Tiivistettynä

Oltiin sunnuntaina pitkästä aikaa taas koulutunnilla Kallen kanssa ja harmikseni en saanut kuvaajaa mukaan. Tästä syystä en sitten viitsinyt erillistä postausta siitä kirjoitella, mutta nyt keksinkin kirjotella samaan syssyyn tän päivän hyppäämisestä. Käytiin siis hyppäilemässä isolla kentällä Elinan valvovan silmän alla ja taaskaan ei saatu ketään kuvailemaan. Siispä ajattelin tehdä tällaisen "tiivistelmän" niistä asioista, missä meillä on parannettavaa niin sileellä kuin esteilläkin. Mukaan valkkasin jotain vanhoja, ehkä pariin kertaan nähtyjä kuvia, mutta ideana on vaan listailla missä meillä on parannettavaa ja mikä sujuu hyvin. 

Koska kouluratsastus on esteiden perusta, aloitetaan siitä. Meillä oli sunnuntaina aiheena keskittyä lähinnä perusratsastukseen ja tehdä helppoja tehtäviä, millä saa ihmeen suuria muutoksia työskentelyyn. Kalle osoittautui todella hyväksi ratsastaa jo alkumetreillä ja oli ihana lähteä valkkuun kun heppa oli niin hyväntuulinen sekä pirteä. Aloitettiin verkkaamalla itsenäisesti ja verkkojen jälkeen eka tehtävä oli ihan vaan käynnistä pysähdykset ja liikkeellelähteminen. Ravissa tehtiin sitten paljon siirtymisiä, sekä "melkein-siirtymisiä", eli pelkkä puolipidäte jolla melkein siirryttiin käyntiin, mutta kun hevonen vastasi  pidätteeseen jatkettiinkin ravissa. Laukassa mun ja Kallen osalta keskityttiin tasaisen tahdin säilyttämiseen, laukan lyhentämiseen sekä siirtymisiin. Loppuun vielä muutamat keskiravit. 

Mitä sitten nähtiin niinä parantamiskohteina? 

- Tahti ja sen säilyttäminen. Kallen kanssa jään tosi helposti vaan ajelemaan, vaikka mun pitäisi nimenomaan keskittyä tuohon tahtiin ihan oikeasti. Saatan välillä huomata ratsastavani paljon kovempaa / hitaampaa kuin normaalisti ja näin käy varsinkin jos joudun keskittymään muuhun asiaan samalla.

- Hepan pitää odottaa eikä se saa juosta alta. Etenkin noissa ravi-käynti siirtymisissä huomasi, että Kalle tulee tosi huonosti pidätteestä takaisin ja lähtisi ihan omia aikojaan takaisin raville. Ero oli todella selkeä, kun sain ruunan odottamaan ja lopulta sain tehtyä ravista käyntiin siirtymiset ainoastaan ajatuksen sekä istunnan avulla.

- Kalle kantaa itse itsensä ja on kevyt edestä. Tämä ongelma nousee esiin ennen kun K on vertynyt kunnolla sekä silloin, kun se alkaa väsymään. Silloin selkä jää helposti alas ja niska menee ihan linkkuun jolloin heppa on täysin kuolaimen takana. Pitäisi siis muistaa ratsastaa enemmän jalalla takaa aktiiviseksi.

- Mun pitää ratsastaa enemmän istunnalla, vähemmän kädellä. Ja kun muistaisin, Kalle liikkuisi heti paremmin selän läpi ja itseään käyttäen. Oon kyllä tässä jo vähän kehittynytkin, nykyisin tulee mietittyä ihan koko ajan hevon selässä ollessa, etten vaan ratsasta liikaa kädellä vaan muistan käyttää istuntaa.

- Nopeammat reagoinnit pohkeelle. Siirtymisissä Kalle joko halusi siirtyä käynnistä raviin joko omia aikojaan tai sitten se jäi vähän pohkeen taakse. Mun piti ratsastaa tosi tarkasti, että saatiin nopeat ja täsmälliset siirtymiset ylöspäin ja tän huomasi etenkin noissa ravissa tehtävissä puolipidätteissä, jolloin oikeasti piti saada kunnollinen reagointi eteenpäin.

- Laukassa koko hevonen ja askel lyhenee, ei pelkkä kaula. Tämä, ehdottomasti vaikein asia meille tällä hetkellä. Helposti laukassa Kalle lyhentää kaulaa, mutta koko muu kroppa vaan pitenee ja askel samoin. Juuri kun pitäisi olla toisin päin, eli lyhyt askel ja pitkä kaula. Tähän auttoi huomattavan paljon omalla istunnalla jarruttaminen ja koko ajan sain tehdä istunnasta puolipidätteitä ja myötäillä samaan aikaan.

Tuossa ehkä ne pääkohdat, joita käytiin valmennuksessa läpi. Laukannostot alkaa olla jo aika hyvin kohdillaan, nyt aletaan niissä hiomaan vaan sitä rentoutta että saataisiin se pysymään samana noston ajan. Ravi alkaa olemaan myös aika hyvä, kun muistan pitää paketin koossa istunnalla sekä ratsastaa kunnolla eteen ilman turhia jarrutteluita. Paljon reeniä vielä vaaditaan siis ihan perusasioissakin, mutta tästähän sitä on taas hyvä jatkaa eteenpäin vähän viisaampana ja tietää kyllä millaisia harjotuksia jatkossa tehdään.

