Sittenkin kouluhevonen?

Eilen kerroinkin että oli taas Elinan vuoro kiivetä Laran selkään sileetreenin muodossa. Tää oli nyt toinen kerta kun Elina ratsasti tamman mulla ollessaan ja vaikka viime kerta sujui myös todella kivasti, sain nyt ihastella mun heppaa kaksinverroin. 

Kuvat saa kertoa tällä kertaa suurimmaksi osaksi, joten en selittele sen enempiä. Elina teki Laran kanssa perus väistö-, siirtymis- ja peruutusjuttuja ja ratsasti heppaa vaan paremmin avuille. Tamma, sekä kuski, saivat oikeasti tehdä töitä mutta se todellakin oli sen arvoista. Jossain vaiheessa Larppa vaan tuntui muuttuvan ihan täysin, se oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä ja liikkui todella kivasti!

Mä vaan ihastelin mun tammaa maasta ja olin ihan onneni kukkuloilla. Mä oon kyllä niin onnellinen kun mulla on Elina, joka auttaa mua mun hevosten kanssa, opettaa mua paremmaksi ratsastajaksi ja joka on mun tuki ja turva aina heppajutuissa. Tänään Jennin kanssa olikin puhetta, että jokaisella hevosenomistajalla tulis olla sellanen "oma Elina" joka olis tärkeenä taustajoukkona ja apuna kaikissa heppa-asioissa.

Larppa on hieno. Enää mun tartteis opetella itse ratsastamaan sillä ja saada se liikkumaan tolleen. Meillähän on aikaa opetella ja oli ihana huomata miten hyvältä tuo hevonen voikaan näyttää liikkuessaan oikein. Nyt onkin tosiana kaikki vaan kiinni musta itsestäni.. Tai sit laitan Elinan aina säännöllisesti selkään, tänäänkin tamma oli niin letkee ja kiva että luulin jo ihmeitä tapahtuneen vaikka syynä moiseen taisi olla eilisen läpiratsastus ;) 

Menikö liiaksi hehkutukseksi? Huomenna vähän totisempia kuulumisia, nimittäin tänään estevalmennuksessa ei ollut kaikki ihan niin ihanaa ja helppoa, kun mun piti ihan itse osata ratsastaa ja en osannut. Siihen asti katsokaa ja ihailkaa koulutamma Larppaa!