torstai 24. huhtikuuta 2014

Henkisesti köyhä on köyhin

Ohhoh, mistähän sitä taas aloittaisi. Voin ainakin luvata näin alkuun, että tästä postauksesta ei kannata mitään kovin iloista hehkutusta etsiä - sitä ei nimittäin löydy. Tuntuu kuin oisin jäänyt jonkun katujyrän alle, saanut tuntisotalla turpaan tai tippunut pilvenpiirtäjän katolta suoraan maahan päälleni, siis henkisesti. Mulla on todella ahdistava olo jo monettakohan päivää peräkkäin lieneekään ja joka päivä vaan tuntuu, että oon päivä päivältä huonompi ihminen. Siksi blogi onkin ollut vähän aikaa hiljaa, en halua kirjoittaa mitään iloista kun mieleni ei todellakaan ole sitä. 

Nytkin olin ihan kahden vaiheilla, kirjotanko mitään vai en. Halusin kuitenkin tulla valottamaan teillekin missä mennään ja etten kuitenkaan kuollut ole. Oon vaan saanut nyt liikaa henkistä paskaa niskaan tässä muutaman päivän sisään, että oon ihan loppu. Halusin päästä vaan purkamaan mun ajatuksia ja ehkä kuulla teidän omia kokemuksia, miten tämmösistä tunnemyrskyistä voi selvitä. En halua tarkemmin kertoa, mistä on kyse, mutta toivon hieman ymmärrystänne miksen nyt jaksa paljoa postailla. 


Ei mulla oo koskaan ollut näin vaikeaa, kun oon aina saanut apua hevosten seurasta. Nyt kuitenkin mua jopa pelottaa käydä tallilla, syystä että nää mun henkiset tuskat on nimenomaan hevosiin liittyviä. Mulla on ihan järkyttävän kamala olo, kun tuntuu etten osaa tehdä hevosten suhteen mitään oikein ja teen koko ajan jotain väärin. Enkä enää edes tiedä, onko mun ajatukset vaan ihan turhia vai onko niissä sittenkin jotain perää. Ja sehän mua vasta pelottaakin, kun oon itsekin niin tietämätön kaikesta. 

Oon miettinyt lopettamista. Siis kokonaan, Kalle pois ja heitän hanskat tiskiin. Hommaisin jonkun toisen työn, oman pienen kämpän ja alkaisin vaikka juoksemaan vapaa-ajalla. Oon miettinyt taukoa. Kallen hoitaisin esim. kesään saakka ja sitten pitäisin koko kesän hevosetonta aikaa. Oon miettinyt oikeasti vaikka mitä, hullujakin ratkaisuja, muttei ihan totta enää mikään tunnu hyvältä. Mullon ihan sairas olo, kun ees tarvitsee miettiä tämmösiä asioita - vastahan mulla oli kaikki hyvin ja elämä oli mun elämän parasta aikaa? 


Jonkinlaisen päätöksen mä tein ja ei huolta, en mä voi Kallesta luopua, en oman pääni tyhmien ajatusten vuoksi. Oonkin nyt päättänyt vaan heppailla Kallen kanssa ihan omassa rauhassa, tehdä vaan kaikkea mistä me molemmat tykätään ja ehkä mä pikkuhiljaa nousen täältä allikosta, niin mä ainakin toivon kovasti. Mun pitää vaan saada omaa aikaa, oman pienen poniseni kanssa ja koittaa saada mun ajatukset takaisin paikoilleen. 

Joo o, semmosta tänne mun elämään. Toivon kovasti, että teillä on ollut mukavampi viikko eikä kenenkään ole tarvinnut painia tämmösten asioiden kanssa. Olisi ollut ihana kertoilla kuulumisiakin, muttei nyt oo energiaa kirjottaa mitään positiivista. Kunhan saan tuuletettua mun päätä ja kasattua itteni täältä pohjamudista tuun varmasti kertoilemaan tän viikon kivoistakin jutuista. 

"Crying isn't a sign 
of weakness. It's a sign of having tried 
too hard to be strong for too long."

