Viime päivinä

Viime päivät on kuluneet mukavissa merkeissä, tosin 9 päivän työputki laittoi hieman väsyttämään ja tänään oli ihana nukkua niin pitkään kuin huvitti. Töissä on ollut hieman kiireitä, mutta tulevat minilomat pistävät jaksamaan ihan erilaisella innolla, kun tietää pääsevänsä vähän pois arjen kuvioista hetkeksi! Tällä hetkellä treenimotivaatio on ihan huipussaan ja innostuneena varasinkin ratsastustunnin perjantaille pitkästäpitkästä aikaa. 

Eilen käytiin Lauran kanssa yhdessä tallilla ja Laura tuli ekan kerran sitten 2015 lokakuun ratsastelemaan Larpalla. Mä otin Wiivin ja tehtiin noin tunnin treeni kentällä. Larppa näytti liikkuvan kivasti vähän vieraammalla kuskilla ja oli tosi kiva nähdä miten se liikkuukaan ratsastajan kanssa, sitä ei tule kovin usein itse nähtyä.. Wiivi taas tuntui hieman väsyneeltä, se oli vähän normaalia levottomampi edestä enkä saanut sitä tavallisen kevyeksi suustaan. Keventelinkin suurimmaksi osaksi heppaa pyöreäksi ja taipuisaksi. 

Treenin jälkeen tammat menivät vielä ulkoilemaan ja me jatkettiin ruokailun kautta Kimmolle ratsastamaan Lauran heppa. Tai no, Laura ratsasti ja mä sain herätellä pitkään kadoksissa ollutta kuvausintoa takaisin. Koitan ehdottomasti tän vuoden aikana petrata kuvaamisen suhteen, viime vuonna se touhu jäi ihan harmittavan vähäiseksi.

Tänään treenasinkin Larpan itse kentällä keskittyen askellajin sisäisiin siirtymisiin. Ravissa sain tosi kivasti ilmaa askeliin ja kokoaminen oli tänään erikoisen helppoa ja vaivatonta, meille molemmille. Oon käynyt viikonlopun ja maanantain aamutallissa ja joutunut ratsastamaan hevosen suoraan karsinasta, ilman että se pääsee ulkoilemaan ensin. Tällaiset aamuratsastukset ei vaan sovi Laralle, se on kovin jäykkä yön jäljiltä joten aamuiset treenit ovatkin sisältäneet lähinnä maastoilua tai kevyttä eteen-alas -jumppaa. Joka päivä kuitenkin heppanen saa liikkua vähintään puoli tuntia noin 12h tarhauksen lisäksi. 

Tänään siirsin Larpan taas muiden kanssa tarhailemaan. Meillä on kaikki hepat omissa tarhoissaan, mutta tarhat on ihan vierekkäin ilman hajurakoja, joten kaikki pääsevät naapureiden kanssa kosketuksiin. Kiimaongelmien alkaessa Lara alkoi potkimaan putkiaitoja niin rajusti, että takaset olivat jatkuvasti tukkeina, joten se joutui erilleen muista, mutta näköetäisyydelle tietenkin. Se kyllä viihtyy ihan hyvin yksinkin, mutta ei se kivaa ole että se joutuu erillään seisomaan muista. Nyt ongelmien ratkettua (toivottavasti lopullisesti) se pääsee taas kavereiden joukkoon! Tietenkin heti piti pomottaa muita, mutta sen kummempaa riekkumista en joutunut seuraamaan. 

Huomenna käydään tuulettamassa päätä hiittiksellä ja perjantaina Larppanen saa vapaapäivän sekä hieronnan. Lauantaina illemmasta kevyt juoksutus liinassa ja sunnuntaina käydään vähän maastoilemassa. Toivottavasti nämä lumet ja pakkaset kestäisi vielä pitkään, on paljon helpompaa elää hevosen kanssa kun voi treenata niin monipuolisesti, kiitos lumen!