Niin hyvää mieltä

Ei mulla oikeestaan mitään kummempaa asiaa, mutta oli ihan vaan pakko tulla kertomaan miten ihana poni mulla on. 

Kerroin viime viikolla meidän pienistä vähän isommista satulaongelmista ja nyt ollaan noin viikon verran mentykin kokonaan ilman satulaa tai sitten pelkän ratsastusvyön kanssa. Ja Kallesta on tullut ihan eri hevonen, oikeesti. En ois koskaan uskonut että satula voi vaikuttaa noin paljon ponin ratsastettavuuteen, olemukseen ja ylipäätään sen käyttäytymiseen. 

Eilen vuorossa oli hölkkäilyä ilman satulaa - pelkillä päitsillä. Kokeilin tätä ihan "vahingossa" viime viikolla juoksutuksen jälkeen ja eilen sitten kokeilin uudestaan, meneekö edelleen hyvin vai oliko viime kertainen vaan tuuria. Ponilla oli yllään ainoastaan päitset ja niistä riimunnaru mun käteen (+tietty suojat). Ja niin. Tehtiin kaikkia ihan samoja juttuja, kuin varusteillakin ja kaikki tuntui niin helpolta, jopa helpommalta kuin varusteiden kanssa. Peruutukset sujuu, väistöt ravissa ja käynnissä, vastalaukannostot, volttikasit sun muut. Ja mun mielestä tää on vaan ihan uskomatonta ponilta, jonka tulevaisuus vielä vuosi sitten oli teurasrekassa. 

Tänään mulla oli suunnitelmissa juoksutella Kalle liinassa piuhojen kanssa, mutta aamulla kun sain tallin tehtyä oli ilman niiiin kaunis, että päätin lähteä maastoon. Kalle syödä aamuheinät tarhassa sillä aikaa kun siivoilin karsinan ja sitten hain sen sisälle varustettavaksi. Ja poni oli ihan mahottoman hyvällä tuulella! Se antoi mulle koko naamanleveydeltä märkiä kuolapusuja ja kerjäsi koko ajan rapsutuksia. Laitoin sille suitset päähän ja tehtiin ihanan rento ja kevyt maastolenkki lähimaastoissamme. 

Maastossa Kallen hyväntuulisuus vain jatkui ja sillä oli kivaa. Otettiin muutama laukkapätkä pitkin ohjin ja tuskin on mitään parempaa fiilistä kuin laukata hiljasella, lumisella metsätiellä pelkästään nautiskellen ja luottaen heppaan täysin. Lenkin jälkeen poni sai vähän herkkuja, lämmintä vettä ja pääsi sitten syömään vähän lisää tarhaansa. Tulin siihen tulokseen että mihin me mitään satulaa tarvitaan? Jos ei sopivaa löydy niin mennään ilman. Ei se mua haittaa. Mulle käy kaikki kunhan heppa on tyytyväinen, liikkuu hyvin ja tykkää työskennellä. Tiistaina tulee kuitenkin satula-auto käymään, joten katotaan sen tarjonta / toppautetaan nykyistä ja eletään tilanteen mukaan sitten. 

Jos tässä postauksessa oli joku pointti, niin se, että Kalle on elämänsä kunnossa. Sen yleisilme on tän viikon aikana muuttunut taas huomattavasti iloisempaan ja se vaikuttaa tyytyväisemmältä kuin koskaan. Näinä hetkinä on ihanaa olla hevosenomistaja. Kirjotin tän pääosin itelleni, jotta muistan ensi vuonna vaikeina aikoina miten ihanaa hevosenomistaminen on. Tää syksy on ollut meillä täynnä vastoinkäymisiä ja hankaluuksia, ja oon monen monta kertaa miettinyt, oliko sittenkään oikea ratkaisu ostaa Kalle omaksi. Varmasti ei tule ensi vuosikaan olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta on niin ihanaa kun on näitäkin kausia kun kaikki sujuu ja tuntuu hyvältä ja tietää omistavansa just sen oikean hevosen. Näitä sitten voi muistella kun tulee taas hankalampaa ja niistäkin jaksaa sit ihan eritavalla eteenpäin. 

Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja oon kaavaillu paria postausta vielä näille päiville. Toivottavasti saan aikaa järkättyä molemmille! :)