29 kommenttia

  1. On nyt aivan pakko kommentoida tähän, koska tiedän hyvin mitä käyt läpi. Suosittelen kovasti, että juttelet asiasta läheisillesi, jos se tuntuu vaikealta, niin aina kannattaa varata vaikka vain yksi käynti psykologille, jos tuntuu ettei olo parane. Yksin älä missään tapauksessa jää!
    Itse olen kamppailut vakavaa masennusta, ahdistushäiriötä, paniikkihäiriötä ja muita psyykkisia ongelmia vastaan, mutta tässä nyt kuitenkin olen ja voin kertoa, että kaikesta selviää, kunhan vaan sinnikkäästi yrittää.
    Kovasti tsemppiä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, kyllä mä oon kans huomannut ettei se ihan oikeasti auta jäädä vaan ratkomaan asioita oman pään sisälle. Ja tuo on täysin totta, kaikesta selviää kun vaan jaksaa jatkaa eteenpäin.

      Poista
  2. Älä ihmeessä pode huonoa omatuntoa blogin takia! Jos on noin rankkaa, kaipaa varmaan taukoa kaikesta. Itselläni on ainakin ollut sellainen olo pahimpina päivinä... Toivottavasti asiasi järjestyvät parhain päin! Jakselemisia. ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos! Tuota mä oikeasti tarvitsinin ja uskalsin ottaa etäisyyttä blogiinkin. Ihanaa, kiitos kivasti sun kommentista, eiköhän nää pikkuhiljaa.

      Poista
  3. Mitä ihmettä?? Vastahan sulta on tullu toinen toistaan ilosempia heppapostauksia ja oot ollu niin onnellinen ja hehkuttanu Kallen edistystä. Tapahtuiko tallilla jotain vakavaa, onnettomuus tai jotain? :O Tsemppiä joka tapauksessa! Älä nyt ihaninta harrastusta lopeta jos pystyt edelleen liikkumaan jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tarvita paljoa kun kaikki vaan yhtäkkiä hajookin käsiin... Mutta ei mitään vakavaa oo sattunut ja kiitos paljon!

      Poista
  4. Ymmärrä oikein tuota vatvomista. Tehtyjä asioita on turha katua. Niistä opitaan uusia yrityksiä varten. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ihan vaan hyvällä asenteella. Tätä ne hevoset teettää. Ja miehet.

    VastaaPoista
  5. Blogi on harrastus. Ajanviete muiden joukossa. Sillä ei ole väliä kuinka usein tänne kirjoitat vai kirjoitatko ollenkaan. Ota itsellesi aikaa ja käsittele tuntemuksesi rauhassa. Yksin ei kannata jäädä, vaan saada puhuttua kaikki henkiset ongelmat pois. Jos ne yrittää tukahduttaa, ei siitä tule kuin ongelmia.

    Mulle itselleni talli on aina ollut piilopaikka kaikelta. Tällä hetkellä hoidan ja liikutan maailman ihaninta pv-ruunaa, joka on yhtä naiivi ja herkkis kuin minä. Kun mulla meni alamäkeä kaikki, ja oikeasti ne ajatukset olivat niin ahdistavia ja toivottomia niin mä pääsin aina tallille. Siellä ne ajatukset kummasti tuulettuivat ja olo parani.

    "Mulla on ihan järkyttävän kamala olo, kun tuntuu etten osaa tehdä hevosten suhteen mitään oikein ja teen koko ajan jotain väärin." Tuttu tunne tämäkin. Ota aikaa itsellesi, yritä saada ajatuksesi järjestykseen. Kiire ei ole :)

    Tästä tuli kauhean pitkä kommentti, ja oishan mulla ollut vielä vaikka mitä sanottavaa, mutta ehkä maltan lopettaa tähän. Iloisella ja reippaalla asenteella eteenpäin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kun te oikeasti ootte tota mieltä! Mä niin tarvitsin tota rohkaisua ottaa etäisyyttä blogiin ja teidän ihanien ansioista mä uskalsinkin.

      Mä tiiän tosi hyvin ton tunteen ja sitä mä tässä koitan hakea takaisin. Kiitos sulle, ihanaa kun kommentoit!

      Poista
  6. Sä oot niin taitava ja oikeasti pätevä hepanhoitaja ja ratsastaja älä heitä taitojas hukkaan!! Mä ottaisin tuollaisen hoitamaan ja ratsastamaan omia hevosiani koska vaan!:) tsemppii!

