Jälleen istun bussissa muutaman päivän reissua varten, tällä kertaa suuntana Seinäjoki. Viime viikonloppuna reissasin Turussa kavereiden luona ns. kaupunkilomalla mutta nyt lähden pitkästä aikaa nauttimaan hiljaisesta maalaisrauhasta! Lähden siis käymään Laran entisten omistajien luona, missä olen vieraillut monen monta kertaa Larppaa kattomassa. Tällä kertaa Lara jää kotiin äitin hoitoon ja mä lähden moikkaamaan tuttuja!
Tammikuun treenit sekä Laran että Wiivin kanssa on sujunut erinomaisen hyvin. Oon päässyt valmentautumaan, maastoilemaan ihan oikeasti kunnolla sekä tehnyt kaikkea kivaa kummankin tamman kanssa. Wiivin kanssa käytiin tosiaan pari viikkoa sitten Jonnan valmennuksessa ja loppua kohden alkoi taa sujumaan jo paremmin. Näin pitkä tauko valmennuksesta ei ollut tehnyt mun ratsastukselle hyvää, vaikka hevonen olikin mennyt hurjasti viime syksystä eteenpäin. Nyt aloitetaankin taas treenailemaan kohti kevään ja kesän kisoja.
Lara liikkuu paljon, siis joka päivä ja hyvin liikkuukin. Sillä on ollut tammikuun aikana yksi vapaa ja tänään on toinen, eli oon ehtinyt yllättävän hyvin liikuttamaan päivittäin vaikka sitä hieman aluksi epäilinkin. Nyt sillä on kevyempi liikutusviikko, ollaan tehty nyt kuukausi niin ahkeraa treeniä että tällainen viikon kävelyjakso tähän väliin tekee ihan hyvää. Äitikin on nyt innostunut hepan hoitamisesta, mun Turun reissun aikana hän hoiti ja kävelytti Larpan kahtena päivänä ja nyt mun reissatessa taas mami hoitaa. Lauantaina hän suorittikin Laran liikutuksen selästä käsin, kun pitkästä aikaa innostui ratsastamaankin!
Muuten meillä kaikki kivasti, hepat on olleet tosi hyväntuulisia ja Laran kiukkuilut on ohitettu. Se viihtyy hyvin omassa tarhassaan kavereiden vieressä eikä ole potkinyt nyt aitoja ollenkaan. Toivottavasti tämä rauha säilyisi jonkun aikaa, tuntuu niin hyvältä kun vihdoin kaikki on taas hyvin. Tästä täytyy taas nauttia, niin kauan kuin tämä onni ikinä kestääkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti