Two years!

Sunnuntaina (eli huomenna) 21.10.2012 tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun aloin vuokraamaan Elinan hevosia. Kahden vuoden kunniaksi, tein tälläisen tarkemman selostuksen näistä vuosista Elinan kanssa ja toivon mukaan pidätte tästä! Laittelin kuviakin sekaan ihan runsaasti, ettei ihan tekstipainotteinen tullut. Tästä kaikki siis alkoi:

Vuokralle tarjotaan 1-2x vk osaava ja kiltti ratsu kenttätyöskentelyyn ja maastoiluun Varkauden lähistöllä. Tarkemmat tiedot sähköpostitse.

Vurrin ilmoitustaululta bongasin juuri tuon ylläolevan ilmoituksen ja otin rohkeasti yhteyttä. En edes etsinyt itselleni vuokrahevosta ja tiesin jopa olevani ehkä liian kokematon ottamaan sellaista, mutta silti olin rohkea, ja uskalsin laittaa sen sähköpostin. Se oli paras veto, minkä olen eläissäni tehnyt ja sillä tiellä ollaan edelleen. Sovittiin eka ratsastuskerta torstaille ja Elina antoi minulle ajo-ohjeet tallille. Sovittiin menevämme maastoilemaan ja minä sain sitten vähän ottaa tuntumaa ja Elina sai päättää, sovinko hänen hevosiaan vuokraamaan.

Tallilla Elina kertoili millaisia hevoset ovat ja mitä niillä tehdään. Jo ensimmäisellä kerralla, tehtiin selväksi ettei hyppäämään pääsisi, koska Elina hyppää sen verran itse. Tämähän ei minua haitannut, koska olinkin ajatellut juuri jonkinlaista puskailua. Muistan kun oltiin Jennin kanssa ihan ymmällämme nähdessämme Laran ekan kerran, kun se oli niin järkyttävän suuri :D Ekalla kerralla kävimme siis maastoilemassa, ja sain alleni Sissin. Maasto meni kaikinpuolin hyvin, ja sovittiin sitten jo seuraavan viikon ratsastukset. Olin todella iloinen löytäessäni vuokrahevosen, mutten koskaan ikinä olisi voinut kuvitella mitä kaikkea seuraavina vuosina tuleekaan tapahtumaan.

Ensimmäinen talvi meni yhdessä maastoillen, tallihommia tehden ja silloin tällöin kävin kentällä pyörimässä. Viikosta riippuen tallilla tuli käytyä 1-2 kertaa ja Elina oli aina mukana. Olin tosi innoissani tästä järjestelystä ja tykkäsin tosi paljon käydä talleilemassa Elinan kanssa ja saada oppia joka kerta paljon uutta. Sain tutustua Sissiin ja Laraan molempiin ja tykkäsin kummastakin hirmuisesti. Molemmat kilttejä, osaavia ja rauhallisen varmoja ratsuja, mutta silti Larassa oli sitä jotain ja siitä tuli ehdoton suosikkini.

Keväällä 2011 tuli ensimmäinen kerta, kun menin käymään tallilla yksin, ilman Elinan mukana oloa. Tuntui todella oudolta lähteä ratsastamaan ilman, että koko ajan sain neuvoja jos en jotain osannut. Onneksi allani oli Lara, ja se osasi kyllä kaiken! Mentiin pellolla kevyt koulutreeni ja olin ihan onnessani! Kesällä jatkettiin sitten niin, että n. kerran viikossa kävin yksin ratsastamassa toisen hepan ja kerran viikkoon käytiin maastoilemassa yhdessä. Viikonloppuina oli myös kisareissuja ja useat lauantait tai sunnuntait menivätkin ties missäpäin Suomea kisailemassa.

