Päästiinkö tavoitteisiin?

Ehkä muistattekin postauksen viime toukokuulta, jolloin listailin mun ja Kallen tavoitteita kesän ajalle. Koska kesä on ollut ja mennyt ja nokka kohti tulevaa kevättä ja kesää, päätin nyt pureutua vähän tarkemmin noiden tavoitteiden toteutumiseen, sekä vähän siihen mihin ollaan Kallen kanssa tänä vuonna päästy. 

Me ollaan saatu viettää Kallen kanssa aivan ihanaa aikaa ja mitä parasta, sain mahdollisuuden ostaa sen omaksi ja näin ollen mun ei tartte pelätä sen ikinä lähtevän uuteen kotiin muuten kuin omasta päätöksestäni. Tää on tuonut mulle sellasta varmuutta, että mä uskallan ja haluan luoda Kallen kanssa hyvän, kestävän ja luottavaisen ystävyyssuhteen. En halua sen olevan pelkkä harrastekaveri mulle, vaan haluan olla sen kanssa ystäviä ja että myös sillä on turvallinen olo mun kanssa. Ja mulla on tällä hetkellä todella hyvä olo Kallen kanssa, mä voin luottaa siihen ja tunnen sen käyttäytymisen tilanteessa kuin tilanteessa. 

Tuossa toukokuun postauksessa oon alottanut tavoitteesta luottamus ja yhteistyö. Kyllä mä voin sanoa että ollaan kehitytty näiden suhteen, mutten voi sanoa meillä olevan mitään ehdotonta sataprosenttista luottoa puolin ja toisin missä tilanteessa vaan, eikä voi olettaakaan vasta vajaan vuoden yhteiselon aikana. Yhteistyö on kuitenkin parantunut huomattavasti, sillä harvoin tulee Kallen kanssa tilanteita joissa se oikeasti ei olisi halukas mun kanssa yhteistyöhön. Jos on näin, ei ole ponilla kaikki hyvin ja sitä lähdetään selvittämään missä mättää. Mun mielestä tää on tärkeetä, että hevonen ja ratsastaja pelaa yhteen, eikä niin että toinen tekee mitä lystää. Ja olenkin tosi onnellinen, että ollaan löydetty Kallen kanssa yhteinen sävel, puhalletaan yhteen hiileen ja yhdessä tekeminen on kivaa.

Lastaustreenit ovat myös tuossa tavoitelistassa ja siinäpä vasta ollaankin edistytty! Kun tajuttiin kokeilla Kalle kaverin kanssa koppiin, avautui meille ihan uusia ovia kuljetuksen suhteen. Vaikkei nyt ollakaan pariin kuukauteen poneja lastailtu, on helpottavaa tietää että Kallea rauhoittaa ja helpottaa kaverin läsnäolo ja toisen rauhallisuus tarttuu Kalleenkin. Onhan meillä edelleen matkaa yksinään matkustamiseen, mutta kiire meillä ei ole ja otetaan hyvin pieniä askelia aina vähän kerrassaan. Kun kuljettaminen ja lastaaminen sujuu kaverin kanssa moitteetta joka kerta, muutetaan lastausjärjestystä ja pikkuhiljaa katsellaan miltä traikku tuntuu yksin. 

Ratsastuksen suhteen on tavoitteet saavutettu osin odotettua paremmin ja osin huonommin. Yleisesti ollaan kuitenkin ylitetty rima ihan totaalisesti, en olisi ikinä kuvitellut vuoden lopussa mulla olevan todella kivasti toimiva ja liikkuva hevonen joka askellajissa. Tavoitteena meillä oli saada laukannostot paremmiksi, vastalaukat sujumaan, väistöt kunnollisiksi sekä takaosaan voimaa. Ja ollaan todellakin nuo kaikki saavutettu! Laukannostot onnistuu täysin moitteettomasti käynnistä sekä ravista silloin kuin kuski haluaa, vastalaukat sujuu ympyröillä ja kaarteilla molempiin suuntiin, väistöt on Kallen yksi bravuureista ja takaosa on kerännyt oikein kivasti massaa ja voimaa. Näiden lisäksi pikkuhiljaa alkaa olemaan hallussa myös laukanvaihdot, avot ja sulkujen alkeet, laukkaväistöjen alkeet sekä takaosakäännökset. 

Esteillä jumitetaankin tällä hetkellä ihan paikallaan. Sinänsä ei oo kovat odotukset estepuolella ollutkaan, mutta harmittaa kyllä miten ollaan syksyn aikana otettu takapakkia kesän estereeneistä. Vielä loppukesästä hypättiin lyhyitä 90-100cm ratoja ja nyt viimeisillä "hyppy"kerroilla oon kiljunut riemusta kun ollaan ylitetty kolme ristikkoa peräkkäin ilman ilmalentoja. Toisaalta, täältä ei oo suunta kuin ylöspäin joten ei heitetä vielä kirvestä kaivoon esteratsastuksenkaan suhteen. Myös kisakausi päästiin korkkaamaan yksien harkkaestekisojen merkeissä tyylipuhtailla, neljän virhepisteen suorituksilla! 

Voisi sanoa, että kevään suunnitelmat olivat todella realistiset ja onnistuttiin oikein hyvin pääsemään noihin tavoitteisiin ja vähän ylikin. On hauska muistella, miten nuo tuolloin raapustellut tavotteet tuntui niin kaukaisilta ja hupsuilta, mutta nyt miettii miten arkipäivää nuo jo meille ovat. Mä oon niin onnellinen kun mulla on niin ihana heppaystävä jonka kanssa touhuta, kehittyä ja fiilistellä, puhumattakaan mun tukiverkostosta ja taustahenkilöistä. Ei me Kallen kanssa oltaisi tässä tilanteessa ilman muutamaa todellatodella tärkeää henkilöä tän matkan varrelta. 

Näin on sitten tavotteen saavutettu ja ensi vuodelle onkin sitten täysin uudet tuulet ja tavotteet! Niistä kertoilen vielä myöhemmässä vaiheessa lisää, katsotaan mitä kaikkea sitä keksitäänkään! :)