Ihana lauantai!

Oho, onpa vierähtänyt Kallen kuulumisista taas hetki! Torstaina pääsin taas ponisen kanssa treenailemaan kahden vapaapäivän jälkeen, jotka johtuivat tiistaisesta hieronnasta. Kuten olinkin jo arvellut, oli Kallen vasen puoli paljon enemmän jumissa kuin oikea, ja näitä sitten hieronnalla korjailtiin. Torstaina hyppäsinkin kyytiin jumppailun merkeissä ja tehtiin tosi kevyt ja verryttelevä sileejumppa kentällä. Kalle oli sillon tosi tahmea, ei liikkunut omalla moottorilla yhtään ja kaikenlisäksi kauhean jäykkä. 

En alkanut työstämään sitä sitten sen enempää mitä oli pakko, vaan lopeteltiin aika pian. Perjantaina mulla oli 10 tunnin työpäivä, joten Laura pelasti mut pinteestä ja kävi juoksuttamassa ruunasen kentällä, kiitos! <3 Lauantaina sitten heppa olikin aivan vallan mainio! Heräsin aamulla hyvissä ajoin pikkuveljen synttärikahveille ja päälle puettuani suuntasin kaupunkiin. Käväisin Agrissa ostamassa Kallelle ruokaa ja samalla reissulla tarttui mukaan uudet suitset! En vaan voinut jättää niin h edullisia, kivannäköisiä päävehkeitä hyllyyn vaan kaappasin ne mukaani ja painelin tallille..

Tallille saapuessani Emppa laittoikin viestiä, että olis päässytkin mun mukaan talleilemaan.. No mikäs siinä, eikun uus lenkki hakemaan Emmi mukaan ja sitten tallille, jos tällä kertaa jo ihan pysyvästi. Olikin ihana juttu että saatiin just lauantaina Emmi mukaan, olis harmittanut ihan hirmuisesti, jos ei oltais just saatu seuraa ja tietty kuvia! 

Olin kaavaillut lauantaille Kalevin tarhansiivousta, sillä se on nyt tarha-arestissa. Kahden laitumelta karkaamisen jälkeen mulle riitti ja nyt se sitten saakin kököttää aamupäivän yksinään tarhassa, ennenkun saa kavereita pihaan. Ihan hyvin se on kohtaloonsa tyytynyt ja näyttää jo ihan rauhassa jäävän aamullakin syömään heiniään :) Nyt varsinkin kun ruuna viettää koko päivän tarhassa, haluan pitää sen mahdollisimman siistinä ja siivoilen sitä aina niin usein kuin vaan ehdin. 

Kalle oli hyvin reipas apulainen! Se oikein tomerana tarttui talikkoon ja näytti siltä, että halusi vähän kouluttaa mua.. En selvästikään ollut tarpeeksi ripeä siivoamaan, joten poni joutui näyttämään vähän mallia. Kalle on kyllä niin hauska kun se on aina niin mukana kaikessa, mitä mä teenkään. Nytkin se ihan koko ajan joko halusi omia talikon itelleen tai vaihtoehtoisesti pyöri tiellä kun koitin saada siistiä jälkeä. 

Mä en voi lopettaa nauramista tälle.... Kattokaa nyt toi asento... :'DD

Kun viimein saatiin tarha siistiksi, lähdettiinkin kentälle. Otin alkuun pitkin ohjin ravia ja laukkaa ja herättelin ponin kunnolla kuulolle. Halusin saada sen liikkumaan heti alusta asti kunnolla eteenpäin ja pyysinkin siltä normaalia isompaa liikettä jo ihan alkumetreiltä lähtien. 

Hitsi, mulla oli hyvä fiilis jo alusta lähtien ja Kalle tuntui kyllä oikeasti taas niin hyvältä! Meillä on mennyt aika vaihtelevasti tässä jonkun aikaa ja välillä on tuntunut ettei mikään suju ollenkaan sileellä. Oon koittanut tehdä hommia parhaani mukaan, mutta silti vaan tuntui ettei tähän auta oikein mikään.. Ja nyt kun se kerrankin sujui, niin sitten se sujui ihan supermainiosti! 

Oikea laukka oli alkuun tosi vaikea, eikä Kalle meinannut taipua taaskaan kunnolla. Kun tein suoralla uralla paljon jumppaa asetellen vuoroin sisälle ja vuoroin ulos, alkoi tulosta syntymään ja poni vertyi ihan silmissä. Kun oikea laukka tuntui hyvältä, vaihdettiin suuntaa vasemmalle ja ai etttääää, näillä onnen tuntemuksilla mä elän vielä pitkään!

Vasen laukka oli ihan SUPER! Koskaan ei olla saatu vielä noin hyvää fiilistä laukassa, voi apua en osaa edes selittää miten hyvältä tuntui! Kalle oli niin kevyt edestä ja niin hyvin pohkeen edessä, ettei se oo koskaan ollut. Kun sain pitää hyvin kevyen tuntuman, ei kaula kertynyt rullalle vaan sain tehdä istunnalla koko ajan puolipidätteitä (ja poni kuunteli jokikisen!!!) ratsastaen samalla jalalla eteen. Näin heppa ei painunut ollenkaan kuolaimen taakse ja laittanut niskaa linkkuun, vaan liikkui oikeasti kantaen ittensä ihan kokonaan. Wooaaa ihana fiilis! Nyt ei haittaa vaikka menis taas huonommin, kun sain huomata että kyllä me siihen pystytään ihan oikeasti!

Loppuun tein sitten ihan perustyöskentelyä kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Oikea kierros on selvästi paljon hankalampi, ja siihen suuntaan sainkin tehdä töitä koko ajan. Kuitenkin kun sisäpohje meni kunnolla läpi ja sain sisätakajalan kunnolla hommiin, oli taipuminenkin paljon helpompaa. Vasen kierros oli taas parempi ja hyvien pätkien jälkeen lopeteltiinkin hymyissä suin. 

Hitsi miten oli oikeasti kivaa. Eihän me vielä olla lähelläkään valmiita ja noi hyvät pätkät on lähinnä nimenomaan niitä pätkiä, mutta silti kun se vaan tuntuu välillä niin mahtavalta. Näinä päivinä sitä oikeasti tulee olo, että jotain on tehnyt oikein. Kallellehan tuo on vielä ihan hurjan raskasta liikkua pidempiä pätkiä kantaen itteensä, mutta pikkuhiljaa se vaan keräilee lisää ja lisää voimaa. Voin vaan miettiä miten hyvä tuuri mulla kävi, kun sain tuollaisen hevosen mun omaks hepaks, ihanaksi omaksi vauvaksi jonka kanssa saa kokea näitä ihania hetkiä! 

Nyt menee jo kyllä ihan överiksi tää hehkuttaminen.. Taidan siis hyvillä mielin painaa silmät kiinni ja herätä taas aamulla aamutalliin. Toivottavasti huominen maneesitreeni sujuisi yhtä hyvin!