    VastaaPoista
  7. Voi Aino. :( <3 Minä luulen tietäväni edes murto-osan miltä sinusta nyt saattaa tuntua. Minulta tuhoutui itseluottamus muutama vuosi sitten heppojen kanssa lähes täysin, ja niitä palasia vieläkin keräilen.. Kohdallani oli henkistä väkivaltaa tallilla, joka teki minulle tosi paljon pahaa, menin kuitenkin tallille, koska ponini asui siellä. Monesti itkin sen harjaan karsinassa, kun olin saanut taas haukut ja vihaiset katseet. En väitä, että sinulla on näin, mutta minulta meni ikävien/ikävän ihmisen vuoksi kiinnostus hevosiin, tai ILO hävisi. Nyt on alkanut tuntumaan, että voisin haluta aloittaa uudelleen. Mutta tuntuu myös että pitäisi ensin päästä purkamaan kaikki p*ska jollekin, joka ymmärtää hevosten päälle, kukaan ystäväni ei oikein ymmärrä hevosista.

    Kurjaa, että sinusta tuntuu ettet osaa ja olet huono. Minusta nimittäin vaikuttaa blogin perusteella, että olet yksi vastuuntuntoisimmista henkilöistä hevosten kanssa, jonka tiedän. (edes netti-maailmassa) Hoidat hepat AINA parhaasi mukaan, oli se "omasi" tai ei. Myös ratsastustasi on ilo katsoa ja odotan innolla aina varsinkin postauksia, jotka liittyvät kouluratsastukseen. Eikä sinulle annettaisi isoa vastuuta hevosista, ellet olisi sen "arvoinen", uskon niin. Voi kumpa pääsisit ylös pian tuosta kurjasta olosta ja saisit sen jätettyä taakse. Jos saat Kallesta voimaa, niin ole sen kanssa, tee pitkiä maastoreissuja ja itke sille, jos itkettää.

    Voi kun osaisi jotenkin auttaa. Ei voi muuta sanoa, kuin että voimia paljon ja koita jaksella siellä. <3

    t. myötätuntoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niiin tiedän ton sun fiiliksen, just tasan. Vaikka mulle ei ihan samanlailla olekaan käynyt, niin tiedän niin hyvin miltä susta on tuntunut. (tai ainakin uskoisin tietäväni)

      Ja kiitos<3 Mä oikeesti pillahdin itkuun kun luin sun kommentin, aivan ihana kuulla tämmösellä hetkellä jotain tuollaista. Mä toivon kanssa kovasti, että saisin pian puskettua tän olon pois kokonaan. Ei se pian häviä, se kuitenkin helpottuu ajan mukana. Ja niin me ollaan Kallen kanssa tehty, se on ihana.

      Kiitos, osasit auttaa mua jo pelkästään noilla sun sanoillasi <3

      Poista
    2. Ihana jos edes himpun verran helpotti. :) Minustakin tuntuu hyvältä, kun joku samaistuu johonkin, minkä kanssa on itsekin kamppaillut. Tajuaa, ettei ole yksin. <3 Tsempit vielä!

      Poista
  8. Elä Aino liikaa murehdi :) Voit uskoa, että jokainen hevosihminen (ja kaikki muutkin) käyvät joskus läpi hyvinkin negatiivisia tuntemuksia ja ajatuksia, ne on ihan normaalia :) Itsekin on tullut ajateltua vaikka mitä, lopettamista yms., mutta jotenkin se veri vain vetää hevosia kohti...
    Epäonnistua saa ja pitääkin, ei sitä muuten opi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun osaisinkin olla murehtimatta liikaa.. Ja joo, niinhän se on. Ei aina voi (eikä pidäkään) mennä hyvin ja kaiken olla ihanaa. Semmosta se on!

      Poista
  9. Oi Aino! Mä niin tiedän ton! Siis oi että, puistatti lukea kun niin tiedän!! Huh, itselläkin ihan samanlaisia kokemuksia. Ottaa pattiin kun aina on pistänyt hevoset edelle ja aina on menty hevosten ehdoilla. Ja mitä siitä saa? Just sitä paskaa niskaan.