Sitten siirrytäänkin esteisiin, ehdottomasti meidän heikompaan lajiin. (Tosin, musta alkaa tuntumaan että Kalle onkin esteheppa ennemmin kuin koulu, mutta ei kerrota sitä sille niin se luulee että se on oikee kouluhevo...) Elina piti meille siis reenit tänään ja oon kyllä Kalleen ihan megatyytyväinen! Itseeni sitten en olekaan ollenkaan, mutta pääasia että oli taas kivaa. Tehtiin alkuun muutama harjotus linjalla eri askelmäärillä jonka jälkeen tehtiin pientä kääntämisharjotusta. Sitten tultiin rataa ja lopuksi vielä laukanvaihto- & kääntämisharjotusta pikkukavaletilla. 

Mihin me (kuski lähinnä) siis tarvitaan lisätreeniä esteillä?

- Kääntäminen. Kuinka vaikeeta se loppujen lopuksi oikeasti voikaan olla? Kyllä, ihan helvetin vaikeeta. En tajua miksi jään esteen päällä vaan matkustamaan ja miksen yksinkertaisesti ratsasta sisäpohjetta läpi ja tue ulko-ohjalla kaarteessa? Argh. Taas huomattiin miten helppoa onnistuminen voi olla kun muistaa ratsastaa.

- Lähestymiset ja etäisyyden kattominen. Lisää puomi- ja kavalettiharjoituksia ja paljon. Mulla on ihan auttamattoman huono estesilmä ja aina (Laran & Winskin kanssa) oon saanut tuudittautua vaan laukkaamaan estettä kohti ja konkarit hoitaa homman. No ei enää, kun pitäisi koittaa hevoselle kertoa milloin sen pitää hypätä kun se ei aina tiedä eikä osaa. Onneksi niin pienillä esteillä millä me tällä hetkellä treenataan Kalle pääsee kiipeämään vähän huonommastakin paikasta yli, mutta silti välillä joudun ihan pyytämään ponilta anteeksi kun toin sen niin huonoon paikkaan.

-Lähelle estettä. Toinen ongelma noissa lähestymisissä on se, että tuon Kallen aivan liian kauas esteestä ja raukkaparka joutuu hyppäämään ihan megaloikalla yli. Ei siinä, kilttihän se on ja luottavainen kuin mikä kun hyppää niin kaukaisista paikoista, mutta kun saataisiin niin paljon parempia hyppyjä kun ratsastaisin sen aina vähän lähemmäs estettä parempaan paikkaan.

- Myötäys ja istunta. Tähän tuskin tarvinnee paljoa sanoa.. Oon erittäin surkea myötäämään, joko mulla roikkuu ohjat löysinä tai sitten vedän suusta. Istunta on kanssa todella heikko kohta, aina tykkään vaan makailla kaulalla ja jalat sojottaa välillä siellä silloin täällä. Tosin nyt kun on päästy hyppäämään säännöllisesti, huomaan että nää molemmat on parantuneet huomattavasti. Reeniä siis lisää!

- Tempo. Kuinka vaan muistaiskin ratsastaa kaarteen läpi kunnolla eteen ja sitten odottaa hiljaa estettä. Vauhti on yleensä joko a) aivan liian kova ja heppa menee pitkänä kuin nälkävuosi tai b) kaarteessElia himmailen ja estettä kohti hirveä kiihdytys. Ei näin.

- Vaikuttaminen esteiden välissä. Milloin piti tehdä pidäte ja millon piti ratsastaa eteen. Uskoisin, että tämäkin paranee ajan kanssa ja kun opin ratsastamaan paikat ja lähestymiset paremmin. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin kovin suurta katastrofiahan ei näin pienillä esteillä (todennäköisesti) saada aikaan vaikka paikka ei aina osuisikaan.

Kotiläksyksi siis paljon puomeilla lähestymisharjotuksia sekä kääntämistä aitaa apuna käyttäen. Laukanvaihtoja ollaankin jo harjoteltu, mutta nekin ehdottomasti tarvitsevat lisää rutiinia. On niin ihanaa, kun mulla on noin osaava ihminen kertomassa mulle ihan suoraan, mitä mä teen väärin. Voin luottaa aivan satavarmaksi, että Elina kertoo mulle kaikki missä menee mönkään ja missä taas ollaan menty eteenpäin. On ihan lottovoitto kun mulla on tällainen tilanne ja siitä ehdottomasti kuuluu suurin kiitos Elinalle.

Näillä me jatketaan treeniä! Huomenna Roosa tulee mukaan talleilemaan joten kuviakin on näillä näkymin tuloillaan! Mä lähden huomenna taas vaihteeksi Helsinkiin joten koitan sieltä sitten postailla. Laura lupasi perjantaina käydä ponilla ajelemassa ja hoivaamassa, joten turhaa vaparia ei tähän loppuviikolle otetakaan. Reenit jatkuu sitten lauantaina ja saapa nähdä mitä sitten keksitään!