torstai 31. heinäkuuta 2014

Alkuviikko

Meidän viikko on alkanut melko rennoissa merkeissä ja ei olla helteen vuoksi paljoa treenailtukaan. Heppa on saanut viettää yönsä ulkona tarhassa parin tallikaverin kanssa ja on ollut siksikin melko uninen tässä lähipäivinä. Yleensä se tulee aamulla sisälle tunniksi pariksi nukkumaan ja menee kyllä ihan samantien makuulleen unosille kun karsinaan pääsee ja saa aamuruuat syötyä. Ulkona ei ilmeisesti pysty sillä lailla rentoutumaan, mutta onneksi pystyy sitten nukkumaan hyvin sisällä!


Maanantaina meillä olikin vähän jännä päivä. Ensinnäkin meillä tuli täyteen kokonaiset puoli vuotta yhdessä ja ei voisi kyllä uskoa, että siitä on jo kokonaiset 6kk kun käytiin hevo hakemassa! Toinen erikoisempi juttu oli kengitys. Kalle on alusta saakka ollut melko hankala kengittää eikä se ole onnistunut ilman rauhoittamista. Sehän oli kengättä mulle tullessaan, joten vaikea sanoa millon se on kengät jalassa viimeksi kulkenut siis sillon ennen kun tuli tänne. Joka kerta ollaan vähennetty rauhotuksen määrää ja maanantaina olikin nyt eka kokeilu täysin ilman mitään aineita, eli kengitys kokonaan "selvillä vesillä". Mä jännitin aika paljonkin, että mitenhän onnistuu ja miten paljon ruuna oikein riekkuu. Taas todettiin jännitys turhaksi ja en meinannut uskoa todeksi kun koko homma sujui ihan kivuttomasti, ilman yhtään riehumista ja niin nätisti kuin olla ja voi! 


Kengityksen jälkeen hevo pääsi laitumelle syömään ja iltapäivällä tulin tallille uudelleen tarkotuksena ratsastaa kentällä vähän koulua. Loppujen lopuksi kuumuuden ja kentän pölyisyyden takia päädyttiin kentälle hölkkäämään ilman varusteita pelkkien päitsien kanssa. Tätä en oo Kallen kanssa kokeillut aiemmin kertaakaan joten pakkohan meidän oli puolivuosipäivän kunniaksi jotain spessua keksiä! Eikun narut päitsiin kiinni ja kentälle. Treeni sujui ihan uskomattoman vaivattomasti ja hyvin, heppa tajusi täysin mitä sen pitää tehdä ja meillä oli tosi kivaa! :) Loppukäynnit käveltiinkin pelkällä kaulanarulla ja haettiin vähän ideaa, miten hepan pitää toimia. 


Eilen olikin vuorossa kiivetä pitkästä aikaa ison hevosen selkään. Oltiin Elinan kanssa sovittu Zipetin liikutus sekä B & Z tallihommat mulle ja näinollen aamutallin sekä kolmen karsinan siivouksen jälkeen nappasin ensimmäisenä Kalevin hommiin. Suunnitelmana tehdä molemmilla ruunilla samanlainen treeni hiittiksellä ja pellolla reippaillessa ja Kallen kanssa mentiinkin oikein mukavia, reippaita pätkiä. Ekan kerran sain ratsastaa sitä jo vähän enemmän eteen laukatessa pellolla sekä hiittiksellä, ilman minkäänlaista pukkirodeota tai muuta riehumista! Aiemminhan se on mut nakannut alaskin, kun vauhti on kasvanut vähänkään reippaammaksi, mutta nyt saatiin jo nautiskella kunnon laukkapätkistä!

Myös piehtaroidessa pitää olla tarkkana ja kuunnella jos vaikka möröt hyökkää.

Kallen jälkeen kävin nappaamassa ratsastusvuoroon Zipen ja lähdettiin talsimaan samoille paikoille, kuin Kalevinkin kanssa. Zipellä en muista millon oon oikeesti ees käynyt kyydissä ja olikin tosi kiva päästä piiitkästä aikaa ison hepan kyytiin! Ravailtiin ja laukkailtiin reippaasti niin pellolla kuin hiittiksellä ja oli ihan hitokseen hauskaa! Heppa nautti selvästi kun sai päästellä vähän reippaampaa laukkaa ja ravissakin tuntui lähtevän lentoon ilmavan askeleensa kanssa. Lenkki jäi vähän tarkoitettua lyhemmäksi, kun piti palailla reippaasti tallille takaisin ukkosta ja vesisadetta karkuun. Onneksi ehdittiin alta pois, eikä edes kastuttu!


