Klinikalla

Heippä hei! Kuten oon pariin otteeseen maininnut, oli meillä tänään Laran kanssa klinikkakäynti ja osa teistä varmaan onkin lukenut kuulumiset fbstä. Olin varannut ajan klinikka-autoon Pieksämäelle tälle päivälle, sillä halusin varmistaa mistä mahtaa oikean etusen lämpöily johtua. Omien aikataulujen vuoksi oli helpointa viedä Larppa naapurikuntaan ultrattavaksi joten yhdentoista maissa haettiinkin iskän kanssa lainakoppi auton perään ja lastattiin tamma tallilta kyytiin.

Meiltä on noin 45min matka Pieksämäelle kopin kanssa ja oltiin hieman aikataulua edellä lähdössä. Perillä saatiin siis hieman odotella omaa vuoroamme, mutta onneksi mukana on kiltti ja viisas Lara, jolle odottelu kopissa ei tuottanut päänvaivaa. Ennen lääkärin kohtaamista käytiin vähän kävelemässä ja kerettiin hetken aikaa seisoskella pihalla.

Meidän tutkimusten vuoron tullsessa iskä sai pitää Laraa sen aikaa kun mä annoin tietoja ja kerroin meidän tilanteesta. Pian sen jälkeen ell kattoi tamman liikkumista suoralla uralla käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen kentällä liinan päässä. Larppa meinasi olla ihan lentoon lähdössä ja jouduin oikeasti juoksemaan että kestin sen perässä.. 

Kun liikkeet oli katsottu, siirryttiin talliin ultraa varten. Ja nyt oli eka kerta kun yllätyin oikeesti tuon elukan käytöksestä! Normaalisti se ei hätkähdä mistään ollenkaan mitään, mutta nyt kun piti ajaa karvat pois ultrattavasta kintusta... Ei tullut mitään! Jalka ei pysynyt maassa millään vaan sitä piti koko ajan vispata ja veivata, joten tultiin siihen tulokseen, että tuikataan ponille rauhoittava.. 

Rauhoittavan vaikuttaessa saatiin jalka karvattomaksi ja pian päästiin ultraan. Oejssa on siis joku ikivanha jännevamma, josta tamma on parantunut nopeasti, mutta mun ylihysteerisyyden takia olin varma et se on nyt uusimassa. Halusin saada tästä varmuuden jatkoa ajatellen, joten siksipä seisottiinkin sillä tutkittavana. Ell ultras ikuisuudelta tuntuvan ajan jalkaa Larpan roikottaessa päätään mun sylissä melkoisen väsyneessä mielentilassa. 

Kun homma oli done, saatiin tuomio: jalasta löytyi vanhasta vammasta johtuvaa vähäistä arpikudosta, muttei mitään uuteen vammaan liittyvää! Aivan ihanaa, hyvä etten alkanut itkua tihrustaa kun saatiin uutiset! Saadaan lupa siirtyä ihan normaaliin treeniin ja jatkaa samaan malliin. Jos oireita ilmenee jatkossa, olemme yhteydessä elliin uudelleen. Liikkeet oli lääkärin mielestä normaalit, eikä niissä ollut mitään sanottavaa. Lämmön syyksi ell epäili jotain pientä venähdystä / kolausta, mutta nyt lämpäöä tai turvotusta ei ollut havaittavissa, joten saatiin ihan superhyvillä mielin lähteä kotia kohti! 

Nyt on kyllä niin kevyt ja hyvä mieli, ettei vähään aikaan ole ollutkaan. Päästään taas palailemaan normitreeniin ja ens viikolla mennään kyllä hyppäämään maahankaivettuja! Ihana alkaa suunnittelemaan syksyn kisoja ja valmennuksia, kun tietää että heppa on ainakin tällä hetkellä kunnossa <3 Postauksen kuvat on eiliseltä hölkältä, cee Roosa!