Kun oltiin kerran kesän lopulla Savonlinnassa kisareissulla, sanoin ihan ohimennen 100cm luokan ollessa meneillään, että voikun tekis mieli hyppäämään joihinkin pikkukisoihin. Elina sitten tokaisikin siihen, että no aletaanpa treenaamaan Laran kanssa ja voisitte parit aluekisat syksyllä käydä. Menin ihan ymmälleni ja en voinut uskoa, että Elina oli ihan tosissaan! Mutta kylläpä vaan oli, ja muutaman viikon päästä koitti aika, kun entinen tuntiratsastaja Aino pääsi hyppäämään ihan oikealla estehevosella! Odotin tuota päivää kuin kuuta nousevaa ja hyppelöt menivätkin oikein kivasti! Olihan se hieman hakemista, mutta hauskaa kuitenkin oli!

Alettiin sitten treenailemaan syksyn mittaa kerran viikkoon ja ai että miten Lara nautti. Se rakasti hypätä pikkuesteitä, kun en osannut itse siltä vaatia oikein mitään ja kaikki oli sille niin helppoa. Minä sain ihan erityistä varmuutta hyppäämiseen enkä osannut koskaan Laran selässä pelätä esteiden korkeutta. Kisaillakin ehdittiin tuon syksyn aikana, ja vikasta yhteisestä kisaradasta napattiin 7. ruusuke! Juuri tuona syksynä kehityin ehkä eniten mitä olen ratsastusurani aikana kehittynyt. Pääsin tekemään kaikkea monipuolisesti ja treenaaminen oli tosi hauskaa!

Alkuvuonna 2012 Lara olikin sitten vähän kevyemmällä ja tehtiin sen kanssa paljon kevyitä maastolenkkejä ja Sissillä ratsastelin silloin tällöin koulua kentällä. Talvet olivat aina mullekin aika hankalaa aikaa, kun kyytejä oli niin vaikea saada edestakaisin. Keväällä sitten Elina alkoi puhumaan Laran myymisestä ja siitä alkoi hirmuinen suostuttelu, että voisimme ostaa sen minulle. Meillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta hevoseen, joten minun piti vain ottaa kaikki ilo irti ja nauttia tamman seurasta niin paljon kuin vain pystyin. Sitten kuitenkin tuli se päivä, kun Elina sanoi että Lara lähtee ja tilalle tulee uusi ruuna.

20.4.2012 koitti sitten se päivä, mitä olin eniten pelännyt. Lara vaihtuisi johonkin toiseen eikä enää tulisi takaisin. Tästä voitte kuitenkin lukea lisää tästä postauksesta. Winskihän se sieltä vaihdossa tuli ja minulla ja Winskillä onkin sitten huomenna tasan puoli vuotta yhteistä matkaa takanapäin! :) Asiat eivät juurikaan muuttuneet Laran lähdön jälkeen, ratsastelin aika paljon Sissillä ja Elina tutustui Winskiin ihan rauhassa. Paljoa emme maastoilleet Winskin alkuaikoina, mutta Sissin kanssa pääsin tekemään aika paljon kaikenlaista, treenattiin mm. kesäkuun koulukisoihin. Ensimmäisen Winskillä ratsastuskerran vuoro oli hieman ennen kisoja ja vielä silloin en saanut ponista juuri mitään irti. Tykkäsin siitä kuitenkin paljon ja odotin innolla seuraavaa ratsastuskertaa!

Kisat olivat siis 8.6. ja mentiin Kimmon tallin harjoituskisoissa helppo C. Kisoista voi lukea tästä postauksesta niin tästä ei mikään hirveä romaani tule. Kisat kuitenkin menivät yllättävän hyvin ja Sissi oli oikein hieno! Kisojen jälkeisellä viikolla suuntasin sitten katsomaan Laraa sen uuteen kotiin ja vietinkin siellä melkein koko viikon. Oli ihanaa päästä murusen luokse pitkästä aikaa ja nauttia sen olemassa olosta joka ikinen päivä. Viikko kuitenkin loppui vähän liian aikaisin ja kotiinlähdön aika koitti.

Loppukesä menikin sitten aika saman kaavan mukaan, molemmilla silloin tällöin tuli ratsasteltua ja kaikenlaista puuhailtua. Laraa käytiin myös moikkailemassa Jennin kanssa. Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että treenailen Winskin kanssa kisoihin niin esteillä kuin koulupuolellakin ja Sissi on kevyellä liikutuksella. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä tiellä aion kestää vielä pitkään!