tiistai 15. joulukuuta 2015

Pakkaspäivänä


Pitkästä aikaa mä sain seuraa tallille! Oon ollut niin paljon töissä, että aikataulut menee ristiin aina kaikkien kanssa ja siitä johtuukin tuoreiden kuvien puute. Eilen kuitenkin Emmi lähti pitkästä aikaa mukaan tallille ja saatiin otettua jopa kivoja kuviakin tuossa iltapäivän auringossa!



Meillä oli hieman rajallinen aikataulu, joten Larpsi sai viettää hyvin kevyttä humppapäivää ja nappasin sille vaan suitset päähän. Ensin mentiin pellolle nauttimaan noista ihanan piristävistä auringonsäteistä ennen kun aurinko painui metsän taakse.


Lara oli hyvinkin virkeällä päällä, meinasi kerrassaan villiintyä pellolla kun jäi kauhuissaan tuijottelemaan kauhean pelottavaa kiveä (joka ei varmana ollut siinä samassa paikassa viime kesänä kun neiti oli laiduntamassa). Tämä eläin joka ei ikinä villiinny mistään tai tee mitään tyhmää, tuijotti sitä kiveä ihan kauhuissaan, tunsin perseeni alla oikein selvästi hepan sydämentykykset kun jännitti niin kovasti ja hieman hermostuneesti se steppaili kun koitettiin mennä kiveä lähemmäksi... Lopulta se sit vähän suostu rauhottumaan ja seisomaan paikallaan kuvien oton ajan.


Kuvista tuli kyllä kivoja! Ihana aurinko, söpö Lara ja taustakin näyttää ihanan lämpimältä. Mä vaan en oo kauheen edustuskunnossa, näytän pikemminkin joltain kävelevältä muumiolta. Liekö johtuu melko vähäisistä yöunista, kolmena viime yönä tullut nukuttua maksimissaan sellanen 5h yössä. Onneksi loppuviikko onkin vapaata, jos saisi vaikka hieman enemmän huilailtua.


Peltoilusta tarpeeksi saatuamme siirryttiin vielä hetkeksi pyörimään kentälle. Pakkasesta johtuen pohja ei ollut ihan priima, mutta yhdellä sivulla pystyttiin ottamaan pientä ravia ja tekemään voltteja. Ratsastelin kentällä varmaan noin vartin ajan ja heppa tuntui ihan kivalta. Hoitotoimenpiteet ottivat taas kerran pidemmän ajan kuin itse ratsastaminen, mutta päästiin lähtemään tallilta ihan aikataulussa. 


On se vaan niin rakas. Tänään tuli taas Emmin kanssa mietittyä tätä mun heppailua, ja kyllä mä en olis jaksanut alkaa ettimään mitään heppaa Kallen kuoleman jälkeen. Siks oonkin niin onnellinen, että sain mahdollisuuden ostaa Larppa omaksi ja viettää sen kanssa vielä aikaa ja odotella sen eläkepäiviä. Lara on sellanen hevonen, et mun ei tarvinnut hetkeekään miettiä ostanko mä sitä kun mulle sitä tarjottiin vaan tiesin sen heti. Vaikka se on jo pian 16-vuotias, se on tehnyt pitkän uran estehevosena ja vaikka meillä ei oliskaan aktiivisia treenivuosia enää montaa jäljellä, niin ei se mua haittaa. Se on hevosena mulle niin rakas ystävä, että mulle riittää kunhan se saa elää onnellisena ja tyytyväisenä. 

6 kommenttia

  1. Tosi kivoja kuvia! Ootte kyllä tosi sopivan näkösiä toisillenne :)

    VastaaPoista
  2. Niin ihania kuvia 😍😍😍😍

    VastaaPoista
  3. Eihän 16 oo vielä ikä eikä mikään! Sehän saattaa puksuttaa samalla innolla vielä kymmenenkin vuoden päästä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaankin että puksuttaa! :)

      Poista