Kuvapostaus; mahtavat jätkät!

Lupailin jo eiliselle kuvapostausta torstain heppailuista, mutta aikataulujen pettäessä jälleen saattekin sen vasta tänään. Torstaina siis Emmi oli jälleen mun kanssa tallilla ja käytiin sillon Winskin kanssa kunnon koulutreenissä maneesilla sekä juoksuteltiin Kalevi. Ajattelin tehdä nyt tasapainottamaan edellistä tekstipostausta tämän päivän postauksen ihan vain kuvina, sekä kertoilla päällisin puolin miten sujui. Kuvia on siis aivan mieletön kasa taas, mutta ei voi mitään kun kuvat on niiiin ihania! Sitä ne hyvät kuvattavat ja loistava kuvaaja teettää...

Ensin suunnattiin siis maneesille. Koko ratsastuksen ajan olin suurinpiirtein yhtä hymyä kun kaikki oli niin kivaa. Tuolloin taas muistin miksi, oi miksi se kouluratsastus on niin ihanaa. Se fiilis on vaan jotain niin sanoinkuvailematonta kun sujuu hyvin, hevonen on täysin avuilla ja saa ratsastaa kunnolla. Winski oli niiin loistava, aivan super ja päästiin tekemään vaikka mitä ravisuluista laukanvaihtoihin! Hienoin ikinä <3 Kalle osasi myös käyttäytyä edukseen juoksuttaessa ensin narunpäässä ja sitten irtona. Siitä huomaa päivä päivältä miten se liikkuu paremmin, mutta se sen ravi on kyllä niin mahtava! Huh!

Noniin, johan riittää alkuunsa tämä hehkutus. Itseppä te sen näette kuvista! Oletteko samaa mieltä mun kanssa; Winski on super ja Kalle on loistava? :)

Mikään eläin voi olla noin söpöläinen... Hihihiii poni oli niin hyvällä tuulella ihan alusta asti! :)

Alkuverkat tein reippaassa temmossa niin laukassa kuin ravissakin, jotta sain W:n hyvin kuulolle, herkäksi ja eteenpäin pyrkiväksi. Se toimikin odotettua paremmin ja pääsin verkkaamisen jälkeen kokoilemaan pakettia hieman ylöspäin ja paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Vaihdoin raipan kannuksiin ja ai että miten oli 

I H A N A A !

Loppuverkattiin vielä kunnolla eteen alas niin laukassa kuin ravissakin. Poni oli todella rento ja rauhallinen, päästiin etenemään vähän reippaamminkin ja silti sama rentous säilyi koko ajan. Sitten vielä Kaleviponi! On se vaan kiva, en voi uskoa miten voin olla näin täysin totaalisen rakastunut tuohon hevoseen vasta kuuden viikon yhteiselon aikana.

Pieni halihetki suunnanvaihdoksen yhteydessä. Ensin siis juoksutin hetken ilman piuhoja ja sen perään piuhojen kanssa. Sen idean se kyllä on hoksannut tosi hyvin, osaa myödätä jo hurjan hienosti piuhojen paineelle ja jolkotteleekin koko ajan narut löysinä. Piuhojen jälkeen ruuna pääsi vielä hetkeksi irti revittelemään ja siitä se kyllä osaa ottaa kaiken ilon irti.. :D

Toinen vähän pörheenä.. 

Noh, mitäs sanotte? Tykkäsittekö kuvista tai kuvattavista? Oliko liikaa kuvia vai olisko joku jaksanut kattoo enemmänkin? Nyt kaikille hyvät yöt ja kivaa eilistä naistenpäivää! Mä painun nukkumaan ja aamulla sitten aamutalliin ja Kalleponin kanssa taas maneesille... :)