Loistavia hyppyjä!

Multa meinas tippua silmät päästä tänään kun käytiin hyppäämässä vähän itsenäisesti. Ei olla nyt pitkäänpitkään aikaan, varmaan kahteen kuukauteen, tehty oikeestaan mitään "estetreeniä", ollaan vaan sillon tällön hypätty muutama pikkueste ja se siitä. Nyt oli pitkästä aikaa sekä aikaa, että mulla rohkeutta lähteä kokeilemaan miltä hyppääminen tuntuisi pienehkön tauon jäljiltä uudella satulalla.

Alkuverkkojen jälkeen tulin ensin ihan kavaletteja ravissa sekä laukassa ja vaan tunnustelin miltä Kalle tuntuu ja mitä sen päässä tänään liikkuu. Muutama laukanvaihto sai aikaan muutaman vähän lennokkaamman takapäänvaihdon pukin kautta, mutta muuten poni toimi oikein mainiosti ja vaikutti olevan hyvällä tuulellakin.

Aloitin virallisen hyppäämisen aika varovaisesti pienillä ristikoilla edelleen tunnustellen mitä Kalle on mieltä. En halunnut sen vetävän hernettä nenään missään vaiheessa ja siksi kattelin alun hyvin varovaisesti mitä mieltä poni on. Ekoilla hypyillä K oli vähän ihmeissään, mutta meni tosi reippaasti yli eikä kysellyt ollenkaan. Ja kun vauhtiin päästiin niin löydettiin pitkästä aikaa se imu sinne esteille, mikä on ollut todella kauan kateissa.

Nostettiin esteitä sitten pystyiksi ja vähän alkoi jännittää mitä tästä tulee. Ristikoilla hypyt on sen verran pieniä, että pääsen jokaiseen mukaan, mutta jo pystyillä jännittää jos jään yhtään jälkeen ja ruuna alkaa kiukkuamaan. Kaikesta huolimatta tultiin rohkeasti kahden n. 60cm pystyn tehtävää, jossa molemmat esteet hypättiin kaarteen kautta kulmaa kohti. Tässä vaiheessa mä tiesin että mulla ei oo mitään hätää vaan meillä menee vihdoinkin hyvin.

Tultiin vielä lopuksi muutaman kerran yhtä porttia, pystyä sekä okseria niin, että pystyltä mentiin okserille ja kaarteen kautta portti. Ja jos pystyt jännitti, niin se okseri.. En todellakaan edes muista millon viimeks ollaan Kallen kanssa hypätty yhden yhtä okseria, varsinkin ilman kauheeta rodeorallia sen jälkeen. Mutta nyt, toin ponin ainakin kolme kertaa megahuonoon paikkaa, myöhästyin ite kyydistä ja silti tää ei sano mitään! Olo oli enemmän kuin uskomaton, en todellakaan olis voinut kuvitella että mun mokailusta huolimatta Kalle on noin äärettömän kiltti eikä sano mitään. Aivan uskomatonta.

Videolla ei oo kovin kaunista katottavaa kuskin osalta, mutta antakaa anteeks.. Sen sijaan keskittykää maailman kilteimpään poniin joka niin reilusti paikkaa kaikki mun hölmöt virheet ja jatkaa ihan mukisematta myös portille. Voitte vaikka ihan vertailun vuoksi kattoa täältä miltä meno on viimeisimmässä estevalmennuksessa näyttänyt lokakuussa.. Ai että mulla on nyt niin hyvä fiilis! Jotenkin tuntuu että olis sadan kilon taakka pudonnut harteilta ja että nyt voin oikeasti alkaa miettimään myös hyppäämistä enemmän kivana, kuin epämiellyttävänä juttuna.

Tämmösiä iloisia kuulumisia tänään! Näillä näkymin mennäänkin taas valmentautumaan parin viikon päästä mun synttäripäivänä ja sitä ennen toivottavasti Elina pitäis meille ainakin yhdet treenit. Hitsit vieköön miten kivaa!