Kuskin mokailuja estevalmennuksessa

Eilen oltiin jälleen Kimmon estevalmennuksessa toista kertaa ja olin saanut henkisesti psyykattua itteeni jo jännittämään vähemmän. Pystyin jopa keskittymään muuhunkin kuin san sydämenlyöntien laskemiseen ja hengittäminenkin tuntui jo luonnollisemmalta. Silti palikat oli hetkittäin ihan hukassa ja Lara-parka joutui koko ajan paikkaamaan mun virheitä. Mutta nythän mulla onkin ihan loistava hevonen jolla harjoitella ja oppia itse tekemään paremmin!

3 ekaa kuvaa (c) Jomppa ja loput (c) Minna Tiitinen

Valmennus aloitettiin omatoimisella verkalla ja sunnuntain Elinan ratsastuksen jälkeen heppa tuntui olevan tosi hyvin apujen välissä ja liikkui tosi tyytyväisesti! Verkkailin suht kevyesti tehden vähän siirtymisiä ja hakien vaan hyvää tuntumaa hevoon. Koska tamma liikkui kivasti jo alusta asti, ei tarvinnut alkaa mitään ihmeitä vääntämään vaan saatiin kävellä vielä hetki ennen tehtävien aloittamista. 

Alkuverkkaa tehtiin valkeilla kavaleteilla, joita oli asetettu kaksi kappaletta toiseen päätyyn ympyrälle siten, että väliin otettiin kolme lyhyttä askelta. Väliin piti ihan tosissaan hidastaa ja lyhentää, että päästiin tulemaan se kolmella. Tässä tehtävässä taas nähtiin mun loistava (=olematon) estesilmä. Ekalle kavaletille tulin lähes joka kerta ihan törkeen huonoon paikkaan ja otettiin siihen niin iso askel, että ei ollut mitään mahkuja saada väliin mahtumaan kolmea askelta. Ja taas jos askel sattui ekalle, jäin vaan matkustamaan ja toivomaan, että tamma lukee mun ajatukset ja taas meni metsään. Tarpeeksi usein toistettuani samat tyhmät virheet sain jotenkin taottua idean päähäni jolla homma piti mennä ja saatiin onnistunut suoritus.

Seuraavaksi tultiin toisella pitkällä sivulla olevaa sarjaa, josta jatkettiin ekalle tehtävälle. Ja taas oli kuskin hahmotus ihan hukuksissa kun piti osata ratsastaa oikeaan paikkaan ekalle maapuomille. Kun ei osaa niin ei osaa ja meinasi ihan väkisin iskeä hirmunen tuskastus. Kiittelin vaan Laraa kun se niin kiltisti teki kaiken vaikka mä koitin kaikinvoimin vaikeuttaa sen tekemisiä. Sarjan jälkeen piti suht hyvissä ajoin saada otettua laukkaa taas kiinni, että päästiin tulemaan hyvin kavaleteille. Ei helppoa, muttei mahdotonta. 

Lisättiin kavalettiympyrän perään ekalta kavaletilta samanlaisella välillä oleva suora linja pikkupystylle, mutta väliin otettiinkin kolmen askeleen sijasta kaksi. Eli ensin tultiin ympyrä kolmella askeleella ja siitä jatkettiin kahdella askeleella suora linja. Ja mä vaan mietin että ei tämmönen todellakaan oo mikään yksinkertanen homma kouluratsastajalle, todellakaan.. Ja jälleen kerran kiitellään heppaa, joka oli ihan tilanteen tasalla ja kyyditti meidät turvallisesti perille!

Otettiin tehtävään vielä yksi este lisää, ihan perus pysty, jolle tultiin kahden puomin kautta. Ja tällä pystyllä tehtiin samaa kuin kavaleteilla, eli ensin tehtiin pelkkä ympyrä jolla mentiin noiden kahden puomin yli kolmella askeleella ja ympyrän jälkeen otettiin puomien väliin kaksi askelta ja kaksi askelta seuraavana olevalle portille. Mä olin tässä vaiheessa jo niin pyörällä päästä että mitä tapahtuu, mutta hyvin selvittiin hetken tunnustelun jälkeen. 

Ja ens valmennuksessa kuski lupaa opetella tuota istumista.. Käsi eteen ja ylävartalo ylös!