Tänään vuorossa oli jälleen aamutallia ja oltiin Lauran kanssa sovittu jo aiemmin viime viikolla, että hän tulee testailemaan Kallea pitkästä aikaa miltä se tuntuu. Lauran ja Kallen viime ratsastuskerrasta onkin aikaa jo semmoiset nelisen kuukautta joten muutosta Kallen ratsastettavuuden suhteen oli toivon mukaan tapahtunutkin! Oltiin tosissaan sovittu treffit kympiksi ja aamutallin, tallihommien sekä vesien vaihteluiden jälkeen nappasin ponin sisälle ja kerkesin laittaa sen melkein kokonaan valmiiksi ennenkun Laura tulikin jo tallille.

Mentiin samantien kentälle ja Laura hyppäsi kyytiin. Itse olin taas koko ajan vaan katsojana ja oli jälleen oikein nautinnollista seurata maastakäsin. Laura teki hepan kanssa ihan perusjuttuja ja haki vaan tuntumaa millanen Kalle on ratsastaa. Laukassa varsinkaan ei kuski päässyt helpolla vaan sai tehdä töitä ihan koko ajan ;) Ratsastuksen jälkeen Laura vaikutti oikein tyytyväiseltä poniin ja oli ihana kuulla että ollaan menty huimasti eteenpäin! Hitsi, mulle jäi kyllä tosi hyvä mieli Lauran ja Kallen yhteispelistä ja on kyllä pakko saada tätä ihastella jatkossa useamminki. On mulla kiva poni.

Illat mä oonkin viettänyt töissä ja huomenna olis vielä aamuvuoro jonka jälkeen viikonloppuvapaa. Suunnitelmia olisi, mutta saas nähdä niiden toteutumisesta.. Ainakin koirakaverin vahtimista heti huomisesta eteenpäin, sekä tietty Kallen kanssa puuhailua! Nyt mä painun (yritän...) nukkumaan kaikkien sekavien ajatusten ja hullunmyllyn mun pään sisällä kanssa nukkumaan ja toivottavasti huomisilta ei mee tämmösen vatvomisen kanssa.. Jospa huomenna me ponin kanssa hypättäisiin! :)

Eilen mietin, että ois kiva lähtee kattomaan mitä tuolta sateenkaaren molemmista päistä löytyis..


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Mäntyharjulla kisoissa + lastaustreenejä

Tänään oli aivan ihana aamu, kun sai nukkua taas vähän pidempään kuin normaalisti. Jotenkin nykyisin tykkään sopia aamupäivälle kaikkea menoa, etten sitten saa nukkua kovinkaan myöhään ja nyt olikin ihan luksusta kun tarvis herätä vasta vaille 11! Oltiin lähdössä Elinan kanssa kisareissulle Mäntyharjulle ja lähtö oli jo puolilta päivin (tottunut lähtemään kisoihin siinä 13-14 maissa...). Menin sitten samantien herättyäni ja eväät tehtyäni tallille pakkailemaan kamat sekä laittamaan Zipen kuntoon.


Kun sain tavarat kannettua traikkuun ja hevotin valmiiksi, Elina tuli just sopivasti ja päästiin puoliksi irronneesta kengästä huolimatta lähtemään juuri aikataulussa. Sipu oli saanut jotenkin takakenkänsä riehuttua hassusti puoliksi irti ja samalla kavio oli lohjennut sen verran, ettei Elina saanut itse kenkää takaisin kiinni. Soittoa kisapaikalle, jossa kerrottiin että paikalla on kengittäjä joka voi laittaa kengän kiinni ja eikun matkaan vaan! 

Perille päästiin just sopivan ajoissa ja on kyllä ihan pakko vähän kehua miten hienoa toimintaa tuolla oli! Kun päästiin perille, meidät ohjattiin parkkiin ja kysyttiin oliko meillä irtokenkää. Siellä oli siis kengittäjä jo valmiina odottamassa, että saa laitettua kengän rauhassa kiinni, että Elina ehtii hyvin radalle. Aivan uskomattoman hienoa toimintaa, todella suuret pojot Mäntyharjuun tästä! Kilpailunjohtajakin kävi vielä varmistamassa että saatiin kenkä kiinni ja heppa radalle. Mulle tuli todella hyvä mieli tästä oikeasti, että asiat hoituu noin hienosti tuolla. Ja hyvin kesti kenkä jalassa!


