Kisapäivä ratsastajan sekä hoitajan näkökulmasta

Olen pyörinyt Elinan mukana kisoissa vuodesta 2010 lähtien ja tässä viidessä vuodessa on keretty käydä yhdessä jos toisessakin kisapaikassa. Mä nautin ihan suunnattomasti näistä kisareissuista, minusta on ihanaa päästä mukaan kisoihin hevosenhoitajan roolissa ja tunnen viihtyväni ehdottomasti paremmin hevosen kanssa käsihevosalueella kuin radalla itse ratsastamassa. Viime sunnuntaina oltiin taas reissussa, tällä kertaa mulle uudessa paikassa Lehmossa Itä-Suomen aluemestaruuksissa ja halusin kirjoittaa reissusta vähän yksityiskohtaisemman postauksen, mitä mun hommiin kisareissuilla yleensä kuuluu.

Parin vuoden takaa kuva Mäntyharjun kisoista hyvinkin voitokkaan Winskin kanssa, tuolta reissulta mukaan lähti kaksi sinivalkosta ruusuketta :)

Tällä kertaa postaus on toteutettu Elinan kanssa yhteistyössä ja kursivoidut tekstinpätkät on Elinan kertomaa kisapäivästä. Elina kirjoitti omaan blogiinsa samantapaisen tekstin, johon lisäsi sitten näitä mun tekstinpätkiä ja ajatuksia reissusta, joten saatiin aika kivat ja monipuoliset postaukset molemmille aikaiseksi. Jos muuten Elinan postaukset muutenkin kiinnostaa, niin kommentoikaa alas sähköpostiosoitteenne tai laittakaa mulle sähköpostia (aino.huupponen@hotmail.com), blogi on vaan rekisteröityneille lukijoille ja Elina voi lisäillä halukkaita sinne lueskelemaan!

Totuttuun tapaan matkaan lähdettiin vasta iltapäivän puolella, sillä Elinan luokat on yleensä päivän vikat luokat, eikä kisapaikalla tarvitse olla siksi kovin ajoissa. Tällä kertaa sovittiin lähtö tallilta puolen päivän jälkeen ja tallilla oli hieman vaille kahtatoista. Elina on hoitanut tavaroiden pakkaamisen ja mun hommaksi jää hevosen laittaminen kuljetuskuntoon. Tälle reissulle mukaan lähtee Venla, joka on oikein kiva kaveri kisapaikoilla. Harjaan ja siistin Venlan, putsaan kaviot ja jalkoihin se saa suojat ja bootsit. Ennen kun talutan sen traileriin, kävellään pari kierrosta tallia ympäri ja hepan ollessa kyydissä, päästään lähtemään.

Matka on pitkä, mutta sujuu melko nopeasti. Perille päästessä Elina lähtee omille hommilleen ja mä lähden metsästämään vesipistettä. Ystävälliset ihmiset kanttiinissa neuvoivat mulle mistä saan täytettyä vesisankon ja palaan Venlan luokse trailerille odottamaan Elinaa. Vesi ei tammalle kelpaa, mutta heinä kyllä maistuu. Mä keräilen tavaroita kasaan mitä tulen päivän aikana tarvitsemaan: tärkeimpiä lienee lähtölistat, riimunnaru, kamera, ratsastajan juomapullo, vähän taskurahaa sekä autonavaimet.

"Avaan trailerin etuluukun, otan Venlan paperit mukaan ja lähden näyttämään rokotustodistuksen. Matkalla pysähdyn katsomaan ratapiirustuksia. Tarkastelen ensin isomman luokan ratapiirustusta, ja sen jälkeen tutustun tarkemmin alkavan luokan ratapiirustukseen. Opettelen ensin radan paperilta, jonka jälkeen kävelen kisakentän viereen ja kertaan rataa este esteeltä.

Aurinko paistaa lämpimästi puiden välistä. Istun ja odotan. Minua jännittää, tällä kertaa sopivasti. Kilpailin edellisenä viikonloppuna Venlan kanssa pitkän tauon jälkeen, ja syystä tai toisesta jännitin näitä startteja huomattavasti normaalia enemmän. Pieni jännitys on hyvästä, sillä se saa minut keskittymään paremmin. Liika jännitys taas haittaa suoritusta. Käyn tutustumassa rataan kävellen. Rata tuntuu pieneltä ja helpolta. Tiet ovat sujuvia, vaikka muutama este vaatii tarkempaa kaarteen ratsastamista. Starttaan numerolla 29. Se tarkoittaa odottamista. 

Aino kävelyttää Venlaa ja minä jään katsomaan luokan ensimmäisten ratsastajien suorituksia. Vaikka rata vaikuttaa helpolta, virheitä tulee paljon. Useampi hevonen ottaa kiellon sarjan a-osalle. Puomit putoavat helposti eikä nollasuorituksia tule. Mistä useat virheet johtuvat? Olo käy epävarmaksi. Enkö ole osannut ottaa huomioon jotain olennaista?"

Pidän Venlalle seuraa siihen saakka kun Elina tulee takaisin ja kun kisanumero on suitsissa kiinni, laitan hepalle päävehkeet päähän traikussa ja otetaan tamma ulos. Venla harjataan, jouhet selvitetään ja suojat harjataan. Sitten varusteet päälle, naru kuolaimiin kiinni ja lähdetään kävelemään. Venla oli laiskalla tuulella ja se tyytyi kävelemään mun takana nojaillen mun olkapäähän. Tarpeeksi käveltyämme jäätiin hetkeksi seisoskelemaan maneesin nurkalle odottelemaan että Elina lähtee verkkailemaan.

