maanantai 30. marraskuuta 2015

Kiitos Zippe

Niin siinä sitten kävi, että rakas Ship Shap muutti tänään uuteen kotiin uuteen kotikaupunkiin.


Zipe siirtyi kesän jälkeen kertaalleen uudelle omistajalle, mutta uusi omistaja ei saanutkaan hevosta maksettua, joten palautui Elinalle syksyn alussa. Silloin aloin liikuttaa ponia kerran pari viikkoon sen asuessa Lekolla ja oon päässyt tekemään sen kanssa vaikka mitä. Ollaan maastoiltu, tehty puomijumppaa ja väännetty koulua ihan tosissaan. Nyt Zipu tuli sitten uudelleen myyntiin ja tänään hän sitten jätti Varkauden taakseen ja aloitti ihan uuden elämän muualla!


Zipellä on kyllä oma paikka mun sydämessä. Se tuli Elinalle melko tarkalleen kolme vuotta sitten suoraan ulkomailta ja se valloitti kaikki ihanalla luonteellaan, osaamisellaan ja pelkällä olemuksellaan. Pääsin jo silloin treenin makuun sen kanssa, kun käytiin näin talviaikaan paljon maneesissa koulua vääntämässä ja mä kyllä tykkäsin ruunasta. Se ei ollut ihan mun tyylinen, vähän hidas ja sellanen, mutta tykkäsin sen luonteesta ja olihan se hienoa ratsastaa hevosella, joka tekee laukanvaihdot askeleessa ja on kisannut 150cm rataesteillä. 


Siihen aikaan Winskin kanssa treenaaminen oli kuitenkin mun pääjuttu ja myöhemmin Kalle, joten Z ei oo koskaan ollut mulle se "ykkösheppa". Oon aina sillon tällön sunnuntaisin ratsastellut sitä näiden vuosien aikana ja käynyt selässä vähän fiilistelemässä ja pitämässä hauskaa. Hypätäkin taisin sillä kerran vai jopa kaksi, mutta enemmän me ollaan viihdytty sileellä tai maastossa.


Nyt tämän syksyn tosiaan on vaan nautiskeltu. Maastossa käytiin aina vanhoilla tutuilla maastopoluilla, joita mä kalusin joka päivä sillon kun olin itse 15-vuotias. Siihen aikaan alla oli parikymppinen, varmajalkainen lämppäri joka meni tasan sinne minne pyydettiin mitään kyselemättä. Nyt Zipen kanssa vähän haahuiltiin siellä täällä, otettiin parit laukkapätkät molempien mielenvirkistykseksi ja vaan käveltiin niitä metsäpolkuja, jotka osasin vieläkin ulkoa. 


Sileellä ollaan menty ihan mulle uusiin ulottuvuuksiin ja harjoteltu muutaman kerran laukanvaihtoja joka toisella askeleella. En oo ennen ikinä ratsastanut hevosella, joka osaa tehdä virheettömät vaihdot joka askeleella. Ne on mulle aivan liian hankalia, mutta noita että vaihto-askel-vaihto-askel-vaihto päästiin tekemään onnistuneesti jo muutama sarja! Ihan huikea fiilis!


Viime viikolla kävin ponin kanssa fiilistelemässä ensin maanantaina sileetreenin merkeissä ja keskiviikkona vaan humppailtiin maneesissa ilman satulaa. Zipetti päätti tehdä omatoimisen alkuverkan ja aloitti juoksemalla villisti ympäri maneesia. Se heitti pukkia pukin perään ja riehui ihan kunnolla, pikkusen ruunapoika onnessaan! Ilman satulaa treeni sujui sit ihan moitteettomasti, tehtiin hienoja vaihtosarjoja ja ponilla oli ihanasti energiaa ja kokoamisetkin tuntuivat sujuvan helposti. 


Vietettiin sit hyvä hetki tallissa ennen kun lähdin jatkamaan matkaa. Ukko tapansa mukaan kerjäsi herkkuja sen minkä kerkesi ja mikään ei vaan riittänyt! :D Viimeset heipat sanottiin eilen, kun käytiin Hannan kanssa pesemässä Sipu korvasta häntään ihan puhtaaksi. Päivällä oltiin otettu Elinan kanssa viimeset kuvat ruunasta pellolla kivassa marraskuun lumettomassa maisemassa ja on se eläin vaan upea <3 Tän postauksen kuvat onkin eiliseltä kuvausreissulta sekä maanantain ratsastukselta.