Kenkäyksen jälkeen meille jäi vielä hyvin aikaa ja Elinan lähtiessä kansliaan ja kattomaan rataa, mä laitoin traikun kuntoon kotimatkaa varten sekä harjailin Zipen vielä ennen varustusta. Juotin sille vähän melassivettä ja aloin laittelemaan jo suojia. Pian päästiin jo laittamaan varusteetkin selkään ja kohta Elina lähtikin jo verkkaamaan. Mä menin siksi aikaa katsomoon kuvailemaan ja päivän huikeaksi kuvasaldoksi ehdin kuvata jopa kuusi ratsukkoa! Wou, tosi hurjaa :D


Elina meni radalle seittämäntenä ja rata vaikutti tosi simppeliltä ja helpolta. Linkkasin nyt teille tohon noi kisaradat, niin en ala sen enempiä niistä selittelemään. Ihan hillittömästä helteestä huolimatta Zippe vaikutti tosi virkeeltä ja näytti liikkuvan tosi hyvin eteen. Elinakin oli ihan supervireessä, kun muisti ratsastaa hyvin eteen ja oli kyllä tosi hyvä fiilis tuon radan jälkeen, vaikka yksi harmittava kopsu tulikin. Ilman pudotusta sijoitus olisi ollut 3. mutta nyt se olikin viides, eli toinen ei-sijoittunut.



Ennen toisen luokan alkua oli jonkin verran aikaa ja kerettiin hyvin kastella poni sienellä ja viilennellä sitä kylmällä vedellä. Melassivesi kelpasi nyt oikein mainiosti ja sitä upposikin melkein kokonainen sankollinen. Oisko ehditty joku puolisen tuntia seisoskella siinä ja sillä aikaa laittelin kamat valmiiksi, että päästään sit samantien radan jälkeen lähtemään kotiinpäin. Kun Elina tuli taas rataantutustumisesta pääsi Zippe taas verkkaamaan ja radalle.


Tää rata meni aikalailla samalla mallilla, tosi sujuvasti ja hyvin. Jälleen yksi pudotus, joka tuli ihan pienestä hipaisusta. Muuten rata oli siis oikein hyvä ja ihan yllätyin katsomossakin, miten reippaasti Zipetti jaksoi mennä eikä ollut lähes ollenkaan väsyneennäkönen! Tässä luokassa voitto jäi harmittavasti tuon yhden puomin päähän, voittajalla kun oli sama virhepistemäärä mutta hieman parempi aika. Mutta ei annettu sen haitata, ihan superhyvät radat joten ei mitään valittamista! :)



Radan jälkeen Sipu pääsi suihkuun ja suihkuttelun jälkeen pakattiin se autoon ja päästiin ajelemaan kotia kohti. Oli kyllä kiva kisapäivä! Kaikki toimi tosi hyvin, toimihenkilöstö oli tosi mukavaa porukkaa, pohjat oli kunnossa ja valjastuskatokset oli ihan huippujuttu tällä helteellä! Kotona tallilla mä laittelin hevon jalkojen kylmäykseen Elinan purkaessa tavaroita paikalleen. Sitten olikin vuorossa Kalle ja sen kanssa riekkuminen.... Tän päivän ohjelmaan kuului siis traileria vastaan taistelua ja Ainon hermojen koettelua...... Mä ja traikku kuitenkin vietiin tää erä, jes!


Parisen tuntia taas vierähti, kun herra ei halunnut jäädä hetkeksikään koppiin syömään. Loppujen lopuksi tehtiin niin, että kun se tuli luvatta kopista ulos, käytiin kentällä juoksemassa muutama rundi ja uusi yritys. Kolme kertaa jouduttiin toistamaan sama, ennenkun Kalle väsyi sen verran että tyytyi syömään iltaruokansa kopissa sisällä. Kuuma tuli kyllä kummallekin, mutta kai tätäkin voi taas yhdeksi voitoksi kutsua, kun ei tarvinnut lyödä hanskoja kokonaan tiskiin.