 Monien ilmeiden Venla :)

Verkan aikana mä kerkeen harrastaa kuvailemista ja etsinkin kentän reunalta mahdollisimman hyvän paikan räpsiä muutamia otoksia. Kentälle kävi tosi haastava valo, kun aurinko paistoi puiden takaa luoden mitä ihmeellisimpiä varjoja joka puolelle. Lopulta päädyin seisomaan kameroineni kentän sivulla olevalle mäen nyppylälle, josta näki sopivasti kaikki esteet ja valo tuli hyvin takaviistosta. Kerkesin kuvailla muutaman tutun ratsukon ja videoida Elinan radan.

"Kaarteessa sijaitseva pysty tarkoittaa tarkkaa kaarteen ratsastamista. Pystyesteen jälkeen matka jatkuu tiukalla kaarteella vasemmalle, toiselle pystyesteelle. Ei ongelmia. Onnistun ratsastamaan hyvät linjat ja Venla huolehtii lopusta. Viimeinen este odottaa seuraavassa kaarteessa. Puhdas ylitys ja matka jatkuu uusintaan. Uusintarata alkaa kolmosesteen okserilla, josta jatkan tutulle okseri – sarja – suhteutetulle. Ratsastan sarjalle reippaammin ja väli tulee ahtaaksi. Uusinnan kaksi viimeistä estettä ovat pysty ja trippeli. Esteet ovat Venlalle varsin maltillisen korkuisia, ja ratsastan viimeisen linjan varomattoman reippaasti."

Hyvällä ratsastuksella irtosi sijaluku kolme ja palkintojenjaon jälkeen palailtiin trailerille, jossa hepalle tarjoiltiin vettä, harjattiin se, siistittiin suojat ja löysäiltiin suitsien hihnat sekä satulavyö. Nyt Venla oli selvästi hereillä, toisin kuin ennen ekaa luokkaa ja se halusi kävellä joten tarvottiin hetki ympäri jo tyhjentynyttä traikkualuetta. Pienen kävelyhetken jälkeen tamma rauhoittui seisomaan paikallaan ja odoteltiin varjossa seisten Elinaa rataantutustumisesta. Elina lähti omalla vuorollaan verryttelemään ja mä suuntasin taas kuvailemaan alkanutta 120cm luokkaa.

"120cm rata on vaikeampi. Tehtävät seuraavat toisiaan tiiviisti, ja erityisesti hankala s-mutka mietityttää. Tällä radalla on pakko keskittyä ja  ratsastaa tarkat tiet. Katson neljän ensimmäisen ratsastajan suorituksia, jonka jälkeen siirryn Venlan kanssa maneesiin verryttelemään. Starttaan numerolla 12. Ravaan hetken molempiin suuntiin, ratsastan laukkaa eri tempoissa ja teen laukkaympyröitä. Hyppään kerran ristikon ja pystyn. Hyppään vielä pari kertaa okseria. Varsinaista verryttelyä ei tarvitse tehdä.

Trippelin jälkeen matka jatkuu vasemmalle s-mutkan ensimmäiselle esteelle. Ratsastanko liian huolettomasti. Ehkä. Joka tapauksessa etuset kolauttavat okserin etupuomin alas. Matka jatkuu okserilta tiukasti vasemmalle kentän keskellä poikittain sijaitsevalle pystylle, josta reitti jatkuu tiukasti oikealle, toiselle pystylle. Venla on nopea ja voin tehdä Venlan kanssa nopeita muutoksia esteiden välissä. Perusradan viimeinen este on tasaokseri, joka sijaitsee keskellä kenttää. Pudotus harmittaa,vaikka olen tyytyväinen Venlan hyppäämiseen. Suoritus ei ollut kuitenkaan niin tasainen kuin olisin toivonut. Oma ratsastukseni oli keskinkertaista."

Elinan radan jälkeen oltiin kävelemässä trailerille päin valmiina kotiinlähtöön, kun kuulemme aluemestaruuksien tulokset. Emme meinaa uskoa korviamme, kun Elina kuulutetaan pronssimitalistina palkintojenjakoon ja hieman hämmästynyt hymy nousee kummankin huulille tehdessämme u-käännöksen takaisin kisakentälle.

Kun mitalit on jaettu ja kuvat otettu, on aika lähteä kotiin. Traikulla otetaan Venlalta varusteet pois, pyyhitään hikijäljet vedellä ja sienellä, tarjoillaan vettä ja pakkaillaan tavarat autoon. Kun heppa on valmiina, talutan sen traikkuun, vaihdan suitset päitsiin ja se pääsee taas matkaksi syömään heiniänsä selvästi tyytyväisenä itseensä kahden kunniakierroksen juosseena. Viimeisen kerran koitan saada itsepäistä tammaa juomaan, mutta joudutaan toteamaan, että ensi kerralla omppumehua on otettava matkaan. Kun kaikki tavarat on pakattuna, traikun luukut ja ovet kiinni lähdetäänkin parin tunnin kotimatkalle.

Miltäs kuulosti? Toivottavasti ei ollut liikaa tekstiä! Kertokaa ihmeessä teidän kisapäivärutiineista ja jos tosiaan Elinan tekstit enemmänkin kiinnostaa, heitelkää kommenttia tai sähköpostia!