Kiitos Zipetti kaikistä näistä kolmesta vuodesta, oli ihan huippua tuntea tuollainen hevonen ja päästä tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Nyt on sitten tämä jengi hajonnut kokonaan, tulee ihan tippa linssiin kun muistelen noita onnellisia vuokraajan aikoja. Sissille halit taivaaseen, Winskille pusut Espanjaan ja Zipelle kaikkea hyvää uuteen kotiin! <3

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Satula

Syvä huokaus jälleen kerran. Kallen kanssa painittiin satulaongelmien kanssa enemmän kun tarpeeksi ja ei meinattu millään löytää sopivaa penkkiä. Lopulta satula-autosta saatiin sopiva yleiswintecci, jolla mentiin sitten ihan loppuun asti ilman ongelmia. Kalle oli sellanen herkkänahkanen, että se otti nokkiinsa kyllä heti jos penkki ei sopinut tai jokin ahdisti ja siitä tiesi, että jahas taas satula vaihtoon. Lara onkin sitten toista maata.. 

Sillon kesäkuussa mentiin pari ekaa viikkoa vähän heikolla satulavarustuksella, ennen kun saatiin satula-auto tsekkaamaan tilannetta. Sillon löydettiin just sopiva estepenkki, josta molemmat tykättiin tosi paljon - mulle tarpeeksi tukea hyppäämiseen ja satula oli Laran selkään oikein sopiva. Sillä mentiin alkukesä, kunnes saatiin tallikaverilta kokeiluun Zaldin koulupenkki. Siihen istuttuani mä olin aivan myyty, aivan ihana satula istua! Ihan erinomainen tuki jalalle, sopivan pehmeä mutta kuitenkin tarpeeksi kova istuin ja olo oli kuin nojatuolissa istuisi. Se ei kuitenkaan istunut Laralle matalan säkätilan vuoksi muuten kuin romaanin kanssa, mutta palaromaanilla saatiin se sopimaan oikein hyvin ja syksy ollaankin ahkerasti menty sillä.

Tää on se estesatula! Ja kattokaas Larpan kesäkunto kesäkuus 2015 :'D

Jossain vaiheessa aloin epäilemään estesatulan sopivuutta, se vaikutti ahtaalta ja tuntui, että siinä painopiste jäi aivan liian taakse. Tämähän oli mun mielestä ihan loistava syy jättää hyppääminen kokonaan, koska kun estesatula ei ollut sopiva en voinut hypätä. Elina sai sitten hoitaa estetreenit omalla, aika hyvin Larpalle istuvalla Kiefferillä ja näin taitavasti Aino oli ongelman ratkaissut. Nyt klinikan jälkeen mulla on taas pikkuhiljaa hiipinyt takaraivoon ajatus hyppäämisestä ja oonkin koittanut saada järjestymään satula-autoa tänne suunnalle aika tuloksetta.

Kunnes perjantaina tapahtui hyvinkin yllättävä käänne. Olin Kimmolla kuvailemassa Lauraa ja Mikkiä kun tutuksi tullut satula-auto ajoi pihaan. Kun me saatiin kuvaukset suoritettua, kysäisin ihan ohimennen oliko sovittajalla kiire, jos hakisin oman hepan viereiseltä tallilta. Onnekseni kiire ei ollut joten hyppäsin autoon ja lähdin nappaamaan Laran tallilta. Klinikan jälkeen tamma oli ollut vaan tarhassa, joten laitoin sille suitset päähän ja lähdettiin taluttamalla takaisin Kimmolle. 

Laura auttoi hakemalla autolla molemmat mun penkit jotta voitaisiin testata kummankin sopivuus. Hetken aikaa saatiin odotella tallissa ja ensin kokeiltiin estesatula. Olin hieman yllättynyt, kun sovittaja sanoi satulan istuvan ihan hyvin ja että voisin sillä kyllä jatkaa. Se on sopivan napakka edestä, ettei valu lavoille mutta kaari loppuu kuitenkin niin sopivasti ettei se paina. Ilmeisesti selkä on taas muuttanut muotoaan (tai kopu vaan laihtunut..?) että satula onkin passeli ja päästään siis kohta jo hyppäämään!

Koulusatulan kanssa meidän hyvä tuuri loppuikin siihen paikkaan.. Ei keretty edes laittaa sitä selkään kun sovittaja totesi satulassa rungon olevan rikki. Runko joustaa ja antaa periksi sen verran, ettei sitä suositeltu käyttää ettei selkä kipeydy. Vitsi että mua harmitti aivan älyttömästi, tykkäsin tosta penkistä ihan yli kaiken ja hyvä etten itkua tirauttanut kun kuulin sen tuomion :(

Ja tää on se roskiskamaa-Zaldi </3 Ps. verratkaa ekaan kuvaan, tää otettu viime kuussa..


