Poninpalleron kuulumisia

Jos nyt saa huokaista helpotuksesta niin mä voisin vähän hengähtää. Kallen jalka ja haavat näyttäisi olevan aika hyvin paranemaan päin ja poni vaikuttaa vallan pirteältä omalta itseltään. Näillä näkymin päästään kuin päästäänkin lauantaina alottamaan koulukisauramme Kimmon harkkakoulukisoissa, jos paraneminen jatkuu tätä rataa!

Maanantaina oikea etunen oli kehittänyt haavan ympärille impparin ja oli lämmin sekä turvoksissa aamulla. Kun menin ite tallille päivemmällä, oli lämpö tasoittunut aika hyvin hangessa seisomalla ja ainoastaan impparin pieni turvonneisuus oli jäljellä. Käytiin tekemässä puolen tunnin talutuslenkki maastossa ja ontumisesta ei ollut tietoakaan edes ravissa! Oli ihanan helpottavaa huomata että ainakaan kovin pahasti jalka ei ollut edes silloin kipeä, kun ravaaminenkin onnistui normaalisti. Tiistaina käytiin myös kävelemässä tällä kertaa ratsain ja otettiin parit raviaskeleetkin. 

Ollaan tutustuttu nyt ekaa kertaa noihin kylmäysletkuihin. Olin ajatellut niiden olevan Kallelle järkytyksen paikka, mutta vielä mitä! Se otti asian todella lungisti eikä edes tainnut huomata koko letkujen olemassa oloa. Oon nyt kylmännyt kintut joka päivä liikutuksen jälkeen, putsannut haavat kahdesti päivässä ja yöksi jalkaan on laitettu villapinteli. Tilanne on tällä hetkellä oikein hyvä, haavat lähtenyt paranemaan tosi hyvin ja impparikin alkaa olla enää pienellä alueella. Voi kun ei tulis mitään takapakkeja. Otetaan vielä aika kevyesti ja vähän tilannetta seuraillen. 

Tänään Emmi lähtikin vähän extempore mukaan mun kanssa tallille. Mulla oli iltatalli joten mentiin vasta illalla kuuden jälkeen. Emmi aloitteli siivoamalla Kalen karsinan ja mä otin jo hepat sisälle. Tälle päivälle olin suunnitellut Kallelle hyvin kevyttä liikutusta kentällä käyntiravi-tehtävien parissa. Huomenna mennään illalla käväisemään maneesissa sen verran, että ratsastan ohjelman kerran pari läpi ja vähän valmistellaan lauantaita. Jos tosiaan huomenna ja lauantaina jalka on ok, käydään rata pyörähtämässä. Jos muutosta tulee yhtään huonompaan, jätetään nää skabat välistä.

Tänään siis pyörittiin puolisen tuntia kevyesti kentällä, pitkästä aikaa. Kentän pohja on aika huono tällä hetkellä, eli siinä ei paljoa voltteja tai laukkatyöskentelyä tehdä. Keskityttiin siis vaan ravailuun ja kävelemiseen, tehden joitakin pysähdyksiä ja peruutuksia ja hakien rentoa liikettä poniin. Heppa tuntui kyllä kivalta ja rennolta, myös ravipysähdykset ja siitä peruutukset onnistuivat yllättävän kivasti harjotuskertoihin nähden. 

Emmi pääsi ravailemaan loppuravit ja kävelemään selästä käsin. Kalle toimi kyllä ihan mahdottoman hienosti, vaikka Emmillä onkin ratsastustaukoa takana monta kuukautta. Ihana oli kyllä kattoa kun ruuna oli niin kiltisti ja siivosti ja Emmilläkin oli selvästi kivaa kyydissä :)

Kenttäilyn jälkeen käveltiin tiellä hetken aikaa ja tallissa poniini pääsi kinttujen kylmäykseen. Parinkymmenen minuutin seisomisen jälkeen kuivailin jalat, putsasin haavat ja laitoin villapintelin kinttuun. Sitten poninen pääsi koppiinsa syömään ja yöpuulle!

Jalan tilanne on siis aika hyvin tasoittunut ja mua on vakuuteltu olemaan huolestumatta. Jotenkin mä vaan haluan ottaa vielä ihan rauhassa ja olla vähän varpaillaan asian suhteen, ettei sitten tuu mitään yllättäviä ja ikäviä takapakkeja kun niihin on vähän varautunut. Oon vaan tällä hetkellä onnellinen, ettei poni ole ontunut päivääkään sekä se on koko ajan onnellinen ja hyväntuulinen. Kalle on onneksi niin herkkä, että se kyllä näyttää koko olemuksellaan jos joku paikka on kipeä tai kaikki ei ole muuten hyvin. Pidetään silti peukkuja, että selvittiin oikeasti vaan säikähdyksellä ja päästiin näin helpolla.