Tulevaisuuden haaveilua

Ooo oouu miten hyvä päivä!! Päivähän alkoi saamalla lukea Wilmasta yo-kirjotusten tulokset ja kyllä vain, musta tuli kuin tulikin yo-merkonomi! Jes, ei mennyt kolme vuotta hukkaan :) Sitten olikin vuorossa Kallen kanssa estetreeniä ja ette varmaan usko jos kerron, että poni on maailman paras! Siitä kuitenkin lisää huomenna videoiden ja muutaman kuvan kera, kun nyt oonkin jälleen Helsingissä ja netti on sen verran heikossa hapessa, ettei paljon videoita latailla :/ Päädyinkin sitten kirjottelemaan vähän erilaisempaa erikoispostausta tälle iltaa.

Mitäs me ahkerat yo-merkonomit ^__^

Sain pari päivää sitten eräältä lukijalta erikoispostausidean kirjotella mun tulevaisuuden haaveista. Eli nimenomaan vähän mielikuvitusta käyttäen, mutta miksei ihan mahdollisistakin haaveista pidemmällä tähtäimellä, katsotaan vaikka nyt sen 10 vuoden päähän. Saapa nähdä mitä saan aikaan ja miten hulluihin juttuihin oikein päädyn!

Kymmenen vuoden päästä olen 29-vuotias työssäkäyvä onnellinen perheellinen, aikuinen nainen. Asun jossain päin Suomea avopuolisoni kanssa ja ratsastus kuuluu edelleen jokapäiväiseen elämääni. Olen käynyt lisää kouluja ja saanut kaikinpuolin loistavan työpaikan; viihtyisän ja hyväpalkkaisen. Asumme jossain suuremmassa kaupungissa kuin Varkaus ja asuntomme on lähellä keskustaa. Kotimme on joko suuri rivitaloasunto tai sitten paritalo. Se on sisustettu tyylikkäästi ja viihtyisästi ja olen vihdoinkin oppinut pitämään paikat siisteinä ja tavara paikoillaan! :D

Kymmenen vuoden päästä Kalle on 18-vuotias ikinuori. Se asuu jollain pienellä yksityistallilla puolihoidolla, eli minulle kuuluu karsinan päivittäinen siivous sekä ruokien laittaminen valmiiksi. Sen kanssa harrastellaan edelleen kevyesti kaikkea, niin esteitä, koulua kuin maastoiluakin. Se on pieni rakas lemmikkini ja tykkään vaan viettää aikaa sen kanssa. Sillon tällön saatetaan pyörähtää pikkukisoissakin, miten ponin kunto vaan antaa siihen myöden.

Kallen lisäksi mulla on samaisella tallilla puolihoidolla 7-vuotias kouluruuna. Rodultaan se on hannover ja säkää löytyy lähemmäs 180cm. Ruuna omaa isot ja lennokkaat liikkeet, on henkeen ja vereen kouluhevonen ja ollaan aloiteltu kisailemaan VaB -tasolla. Siitä onkin vain taivas rajana ja oikean valmentajan avulla päästään vaikka mihin! Valmentaudutaan hevosen kanssa viikoittain sekä pari kertaa kuukaudessa sen kyydissä käy arvostettu ratsuttaja tsekkailemassa tilannetta. Kisaaminen kuuluu vahvasti arkeemme ja hevonen tykkää esiintyä valkoisten aitojen sisäpuolella.

Ruuna olisi luonteeltaan herkkä ja utelias, ihanan lempeä ja suloinen :3 Ulkonäkö olisi tietysti suoraan mun unelmista; tummanruunikko väri, iso läsi päässä sekä jokaisessa jalassa korkeat sukat. Se olisi aavistuksen jytky, muttei kuitenkaan lihava. Ai että, ihan tulee heppakuume kun ees unelmoi! :D Nään ton hevosen jo mun silmissä ja osaan kuvitella miten ihana se olis ratsastaa..

Kymmenen vuoden päästä mun päivät kuluisivat töitä tehden, hevosten kanssa harrastaen, kisoja kiertäen ja lopun vapaa-aikani käytän kotosalla nautiskellen tai ystävien kanssa kahvitellessa. Olen oikein tyytyväinen elämääni, enkä muuttaisi mitään. Aikaa antaisin myös vanhemmilleni ja järjestäisin vähintään pari kertaa aikaa myös heidän kanssaan vietettäväksi, mikäli siis asuisimme eri paikkakunnilla.

Hui olipas se hauskaa! Näähän ei siis välttämättä olekaan niin mahdottomia ajatuksia ja olisikin hauska muistaa kymmenen vuoden päästä lukea tämä ja muistella näitä aikoja. Nyt mä jatkan hotellissa lätkäpelin kattomista ja kohta suihkun kautta nukkumaan. Huomenna tosiaan koitan kaikinvoimin ehtiä tekemään sen tän päivän estetreenipostauksen ja sunnuntai meneekin kivasti koko päivä Empan kanssa Vurrilla koulukisoja kuvaillessa! 

Ainiin, tänään 16.5. on kulunut tasan vuosi ilman pientä Sissi-tammaa <3 Ei todellakaan voisi uskoa että siitä on jo vuosi aikaa kun tamma nukkui pois, voi että. Ihana pieni, nukuhan hyvin siellä taivaslaitumilla, olet rakas.