Huh, tulipa tekstiä! Mitäs tykkäsitte vähän yksityiskohtaisemmasta kisapostauksesta näin hoitajan näkökulmasta? Oliko puuduttavaa lukea vai tykkäsittekö? Huomenissa on taas aikanen herätys, kun Kallella on kengitys heti yhdeksältä ja toivotaan kovasti että menisi hyvin.. Huomenna on muutenkin hieman erityinen päivä, toivonmukaan kuulette siitä jo heti huomenna taikka tiistaina! ;)

torstai 24. heinäkuuta 2014

Maanantain peltotreenailut

Palaillaanpa pari päivää taaksepäin maanantaihin, jolloin talleilut suoritettiin Roosan sekä Emmin kanssa. Käytiin ensin aiemmin päivällä Roosan kanssa ratsastamassa Hannu ja Hanskeilun jälkeen napattiin Emppa kyytiin ja ajeltiin tallille. 

Tallilla mä aloittelin siivoomalla ponin karsinan, sillä aikaa kun Roosa laitteli Kallea valmiiksi. Kokeiltiin sunnuntaina Elinan kanssa yhdessä kaikki kolme uutta satulaa Elinan ja Kallen yhteisten estehyppelöiden jälkeen ja ikäväkseni jouduttiin toteamaan tuo Kingstonin penkki vähän liian kapeaksi, kun sään molemmille puolille jää ihan himpun liian vähän tilaa :( Onneksi kuitenkin tuo Mustangin koulusatula vaikutti aika passelilta, mutta se vaatii vähän fiksausta sekä uudet toppaukset. Kuitenkin, nyt siis otettiin treenin ajaksi tuo mustang selkään ja paineltiin pellolle. Tarkotus oli treenailla kentällä, mutta koska se pölisee aivan hullusti jätettiin suosiolla se välistä. 


Roosa ja Emmi ajelivat autolla edeltä ja me ravailtiin Kallen kanssa perästä. Pellolle päästessä otettiin alkuverkoiksi ravailua ja laukkailua reippaaseen tahtiin pellon päästä päähän ja oli tosi kiva huomata, miten hyvillä fiiliksillä Kalle oli menossa itse! Se oli koko ajan korvat tötteröllä ja näytti tykkäävän ihan tosissaan kun pääsi pitkästä aikaa vähän isommalle alueelle hölkkäämään. 


Alkuverryttelyiden jälkeen alettiin sitten hommiin ja tein muutaman pätkän suoraa laukkatyöskentelyä ja siirryin ympyrälle hetkeksi ravailemaan. Kalle tuntui tosi kivalta ratsastaa ja jopa oikeallekin se tuntui yllättävän hyvältä. Tehtiin vähän siirtymisiä sekä temmonmuutoksia, sekä käveltiin melko usein. Kävelyä ensinnäkin siksi, että oli ihan tukahduttavan kuumaa ja Kallen piti saada huilattua sekä toisekseen siksi, ettei mulla ollut jalkkareita ollenkaan ja olin ihan kuollut pitkien ravipätkien jälkeen kun aurinko paahtoi niin kuumasti. 


Lopuksi laukkailtiin vielä muutamat pätkät suoralla sekä päästin (vai pakotin..?) Roosan kyytiin ravailemaan loppuravit. Taino, ehkä kävelemään loppukäynnit kun ravaamisesta ei meinannut tulla mitään.. :D Ravissa Kalle liikkuu sen verran isosti, että Roosalla oli hieman ongelmia istua siellä ilman jalkkareita, joten muutaman rennon, onnistuneen ravipätkän jälkeen vaihdettiin mut takaisin kyytiin ja lähdettiin takaisin tallille. 


Tallilla Kalevi pääsikin pesun jälkeen karsinaan iltaruuille ja napattiin sitten muutkin hepat sisälle. Tiistaina vuorossa oli maastolenkki sekä eilen käytiin tekemässä estereeniä isolla kentällä. Oltiin vähän erilaisemmalla kokoonpanolla liikenteessä, nimittäin en ollutkaan minä joka hyppäili vaan Elina kiipesi Kallen kyytiin hyppäilyjen merkeissä. Tästä sitten lisää videoiden kera seuraavassa postauksessa! :)