Ja kuinka ollakaan, menin sitten kysymään mahtaako autosta löytyä mitään koulupenkkejä meille sovitettavaksi kun mähän en estesatulalla koulukisoihin mene, saatikka valmentaudu. Ja mun onneksi (vai epäonneksi..) sellanen löyty.. Kieffer lech profi excellent ja aivan liikaa hintaa mun budjettiin, joka on aika rajallinen kaikkien näiden klinikkalaskujen sun muiden menojen vuoksi. Mutta koska satula oli sopiva, sain pari viikkoa testiaikaa (en siis kokeillut satulaa selästä koska en ollut vielä ratsastanut klinikan jälkeen) ja veronpalautukset tulee ensi viikolla, jouduin tyytymään kohtaloon ja ottamaan satulan kokeiluun. Onhan se ihan kiva, hyvännäkönen ja silleen.

Eli tiivistettynä : estesatula on fine, edellinen koulupenkki on roskiskamaa ja uusi koulusatula on testissä nyt vielä ensi viikon ennenkun päätän sen suhteen. Onhan se kivaa taas kun on varusteet kunnossa vaikka kukkaro kiittääkin, mutta tätähän tää harrastus on. Tänään ravailin muutaman metrin kentällä tolla koulusatulalla ja kyllä se ainakin tähän mennessä on vaikuttanut ihan kivalta. Lauantaina kouluvalmennuksessa valkku saa kyllä kattoo miltä se näyttää ja kannattaako meidän ottaa se käyttöön. Sen näkee sit!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Talven ekat kuvat


Täällä Itä-Suomessa vietetään jo talvea hyvällä mallilla, vaikka näillä näkymin nämäkin lumet sulaa jo huomenna pois. Saatiin kuitenkin edes yhdet talvikuvat otettua, kun tänään suunnattiin Roosan kanssa heti mun duunipäivän jälkeen tallille. Pääsin vasta kahden jälkeen, joten mentiin samantien vauhdilla tallille, että kerettäisiin edes muutamat kuvat ottaa ulkona ennen pimeän tuloa. Napattiin Larppa suoraan tarhasta, pikanen harjaus ja suunta kohti lumista metsätietä.



Kerettiin hyvin kuvailla ja saatiin kyllä muutamista kuvista ihan mahtavat naurut :'D Lara oli ihan harvinaisen kuvauksellisella tuulella ja poseerasi koko ajan tosi hienosti. Se näyttää kyllä hieman mammutin ja hirven risteytykseltä noitten sen korvien ja karvaturkin kanssa, mutta onhan se nyt söötti. Toi karva on kyllä ihan uskomaton, edes Kallella ei ollut tollasta viime talvena vaikka hyvässä karvassa sekin oli. Uskoppa sitten, että tää on ihan puhdas puoliverinen.. 



Laran tilanteesta nyt muutamalla sanalla. Saatiin siis perjantaina satula-asiat kuntoon ja kunhan palataan taas treeniin, on varusteet niiden osilta kunnossa. Nyt ollaan viikko oltu viikko ihan vaan tarhailu- ja kävelykuurilla ja alkaa kyllä ponista huomaamaan, että virtaa on.. Eilen oli maastokävelyllä vauhtia niin paljon, etten mä meinannut jalkamiehenä kestää perässä tuolla hangessa. Mutta tuli kyllä ihana fiilis, kun hepsu oli niin onnellinen ja tuntuu oikeasti, että tuo piikitys auttoi ja jalan lepuuttaminen on jäänyt kokonaan pois. En malta oottaa et päästään treenaa ja kattoo miten se reagoi!


Tänään kävin selässä nyt ekan kerran viikkoon ja tehtiin vaan käyntityöskentelyä kentällä sekä tallin ympärillä. Alku oli aika kankeaa ja jäykkää, mikä on tottakai ihan ymmärrettävää kun viikkoon ei ole tarvinnut mitää tehdä. Ihan ihmeekseni ei mennyt kauaa, kun poni alkoi taipumaan ja joustamaan rungosta, eikä laittanut enää vastaan. Tehtiin vähän väistöä, avoa ja voltteja, hakien vaan taipuisuutta ja rentoutta hevoseen. Vaikka mitään kummempaa ei tehtykään, olin tosi onnellinen päästessäni selkään pitkästä aikaa ja vieläpä kun heppa tuntui niin yllättävän kivalta!


Nyt me vielä jatketaan tää viikko tälleen kevyesti tehden käynnissä hommia ja lauantaina mennään kouluvalmennukseen pitkästä aikaa. Otetaan se ihan kevyesti ja vaan jumppamielessä, mutta on kyllä kivaa päästä taas valmentautumaan tämmösen lyhyehköntauon jälkeen . Joulukuussa mä sit oon lupautunut jatkamaan estetreenejä jos heppa on ok ja kyllä muuten pelottaa jo valmiiksi..

