Kalevin kuulumisia

Johan on taas aikaa vierähtänyt viime kuulumispostauksesta. Marraskuu vaihtui ihan huomaamatta joulukuuhun ja kuukauden päästä aloitetaankin jo uusi vuosi. Mihin aika katoaa?? Mä tosissaan huomasin vasta eilen, etten omista joulukalenteria ollenkaan ja nyt tuntuu ihan kamalalta :( Mulla on ollu joka vuosi joku ihana joulukalenteri keikkumassa keittiön seinällä, mutta tänä vuonna ei oo. Löytäsinköhän mä vielä jonkun kivan huomenna jostain kaupasta.. Pakko mennä ettimään, eihän joulu muuten tunnu miltään!

Kallelle kuuluu hyvää, nyt vihdoin. Vaihdettin ponin ruokintaa noitten vatsavaivojen jälkeen siten, että vaihdettiin racingin kivennäinen takaisin mineral +:saan ja se saa heinät nyt myös päivällä. Ollaan päästy jo hyvällä mallilla palailemaan normaaliin treeniin ja poni on jo oma itsensä. Oli kyllä hurja helpotus, että päästiin näin helpolla eikä ollutkaan kyseessä mitään tuon vakavampaa. 

Viime viikolla Emmi oli mun mukana tallilla tiistaina ja ratsastikin ponilla sillon pitkästä aikaa. Kallelle siis hyvin kevyt päivä - Emmille ei niinkään :D Poni oli kyllä ihanan kiltti ja toimi hyvin. Keskiviikkona ratsastin Kallen itse ja kävin hyppäämässä Nitalla. Torstaille oltiin sovittu, että Elina ratsastaa taas Kallen ja tällä kertaa painotus esteisiin. 

Hyvinhän se sujui - aluksi. Kunnes sarjalla Kalle päätti sitten tehdä samat Elinalle kuin mitä se tekee mullekin usein esteen jälkeen, pukkirodeo ja pomput päälle. Onneksi Elina pysyi kyydissä ja reenit pystyi jatkua, vaikkakaan ei ihan niin rennolla fiiliksellä kuin ennen tuota episodia. Enää Kalle ei kuitenkaan temppuillut, mutta hankala se osasi olla edelleen. Hyppyjen jälkeen Elina meni hetken aikaa sileetä ja wow, mä en ois voinu uskoa sitä Kalleksi. Se teki ihan suberhienoja laukkakokoomisia ja laukkasi melkein paikallaan!! Supersuper kouluheppa, ei se mikään esteheppa olekaan ;)

Viikonloppuna Kalle sai olla aika kevyellä, yks juoksutus, vapaapäivä ja maastopäivä. Eilen tapahtui taas tää ihana maanjäätyminen ja heippa vaan kaikki ratsastuspohjat. Eipä sitten mennäkkään enää muualla kuin maneesissa, jos kävelemistä ei lasketa. Tänään meinasi iskeä hätä käteen kun ponilla on virtaa ja mulla ei oo hajuakaan missä me voidaan ratsastaa. Maneesille en halunnut lähteä koska sinne on tarkotus mennä huomenna ja pellolle en todellakaan halunnut lähteä kevyen viikonlopun jäljiltä, ei kiitos mustelmia tai lihassärkyä kovalle maalle putoomisesta. Tallilla tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mun täytyy valita näistä kahdesta ja arvatkaa kumpaanko päädyin?

No peltoiluun tietty. Miksikö? Koska mieluummin otan itelleni paikat kipeeks pienestä ponin riekkumisesta kuin turrutan sen treeni-innon käymällä maneesissa monena päivänä peräkkäin. Ponille kamat niskaan ja vähän kauhunsekaisin tuntein kohti peltoa. Matkalla sain kuitenkin huomata Kallen olevan poikkeuksellisen hyväntuulinen ja pirteä. Ei villi, mutta sellainen hyvällä tavalla energinen. Pellolla otettiin vaan käyntiä alkuun ja vannoin ponille ettei muuta tehtäisikään jos se alkaisi näyttämään villiintymisen merkkejä.

Ja vielä mitä! Kalle oli kuin herranenkeli, ei mitään puhetta mistään pöllöilyistä. Olin ihan puulla päähän lyöty laukkaillessa siellä peltoa edes takaisin. Ihmeisiin on siis uskominen, en tosiaan olisi voinut uskoa että päästään parin kevyen päivän jälkeen laukkaamaan rauhallista, rentoa laukkaa pellolla. Ihanaa että joskus käy näinkin päin! Pellolta lähdettiin ihan hymyssä suin ja poni sai kävellä pitkin ohjin koko matkan tallille takaisin. 

Loppuviikon suunnitelmat on vielä kelistä johtuen vähän avoinna. Sunnuntaina olis ollut aika hyvät mahkut päästä ponin kanssa estekisoihin mutta kun en halua lähteä esittämään vieraalle tallille meidän upeita rodeoliikkeitä. Kisoihin pääsen kuitenkin Nitalla, joten ei tartte kokonaan jättää menemättä! Huomenna siis suuntaan näillä näkymin Kallen kanssa maneesille (ellen saa kaveria mukaan, olis ihan eri pläänit siinä tapauksessa!) ja käyn ratsastaa Nitan. Loppuviikolle sain suostuteltua kaverini hyppäämään ponilla joten toinen maneesireissu on tiedossa sillon. Ootan kyllä niin innolla mitä Kalle sanoo tästä! :D Toivon kovasti että osaisi edes vähän käyttäytyä..

Loppuun vielä pakko kysäistä, että löytyykö täältä Varkaudesta innokasta kameranulkoiluttajaa? En ees muista millon oon saanut uusia ratsastuskuvia Kallesta ja tuntuu ettei kellään oo aikaa / innostusta lähtee mun mukaan heppailemaan. Jos siis joku tätä blogia lueskeleva ihminen kokee osaavansa käyttää helppokäyttöistä Canonin perusjärkkäriä / omistaa paremman kuvauskaluston ja on innokas tulemaan mun kanssa talleilemaan, laittele vaikka fb-viestiä taikka sähköpostia (aino.huupponen@hotmail.com) niin sovitaan :)