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Jälleen satulatestausta


Kalle sai eilen viettää vaparia ja huomenna sovittiin Elinan kanssa, että hän testailee miltä hevo tuntuu tuon kumikuolaimen kanssa. Tälle päivälle pitikin keksiä jonkinnäköistä liikuntaa ja alunperin olin suunnitellut käyväni maastoilemassa, mutta suunnitelmat vaihtuivatkin lennossa kun Emmi olikin halukas lähtemään mukaan! Sehän passasi vallanmainiosti, kun kerrankin saatiin aikataulut sopimaan yhteen ja päästiin taas pitkästä aikaa yhdessä talleilemaan :) 


Mulle tuli postissa toissapäivänä ne uudet kolme satulaa, joista taisinkin jo täällä jotain mainita. Torstain kiireiden vuoksi ei niitä vielä silloin ehditty testailemaan, joten tänään pääsi eka penkki koeajoon, kun maastoilu vaihdettiinkin kevyeen koulutreeniin. Satuloista kaksi on koulupenkkejä ja yksi on yleis- / estesatula. Koulupenkit ovat  merkiltään Kingston sekä Mustang ja kolmas satula on Masterin. Tänään kokeilin tuota Kingstonia, joka on jo ulkonäöltäänkin tosi miellyttävä ja odotin kovasti miten se istuu selkään!


Tallissa satula selkään ja se vaikutti ihanan iloiseksi yllätykseksi aika passelilta! Suoruus oli melkoisen täydellinen, mutta lavoille olisin vielä vähän toivonut lisätilaa. Kun siirrettiin penkkiä hiukan taaemmaksi, saatiin lavatkin paremmin mahtumaan ja eikun kyytiin ja kentälle! Jalustimia en jaksanut enää alkaa vaihtamaan kun suunnitelmissa oli vaan kevyt arkeen palauttelu vapiksen jälkeen. Näin jälkeenpäin mietittynä olis ehkä vaan pitänyt vaihtaa ne...


Ratsastaessa ei tehtykään mitään ihmeitä, ratsastin kaikki askellajit läpi ja varmistelin että poni on kuulolla ja tarkkana. Kalle tuntui yllättävän väsyneeltä vaikka takana olikin pari kevyempää päivää, mutta kyllä näillä helteillä on iso osa tuohon hevosen jaksamiseen. Siksipä en lähtenytkään siltä sen kummempia vaatimaan vaan humputeltiin aika kevyesti menemään ravissa ja laukassa. Laukassa heppa oli kyllä tosi kiva! Se tuntui pätkittäin ihan superkivalta ja jaksoi mennä jo vähän pidempiäkin hetkiä oikein mallikkaasti. Satulakin tuntui ihan hyvältä kaikissa askellajeissa joten kaiken piti olla paremmin kuin fine. 


Sittenpä jouduttiinkin keskeyttämään treenit ihan täysin. Mulle iski ihan yhtäkkiä aivan uskomattoman huono olo ja kamala heikotus, joka ei mennyt pois edes juomalla vettä tai kävellessä pitkin ohjin. Päädyin sitten vaan ravaamaan muutaman kierroksen loppuraveiksi pidemmällä ohjalla ja lopeteteltiinkin jo sitten samantien. Tulin alas kyydistä ja jouduin ihan väistämättä istahtamaan hetkeksi kentälle, kun tuntui että pyörryn millä hetkellä tahansa. Luojan kiitos mulla oli Emmi mukana joka oli niin ihana ja kiva, että hoiti Kalevin nukkumaan sekä laittoi varusteet paikalleen mun rötköttäessä heikossa hapessa tallin lattialla. Kiitos Empalle vielä ihan superisti, en ois selvinny! <3 


Kun sain keräiltyä itteni ylös, laitoin vielä muutaman pestyn huovan sekä suojat kuivumaan ja päästiin lähtemään kotiin. Kotona käväisin suihkussa ja johan olo parani hetkessä! En tajua miten tuollainen olo tuli ihan noin yhtäkkisesti ja jatkui vielä noinkin pitkään.. Huh, onneksi ei oo enää ollenkaan niin heikotus ja kohta lähdenkin käväisemään näkyilemässä tyttösiä baarissa ja aamulla onkin aamutalliin lähtö. Koko aamupäivä vierähtääkin heppaillessa ja päästään taas koppitreenien makuun sekä testailemaan loput satulat!


torstai 17. heinäkuuta 2014

Erikoisesteitä

Eilen mainitsinkin ohimennen, että tänään vietettäisiin hyppypäivää. Viime viikolla hypättiin tiistaina Elinan pitäessä meille treenejä ja tälle viikolle olin kaavaillut vähän erikoisesteiden hyppäämistä. Halusin lisäksi kokeilla noita muovipessoaita esteillä ja kun saatiin vielä Roosakin mukaan tallille, oli täydellisen hyppytreenin ainekset kasassa!


