lauantai 5. joulukuuta 2015

"Talven riemuja"

Ja kerrassaan ihan oikein olan takaa. Lunta ei ole edelleenkään missään muualla kuin hiihtoputkessa ja keli on ankeampi kuin lokakuussa. Masentaa, ärsyttää, inhottaa. 

Mutta me ei olla sokerista oltu koskaan!! Voi Kalle-pieni <3 Tänään 8kk ilman rakasta pikkuponia. 

Tänään aion kertoa otsikon mukaisesti talven riemuista, kun hevonen asuu itsehoitotallissa, jossa ei ole maneesia eikä kunnon kenttää. Tänään oli juuri nimenomaan niin ratkiriemukas ilta, kun pitkän työpäivän päätteeksi menin kuudelta tallille. Mulla oli edessä iltatalli sekä Larpan ratsastus, missäs muuallakaan kuin maastossa otsalampun valossa. 

Kun pääsin tallille, mua ootti tarhassa valmiiksi hikinen hevonen... Muut hepat seisoo onnessaan toppaloimet niskassa tarhassa kun tää höyrypää oli ollut pelkällä sadeloimella. Sitä ei tarina kerro, mitä ihmettä se on siellä touhunnut että on saanut tollasen hien pintaan, mutta kavioista mahaan asti kurainen kopukka ei selkeästi ollut vain seisoskellut tarhan nurkassa.. Larppa siis sai alkutekiöikseen hetken kuivatella fleecen alla karsinassa kun otin muut odottelijat sisälle, jonka jälkeen sit lähdettiin lenkille.

Näillä keleillä on joka paikka ihan märkänä. Tarhassa on puolet ihan märkää kuravelliä ja toinen puoli sentään kuiva, harmi vaan kun sillä kuivalla ei kelpaa seisoskella. Tässä kuravellissä kun seisoo (tai rallittaa) koko päivän aamusta iltaan, niin voitte vaan kuvitella minkänäköiset on tamman jalat :) 

Tadaaa!
Niin. Että suojat jalkaan? Ei kiitos. Tänään poni sai vaan heijastinbootsit etusiin, satulan selkään, heijastinloimen pepun päälle ja suitset päähän. Valmiiksi märkää elukkaa oli turha alkaa edes harjaamaan, se tulisi kuitenkin vaan kastumaan lisää. Maastoon päästiin lähtemään puolen seiskan kieppeillä, mulla varustuksena oranssi sadepuku sekä otsalamppu, aika perinteinen joulukuun ratsastusvarustus siis!

Tän päivän liikutus suoritettiin tallille tulevalla hiekkatiellä ravaten ja laukaten siinä edestakasin. Jos pitää jotain hyvää keksiä näistä sadekeleistä niin se, että hiekkatiet on ihan mahtavassa ratsastuskunnossa! Just sopivan napakka, mutta tarpeeksi pehmeä tie on oikein hyvä ravaamiseen ja laukkaamiseen. Kun kentällä ei voi ratsastaa, maneesia ei ole joka päivä mahdollista käyttää on oikeastaan ainut vaihtoehto maastoilla monipuolisesti. Larppa oli tänään oikein hyvällä tuulella ja liikkui tosi energisesti ja reippaasti. 


Ratsastuksen jälkeen oltiin molemmat ihan märkiä. Hevonen oli märkä sekä sateen, että hien ansiosta ja mulla oli hengittämättömän sadepuvun ansiosta melkoisen tukalan kuuma. Ei auttanut itku eikä valitus, hevonen oli hoidettava, tallihommat tekemättä ja kaikki kuraiset varusteet putsattavana! Hevonen pääsi ihan ensimmäisenä pesariin kuivatusloimen alle syömään heiniä ja mä alotin putsaamalla kurakerrokset jalustimista, bootseista ja satulavyöstä. Suitset oli puhdistettava ja rasvattava sekä kaikki varusteet ja loimet laitettava kuivumaan omille paikoilleen.

Ehdottomasti ihaninta on pestä hevosen jalata kurakerroksesta kylmällä vedellä. Meille ei siis talliin tule lämmintä vettä, vaan lämpimpän veden tarpeessa keitetään vedenkeittimellä. Ponin jalat siis täytyy pestä joka päivä kylmällä vedellä, mikä ei heppaa haittaa juurikaan, ainoastaan mun sormet tekee kuolemaa sitä hiekkaa hieroessa irti. Jalkojen ja varusteiden pesun jälkeen tamma jäi kuivatusloimi numero kakkosen alle syömään heinää, millä aikaa siivosin karsinan ja laitoin uuden purukerroksen puhtaiden purujen päälle.


Ennen karsinaanpääsyä Larppa sai perusteellisen harjauksen, kylmälinimentit etusiin, upouudet kinnerbotit takasiin ja loimen numero kolme päälleen. Tässä vaiheessa tamma oli kuivunut sen verran, että pystyin heittää yöloimen päälle ja laittaa karsinaan. Enää oli jäljellä iltasapuskoiden tarjoilu kaikkien nenän eteen, tavaroiden loppujärjestely ja liikutusvihkoon kirjottaminen! 

Kellon lyödessä tasan yhdeksän, mä olin vihdoin valmis! Kaikki talven ihanuudet hoidettu ja heppa tyytyväisenä syömässä karsinassa iltaruokiaan. Mikä sen parempaa? Ei varmaan mikään. Vaikka talvi onkin ankeaa, tylsää, kylmää ja märkää, on kaikki tää sen arvosta. Tää on tätä harrastamista ilman maneesia ja ihan täysin jokaisen oma valintakysymys, jaksaako päivästä toiseen näitä pimeitä iltoja. Mä jaksan ja teen kaikkeni että heppa voi hyvin ja on tyytyväinen. ♥

4 kommenttia

  1. Jep. Tänään kävin kaatosateessa maastoilemassa viereisen tallin lenkillä. Eipä muita hevosihmisiä juurikaan näkynyt, mutta siksi meninkin, kun arvasin, että saan rauhassa käydä xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä varmasti saa ihan rauhassa mennä näillä keleillä! :D

      Poista
  2. Tää on just se aika vuodesta kun todelliset hevosihmiset erottuu muista, ei kaikista oo tohon :D
    Mä ite oon keksiny et pesen jalkoja pehmeen tiskiharjan kanssa niin säästyy
    kädet ees pahimmalta kylmäkuolemalta :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan totta :D hei toi on muuten hyvä idea!! Pakko kyllä ottaa itekin käyttöön :D

      Poista