heppaa lavoista ylös ja omille jaloilleen. Ja olipa se helppoa, kohotin aavistuksen sisäohjaa ja pidätin ulkoa reidellä. Ja siinä se, heppa toimi.
Käynnissä ja ravissa tehtiin melkein samoja juttuja, ravissa tahtia piti rauhoittaa huomattavasti enemmän, jotta saatiin vähän enemmän joustoa askeliin ja hepan takaosa toimimaan paremmin. Työskenneltiin pääosin pääty-ympyrällä soveltaen vähän avoa, vähän väistöä ja voltteja. Pienennettiin ympyrää ja sitten suurennettiin ja heppa tuntui ihan superhyvältä koko ajan.
Loppuraveissa istuin vaan hevosta vähän ylöspäin, vähän joustoa askeleeseen ja vaan fiilistelin: tältäkö sen pitää tuntua? Näin hyvältä ja loppujen lopuksi helpolta? Tuli niin uskomattoman hyvä mieli, loppuraveissa annoin vähän pidempää ohjaa eikä heppa hyökännyt lavoille tai säkää alas, vaan rennosti ravasi takaosan päällä etuosa ylhäällä. Ihan mieletön olo! Sanoin tunnin jälkeenkin Annille, ettei tämä tunnu edes mun hevoselta. Ei Larppa oo koskaan ollut noin helppo ja kiva, heti alusta alkaen. Ilmeisesti hänellä on nyt kaikki niin hyvin elämässä, että liikkuminen on oikeasti helppoa ja vaivatonta.
On niiin hyvä olo. 5 kuukautta sitten sairaalassa ollessa mietin, mitä jos en saa hepalle hyvää kuskia mun saikun ajaksi? Tullaanko me ikinä enää treenaamaan? Onko meillä mitään tulevaisuutta, jos se nyt menee ihan huonoon kuntoon? Toisin kävi, kävi paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Heppa on selkeästi nyt parhaimmillaan, mitä ikinä. Sen kanssa on niin helppoa ja kivaa. Olen niin kiitollinen kaikille, jotka kuluneen kesän aikana on olleet osana tätä ja tehneet hepalle hyvää. Olisin ollut ihan pulassa, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon apukäsiä. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti vielä monta vuotta ♥