Roosa kävelytteli Kallea sen aikaa alkukäynneiksi, että sain itse raahattua esteet kentälle. Laitoin yhteensä neljä estettä tosi helppoihin paikkoihin; pitkille sivuille yhdet - toinen aurinkoportti (jota ei oltukaan koskaan vielä hypätty) ja toinen vähän erikoisemmilla tolpilla oleva trippeli sekä päätyyn kavaletti ja kentän keskelle pysty. Trippeli ja pysty olivat ihan miniminikokoisia ja alkuverkkojen jälkeen alettiinkin ottamaan hyppyjä tuolle pystylle, joka oli siis ihan alkuun kavalettina myöskin.


Tultiin kavalettia molemmista suunnista sekä ravissa että laukassa ja heti alusta asti Kalle tuntui jopa ihan kummallisen hyvältä suustaan. Se tuli heti kiinni kun pidätin ja oli koko ajan tosi ihanan pehmeästi tuntumalla. Se taitaa aika paljon tykätä noista kuolaimista, mikä on kyllä ihana juttu! Saatiin tasaisen hyviä lähestymisiä molemmista kierroksista, paitsi muutaman kerran jäätiin vähän kauas vasemmalta tullessa, kun vauhti hidastui kaarteessa liian paljon ja paikka jäi turhan kauas. Onneksi Kallesta on tullut niin ihanan kultainen ja kiltti hyppääjä, että antaa tosi hyvin mun pikkumokat anteeksi ja suostuu hyppäämään vähän kauempaa - oli kuski mukana tai sitten ei..


Pian Roosa nosti esteen pystyksi ja jatkettiin vähän erilaista tehtävää. Tein pystylle molemmista suunnista lähestymisiä erikokoisilla reiteillä joka kerta vähän tietä muuttaen. Välillä jatkoin esteen jälkeen toiseen suuntaan vaihtaen laukan ja sitten saatoin taas jatkaa samaa suuntaa pari kertaa peräkkäin. Sain Kallen tosi kivasti rennoksi ja kuulolle, kun sen piti koko ajan keskittyä minne mennään seuraavaksi, mitä laukkaa ja millaisessa temmossa. Tehtiin myös muutama lähestyminen päätykavaletin kautta tuohon pystylle vaihtaen suuntaa, mikä onnistui myös odotettua paljon paremmin. 


Näiden jälkeen käveltiin lyhyet välikäynnit ennenkuin siirryttiin jännittävän aurinkoportin pariin. Portti on itsessään jo vajaan metrin kokoinen ja kun lisättiin puomi päälle saatiin jo ihan kelpokokoinen este Kallelle. Roosa oli ekat pari ylitystä tsemppaamassa esteen vieressä että päästiin yli ja heppahan hyppäsi ekan kyselykerran jälkeen portin jo ihan muitta mutkitta! On se vaan niiiin kiva, kun tuommosista uusista jutuista ei vedä hernettä nokkaan. Muutaman kerran tultiin porttia molemmista suunnista, ennen kun siirryttiin viimesen esteen kimppuun.


Tein ekalla kerralla tien trippelille (joka oli alkuun vaan okserina) niin, että hyppäsin portin oikeassa kierroksessa, vaihdoin pystyllä laukan ja okseri hypättiin vasemmassa laukassa. Videolla näkyykin tuo eka ylitys kys. esteelle ja kuten huomaatte ei Kalle reagoinut mitenkään vaikka vastassa olikin vähän erilaisempi este. Koska huomattiin homman olevan ihan helppoo, Roosa nosti okseriin vielä yhden puomin ja saatiin noin 90cm korkuinen pikkutrippeli aikaan. Tässä vaiheessa ruuna alkoi olla jo ihan hieman väsynyt ja kerran unohtikin hypätä terävästi jolloin puomit lähti mukaan. Muuten tikut kestivät hyvin paikoillaan ja pariin onnistuneeseen hyppyyn oli lostava lopettaa viikon hyppytreenit. 