Tällä erää ei muuta, huomenna vietän vapaapäivää kahden hepan ratsastuksen ja salitreenun merkeissä. Palaillaan siis mahdollisesti jo huomenna! 

perjantai 20. marraskuuta 2015

Syksyn puhelinkuvia

Pitkästä aikaa jaksoin laitella puhelimesta kuvia koneelle ja tässäpä oliskin "parhaat palat" syyskuusta asti, jolloin ostin tän uuden puhelimen entisen sipatessa kokonaan. Pidemmittä puheitta, pääsette taas kurkkaamaan mitä kaikkea järkevää ja järjetöntä sinne puhelimen muistiin aina tallentuukaan... :)

1. Bellan kanssa maastoilemassa joskus syyskuun alkupuolella. 2. Suomen kovin kerjäläinen, mistä lie oikeesti oppinut tuon kerjäläisilmeen :D 3. Melko mielenkiintonen sää, ihan sumuista muuten mut aurinko paistoi tosi kirkkaasti ton sumun läpi. 4. Uus hiustyyli! Mitä tykkäätte?

1 & 2. Team Finland 2015 viettämäs vikan maajoukkueleirin jatkoja. Ihan huippuporukka, hirmu ikävä kaikkia!! :( 3. Zipetin kanssa iltamaastoilua niissä maastoissa, missä joskus 15-vuotiaana tuli tallattua ja rallitettua lähes joka päivä.

Niiiiin ihana kisapäivä Joensuussa aluemestaruuksissa! Venla niin hieno poninen :*

1. Tuntiratsastusta harrastamassa pitkästä aikaa, ratsuna ihana nuori Pertti! Rakastuin tohon heppaan ihan täysin sen tunnin aikana.. 2. Larppi reippaana valmiina liinatyöskentelyyn.

1. Laran kaa hirveilemässä, tuolla on kyllä niin mahtavat metsäpolut kulkea kun vaan viittii kävellä vähän pidemmän matkan ensin! 2. Perustallilook. 3. Kummitytön ja serkunpojan kanssa leikkihommissa. 

1. Maastossa jälleen, oispa noin hyvät kelit vieläkin, tai sit ees lunta.. 2. Hieman jännittävissä fiiliksissä koneessa lähdössä kohti Lontoota! 3. Käytiin tosiaan Lontoossa kattoo mun lemppariartistia ja vietiin vähän tulijaisii Suomesta.

1. Nättiii 2. Eka päivä Lontoossa, ihana keli! Joo tiedä, näytän ihan kiinalaiselta. 3. Lelurahoja. 4. Ja sit niitä nähtävyyksiä! Vitsi et tulee hirvee kaipuu taas reissuun kun kattoo näitä kuvia... Tahtootahtootahtoo!!

1. Ja siis aivan törkyhyvää burgeria!! Noi ranskalaiset oli jotain aivan ihanaa, tollasia ohuita ja pieniä ja sit toi purilainen oli jotin täydellistä. Jos joskus vielä eksyn Lontooseen niin tuonne on päästävä! 2. Keikkatunnelmissa reissun tokana iltana. 

1. Tällasia on meiän illanvietot aina oikeesti. 2. Hieno hepotti ja rohkea äiti!! 3. Larppa <3 Se on kyllä ihan kouluheppa, en malttas oottaa millään et päästään kisaamaan koulua aluetasolla. 

1. HIHS tunnelmissa ekan päivän ja leffan jälkeen menossa hotellille nukkumaaan. 2. Lauantaina esteratsastus alkamassa! 3. Huippureissuseura <3

1. Kallea moikkaamassa. Musta on ihana tällein pimeen aikaan pitää Kallella kynttilä palamassa, tosin nyt kun sataa koko ajan, ei kynttilä mitenkään pysy tulilla ja se ei kerkee koskaan palaa loppuun kun kastuu.. :( 2. Pitihän munkin ostaa värityskirja, ihan hurjanhyvin saa ajan kulumaan.

1. Yövuoron jälkeen tallihommissa 6:30. Reipas apulainen mulla! 2. Bellaliini<3 Viimenen kuvatus tammasta ennen muuttoa uuteen kotiin. 

1. Katso äitin kans leffaa ja ... 2. Larpan kans gramaanitreeniä. 3. Hannan kissen kans nukkumassa pitkään kun Hanna lähti reippaasti kouluun. 

1. Tällasta kaikkee mun snapchatti pitää sisällään.. (feel free to follow ainohuupponen) 2 & 3. Hilmaa kiinnostaa ja mä oon kyl melkonen kissakuiskaaja.