Sitten tultiinkin kaikki tehtävät peräkkäin. Aloitettiin sarjalla, eli rauhallinen lähestyminen maapuomille josta ristikko ja okseri. Sarjan jälkeen laukka lyhyeksi ja kolmella askeleella ympyrälle kavaleteille. Ympyrän jälkeen vähän vapaampaan laukkaan jolla kavaletilta pystylle kaksi askelta, minkä jälkeen taas heti kiinni, jotta päästiin puomiympyrälle lyhyttä laukkaa kolmella askeleella. Ja taas ympyrän jälkeen vähän vapaampaan laukkaan ja kaksi askelta puomien väliin, josta kaksi askelta pystylle. Siis oikeasti miten paljon haastetta mutta ihan tosi hyödyllinen tehtävä! Joutu koko ajan olemaan tilanteen tasalla ja miettiä mitä tekee, eikä voinut jäädä vaan kyytiin istumaan. Lara oli ihanasti kuulolla koko ajan ja kun mä vaan keskityin, onnistui tosi hyvin!

Loppuun tultiin vielä toinen rata, josta otettiin sitten puomit ja kavaletit pois ja tultiin normaalissa ratatemmossa. Rata alkoi raitapystyllä, josta käännyttiin oikealle ja tultiin sinipunanen okseri. Okserin jälkeen kaarteen kautta portille, josta taas okseri ja okserilta sarjalle. Sarjan jälkeen vielä suora linja raitapystyltä aaltolankulle. Meidän rata alkoi melkoisen mahtavasti.. Ekalle pystylle en nähnyt paikkaa yhtään ja tultiin ihan pohjaan. Okserille oltiin menossa taas ihan umpisurkeaan paikkaan ja viisas tammani sanoi siinä vaiheessa että ei kiitos, nyt akka jotain rajaa. 

Kimmo sit patisti mut tekemään jotain siellä selässä ja hakemaan selkeempää laukkaa ja jotain ajatusta mistä ollaan hyppäämässä. Otinkin sitten itteeni niskasta kiinni ja tultiin koko rata alusta asti. Ja sithän se sujuikin jo oikein passelisti! Pistin vähän jalkaa kiinni ja "apinanraivolla" selvittiin hyvinkin maaliin. Jotenkin mua aina pitää herättää että mä rupeen oikeesti tekemään jotain ja ratsastamaan oikeasti. Varsinkin esteillä jään helposti vaan matkustamaan ja lamaannun täysin, jolloin missään tekemisessä ei oo enää päätä eikä häntää. 

Onnistuneeseen rataan olikin kiva lopettaa ja loppuravailut tehtiin kevyesti ympäri kenttää. Tamma tuntui todella tyytyväiseltä ja oli hyväntuulinen kun pääsi taas hyppäilemään. Käytiin koko poppoon kanssa kävelemässä pihassa loppukäynnit jonka jälkeen Larppa pääsi suihkun kautta karsinaan kylmäpatjat kintuissa syömään. 

Hyppääminen oli kyllä kivaa! Eilen kirjotinkin facebookkiin, että vaikka ottaisin Kallen ihan milloin vaan takaisin, on kivaa kun hyppäämisestä voi nauttia Laran kanssa. Se tykkää itsekin hommasta niin paljon ja auttaa mua ihan kaikin tavoin, että mun hommaksi jää vaan opetella itse ja kehittää itseäni. Tekeminen Laran kanssa on niin ihanaa ja yhteistyö toimii samalla tavalla kuin ei olis mitään taukoa meillä ollutkaan. Valmennuksessakin mietin monta kertaa, ettei tuntuisi miltään tehdä jollain vieraalla hevosella tota vaan oli nimenomaan ihana hypätä kun alla oli tuttu tamma, josta tietää miten se toimii ja että se sopii mulle vallan mainiosti.

Kyllä musta vielä esteratsastaja tulee! Kun hevonen osaa ja tykkää, on munkin helppo nauttia ja opetella. Pikkuhiljaa aletaan miettiä kisakalenteria ja viimeistään syksyllä meidät voikin nähdä hyppäämässä jotain pikkuluokkia kisatamineisiin pukeutuneena.