Mietteitä

Elokuu. Mennään jo neljättä päivää kesän viimeistä kuukautta ja huomenna 5.8. tulee täyteen kokonaiset 4 kuukautta Kallen poismenosta. Aika on vaan kulunut ihan hurjaa vauhtia ja kesä on tullut ja mennyt. Suunnitelmat muuttuneet niin useaan otteeseen ettei itsekään pysy perässä, mutta mitä väliä? 

Bloggaaminen on taas jäänyt sattuneista työkiireistä johtuen ja tätäkin kirjoittelen yövuorosta käsin. Tykkään blogiharrastuksestani siinä missä ratsastuksestakin, mutta välillä on pakko muistuttaa itseäni siitä, että todellakin tämä on vain harrastus. Onneksi minulla on ihana lukijakunta, joka ymmärtää että olen vain tavallinen ihminen eikä minulla sen vuoksi ole mitään paineita tän jutun suhteen. Haluan kuitenkin panostaa tähän sen verran, että kirjoitan aina kun on aikaa ja asiaa, enkä halua tehdä mitään puolihuolimattomasti ja vähän sinnepäin. Vaikka sitä teen juuri nytkin... :D

Oli mulla ihan jopa asiaakin. Tänään mulla olis viimeset työvuorot ennen lomaa ja nyt oon kolmatta yötä toisessa duunipaikassa ja vielä iltavuoro olisi suoritettava toisessa puljussa ennen lomallepääsyä. Lomailuahan mulla ei kovinkaan paljoa ole luvassa, sillä torstaina hyppään junaan kohti Helsinkiä ja perjantaina matka jatkuu Lontoon kautta kohti Sao Pauloa. Lauantaina oonkin jo toisella puolella maailmaa kuusi tuntia Suomen aikaa jäljessä joten tulee olemaan aivan hullua. 14h lentokoneessa matkustusta, aikaerot ja ihan vieras maa saa mulle kylmät väreet pintaan. Mutta ehkä siitä selvitään, onneksi meillä on ihan mahtava maajoukkue!

Blogille en aio uhrata aikaa Brasiliassa juuri yhtään, sen verran tiukkaa päivää tulee olemaan. Ehkä jotain puhkukuvia voin koittaa laittaa, mutta ihmeitä ei kannata odottaa! Siksipä mulla on pari ässää hihassa niille parille viikolle, joten ihan hiljaiseksi ei blogi pääse kuitenkaan. Oottakaas vaan innolla, tulee olemaan mielenkiintoisia juttuja tiedossa! 

Larpan hoito jääkin Elinan ja Jennin kontolle, joten hyvin luottavaisin mielin pääsen itse matkalle. Tänään (vai eilen..?) meillä olikin jännittävä päivä, kun rakaspikkuruuna Zippe muutti Jennin ikiomaksi poniksi ja vaihtoi tallia toiselle puolelle kaupunkia. Ziputista tullaan kyllä kuulemaan jatkossa, Jempan kanssa on kyllä suunnitelmat jatkoon hyvinkin selkeet ja ponia ei päästä mitenkään unohtamaan! Zipen muutto tarkoittikin sitä, että meillä loppui maneesitallielämä tähän ja muutettiin tänään kotiin pikkutallille. Larppa näytti nauttivan tilanteesta kovasti ja koitan postailla tästä päivästä lisää vähän myöhemmin.

Ylihuomenna eli huomenna eli keskiviikkona olisi tiedossa klinikka-autoa, joten nyt jännätään mitä siellänselviää. Laralle tehdään ihan perustarkastus, tsekataan selkä ja toivottavasti saan infoa lisää tuosta selän ajoittaisesta jumiutumisesta. Voi olla hyvinkin turha reissu, kun eihän tammalla mitään selkeää vikaa ole, mutta saanpa ainakin mielenrauhan itselleni. Mä jatkan yötäni superhyvän kirjan parissa ja kuullaan seuraavan kerran taas sitten muuttopostauksen merkeissä! :)