Nyt on hyvä olo

Hei vaan kaikille taas vähään aikaan! :) Mä oon saanut jo aika hyvin keräiltyä itteeni kasaan ja saanut omaa päätäni ees jonkinlaiseen järjestykseen. Nyt sainkin ekaa kertaa koko viikkoon ihan erilaista intoa postaamiseen ja nyt olikin ihan ihan pakko tulla postaamaan! Oon niin hyvällä fiiliksellä, teidän ihanien lukijoiden ihanat kommentit oikeasti tuntuivat ihan todella hyviltä ja kiitos teille kaikille tsempeistä<3 Kyllä tämä tästä!

Mutta! Sitten päästään aiheeseen. Tänään en antanut minkään pilata mun hyvää fiilistä ja työnsin kaikki ikävät asiat pois mielestä koko päiväksi. Ai miksikö pystyin? Koska eilen tuli kuluneeksi tasan 3kk Kallen saapumisesta ja virallisesti tänään ollaan työskennelty ponin kanssa tiiminä 3 kuukautta! :) Tästä ajasta saatte huomenna ihan oman postauksen, sillä nyt haluun vaan kertoa miten ihana päivä me tänään vietettiin.

Mentiin Emmin kanssa heti kahden jälkeen tallille ja mun alkaessa puunaamaan ponia edustuskuntoon alkoi Emppa siivoilemaan Kallen karsinaa. Ponin ollessa valmiina karva kiiltävänä ja suitset päässä lähdettiin koko poppoo mukaanluettuna Jenni sekä Lilli ottamaan Kallesta rakennekuvia. Mentiin vähän erilaiselle taustalle kuin normaalisti ja Emmi saikin Kallesta niin hienot kuvat!

Ensin kintut ojennukseen..

Kuvien ottamisen jälkeen käytiin nappaamassa ponskille pintelit kinttuihin ja uusi Eskan huopakin pääsi testiajoon. Mentiin kentälle ja oltiin vähän erikoisemmalla porukalla liikenteessä, tällä kertaa mun ja Emmin mukana olivat siis Jenni ja Lilli, kuin kaksi marjaa! 

Verkkasin hepan tosi kevyesti ja rennosti, ihan vaan ravailemalla ja laukkailemalla uraa pitkin sen enempiä vaatimatta. Pyysin Emmiä laittamaan meille pienen kavaletin toiselle sivulle ja otettiin sekin pian mukaan verkkaan. Kalle tuntui ihan alusta asti aivan superhyvältä ja olinkin jo verkkaamisen jälkeen erittäin hyvällä tuulella! 

Viime irtohypytyskerralla poni pääsi hyppäämään ekaa kertaa muuria. Meillä on tallilla tommonen kiva muuri, jonka saa laitettua matalaksi ja vähän korkeemmaksi ihan mielensä ja hevosen mukaan. Kalle pomppi silloin tuota ihan noin pienenä ja alkujännityksen jälkeen muuri sujui oikein kivasti. Saatiin Elinalta "kotiläksyksi" harjoitella joku kerta muuria selästä käsin niin, että laitetaan kunnon johteet ja mulla on joku kaveri mukana ihan kaiken varalta. No, tänään saatiin kavereita ihan kaksin kappalein mukaan joten mikä ettei testailla mitä poni muurista sanoo, kun joku pomppii kyydissä!

Tultiin molempiin suuntiin muutaman kerran sisään ravissa. Ja ihan hullua, ponski ei meinannutkaan kieltää, villiintyä tai mitään muutakaan älytöntä! Se kuunteli mua ihan koko ajan ja tuli tosi rauhallisesi - mutta reippaasti esteelle joka kerta! Ai että oli aivan ihanaa, oltiin kaikki niiin ylpeitä ponista ja hyvä ettei itku päässyt kun tuntui niin hyvältä. Rakas pieni, osaa aina yllättää!

Onnistuneiden muurin ylitysten jälkeen tehtiin vielä hetki työskentelyä kolmella kavaletilla. Tulin erilaisia teitä kavalettejen väleillä ja ratsastin laukassa sekä ravissa. Laukassakin sain ratsastettua ponia koko ajan niin, että oltiin molemmat kartalla montako askelta otetaan missäkin välissä ja kuski pystyi jo päättämään, otetaanko ennen estettä askel enemmän vai vähemmän.

Ihan loppuun laukkailin jonkin aikaa vaan kenttää ympäri ja fiilistelin. Nautin vaan ponin kyydissä ja se tuntui aivan älyttömän hyvältä. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan täysillä. Sitä ei vaan voi kuvata sanoilla mikä fiilis mulla oli tuolla kyydissä, olin ihan sanaton. Ajattelin vaan, että mulla on täydellinen hevonen, kaikki muu hävisi mun ympäriltä.

Loppuraveja ravailtiin taas ensin vähän "kootummin" ja sitten kunnolla eteenalas venytellen. Kallelle on ollut tosi vaikea oppia tuota eteen ja alemmas muotoon hakeutumista, mutta nyt se on alkanut jo tajuta sitä aika kivasti ja osaakin jo hakeutua matalampaankin muotoon. Helppoa se ei ole vielä, mutta parempaan päin ollaan menossa hyvää vauhtia.

 Tässä huomaa miten poni valuu tosi helposti kuolaimen taakse ja kaula vaan rullautuu, kun heppa alkaa olla väsy.

Loppukäyntien ajaksi pääsi Lilli ekaa kertaa ratsastamaan! Lilli on ystäväni Jennin lapsi (jos joku ei sitä tiennyt) ja ikää tytöllä on vähän päälle vuosi ja 3 kuukautta. Muutaman kerran Lilli on käynyt mun kanssa hepan selässä vaan istumassa, mutta nyt ekaa kertaa laitettiin kypärä päähän ja käveltiin pari kierrosta. Ja voi että sitä fiilistä! Tyttö oli yhtä hymyä, Kalle otti homman ihan tosissaan ja oli niiin varovainen liikkeissään ja meitsi vaan fiilisteli. Mitä muuta mä enää tarviin?

Tällä hetkellä tuntuu niin h*lvetin hyvältä. Oon saanut niin paljon kannustavia kommentteja ja oon puhunut asioista eri ihmisten kanssa ja osaan taas ajatella fiksusti. En mä sitä sano, että helppoa olisi, eheei. Tunnen itteeni sen verran, ettei tuu olemaan helppoa vielä pitkään aikaan. Mutta onneksi mulla on maailman ihanin heppaystävä, joka aina saa hymyn suupieliin kun tallille mennessä se hörisee mulle ihanasti kun tuun autosta ulos. Se on parasta tällä hetkellä.

Nyt ettei mee enää yhtään oudommaksi tai muutakaan, painun unille. Huomenna aamutalliin ja sen jälkeen postaamaan mun ja Kallen kolmesta ekasta kuukaudesta! Hih, toivottavasti jaksoitte lukea tän sepostuksen, en edes uskalla lähteä oikolukemaan kun on niiiin sekavaa tekstiä. Huomiseen murut, mä tulin nimittäin takaisin!!!! :)

Tyytyväinen bloggaaja kiittää ja kuittaa tältä erää - toivotaan yhtä hyvää päivää huomiselle!! :)