1. Päiväunien parhautta. 2. Saikkusunnuntai kun ääni petti ja jätti tulematta kokonaan.. 3. Zipetti lähdössä maanantaitreeniin, kauhee kerjäläinen tämäkin herranjestas!

Vur 25-vee juhlassa yköset päällä. Kertoo vissiin paljon mun laittautumisesta, olin ennen tätä viimeks käyttänyt suoristusrautaa Lontoossa ja meikkipussi oli lojunut kaapin perällä varmaan kuukauden :)

1. Tännekin tuli lunta! Tosin aika hetkellisesti ja ne suli melkein samantien pois.. 2. Larppa ei tykkää lumisateesta, hyi. 3. Joku aamuselfie, vois harjata tuccaaki joskus ehkä. 

1. Yövuorojen parhautta!! 2. Laran kans tänään kävelylenkkeiltiin Kimmolle, jossa kokeiltiin vähän satuloita. Nyt onkin hyvä jatkaa treenejä ens kuussa kun satulakalusto on kunnossa. Näistä jutuista postausta tulossa myöhemmin!

Sellasta syksyä täällä vietetty, ei mitään kummempaa siis. Tänään tosiaan saatiin satula-asiat jonkinlaiseen kuosiin, mutta kirjottelen myöhemmin siitä lisää. Lisäksi joulukuulle tulossa vaikka mitä kivaa juttua, mutta sitä joudutaan odottelemaan vielä jonkin aikaa! Kivaakivaakivaa! 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Klinikkareissu, taas

Tänään meillä oli vuorossa vähän normaalista arjesta poikkeavaa ohjelmaa, sillä lähdettiin isäni kanssa aamupäivällä Lara kyydissä ajelemaan Kuopioon klinikalle. Oon tässä syksyn mittaan tullut siihen tulokseen, että haluan loppuvuodesta käydä klinikalla tekemässä jonkinlaisen "vuositarkastuksen" ja nyt se tulikin kovin ajankohtaiseksi.


Oon kiinnittänyt nyt tässä sanotaanko kuukauden sisällä huomiota siihen, että Lara lepuuttaa jonkin verran vasenta takastaan. Yleensä se tekee sitä ratsastuksen jälkeen, ei juurikaan ennen ratsastusta, mutta aina nimenomaan tuota vasenta. Asia on nyt alkanut painamaan mieltä enemmän, vaikkei liikkeessä olekaan mitään epämääräistä ja hepsu on liikkunut viime aikoina taas paremmin kuin ikinä. Kuitenkin mielessä vaan pyöri, että entä jos siellä on jotain vakavaa ja se kipeytyy vielä, tai entä jos se onkin siinä oikeassa etusessa kun se välillä vähän lämpöilee, tai entäs jos.... nämä ajatukset halusin saada kuriin, enkä enää monen valvotun ja murehditun yön jälkeen voinut muuta kuin soittaa klinikalle.

Kävi kyllä hyvin ja saatiin aika jo tälle päivälle ja tutulle eläinlääkärille. Oltiin perillä Kuopion Animagi -klinikalla hieman ennen varattua aikaa ja saatiin Larppi samantien sisälle. Otin kuljetuskamat pois ponilta ja käytiin ulkona pyörähtämässä liinassa kattomassa miten heppa liikkuu ja ell teki samalla taivutukset joka jalkaan. Ainut jalka, mikä noihin taivutuksiin reagoi oli se vtj, kaikki muut ihan puhtaat ja myöskin liinassa liike täysin puhdasta. Tässä vaiheessa uskalsin jo hieman huokaista helpotuksesta, kun ell sanoi ettei kyseessä todennäköisesti ole mitään kovin vakavaa, mutta otetaan varmuudeksi kuvat siitä vasemmasta kintereestä. Lara pääsi siis pienille päiväunille ja mentiin röntgeniin.


Ja kuten lääkäri oli arvioinut, oli kintereessä joitain muutoksia sekä kinnerpatin aihiota. Olin jokseenkin helpottunut kun ei monttutuomiota saatu, vaan hoito-ohjeet jatkoon ja normitreeniin. Kinner piikitettiin kuitenkin ihan jatkoa ajatellen ja nyt sitten viikko onkin vaan tarhalepoa / kävelylenkkejä. Samaan saumaan otettiin rokote, joten menee sitten senkin puolesta viikko hyvin kevyesti. Jatkossa parasta hoitoa kintereelle on säännöllinen liikunta, liikuttamattomuus jäykistää jalkoja sen verran että ne voi oireilla ja huonoinakin päivinä pitäisi ainakin kävelyttää. Treenin jälkeen kylmä + lämmin olisi hyvä hoitokeino ja meillä meneekin nyt heti ostoon back on track kintereeseen, se on mun kokemusten mukaan hyvin toimiva kinnerpattihevosille. 


