Peltotreeniä

Tänään meillä oli Kallen kanssa peltoilupäivä ja me saatiin kuvaajakin matkaan! Roosa lähti pitkästä aikaa mun kanssa tallille ja oli ihana saada pitkästä aikaa vähän ratsastusmateriaaliakin. Kaikenlisäksi meillä kävi melko hyvä tuuri sään suhteen, sillä tallillepäin ajellessa aurinko pilkahti esiin ja sää oli muutenkin melko lämmin ja nätti. 

Tallilla olin vähän ennen Roosan tuloa, joten ehdin siivoilemaan karsinan just sopivasti. Napattiin Kalle tarhasta vähän kesken aamuheinien, laitettiin kamat niskaan ja suunnattiin pellolle. Vähän kyllä jännitin meneekö tääkin kerta yhtä hyvällä onnella kuin viime kerrallakin pellolla pyörähtäessä. Kallella on ollut tapana villiintyä pellolle päästessään etenkin laukatessa ja oon koittanu sitä parhaani mukaan kitkeä pois ja treenata käymällä peltoilemassa mahdollisimman usein. 

Aloteltiin tänään siispä hyvin rauhallisesti ja vähän ponin mielentilaa tutkaillen. Ruuna yllätti mut jo alussa täysin, se oli ihan hiton rauhallinen, mutta hyvällä tapaa reipas. Se tarjosi laukkaa jo toisella ravipätkällä ja olin ihan pyörtyä onnesta kun Kalle teki hienon laukannoston (joskin ilman mun lupaa - annettakoon tällä kertaa anteeksi) korvat hörössä iloinen ilme naamalla ja ilman loikkia tai pukkeja. Siis wow, tuli ihan uskomaton fiilis! Annoin sen sitten laukata kun se niin kovasti siitä tykkäsi ja osasi rauhassa mennä. 

Muuten pellolla vaan ravailtiin ja laukkailtiin suoraan. Oli ihan huisin kivaa. Kalle oli koko ajan tosi hyväntuulinen ja malttoi olla todella rauhallinen eikä possuillut yhtään. Alkaakohan se vihdoin aikuistua vai oliko tää vaan joku väliaikanen mielenhäiriö? Mene ja tiedä. Lopussa otettiin yksi vähän reippaampi laukkapätkä ja herranpieksut miten tuosta elukasta lähti vauhtia. En oo koskaan uskaltanut laukata ponilla noin kovaa, se kun tunnetusti lähtee hyvin mielellään pukittelemaan vauhdin kasvaessa ja niissä pukeissa mä en enää kestäkään kyydissä. Mutta nyt kun kaikki tuntui olevan kohdallaa, heppa menossa ja kuskilla vähän varmempi olo, annoin vaan mennä. 

Tosin en montaa askelta, pelto on vähän turhan lyhyt ja Kalle vauhdikas.. Hidastaminen olikin jo toinen juttu, kun vauhtiin päästiin ei sitä enää haluttukaan niin vaan pysähtyä. Hetken tuijoteltuamme toisiamme yläkautta silmiin Kalle päätti luovuttaa ja hidastaa ennen metsikköön ajautumista. 

Oli taas ihana päästä pellolta tallillepäin hyvillä mielin ja onnellisena hyvinmenneen treenin päätteeksi. Kuten sanottua tuo peltoilu on aika haasteellinen tehtävä meille, joten nää oikeesti on suuria ilon pilkahduksia kun menee hyvin. Nyt kun on jäistä jokapaikassa on ratsastuspaikat ihan olemattomissa ja siks on ollut ihana huomata ettei se pellolle lähteminen aina tarkotakaan hirveetä sotaa ja kaaosta. Ja toivottavasti näin on jatkossakin!

Huomenna Kallen piti päästä hyppäämään mutta suunnitelmien muutosten takia mennäänkin vasta perjantaina. Huomiseksi on kuitenkin vähän erilaisia, mutta ihan superkivoja suunnitelmia! En vielä paljasta enempää, vaan saatte odottaa jonkun aikaa mitä kaikkea onkaan tulossa ;)

Kallen mielipide kun ei saanutkaan mennä kovaa...... :'D