Mitä meille kuuluu Ainon ollessa poissa?

Moikka kaikille! Täällä kirjoittelee nyt toinen blogilomittaja, Jenni. Aino pyysi välillä kirjoittelemaan miten meillä Laran kanssa menee Ainon matkan ajan. Minulla on siis vastuu Laran hoitamisesta muina päivinä, jolloin Elina ei kerkeä tammaa hoitamaan. Tälläkin viikolla käyn koko alkuviikon torstaihin asti ja sitten olisi vielä viikonloppuna pari päivää ja ensi viikon alku.

Minä ja Lara vuonna 2011. Yhtä lyhyt olen vieläkin.

Minun duuniin kuuluu siis karsinan siivoaminen ja ruokien laittaminen, laitumen sekä tarhan vesien tsekkaus sekä tietenkin ponin päivittäinen hoito ja liikutus. Tallilla saan siis viettää aikaa paljon ja yleensä sinne kuluu loppupäivä työpäivän jälkeen. Mutta mikäs sen mukavampaa kun kauniita säitäkin on onneksi alku viikolle suotu! 

Kävin hoitelemassa tamman ensimmäistä kertaa viime perjantaina, jolloin tehtiin vain höntsäilymaasto lähimaastoissa. Eli paljon käyntiä ja pieniä pätkiä ravia pehmeillä alustoilla. Lara on ihan huippu maastokaveri, ei kyttäile eikä sinkoille ja yleensä puoli nukuksissa matkustan selässä keinuvassa käynnissä. Pari kertaa on meinannut käydä vain niin että olen ollut keskittynyt ihan johonkin muuhun ja poni on tehnyt äkkistopin jalkaa rapsuttamaan, jolloin minä olen melkein heittänyt kuperkeikkaa ponin pään yli! Onneksi on harjaa josta ottaa kiinni.

Elina hoitelikin ponin viikonloppuna ja minulla on tosiaan nyt tämä alkuviikko. Maanantaina lähdettiin taas maastoon ja ponilla oli virtaa kun pienessä pitäjässä! Sain ihan tosissaan tehdä töitä ettei ravissa kiidetty ihan tuhatta ja sataa, mutta Lara oli vain sitä mieltä että ole sinä hiljaa, minä tiedän mikä on sopiva vauhti.
Tänään jatkettiin ratsastuksia kentällä, paljon ympyröitä ja taivutuksia, Ainon neuvojen mukaan yritin saada ponia kuulolle ja rauhalliseksi. Ravi kun saatiin hyväksi, aloitettiin tekemään laukannostoja. Ne on erittäin helppoja Laran kanssa, kunhan muistaa itse valmistella hyvin. Lopuksi kokeiltiin vastalaukkaa, mutta silloin pakka sekosi ja poni päätti kiikuttaa minua kuin rättiä ympäri kenttää. Vielä yksi hallittu laukkapätkä ja sitten saatiinkin lopettaa.

Huomenna ponilla on ansaittu vapaa ja torstaina jatkuisi meidän koulutreenit. Nyt tosiasn tiedän miltä Ainon elämä tuntuu, yleensä olen jo kymmenen aikaan unilla muttatäällä vielä postaan teille vaille 12! Toivottavasti postauksesta sai jotain tolkkua, on ihan hetki vierähtäbyt kun olen viimeksi tekstiä rustannut. Mutta nyt hyvää yötä kaikille!