Lopuksi menin vielä loppuverkkoja laukassa ja ravissa hakien isoa, rentoa liikettä. Laukassa poni tuntui jo tosi väsyneeltä, mutta ravissa saatiin muutamia oikein kivoja ja letkeitä pätkiä. Roosa käveli sitten loppukävelyt mun siivoillessa esteet pois kentältä. 


Kalle pääsi vielä suihkun kautta ulos tarhailemaan, kun sää oli kerrankin ihan siedettävä eikä ollut mikään läätöhelle. Kävin kameran kanssa hetken aikaa chillailemassa Kallen tarhassa ja oli ihan pakko napsia muutamat kuvaset ylisöpöstä poniinista. 



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Varustepohdintaa, synttäreitä ja selvennystä

Heivaan! Nyt on paljon asiaa ja on ihan pakko mahduttaa kaikki samaan postaukseen. En oo millään ehtinyt istumaan koneen ääressä postaamassa, joten nyt tuleekin kaikki melkosena pläjäyksenä, toivottavasti ette pahastu.. Paha tapa ja pitäisi vaan malttaa laittaa yksi asia per postaus, mutkun en malta!! 


Meillä on ollut Kallen kanssa nyt aika vaihtelevanlaista treenaus ja mukaan on mahtunut niitä hyviä kuin huonojakin päiviä. Pakko jo pahoitella näin alkuun ettei uusia kuvia ole, koska olen talleillut vaan yksin mutta ehkä tää nyt menee. Tosiaan viime torstaina kuvattiin Roosan kanssa videopostaus jolloin tein ponin kanssa koulutreeniä niin epäonnistuneesti kuin vain voi mennä. Kalle oli ehdottomasti hirvein ratsastaa mitä se on koskaan ollut, en saanut sitä kunnolla avuille ollenkaan ja meinasin ihan täysin tuskastua koko hommaan. Teinkin päätöksen antaa Roosan ravailla loppuravit ja jatkaa seuraavana päivänä.

Seuraava päivä olikin jo parempi ja päästiin vähän paremmin yhteisymmärrykseen edellispäivän vaikeiden juttujen kanssa. Meillä on ollut nyt vähän ongelmaa kaikkien varusteiden kanssa, kun en millään löydä sellaista sopivaa kuolainta mikä tuntuisi meille molemmille hyvältä. Satula-asiakin on edelleen auki joten ollaan lainailtu vaikka mitä penkkejä ja välillä menty kevyempiä treenejä tuolla vanhalla, vähän liian leveellä yleissatulalla. Nyt mulle olis tulossa kaksinkappalein koulusatuloita sekä yksi yleispenkki ja eikun kovasti peukut pystyyn että edes joku sopisi! Alan olla jo niin täynnä tätä ihme venkslaamista että olisin niin sairaan onnellinen jos saataisiin se oma, sopiva penkki! 

Sitten onkin tää kuolainasia ihan oma juttunsa.. Viime aikoina oon ratsastanut pääasiassa sileetreenit sekä maastot tollasella paksulla Sprengerin kolmipalalla, jonka aikoinaan Winskille ostin kun alettiin kisaamaan koulua. Ensialkuun toi vaikutti ihan ookoolta, mutta nyt se alkaa tuntumaan taas liian paksulta. Huoooh.. Mä tykkäisin niin paljon tosta, mutta jotenkin Kalle tulee hirvittävän hitaaksi tuolla kuolaimella ja sen herkkyys katoo ihan olemattomiin. Esteillä ollaan lainailtu Elinalta pessoaa, mikä on todettu erittäin toimivaksi. Nyt ollaankin sellaista ostamassa omaksi, ettei aina tartteisi mennä lainavehkeillä.