Olin lähtenyt klinikalle aika epäileväisin mielin (vaikka sainkin kuulla monelta suunnalta ennen klinikkaa, että jos sieltä ei taaskaan löydy mitään niin mut viedään seuraavaksi päätohtorille...) ja varautunut kaikkeen mahdolliseen pahimpaan. Onneksi turhaan, taaskin, ja sain lähteä jo iloisin mielin kotimatkalle. Oon tosi onnellinen, että liike oli ihan puhdasta ja mitkään muut jalat eivät reagoineet noihin taivutuksiin. Oli myös ihanaa kun vika löytyi heti ja sen kanssa voidaan jatkaa elämää melko normaalisti jatkossakin, kyseessä kuitenkin on mun kohta 16-vee veteraaniheppa joten tuo on kuulemma hyvin yleistä ratsuhevosilla ylipäätään. 

Nyt sitten ootellaan viikko ja katsellaan miten jatkossa sitten alkaa sujumaan ja miten nuo hoidot tehoaa. Olo on taas himpun kevyempi kuin tänä aamuna ja yksi murhe taas vähemmän. 



torstai 12. marraskuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin

Pahoittelen että vastauspostaus venyi tänne asti, mutta tässä näitä olisi! Kiitos kaikille, olitte laittaneet kivoja kysymyksiä ja niihin oli tosi kiva vastailla. Sen kummemmitta puheitta itse asiaan ja lisäkysymyksiä voi jättää kommenttikenttään jos epäselvyyksiä jää!

Onko sulla sisaruksia? - Joo, mulla on mua kaksi vuotta nuorempi pikkuveli.

Paljonko Laran tallivuokra on? - Näistä raha-asioista en koe tarvetta puhua julkisesti.

Seurusteletko? - En seurustele.

Meetkö Euroskills? - En oo menossa kisaamaan, sinnehän kisaajaksi pääsee vaan kerran elämänsä aikana ja mä oon ollut jo. Saatetaan tosin lähteä MM-joukkueella katsomaan kisoja kun ovat niin lähellä :)

Mitä tavoitteita ens kaudelle? - Noh, tällä hetkellä tavoitteet on niin auki etten oo ees ajatellut. Katotaan hepan terveys ensin ja vasta myöhemmin sit voin alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta (jos sitä on) ja kirjotella mahdollisesti tulevaisuuden suunnitelmia enemmänkin.


Mitä teet normaalisti vapaa-ajallasi, kun et ole tallilla? - Oon töissä tai kotona nukkumassa, lukemassa tai kattomassa leffoja.

Viihdytkö nykyisessä työssäsi? Minkälaista työtä teet? - Viihdyn tosi hyvin! On niin ihanaa kun oon saanut kivan työn ja tykkään siitä. Teen erilaisia asiakaspalvelutöitä toimistosta käsin, monipuolista hommaa ja saa kehittää itseään monissa osa-alueissa. 

Mitkä on sun mielestä parhaita piirteitä hevosessa? - Hm. Mä arvostan hevosissa sellaista tietynlaista leikkisyyttä ja huumorintajua, mutta kuitenkin pitää olla ystävällinen. Jos ulkonäköä miettii niin ehdottomasti miellyttää isot, vaaleanrautiaat sukkajalkaläsipäät, mutta tärkeämpää on rehellinen ja lempeä luonne, sekä hyvä motivaatio työntekoon. 

Mikä sai sut kiinnostumaan hevosista? - Ei harmainta aavistustakaan..... Olin 6-vuotiaana päättänyt aloittaa ratsastamaan, soittanut isäni tuttavalle että haluaisin tulla ratsastamaan hänen hevosellaan. En todellakaan ymmärrä mistä mun kiinnostus tuli, äiti pelkäsi hevosia kuollakseen eikä isänkään puolelta tule minkäänlaista kokemusta kavioeläimistä..

Hevoshistoriasi? - Huuh tästä oon tainnu joskus kirjottaa ihan oman postauksen! Se löytyikin pikaisen haun jälkeen täältä! Mutta heh, se on aika iänikuinen joten ehkä pitäs tehdä uudistettu versio jossain vaiheessa. Tai jatko-osa!

Aino ja Larppa 2011
Tavoitteesi ratsastajana? - Kehitttää itteäni niin pitkälle kuin mahdollista. Haluaisin oppia ratsastamaan erilaisia hevosia hyvin ja niin, että saisin oman istunnan vakaaksi ja hevoset liikkumaan tyytyväisinä ja käyttäen itseään oikein. Ei mulla kovin kummoisia tavoitteita ole, haluan vaan kehittyä koko ajan taitavammaksi.