    Mä näen sussa ihan hirveesti itteäni, tosin olen sua 4 vuotta vanhempi. ikinä et laita hevosen piikkiin ja ikinä et hoida hevosta alta pois hutiloiden. Aina on aikaa, vaikkei olisikaan. Ratsastat ihan mielettömän siististi mutta silti sulta löytyy sopivasti kriittisyyttä omaa ratsastustasi kohtaan. Et oleta mitään enempää mitä olet, ja myös treenaat niiden taitojen puitteissa, mitä osaat.

    Ja niin, sehän tässä se juttu onkin. Vaikka kuinka yrittää, niin se ei riitä. Mitä enenmmän kehityt, sen enemmän saat pahaa katsetta. Mitä enemmän tavoittelet, sen enemmän sua lytätään. Mä niin tiedän! Aina mättää jossain, joko et saa ittestäs taikka sitten hevosesta tarpeeks irti.

    Mut arvaa mitä. Se kertoo sen että sä olet JOTAIN! Sä olet jotain sellasta, mikä saa toiset niin kiinnostumaan sun treeneistä ja toiminnasta. Se kertoo sen, että toisten persettä kutittaa vaan sen takia että sä osaat. Se on vaan sellanen alemmuuskompleksi; pakko puhua pahaa että koetaan itse olevansa jotain paljon parempaa. Mut siin on se juttu et jos oot oikeesti pätevä, ni ei sun tartte olla kiinnostunu muista. Herranen aika sentään kun ne on vaan kateelliasia! :D

    Mä käänsin sen asian siten, että mä vielä näytän. Oli rankkaa ja ahdistavaa jos ei onnistunut. Mut niin.. Mä näytin! Menin, koin ja voitin!! Kaikki ne pellet jotka haaskas hyvän treeniaikansa siihen paskan läyhäntään. Ja niin, eipähän niitä enää ole kisakentillä näkynyt. Mut eihän niiden tarvii.. olkoot vaan siellä omassa onnellisessa kuplassaan. Mut ei niistä kyllä ikinä tulekkaan mitään.

    Tsemppiä Aino, sä osaat!! Ja sä opit vielä, kun sulla on se jokin mikä estää tiettyjä ihmisiä oppimasta. Muista, että sun ei tarvii harrastaa kuin sillä tasolla, mitä sä olet ja mitä Kalle on. Tiedän et on vaikeeta sivuttaa pahoja sanoja, mut sä huomaat sen vielä. Vuoden kahden päästä sä oot niin paljon pidemmällä kuin ne paskan puhujat.

    PS. Kalle on niin hieno, teistä tulee vielä jotain! ;)

    T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Siis aivan uskomatonta, sait mulle ihan kylmänväreet aikaan kun luin monta kertaa peräkkäin ton sun kommentin. Musta oikeesti tuntuu, että sä tiiät mitä mä tunnen ja millaset fiilikset mulla on.

      Ensinnäkin, kiitos. Aivan ihania sanoja ja sun kommentti antoi mulle valtavasti voimaa jatkaa ja nousta täältä paskasta. Mulle tuli ihan uskomaton olo luettuani ton, jotenkin vaan tajusin että sä oot ihan oikeessa.

      KIITOS <3 ja jep, Kalle on ihana.

      Poista
  10. Voi ei, komppaan ylempiä siinä, että teksteistä on tullut tunnelma että olet tällähetkellä maailman onnellisin heppatyttö! Mutta yksi päivä voi muuttaa kaiken.. Tulee tunne että sinun tekemisiäsi on arvosteltu? Tämä on minun "veikkaukseni" mutta tiedän miltä tuntuu kokea tuollaisia ajatuksia, tiedän sen tunteen, kun mikään ei huvita, ei mikään.. Noitten hevosten kanssa on välillä tuollaista että kaikki ei mene niinkuin pitäisi, mutta hevosten kanssa sitä jokapäivä oppii, ja älä Aino sano että olet kokematon; osaat älyttömän paljon ainakin ratsastuksessa!! Muista että jos sinä olisit täydellinen hevosten kanssa, olisiko se kivaa kun ei olisi mahdollisuutta oppia uutta?
    itse olen kokenut reilu vuosi sitten henkistä tuskaa siitä kun minulla oli poni sukulaiseni kanssa ylläpidossa, aina oli tunne etten osannut mitään kun sukulaiseni pyyti kavereitaan niin paljon ponilla ratsastamaan ja kokoajan sain kuulla siitä kun poni ei kulje muodossa ja peräänannossa kokoajan, sitten minun kuulleni kehuttiin muita ratsastajia, se tunne oli niin perseestä että välillä vaan itkin ja olis tehny mieli lopettaa.. Mutta paljon tsemppiä sinulle, kyllä asioilla on tapana edes jotenkin järjestyä, jos sinulla on jtn. samaa kuin minulla ollut niin tiedän niiin miltä sinusta tuntuu.. :(