Eilen saatiin kuin saatiinkin jotain suuntaa antavaa parannusta tuohon kuolainpulmaan. Saatiin yhdeltä tallikaverilta testiin muovinen apple mouth pessoa. Lähdin tosi epäileväisin fiiliksin testaamaan millaista kyytiä saan tuollaisella kuolaimella, mutta pakkohan sitä oli testata. Ja luojalle kiitos että kokeilin, Kalle tuntui nimittäin aivan eri eläimeltä kuin loppuviikosta. En voinut uskoa että sain pidettyä koko ajan nii kevyen tuntuman ja että poni tuntui aivan uskomattoman herkältä ja pehmeältä suustaan koko ajan. Lisäksi noiden kanssa ei kuulunut ollenkaan narskuttelemista, mitä ruuna alkaa harrastamaan väsyessään tai kun ei ole täysi rento. Toisen, vähän kevyemmän kokeilukerran jälkeen testaan tuota vielä huomenna pikkuhyppyjen parissa mutta oon aika varma että rupeen kallistumaan tuon puoleen. Iso kiitos kuuluu ihanille tallikamuillemme, kun mahdollistatte mulle kaiken tämän kokeilun ja vensklaamisen, kiitoskiitoskiitos!!

Sitten varustepohdinnoista vähän muihin juttuihin. Eilen meillä olikin oikea juhlapäivä, kun Kalle täytti vuosia! Ponillehan tuli mittariin siis 8 vuotta ja kyllä sitä ei vielä ikä rasita, vauva! Mulla oli tarkotus mennä heti aamusella touhuilemaan hepan kanssa pitkän kaavan mukaan vapaapäivän kunniaksi, mutta kuinka ollakaan muuttui viikon ainut vapis työnteoksi. Olin kiireapulaisena koko päivän neljään saakka ennenkun pääsin lähtemään tallille. Tallilla hain hevottimet laitumelta ja annoin Kallelle niin paljon aikaa ja huomiota kuin vain mun oma aikatauluni antoi myöten. Rapsuteltiin ja himmasteltiin pitkät tovit tallissa ennen töihin lähtöä. Tehtiin kevyt, helppo ja lyhyt treeni kentällä kestoltaan korkeintaan 20 minuuttia. Sileetreenailun jälkeen maastoiltiin toiset parikymmentä minuuttia laukkaillen ja ravaillen ja heppa sai vaan nautiskella ja mennä niin hitaasti kuin häntä huvitti. 


Ratsasteluiden jälkeen mentiin talliin, kastelin ruunan nopeasti ja sitten olikin synttärilahjan vuoro. Tein Kallelle pienen synttäriherkun joka sisälsi pellavamössöä, melassia, porkkanaa, leivänpaloja sekä puolet iltakauroista. Ja koska kynttilät eivät kuulu hevosen ruokavalioon, ajoi 8 porkkananpalasta hyvin asiansa "kakun" päällä koristamassa. Onnentoivotusten ja halien kera pääsi heppa nautiskelemaan herkustaan ja nuoli kupin aivan puhtaaksi, hyvä että maistui! Sellaisissa tunnelmissa poni vanheni tänä vuonna, katsellaan mitä ensi synttäreille keksitään!


Ja sitten siirrytäänkin vähän jännempään juttuun, nimittäin ihan itse Kalleen. Oon saanut nyt vähän ajan sisään sitä koskevia kommentteja, joissa linkitellään Kallen sukupostia, väitetään sen olevan ori ja että se näyttää samalta edelleen kuin esim. minulle tullessaan. En ole näitä kommentteja syystä tai toisesta julkaissut ollenkaan, vaan koen nyt parhaaksi selvittää tätä asiaa ihan näin postauksen loppuun. Aloitetaan vaikka siitä, että Kallen oikea nimi on Vodevils Son ja kyllä, vaikka sukuposti muuta väittääkin se on ruuna. Samaan syssyyn kerrottakoon, että Kallen entinen kutsumanimi oli Soni, joka vaihtui meille tullessaan Kalleksi. 

Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama mitä mieltä joku teistä on siitä, onko Kalle muuttunut suuntaan tai toiseen mulla ollessaan, kun tiedän ja näen itse eron. Voitte pitää asian omana tietonanne jos sellaisia asioita pohditte, ei siitä tarvitse tulla minulle kertomaan. Eiköhän pääasia kuitenkin ole, että hevonen voi hyvin, on terve ja saa oikeanlaista liikuntaa ja mitä tärkeintä, rakkautta ja huolenpitoa. Minä toivon kovasti, että tämä selvensi asioita paljon. Jos jotain epäselvää jäi silti, vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin kommenteissa :)


Näihin kuviin ja tunnelmiin, mä painun unille että jaksaa huomenna tehdä koko päivän duunia ja harrastaa oman rakkaan hepan kanssa estetreenin merkeissä. Hyvää yötä ja hauskaa viikonjatkoa kaikille!