Paras ja tärkein varusteesi itsellesi, entä Laralle? - No itelleni varmaan tärkein varuste on kypärä, ratsastettua tulee kuitenkin päivittäin ja se on aika helppo keino vakuuttaa omaa päätä suurimmilta kolhuilta. Sit paras varuste on varmaan mun CRWn tumman siniset blingihousut! Larpan tärkein varuste tällä hetkellä on varmaan harjakampa tai kylmäyssuojat..... Lempparivaruste sille on uus Eskan loimi <3 

Harrastatko jotain muutakin, kuin ratsastusta? - Joo! Aloitin salilläkäymisen tässä viime viikolla ja pikkuhiljaa aion vakiinnuttaa siellä käynnin 2-3 kertaan viikossa. Silloin tällöin käyn hölkkäämässä, ajan salliessa.

Mikä on ollut hevosharrastuksesi suurin huippuhetki? - Kyllä se on se ensimmäinen oma hevonen ja se, että sen kanssa onnistui saamaan niin mahtavan ystävyyssuhteen. Kallen kanssa kaikki päivät oli huippuhetkiä.

Entä mikä on ollut hevosharrastuksesi ikävin hetki? - Sen ensimmäisen oman hevosen äkillinen menetys, johon en saanut varautua ollenkaan. Se on ehdottomasti elämäni kauhein hetki. 


Mikä on ollut suurin onnettomuus, johon olet hevosharrastuksen aikana joutunut? - Pakko ihan koputtaa puuta *kopkop*, mutta oon päässyt oikeasti helpolla. En oo hevosten kanssa joutunut mihinkään suurempaan onnettomuuteen, joten pakko vaan toivoa ja rukoilla etten koskaan joudukaan. 

Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? - Mulla on useempi visio tästä! Lempparit olisi joko sellainen tilanne, jossa asun ulkomailla ja teen töitä hevosten parissa ihan oikeasti ja hevoset on mun koko elämä. Toinen vaihtoehto olis asua jossain ulkomailla harrastellen hevosia oppien uutta koko ajan ja tehdä muuta työtä elääkseni. 

Mitkä on ensi vuoden tavoitteet? - En osaa vielä sanoa, ehkä ensi viikon jälkeen ollaan viisaampia tai sitten niitä mietitään vasta ensi vuonna. 

Milloin opiskelusi päättyy? Mitä sitten? - :D Ai mitkä opiskelut? Valmistuin 2014 yo-merkonomiksi ja tällä hetkellä oon täyspäiväsessä työelämässä.

Haluaisitko ratsastuksesta/hevostelusta ammattia? - Ehkä, ehkä en. En usko että koskaan tulisin tekemään hevosia leipätyönäni vaan uskon hevostelun pysyvän vaan harrastuksena mun elämässä.

Ottaisitko hevosellesi vuokraajaa taloudellisen tilanteen/ajanpuutteen vuoksi? Mitkä olisi kriteerit? - Kyllä mä ottaisin jos tilanne vaatisi. Laralle olis vielä helppo löytääkin sopiva vuokraaja, se kun on niin kiltti että sen kanssa tulee kaikki toimeen. Kriteerit mulla tosin olis aika kauheet :D Pelkään ite niin paljon että hajotan hevosen ja multa vaatis paljon jättää se ihan jonkun vieraan hoiteisiin. Mutta vuokraajan tulisi olla mulle jotain kautta tuttu, täysikänen ja luotettava, että voisin varmasti luottaa että hommat hoidetaan niinkuin pitää. Haluisin myös, että käytäisiin paljon vuokraajan kanssa yhdessä tallilla, että näen miten hommat sujuu ja tuleeko vuokraaja hevosen kanssa toimeen. 

Millainen on unelmahevosesi? - Ihan hervottoman kokoinen puoliverinen kouluheppa liikeihme, jolla olis ihana, leikkisä luonne ja kauniit silmät. Tottakai se olis vaaleanrautias varustettuna muhkealla rungolla, läsipäällä sekä sukkajaloilla. Sellanen Kalle plus 25 cm lisää korkeutta <3


Mitä toivot tulevaisuudelta? - Tällä hetkellä ainoat toiveet on, että Lara saisi terveenpaperit ja saataisiin monta yhteistä vuotta vielä sekä toivon joka päivä, että Kalle on tällä hetkellä onnellinen ja sillä on kaikki hyvin. 