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin mulla olikin olo sen mukainen, ennen tätä "takaiskua". Näitä sattuu, harmittavaa kyllä ja siihen ei paljoa tarvita. Mutta kiitos sulle! Mäkin toivon todella kovasti, että saan sen fiiliksen takaisin, mikä mulla oli vielä viime viikolla.

      Ja voi ei toi sun juttu, ei varmaan helpota yhtään jos sanon että tiiän miltä susta tuntuu. Mä en vaan ois ollut tossa tilanteessa niin vahva, että oisin kyennyt jatkaa. Toivottavasti sä sait asiat ratkottua!

      Poista
    2. No, tavallaan asiaa ei tullut ratkottua muuten kun poni piti sitten lopettaa jalkavaivojen vuoksi, eli ne ongelmat ei olisi kadonnut varmaankaan ellei näin olisi käynyt.. Tässä tilanteessa tuli taas huomattua että suku on pahin.. Ja siitä minulle jäi ratsastukseen tapa, että koin kauheita paineita jos hevonen ei kokoajan kulkenut muodossa, koska kokoajan minua paineistettiin siitä kun poni ei mennyt aina muodossa, monesti kuulin tämän kommentin: "Pyydän taas minun kaveriani ratsastamaan niin poni pääsee kunnolla töihin kun kaverini saa sen kulkemaan muodossa.".. Eli helvettiä oli mutta poni oli minulle niin rakas etten voinut luopua siitä.. Ikävä ponia on kova, mutta parempi varmaan näin kun ponin kanssa ei saanut rauhassa ilman paineita mennä.. Aina tuntui että pakko saada se menemään muotoon, sahausta en kuitenkaan aloittanut, se olisi ollut väärin ponia sekä itseäni kohtaan, mutta paskaa se oli.. :/ Mutta jos sinulla on näitä samantyyppisiä juttuja niin muista, että sinun ei tarvitse ottaa siitä paineita, saat tehdä heppojen kanssa niinkuin sinusta tuntuu hyvältä!!

      Minna

      Poista
    3. Voi ei, ikävä tuo sun juttu :( Mä voin oikeasti kuvitella miten pahalta susta on voinut tuntua ja tuntuu edelleenkin. Mutta joo, näinhän se on. Paskaa taitaa tulla niskaan - teki miten teki. Tästä kokemusta rikkaampana eteenpäin.

      Poista
  11. Onko ratsastukset menny huonommin? Välillä kyllä tuntuu että mikään ei tunnu toimivan hepan kaa ja aiemmin opitut asiat on täysin "unohtunut"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo mennyt erityisesti huonommin.. Ja joo, niin tuntuu tosiaankin..

      Poista
  12. Itse pidän tällä hetkellä taukoa heppailusta, tuntui vaan joka kerralla menevän huonosti tallilla, jaksa enää taistella sen suhteen onko paska vai ei. Tällä hetkellä muutenkin aika synkkää ja masentuneisuutta täällä ilmassa. Tsempit sinne, älä ota heppailusta stressiä, koita kuitenkin pitää siitä kiinni, minulla kynnys taon jälkeen palata on suuri, vaikka ikävä heppoja onkin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaaah, tiiän tasan miltä toi tuntuu. Ja kiitti, ehkä tää tästä kohta alkaa jo helpottaa.

      Toivottavasti sä saat sun asiat järjestymään, tsemppiä sullekin!

      Poista