Kerro Kallen ja Laran parhaita piirteitä. - Kallessa parasta on sen luonne ehdottomasti. Se on niin hassu ja jotenkin niin avoin kaikelle uudelle, että sille kyllä kaikki kelpasi kun yhdessä uuteen tutustuttiin. Hevonen pakettina oli vaan niin täydellinen, sen ratsastettavuus oli just sellaista mitä mä hevoselta haluankin ja se vaan oli niin jotenkin mun tyylinen hevonen. 

Larassa taas on ihanaa kun se on niin fiksu ja järkevä ja se tietää tasan mitä siltä halutaan ja mitä se itse haluaa. Sen kanssa voi tehdä mitä vaan, lähteä mihin vaan ja se ottaa kaiken niin ihanan lungisti. On myös ihan mahtavaa kun sen on tuntenut pitkän aikaa ja tietää miten se käyttäytyy missäkin tilanteessa ja mikä sille on normaalia ja mikä ei. 

Millainen olet hevosenomistajana? - Mä oon aika yliherkkä, murehtivainen ja tarkka. En oo niin tarkka hevosen varusteista (lähinnä onko ne uusia vai vanhoja, tottakai ehjät kamat pitää olla) mutta hevosesta mä pidän parempaa huolta kuin itsestäni. Huolestun heti kaikista muutoksista hevosessa ja haluan aina selvittää syyn sellaisille. Jos en itse käy hoitamassa Larppaa, haluan aina tietää miten se on liikkunut, mitä sille kuuluu ja mitä se on puuhannut sinä aikana. Mä teen oikeasti kaikkeni, että hevonen voi hyvin ja saa elää onnellista hevosen elämää.


Jos pääsisit tapaamaan ketä tahansa bloggaajaa hevosineen, kenet haluaisit nähdä? - Ääääh kauheen vaikee kysymys! :D En osaa kyllä millään sanoo vaan yhtä.. Oon saanut tavata aivan ihanan paljon mun lempparibloggaajia ja osasta on tullutkin ihan kavereita arkielämässäkin, mutta hevosiin en kyllä oo päässyt tutustumaan. Ehkä tällä hetkellä haluisin päästä kattomaan Petraa ja hänen ihania hevosia! Tai sitten Aadaa ja Champia.. Ja kaikkia ihania tuttuja joita näkee liian harvoin!! Onneks kohta on Blogiexpo, siellä pääsee sit näkee monet kaverit samalla kertaa!

Millaisena itse näet blogisi ja sen sisällön? - Mä luulen et tän blogin kulta-aika oli ja meni Kallen mukana. Vaikkei mun blogissa oikeastaan koskaan oo ollut sellasta selkeetä päätähteä, jotenkin Kallen aikaan musta tän kirjoittaminen oli ylivoimaisesti parasta. Mutta tällä hetkellä tää taitaa olla aika perusharrasteblogi, jossa käsitellään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ehkä tästä vielä joku päivä vielä parannetaan samoihin ulottuvuuksiin kuin joskus aiemmin. 

Mistä ostat tallivaatteesi ja Laran varusteet? - Facebook kirppiksiltä, kavereilta, Agrimarketista, Hööksistä, Horzelta yms yms... Ihan sieltä mistä sopivia sattuu löytymään :)

Lempi ratsastusvaatemerkki? Lempi perusvaatemerkki? - Tykkään kauheesti ulkonäöllisesti Pfiffin ja Spooksin vaatteista, vaikkei multa löydykään kuin yksi Pfiffin takki :D Ja ihan normivaatteista mulla ei oo mitään suosikkimerkkiä, käytän vähän kaikkee mitä kaupasta sattuu löytymään..

Jos saisit valita Laran tai Kallen niin kumman ottaisit ja miksi? - Kallen, ehkä siksi että se jotenkin on vaan se mun elämän hevonen number 1. Vaikka Larakin on ihan yhtä tärkeä kuten Winskikin, on Kalle jotenkin niin omalla levelillään mun tunne-elämässä.

Oletko kisannut paljon Laralla nyt ja aikaisemmin? - Nyt sen aikana kun se on ollut mun omistuksessa, ollaan käyty yhdet estekisat ja kolmet koulukisat. Aiemmin kun vuokrasin sitä, taidettiin käydä ehkä viidet estekisat?

Minkä merkkinen kypärä sinulla on? - Mulla on kolme kypärää tällä hetkellä, yks Horzen Halorider, toinen Horzen Ocean Harmoniouz sekä yks jonka merkkiä en ees muista.... :D

Onko sinulla Winskiä ikävä? - On. Ihan kauhea ikävä <3 Helpotan ikävää sillä, että sillä ei parempaa kotia voisi ollakaan ja sillä, että näänhän mä sen taas jo kohta!